Jeesus sanoi: ” Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi.” (Joh. 8:56)
Minkä vuoksi Abraham kelpasi Jumalalle?
Mitä kohtia tiedämme Vanhasta testamentista, jossa Jeesus Kristus ilmestyy ja vaikuttaa ihmisten elämässä?
Miten monet henkilöt Vanhassa testamentissa näkivät (tai eivät nähneet) Jeesuksen päivät?
Jeesuksen Taivaaseen astuminen on kerrottu Vanhassa testamentissa, mutta missä kohdassa tarkalleen ottaen?
Miksi Jumala kätkeytyy Sanaansa?
Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi. Silloin minä sanoin: ”Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä. Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.” (Ps. 40:7-9); mikä merkitys psalmeilla oli Jeesukselle ja miksi ne ovat meille tärkeitä rukouksia?
Miksi Israel on Jumalan valittu kansa, entä me?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Jerusalem (21.5.2015)
Iankaikkinen elämä (5.6.2015)
Ismo Malinen, päätät kommenttisi seuraavasti:
”Mutta näin ei pääse koskaan käymään, jos Evankeliumiin sotketaan lakia ja ehtoja.
Joka sellaista julistaa olkoon kirottu sanoo Paavali.”
Kuinkahan oli Jeesuksen laita kun Hän julisti parannusta ja vieläpä käski seuraajiaan myös niin tekemään, julistiko Jeesus ”oikeaa” evankeliumia?
Jeesus Sanoi myös seuraavan:
26 ”Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
27 Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.
28 Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi,
29 etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä
30 sanoen: ’Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi’?
31 Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella?
32 Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa.
33 Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. (Luuk.14)
Oliko siinä ”ehtoja”?
Ari, mikä sinusta edellisessä lainauksessasi on evankeliumia? Vihaatko omaa isääsi ja äitiäsi? Entä vaimo ja lapset, voitko sanoa, että vihaat heitä? Voitko sanoa, että vihaat veljiäsi ja sisariasi? Vihaatko omaa elämääsi ja miten se näkyy? Miten ymmärrät ristin kantamisen? Miten olet luopunut kaikesta, mitä sinulla on, vai onko jotain josta et ole luopunut?
Juha Heinilä, kyllä minä uskon että kaikki oli evankeliumia, siis kyllä tuo korostaa totaalista vanhasta luopumista.
esität hyviä kysymyksiä, vihaanko kaikkea mitä tässä kohdassa luetellaan, nyt myönnän etten tätä kohtaa ymmärrä, siis mitä vihaaminen tarkoittaa.Uskon kuitenkin että se on Jumalan Sanaa ja evankeliumia.
Millä perusteella se on evankeliumia? Mikset ymmärrä Jeesuksen selkeitä sanoja? Eikä viha ja rakkaus ole vastakohtia ja sinun pitää valita viha, eikö vain? Etkö ole valmis luopumaan Kristuksen takia kaikesta mitä sinulla on?
Juha heinilä, se on evankeliumia kun kerran Jeesus sitä julistaa ja se on Luukaksen evankeliumissa, näin sen lapsenkaltaisesti ymmärrän, en lähde erottelemaan mitään pois kun kerran ne on laitettu evankeliumiin.
Onko viha ja rakkaus vastakohtia, hyvä kysymys, oletan kuitenkin että Jeesus tarkoittaa että Hänen seuraamisensa tulee olla totaalista eli sitä ei saa estää ”rakkaus” veljeen, äitiin ….. jos tulee valinta tilannne.
Oletat, mutta Jeesus käskee sinun vihata isääsi, äitiäsi, veljiäsi, sisariasi, vaimoasi, lapsiasi, omaa elämääsi ja luopua kaikesta mitä sinulla on. Oletko tehnyt niin? Mistä kaikesta sinun ei tarvitse luopua? Voitko sanoa, että täytät Jeesuksen antaman mitan? Entä jos et täytä, mikä on osasi?
Ari, lainaamasi kohta (luukas 14) tuo hyvin esiin rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäisen osan, Jumalan lain ensimmäinen taulu; rakasta Jumalaa yli kaiken. Meillä ei saa olla mitään mikä menisi Jumalan edelle. Mutta meidän on muistettava myös lain toinen taulu; rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi. Siihen kuuluu mm. kunnioita isääsi ja äitiäsi. Nämä kaikki ovat lakia, jotka vaativat meitä olemaan täydellisiä.
Väitän, että meistä kukaan ei täytä lakia. Evankeliumi taas antaa kaiken ilman mitään ehtoja. Vaikka me olemme viheliäisiä syntisiä, niin Jumalan Poika Jeesus Kristus on kuollut meidän puolestamme ja sovittanut kaikki syntimme ja me olemme saaneet iankaikkisen elämän. Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin pelastut.
”Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.”
Tuossa on yksi harmillinen Raamatun käännös kukkanen, oikeammin tuossa Jeesus sanoo alkutekstiä mukaillen: ”Jos joku tulee minun tyköni ja rakastaa minua vähemmän kuin isäänsä ja äitiänsä…” jne. Ei voi olla minun opetuslapseni…
Jeesus siis asettaa itsensä seuraamisen ihmiselle niin tärkeäksi, ettei mitkään tämän maailman pilkat tai muut vastaavat ihmisten puuhastelut saa tulla sen edelle, Jeesus siis sanoo, ettei kukaan voi seurata Häntä, jollei ymmärrä tätä.
Tämän todistaa myös Henki, sillä kukaan, joka on kohdannut Herran, ei ole enää entisellään, vaan heidän elämässään on tapahtunut maailman silmissä jotain outoa. Ihminen, joka on kohdannut Vapahtajan, seuraa Häntä ja kuulee hänen äänensä, ei kukaan vihaa isäänsä ja äitiänsä, mutta Jeesus on tullut rakkaammaksi kaikkia.
Ristin kantamisesta, sen verran, että siinä ihminen, joka rakastaa Jeesusta enemmän kuin mitään muuta, ottaa Kristuksen ikeen ja pilkan kantaakseen, sillä maailma vihaa Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan. Paavali sanookin ettei häpeä Evankeliumia.
”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”.
Onkin hyvä kysyä mielessään, miksi maailma vihaa ja pilkkaa Jeesusta ja kaikkia niitä, jotka rakastavat Jeesusta enemmän kuin mitään muuta.
Tähän löytyy vastaus Raamatusta, mutta sen voi muotoilla myös kansan tajuisesti. Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan vihataan ja pilkataan, koska he pitävät Jumalan sanaa Totuutena ja elävät sen mukaan.
Jumalan Voima on Evankeliumi, pelastukseksi niille, jotka uskovat. Muille se ei ole muuta kuin kirjakokoelma. Laki ei tee meitä vanhurskaaksi, eikä se voi meitä pelastaa, vaikka Jeesus lakia julistaakin, vaan sen tehtävänä on saattaa meidät näkemään kelvoton tilamme. Meille sanotaan: Rakasta Jumalaa yli kaiken, mutta me lähdemme omia asioitamme hoitamaan. Meille sanotaan: Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi, mutta me katsomme helposti ohi, kun näemme jonkun olevan pulassa ja ajattelemme, että ehkä joku muu auttaa, eikä minua tarvita. Laki ajaa meidät ahtaalle, kun sanoo, että jo pelkkä väärä ajatuskin on teko, josta meidät kerran laitetaan tilille.
Meille on tosiaan laitettu ehto: Jos rikot lakia yhdessä kohdin, niin olet rikkonut koko lain. Jos et täytä koko lakia, niin vanhurskautesi on tyhjän vertainen.
Evankeliumissa taas ei ole mitään ehtoja: Usko ainoastaan.
Kiitos Ismo. Näin on. Evankeliumissa ei ole ehtoja. Jumala armoa ei voi ansaita, vaan kaikki annetaan lahjana. Tekojen tie ei meitä pelasta.
Tämä teksti osui aamulla silmiini.
”Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja lähettivät hänen luoksensa kutsumaan häntä.
Ja kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat hänelle: ”Katso, sinun äitisi ja veljesi tuolla ulkona kysyvät sinua”.
Hän vastasi heille ja sanoi: ”Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?”
Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään, hän sanoi: ”Katso, minun äitini ja veljeni!
Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” Mark.3
”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” Matt.7
”Niin he sanoivat hänelle: ”Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?”
Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”. Joh.6
”Ja tämä on hänen käskynsä (tahtonsa), että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.1.Joh.3
Jumalan tahto on, että me uskomme Häneen, jonka on meille lähettänyt Täydellisenä vanhurskautena, mitään muuta ei tarvita. Hänen kauttaan on kaikki, eikä ilman Häntä ole mitään. Kun uskomme, Häneen, niin Hänen Voimassaan on Pelastuksemme, Pyhityksemme, Kirkastumisemme, Elämä ja Ylösnousemus.
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Näin on. Usko Jumalan Poikaan Herraamme Jeesukseen Kristukseen riittää.
Lainaus Juhalta Arille:
”Ari, mikä sinusta edellisessä lainauksessasi on evankeliumia? Vihaatko omaa isääsi ja äitiäsi? Entä vaimo ja lapset, voitko sanoa, että vihaat heitä? Voitko sanoa, että vihaat veljiäsi ja sisariasi? Vihaatko omaa elämääsi ja miten se näkyy? Miten ymmärrät ristin kantamisen? Miten olet luopunut kaikesta, mitä sinulla on, vai onko jotain josta et ole luopunut?”
Minun mielestäni sinä, Juha, et oikein ymmärrä tätä Raamatun sanomaa, etkä siksi voi johdattaa toisiakaan siihen.
Isästä ja äidistä luopuminen ja vihaaminen on samanlaista selkeyttä, kuin Joh.12:25, jonka sanoma on paradoksi jumalattomalle, eli mitä rakastaa (oma elämä) niin sen menettää, mutta kun sitä vihaa (omaa elämää), voittaa omakseen iankaikkisen elämän.
Väärän vihaamisen on monta kehotusta Raamatusta. Joskus väärää edustaa tähän ajallisuuteen sidottu oikea.
On kysymys Sanan uskossa sulautumisesta. Jos se ei uskossa sulaudu, niin ristiriidat tulevat esille ja kompakysymyksiä riittää, koska ei ihmismieli ymmärrä miksi oman elämän rakastaminen voi tuhota iankaikkisen elämän.
Ristin kantaminen, sen joka päivä ottaminen tarkoittaa Jeesuksen seuraamista joka päivä opissa ja elämässä. Tämä ”onnistuu” Jumalan voimassa, jossa voimassa voidaan haluta vaeltaa vain, kun ollaan uudestisynnytty. Silloin Ristin ottaminen on soveliaan ikeen päällemme ottamista, koska se on mittatilauksesta tehty Jeesukselle ja meille uudestisyntymässä, eli silloin kun tulimme uskoon.
Luther selittää ristin kantamisen toisin.
Halusin tietää mitä Ari itse lainaamastaan jakeesta ajattelee. Myöhemmin kerroin Jumalan rakastamisesta jne. Toki saat kertoa omia mielipiteitä minun ajatuksista, mutta ne eivät ole minun.
Tiedätkö miten Lutherille on ”ristin-ottaminen-joka-päivä” auennut?
Teille on lahjaksi annettu Kristuksen puolesta, ei ainoasti että te hänen päällensä uskotte, vaan myös kärsitte hänen tähtensä. (Fil. 1:29 / Biblia)
Sanan ja uskon tähden ottaa ristin päällensä, on yhtä kuin vapaehtoisesti ottaa yllensä ja kantaa perkeleen, maailman, lihan, synnin ja kuoleman vihan. Ei ole tarvis etsiä ristiä. Aloita ainoastaan ensimmäinen osa elämästäs ja kiellä itses, se on, rankaise töiden ja tunnusta uskon vanhurskautta, niin seuraa kohta myöskin toinen osa, nimittäin risti, jota sinun silloin pitää kantaa, niin kuin Jeesus otti sitä kantaaksensa. Mutta koska ulkokullatut kelvottomaksi kieltävät ensimmäistä kappaletta, puolustaen omaa vanhurskauttansa, niin he ei ainoastaan ota ristin yllensä, vaan tulevat itse niiden ristiinnaulitsijaksi ja polttajaksi, jotka ristiä kantavat.
Jumaluusopin tohtori Martti Luther; Bibliallinen lauseisto ja tavarasto 1-3
Tähän 12.05.2015 21:56-kommentin yhteyteen sopii Apt.5:41, jossa opetuslapset iloitsivat, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden.
Myös Room. 5:3, uskovat tuntevat voivansa kerskata ahdistuksista Kristuksen nimen tähden.
Ihmettelen tätä Lutherin vaikeaselkoisen tekstin ‘pläjäytystäsi’, vaikka kysymyksessä oli :
Luuk. 9:23, “Ja hän sanoi kaikille: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” Tämän merkitystä selkeyttää vielä Luuk. 14:27,
“Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni”
Tähän kysyin, että tiedätkö miten kohta on Lutherille avautunut. Lutherin selkeä kanta löytyy Mannaa ..-kirjoitelmista.
Minun ja yleensä uskovien kanta on eri kuin Lutherin.
Lutherin mielestä risti on esim. anoppi, vaimo tai muu kiusallinen, jotka on osaksemme “tuomittu”. Eli toimii vähän niinkuin “kapulana rattaissa”.
Minun ja yleensä uskovien kanta on se, että risti on meidän uskomme, tunnustuksemme, jonka otamme mukaan joka päivä. Se ei ole raskas, koska risti on mittatilaustyönä valmistettu ies ja sen pneumaattisen ominaisuuden johdosta “Minun ikeeni on sovelias ja kuormani on keveä”.
” Mitä Jeesuksen seuraaminen maksaa ” ?
Joh.12: 25 Sanotaan: ”Joka rakastaa elämäänsä kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän”. Kun tätä jaetta miettii niin jäljelle jää vain kaksi vaihtoehtoa: elämän kadottaminen, tai ikuinen elämä.
Elämän kadottamiseen kuulu irtautuminen entisestä elämäntavasta, jättää verkkonsa ja seurata Jeesusta opetuslasten tavalla. Luovuttava omista ajatuksistaan, jopa omaisistaan ystävistä, jos niistä tulee este seurata Jeesusta.Luuk. 14:33 Jeesus muistuttaa: ” Tietäkää siis yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on ”.
Tässä Raamatun kohdassa kiristysruuvi on viritetty aivan kipupisteeseen asti. – Miten paljon me elämäämme haluamme itse ohjata, ja haluamme itse päättää valinnoistamme. Siitä huolimatta, vaikka kaikki mitä meillä on ja omistamme on lahjaa Jumalalta.
Kun me tätä kaikkea ajattelemme, niin kristitylle ei jää jäljelle lopulta, kuin vehnänjyvän tie. Vehnänjyvän on pitänyt pudota maahan ja viipyä pitkään pimeässä. Luovuttaa koko ravintonsa varasto. Sen on täytynyt kuolla ja hajota. Niin se on tuottanut uuden sadon.
Raamatun opetuksen mukaan meidänkin tulee kuolla , nimittäin se vanha luontomme, että Kristuksen evankeliumille tulisi tilaa, että uudelle orastavalle elämälle tulisi Jumalan antama kasvua ja valoa.
Että uskomme heikko kasvusto saisi uuttaa voimaa ja virkistystä.
Hyvä kommentti, kiitos Martti. Jumalan tahdon mukainen elämä on kaidalla tiellä kulkemista.
Martti Pylkkänen lausut seuraavaa:
”Elämän kadottamiseen kuulu irtautuminen entisestä elämäntavasta, jättää verkkonsa ja seurata Jeesusta opetuslasten tavalla. Luovuttava omista ajatuksistaan, jopa omaisistaan ystävistä, jos niistä tulee este seurata Jeesusta.Luuk. 14:33 Jeesus muistuttaa: ” Tietäkää siis yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on “.
Siis tuo on totta, MUTTA kuinka siihen liitetään lapsikaste, vai tapahtuuko ko asiat jo silloin?
@ Ari tämän blogin teema ei ole kaste, eikä lapsikaste. Sillä keskustelu tästä asiasta ei johda mihinkään, ja siitä tulee vain vääntö, joka ei johda mihinkään.
Mutta sanon kuitenkin sinun esittämän kommentin johdosta jotakin.
1. Emmekö voi Raamatun peruusteella sanoa, että jokainen
on omassa varassaan täydellisesti synnin alla ja pelastuu yksin
Jumalan armon ja laupeuden vuoksi, näin myös pienet lapsetkin.
2. Jumala on asettanut kasteen pelastuksen tieksi ja siksi se on
autuudelle välttämätön, näin myöskin lapsille. Raamattu ei kiellä
kastamasta lapsia. Jumala ei kuitenkaan ole sidottu niin, ettei
hän voisi pelastaa kastamaton. Jumalan armo ei riipu ihmisistä.
Eikö kaste ole se Jumalan armonväline, jossa syntisestä
Aadamin jälkeläisestä tehdään Jumalan lapsia. Eikä puhuta
uskovaisten kasteesta. Sillä on vain yksi usko ja yksi kaste.
Tässä yheydessä on sanottava , että kasteen halveksiminen on Jumalan kastekäskyn halveksimista ja vähättelemistä. Kaste Herran käskynä antaa meille, sen mitä taivaaseen päästääksemme tarvitsemme.
”Kaste Herran käskynä antaa meille, sen mitä taivaaseen päästääksemme tarvitsemme.”
Martti, vaikkei tämä olekkaan otsikolla lapsikaste eikä muukaan kaste, mutta koska itse tässä siihen jonkinverran paneudut ja perustelet kasteen pelastavan vaikutuksen, niin et varmaankaan tykkää pahaa, vaikka väitän, ettei ole Herran käskyjä, joissa lapsikasteen huomioonottamatta jättämisellä olisi iankaikkisuusosaan vaikuttavia seuraamuksia.
Tällainen ”käsky” on kuitenkin annettu Augustinuksen toimesta ja sen luterilaiseen oppiin istutti Martti Luther, ollen sääntökuntansa suojelupyhimykselle kuuliainen. Eli siinä painotetaan, että joka uskovaksi kastamista halveksuu, ei ole matkalla taivaaseen.
Jeesus on antanut kaste- ja lähetyskäskyn. Kaikki kansat pitää kastaa nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ja opettaa heille Kristuksen oppi. Lapset kuuluvat myös jokaiseen kansaan. Mitään ylä- tai alaikärajaa ei kasteessa ole.
Jeesus sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18-20)
Juha heinilä, huomaatko että Jeesus Sano ”opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.”
Siis onko Jeesus käskenyt rakastamaan lähimmäistä niinkuin itseään, entä kavahtamaan vääriä profeettoja, entä julistamaan parannusta syntien anteeksisaamiseksi Hänen nimessään?
Ari, meistä kukin on vastuussa omista teoistamme.
Paavali sanoi vanginvartijalle: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi”. (Apt. 16:31)
Martti Pylkkänen, et vastannut siihen mitä kysyin eli milloin tämä ”kaikesta luopuminen” tapahtuu?
Ari, jokainen meistä on eri tilanteessa. Milloin sinä olet lähtenyt seuraamaan Jeesusta ja liityit kristilliseen seurakuntaan?