Jeesus sanoi: ” Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi.” (Joh. 8:56)
Minkä vuoksi Abraham kelpasi Jumalalle?
Mitä kohtia tiedämme Vanhasta testamentista, jossa Jeesus Kristus ilmestyy ja vaikuttaa ihmisten elämässä?
Miten monet henkilöt Vanhassa testamentissa näkivät (tai eivät nähneet) Jeesuksen päivät?
Jeesuksen Taivaaseen astuminen on kerrottu Vanhassa testamentissa, mutta missä kohdassa tarkalleen ottaen?
Miksi Jumala kätkeytyy Sanaansa?
Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi. Silloin minä sanoin: ”Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” (Ps. 40:7-9); mikä merkitys psalmeilla oli Jeesukselle ja miksi ne ovat meille tärkeitä rukouksia?
Miksi Israel on Jumalan valittu kansa, entä me?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Jerusalem (21.5.2015)
Iankaikkinen elämä (5.6.2015)
Juha, minusta on kiinnostavaa että aamulla 6.5. eteeni avautui juuri tämä kohta UT:sta: Joh. 8:56-59.
En ole teologi, mutta tulkitsin asiakokonaisuuden niin, että painopiste oli lopputulemassa ”Jo ennenkuin Abraham syntyi – minä olin”. Jeesus halusi korostaa olevansa a) Jumalan esikoinen, alusta asti Jumalan Poika yhteydessä Isään, ”lähtöisin Jumalasta” (Joh. 8:47), b) Abrahamin uskoma (”näkemä”, ennakoima voideltu, mutta enemmänkin. Siis juuri siten kuin Jeesuksen evankeliumi korosti uudelaista avarampaa armon uskoa suhteessa Abrahamin ja muiden israelilaisten perinteistä lakiuskoon. Jeesus tuli vapahtajaksi, Jumalan rakkauden todistajaksi. Enemmäksikin kuin Abraham osasi odottaa.
Päivi, kiitos erinomaisesta kommentista, jota on ilo lukea. Abrahamilla oli kuten muillakin pyhillä Vanhan testamentin aikana usko tulevaan Kristukseen. Synnin hädässä he turvautuivat armahtavaan Jumalaan. Abraham olisi uhrannut oman poikansa, mutta Jumala valitsi uhrin Iisakin sijasta. Jumalan Poika Jeesus Kristus oli tämä uhri.
Abrahamin usko ei ollut hänen esimerkillisyytensä Jumalan edessä, vaan hänen vanhurskauttaminen oli kokonaan Jumalan
varassa. Sen sijaan Abrahamia kutsutaan uskon isäksi hänen
kuuliaisuutensa takia. Kun hän sai käskyn lähteä maastaan
ja suvustaan, sinne mihin Jumala tahtoi hänet viedä.
Ei sellainen usko Jumalaan ole oikeaa kun uskoo ja tietää, että Jumala on,mutta siitä huolimatta ei tottele sitä mitä Jumala
sanassaan vaatii. Abraham oli kuitenkin syntinen, eikä hänen
vanhurskauttaminen perustunut kelvollisuuteen, vaan Jumalan
armoon ja anteeksiantamukseen.
Jumalan laki on sulkenut kaikki synnin alle. että Hän kaikkia armahtaisi: Näin uskosta ei tule ansio, vaan Jumalan lahja.
Vanhurskauttaminen on uskosta, että se olisi armosta.
( Room. 4: 16 )
Kiitos hyvästä kommentista, Martti. Näin on. Lain teoilla ei kukaan vanhurskaaksi tule. Jumala vanhurskauttaa syntisen, jolla on pelastava usko Kristukseen.
Kuva, joka esittänee Joosuan Jerikon edustalla kohtaamaa Herran sotajoukon päällikköä (Joos. 5:13-15), ei uskoakseni viittaa Jeesukseen. Taivaallisen sotajoukon päällikkönä mainitaan tunnetusti enkeliruhtinas Mikael. Jeesus taas sanoi: ”Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu (Matt. 26:52).”
Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. Ainakaan Joosuan kohtaama Herra ei vaikuttanut pelottavalta, kun voi mennä hänelle jutustelemaan. Vihollinen olisi käynyt kimppuun. Luvun viimeinen jae on yhtenevä jakeeseen, kun Mooses kohtasi palavassa pensaassa Herran.
Herran sotajoukon päämies sanoi Joosualle: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä”. (Joos. 5:15)
Herra Jumala Jeesus Kristus sanoi palavasta pensaasta Moosekselle: ”Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.” (2. Moos. 3:5)
Martti Pentti totesi sen tosiasian, että ”taivaallisen sotajoukon päällikkönä mainitaan tunnetusti enkeliruhtinas Mikael.” Näin on esimerkiksi Ilmestyksen 12. luvun jakeessa 7.
Mutta saman aseman Raamattu antaa myös Jeesukselle Kristukselle. Esimerkiksi: ”Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot”(Ilm19:14)
Olisiko Mikael siis Vapahtajamme taivaallinen nimi?
Siinä tapauksessa Jeesuksella oli iso rooli jo Israelin kansan varhaishistoriassa. Saatanan tyystin murskaava Vapahtajamme oli napit vastakkain päävastustajamme kanssa jo silloin: ”Ei edes ylienkeli Mikael, kiistellessään Mooseksen ruumiista Paholaisen kanssa, rohjennut herjata eikä tuomita tätä, vaan sanoi: ’Nuhdelkoon Herra sinua!'”(Ju9)
Enkeliruhtinasroolissaan Jeesuksella oli myös osuutensa Jumalan kansan Israelin kahinoissa. Danielin 10. luku puhuu Mikaelin tehtävistä, jae 21 nimeää hänet Jumalan kansan enkeliruhtinaaksi. Ilmeisen korkea asema!
Jumalan Poika oli mukana Isänsä toiminnassa jo ammoisista ajoista lähtien. Olisiko ollut jopa hän, jolle Kaikkivaltias sanoi ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme”1.Mo1:26)
Rauli, kiitos hyvästä kommentista. Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka on iankaikkisuudessa Isästä Jumalasta syntynyt. Hän on aina ollut ja Hän on aina oleva. Jumala Herra Kristus otti orjan muodon ja luopui jumalisesta vallasta ihmiseksi syntyessään, mutta jälleen ylösnousemuksen jälkeen Hän on kaikkivaltias Jumala, kuten oli ennen ihmiseksi tulemista.
Herran sotajoukon päämiehestä voidaan todeta, että päällikkö kantoi Jumalan arvovaltaa. Mitä tulee hänen henkilöönsä, niin kommentaareissa häntä pidetään korkeaarvoisena enkeliolentona.
Mutta tämä Raamatunkohta on taitaa olla sellainen, että se jää
salaisuudeksi. Mutta kyllä kommentaareissa Herran sotajoukkojen päällikköä verrataan myöskin Jeesukseksi Kristukseksi, Jumalan Pojaksi.
Mutta olipa sitten sotapäällikön henkilöllisyyden lopullinen tieto meille salaisuus, jonka voimme jättää sellaisten Raamatun joukkoon
johon emme saa vastausta. Sen voimme kuitenkin tämän Raamatun sanoa, että aivan samanlaista nöyryytta Herran kohtaamisessa Jumala odottaa meiltäkin.
Kiitos Martti. Jeesus sanoo meitä ystäväksi ja häntä on meidän helppo lähestyä oli oma tilanteemme kuinka hankala tahansa. Ahdistuneena ja masentuneena voi Jumala tuntua ankaralta, jopa viholliselta. Minulla on siitä kokemusta. Masennuksen kuopassa löysin armahtavan Jumalan, jonka vähän aikaisemmin koin erittäin ankarana ja melkein vihollisena. Oletko ystävä vai vihollinen, tuli välillä mieleen.
”Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle. Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka. Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa. Mies sanoi hänelle: ’Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee.’ Mutta Jaakob sanoi: ’En päästä sinua, ellet siunaa minua.’ Mies kysyi häneltä: ’Mikä sinun nimesi on?’ Hän vastasi: ’Jaakob.’ Silloin mies sanoi: ’Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.’ Jaakob sanoi hänelle: ’Sano sinäkin nimesi.’ Mutta mies vastasi: ’Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?’ Ja hän siunasi Jaakobin siellä. Jaakob antoi paikalle nimeksi Penuel. Hän sanoi: ’Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.'” Tämä taitaa olla tunnetuin Vanhan testamentin kohta, jota voidaan pitää kohtaamisena Kristuksen kanssa. Missä nyt ovat nöyryys ja leppoisa jutusteleminen?
Martti Pentti, kiitos erinomaisesta kommentista. Hyvä kohta. Meidänkin pitää aina pitää kiinni Kristuksesta, vaikka meistä tuntuisi mitä tahansa, ja odottaa Häneltä siunausta. Voimme aina vedota lupauksiin, joita Raamattu on täynnä. Jaakob (petturi) sai uuden jumalalisen nimen.
……………………………………………………..
Janne Koskela: Jaakob, minne sinä juokset?
……………………………………………………..
”Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa.” Tässä väännetään aivan tosissaan. Minun on vaikea luonnehtia tilannetta Juha Heinilän sanoilla: ”Meidänkin pitää aina pitää kiinni Kristuksesta, vaikka meistä tuntuisi mitä tahansa, ja odottaa Häneltä siunausta.” Eihän Jaakob tyytynyt siunausta odottamaan, vaan hän vaati.
Martti Pentti, hyvä näkökulma, kiitos. Minä en vaadi Jumalalta mitään, vaan odotan sitä hyvää, jonka Hän meille ilman vaatimattakin antaa. Jopa rukoukseni Hän tietää ennalta ja tietää paljon paremmin mikä on minulle parhaaksi. Kristusta kannattaa seurata; Hän huolehtii meistä.
Kertomasi perusteella sinäkin olet käynyt jaakopinpainisi. ”Masennuksen kuopassa löysin armahtavan Jumalan, jonka vähän aikaisemmin koin erittäin ankarana ja melkein vihollisena.” Samasta Jumalastahan on kysymys. ”Sinä olet koetellut meitä, Jumala, puhdistanut ahjossa kuin hopeaa. Sinä olet antanut meidän joutua verkkoon, olet pannut orjuuden taakan harteillemme. Sinä olet antanut vihollisten ajaa ylitsemme, me olemme joutuneet tuleen ja veteen, mutta sinä olet avannut meille jälleen tien.”
Jeesuksen Taivaaseen astuminen on kerrottu Vanhassa testamentissa, mutta missä kohdassa tarkalleen ottaen?
Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin. Minä katselin, ja silloin, niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, minun katsellessani peto tapettiin, ja sen ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan. Ja muiltakin pedoilta otettiin valta pois; niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten. Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä. (Dan. 7:9-14)
Ilmestyskirjassa kuvataan Kristusta hyvin samalla tavalla kuin Danielin kirjassa Vanhaikäistä. On kysymyksessä sama kielikuvien perinne. On uskaliasta lukea näitä näkyjä todellisten tapahtumien asiallisina silminnäkijäkuvauksina. ”Hänellä oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö. Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit. Hänen jalkansa välkehtivät kuin sulatusuunissa hehkuva pronssi, ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu.”
” Muuan mies paini hänen kanssaan aamusarastukseen saakka.”Jakob ei aluksi huomannut, että tässä miehessä olisi mitään yliluonnollista. kävipä vain niin, että yön pimeydessä joku mies hyökkäsi hänen kimppuunsa ja yrittää painaa hänet maahan. Mutta Jakob ei alistunut, vaan piti kovan kovaa vastaan” ( lainaus Martti Lutherin selityksestä)
Miksi Jumala hyökkäsi yön pimeydessä Jaakobin kimppuun ? miksi Jakobin piti kamppailla Jumalaa vastaan ? Tämän Raamattu jättää vastaamatta. Mutta ihmisen elämä, myös Jumalaan uskovan ihmisen elämä on kamppailua ” kehdosta hautaa” kuten sanonta kuuluu.
Hyvin moni on sitä omassa elämässään kokenut . On tuntunut siltä, että kamppailu jatkuu silloinkin , kun ihminen uskossa turvautuu Jumalan lupauksiin. Silti tuntuu siltä, että Jumala ei vastaa, vaan on pelkkää ahdistusta, kipua ja sairautta. Mutta silloin, juuri silloin, on turvattava Jumalan lupauksiin armosta, joka tulee varmasti , sillä niin on Jumala luvannut. Mielestäni tämä Jakobin esimerkki on mitä parhain siitä, ettei hän lannistunut, vaan sanoi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua”.
”Jakob ei aluksi huomannut, että tässä miehessä olisi mitään yliluonnollista. kävipä vain niin, että yön pimeydessä joku mies hyökkäsi hänen kimppuunsa ja yrittää painaa hänet maahan.” Tämä on ihmisen tulkintaa. Raamattu ei kerro yksityiskohtia, joista voisi näin päätellä. Yhtä hyvin saattoi olla kysymys sovussa aloitetusta voimien koetuksesta, joka ottelun tiimellyksessä muuttui luonteeltaan vakavammaksi. Meille ei sitä kerrota.
Mitä kohtia tiedämme Vanhasta testamentista, jossa Jeesus Kristus ilmestyy ja vaikuttaa ihmisten elämässä?
Danielin kirjassa on hieno kohta, jossa Herra Jeesus Kristus ilmestyi.
Silloin kuningas Nebukadnessar hämmästyi ja nousi kiiruusti ylös ja lausui hallitusmiehilleen sanoen: ”Emmekö heittäneet kolme miestä sidottuina tuleen?” He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: ”Totisesti, kuningas!” Hän vastasi ja sanoi: ”Katso, minä näen neljä miestä kävelevän vapaina tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltänsä niinkuin Jumalan Poika”. Silloin Nebukadnessar meni tulisen pätsin aukolle, lausui ja sanoi: ”Sadrak, Meesak ja Abednego, te korkeimman Jumalan palvelijat, astukaa ulos ja tulkaa tänne”. Sadrak, Meesak ja Abednego astuivat silloin ulos tulesta. (Dan. 3:24-26)
”…on näöltänsä niinkuin Jumalan Poika.” Mitä Jesaja kirjoittikaan Hänen ulkonäöstään? ”Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.” Olikohan kuningas Nebukanessarilla oikea käsitys Jumalan Pojasta? Kenties hän ajatteli omia jumaliaan.
Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. Jesajan profetia kärsivästä Kristuksesta on erinomainen.
Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta. (Jesaja 53)
”Ennen kuin Abraham synytyi ego (minuus) on!” Siis näin on ego eimi-sanonnan idea. Vittaa uskoon sielujen eli minuuksien ennaltaolosta, mikä oli ajalle tyypillien heprealainen uskomus..
Jumalan Poika, Herra Jeesus Kristus on Isästä Jumalasta iankaikkisuudessa syntynyt.
Luomisessa oli myös Jeesus Kristus läsnä.
Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat”. (1. Moos. 1:26)
Pyhä Paavali kirjoittaa:
Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. (Kol. 1:14-20)
” Miksi Jumala kätkeytyy Sanaansa” ?
Raamatussa on muutamia kohtia, jossa kerrotaan Jumalan ja ihmisen kohtaamisesta. Mooses halusi nähdä Jumalan kirkkauden, mutta hän ei voinut katsoa kuin selkäpuolelta Jumalan häikäisevää kirkkautta. Jesaja putosi polvilleen ja kauhistui omaa syntisyyttään. Kun Pietari ymmärsi kohdanneensa Jumalan Kristuksesta; huudahti
mene pois minun luotani minä olen syntinen ihminen.
Jumala on salattu kun häntä etsitään väärästä paikoista ulkopuolelta Raamatun ilmoitusta. myöskään Häntä ei löydä ylpeä itseriittoinen ihminen. Silloin Herra verhoaa itsensä ja kätkeyty niin, ettei Häntä voida löytää.
Ilman Jeesusta Jumala on salattu. Etsiessään salattua Jumalaa ihminen eksyy, eikä löydä mitään kestävää sillä vain , joka tuntee ja näkee Pojan, hänellä on Jumala Isänä ja Poika Vapahtajana. Raamatun mukaan Jumala löydetään vain ainoastaan Jeesuksessa, taivas on auki vain Golgatan ristin kohdalta ja suljettu kokonaan muualta.
Kiitos Martti, hieno kommentti. Näin on.
Herra vastasi Moosekselle: ”Mitä sinä nyt pyydät, sen minä myös teen; sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi”. Silloin hän sanoi: ”Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi”. Hän vastasi: ”Minä annan kaiken ihanuuteni käydä sinun ohitsesi ja huudan nimen ’Herra’ sinun edessäsi. Ja minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, armahdan, ketä armahdan”. Ja hän sanoi vielä: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon”. Sitten Herra sanoi: ”Katso, tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle. Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa.” (2. Moos. 33:17-23)
”Herra puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin niin kuin mies puhuu miehelle!” sanoo RAAMATTU
Seppo, kiitos kommenteistasi. Kuitenkaan Jumalan kasvoja ei Mooses nähnyt. (Vert. 2. Moos. 33:17-23)
Ei Raamattu mitään sano. Raamatussa lukee.
Kasvoista kasvoihin tarkoittaa nimenomaan sitä että kasvot nähtiin! Jos puhun Heinilä kanssasi kasvokkain en voi olla näkemättä kasvojasi ellen ole sokea.
Olipa Pentiltä nerokas havainto. Lisää moisia kuolemattomuuksia.
Tarkoitan, että Raamattua ei sentään tule pitää henkilönä. Kirjakokoelma on sentään vain viestintäväline. Olkoon miten pyhä tahansa.
Kasvoista kasvoihin tarkoittaa nimenomaan sitä että kasvot nähtiin! Jos puhun Heinilä kanssasi kasvokkain en voi olla näkemättä kasvojasi ellen ole sokea.
Seppo, olet täysin väärässä, koska Jumalan kasvoja ei kukaan ihminen voi katsoa kuolematta. Raamattu on kokonaisuus ja toiset paikat selventävät toisia.
Mooses olisi halunnut nähdä Jumalan kasvot, mutta Jumala ei antanut, koska Mooses olisi kuollut.
Jumala sanoi Moosekselle: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon”. (2. Moos. 33:20)
Voihan sitä puhua kasvoista kasvoihin vaikkapa burkaan pukeutuneen naisen kanssa.
Mikä merkitys psalmeilla oli Jeesukselle ja miksi ne ovat meille tärkeitä rukouksia?
Jeesus löysi itsensä monesta psalmista. Moni psalmi on Jumalan Pojan rukouksia myös meidän puolesta. Uskon, että Jeesus yhtyy rukoukseen, kun rukoilen psalmien sanoilla. Psalmit ovat hyvä rukouskirja, kuten virsikirjamme.
Jeesus rukoili ristillä psalmin 22 sanoin.
Martti Pentti, kiitos. Niin rukoili. Muita Jeesuksen psalmeja 22 ja 44 lisäksi ovat psalmit 2, 8, 16, 24, 47, 69, 72, 89, 96,110 ja 145.