Kaiken alku ja kaiken loppu!
Kaikki ajallinen ja ajaton on alkanut Jeesuksessa, hänen kauttaan. Samoin kaikki ajallinen poistuu, päättyy, käy tarpeettomaksi, Jeesuksen tähden. Alkaa ajattomuus, iankaikkisuus.
Tämä voi olla kauhukuva, tai kuvaus kaiken kuviteltavissa olevien toiveiden täyttymys.
Jumala on täydellistä päämäärää, iankaikkista tulevaisuutta varten, antanut selkeän tiekartan, kuten Joh. 15:5:
”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.”
Oksastua häneen, Totiseen Viinipuuhun ja pysymällä hänessä, reitti on selkeä ja päämäärä varma.
Uusi Testamentti puhuu paljon uskoontulemisesta = kr. metanoia, syntymisestä Ylhäältä = Pyhästä Hengestä. On kysymys oksastumisesta Jeesukseen.
Koko matka taivaaseen kytkeytyy Jeesukseen, joka on ollut kaiken alku ja loppua Hänellä ei ole.
Ihminen on luotu iankaikkisuusolennoksi, kestämään/olemaan aina, joko Jeesuksen seurassa tai enkeliruhtinaan (langenneen) seurassa. Nämä kummatkin kokemukset ovat enemmän kuin mitä ajatuksiimme voi nousta, eli ääretön hyvyys ja ääretön pahuus.
Pelkästään Johanneksen kirjeet monella tavalla painottavat Jeesuksen välttämättömyyttä kaikkeen. Häntä ei korvaa kukaan eikä mikään, missään asiassa. Hänen työhönsä ja opin muotoon ei ole mitään lisättävää eikä mitään pois otettavaa. Vt. 1. Joh. 2:
22 Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.
23 Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.
26 Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät.
Eksytykset näyttävät hyviltä ja antavat tunteen oikeasta, koska Jeesus ei liikaa häiritse.
”Kaikki ne Raamatunkäännökset, mitkä eivät ilmoita Henkikasteesta, millä Pyhästä Hengestä syntyneet puetaan, ovat vääriä käännöksiä. Menee alku sekavaksi, jopa tarkoituksella.”
En sekoita alussa tarkoituksella, enkä myöskään lopussa millään muulla syyllä. Kommenttiisi viitaten kuitenkin mielessäni herää kysymys; miten voit perustella, että ne käännökset, jotka ilmoittavat henkikasteesta ovat oikeita ja ne , jotka eivät niin ”käännä”, ovat väärässä? Mikä taho /instanssi sen kertoo?
Itselläni on monia kokemuksia ns. hengellä täyttymisestä, joten en mitenkään kiellä helluntailaisten kokemuksia, mutta uskon täytyy perustua perustua Jumalan lupauksiin, eikä ihmisen kokemuksiin. Tästä ei ollut kuitenkaan ollut tarkoitukseni keskustella. Itse otit asian esille. Toivon, että Herramme Jeesus täyttää meidät uudelleen ja uudelleen Pyhällä Hengellä sanansa kautta! Aikoinaan saadut kokemukset ovat eilisiä. ”Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt, iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä!
Kari,
Olen tästä jo kirjoittanut toisaalla, koskien Apt. 1:8 ja maininnut alkukielen “epi” preposition, minkä merkitys on ylle/päälle, eikä “…teihin”, mikä olisi “en /εν”. – Kysymys on pukemisesta, Lk. 24:49b, “…kunnes teidän päällenne puetaan (kr. enduo) voima korkeudesta”. Tämä, eli Henkikaste voi tapahtua vain niille, joilla on jo sisimmässään Pyhän Hengen sinetti, vt. Joh. 20:22, eli ovat tulleet uskoon.
Aikaisemminkin viittasin suomen KK38 ja KK92, joissa se on muutettu vastaamaan RKK:n opetusta. Suomen 1776 ja kaikki keskeisimmät käännökset kääntävät epi-preposition oikein.
Voit katsoa samaa aihetta vastauksessani Matias Rotolle blokissa “Digiloikasta uuteen raamatunsuomennokseen” 30.09.2020 09:41.
Pyhän Hengen kaste on lupaus Raamatussa ja sen voi kokea jokainen uskova. Se ei ole vesikaste tai siihen liittyvä, eikä uudestisyntyminen eli uskoontulo.
Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella uskoontulleet, eli pukee Voimallaan, mikä vaikuttaa tulen lailla. Niin uskoontulo kuin Pyhän Hengen kaste eri merkein on saman hengen vaikutusta ja syy on voima, minkä vaikutuksesta Evankeliumi, sanoma Jeesuksen tarjoamasta armosta levisi ja leviää kaikkialle. “sanansa” kautta ilmaisusi kyllä jotenkin tukee päivittäistä Hengellä täyttymistä, muttei mielestäni Pyhän Hengen kastetta.
Tässä tulee selkeästi näkyviin se ero, miten Kirkon teologia opettaa ja miten Helluntai Kirkko opettaa. Raamatusta kummatkin opetukset kumpuavat, mutta tuosta Pyhän Hengen vuodattamisesta maailmaan Raamattu kertoo selkeästi, se tapahtui yhden kerran, tuona tiettynä Helluntaina ja sen jälkeen Pyhä Henki on maailmassa julkisesti ollut, (On ollut alusta asti, mutta viimeisinä aikoina se on vuodatettu koko maailmaan.)Näin se on levinnyt maailmaan alkaen Juutalaisista Apostoleista myös pakanoiden osaksi.
Miten ihminen tulee Pyhästä Hengestä osalliseksi? Raamattu on selkeä: Joka uskoo ja kastetaan. Eli ongelmaa ei ole,jos joku on kastettu ja hän uskoo Jumalaan Kristuksen kautta, näin ollen hänellä täytyy olla Pyhä Henki.
Ismo,
Selkeästi siellä, selkeästi täällä ja näinollen-päätelmäsi on kirkon itseymmärrystä. Raamatun tuki, koko Raamatun, puuttuu. Olen senkin selvittänyt sinullkein monet kerrat, mutta sivuutat ne, kosk’et kommentoi, muuta kuin omiin kommentteihisi perustuen.
Tämä viestisi on kohtuullinen niin pituudeltaan kuin sekavudeltaan (anteeksi). Siksi kommentoin sinulle:
On selkeää, että on ”kirkon teologia”.
Kuitenkaan ei ole mitään perää, että olisi ”Helluntai Kirkon” teologiaa.
Suomen Helluntaikirkko on juridinen järjestelmä, mikä on koteloitunut 250 paikallisen, nk. helluntaiseurakunnan sisään.
Helluntalaisuudeksi kutsutut paikallisseurkunnat eivät omista mitään teologiaa. On vain Raamattu, se sama mikä oli Alkuseurakunnallakin. Tätä Raamattua ei tulkita, vaan noudatetaan, vaikka noudattamisesta tuli jo alkumetreillä moitteita Jeesuskselta (viestit seitsemän Aasian seurakunnalle) ja esimerkiksi korintolaisille ”helluntalaisille” Paavalin moitteet.
En väitä, ettet olisi tullut uskoon, mutta kuljetat ’helmassasi’ vierasta tulta, sakramentaalista pelastusoppia, mikä takaa, että voi vapaasti lennatella ilmaisullista ”leijaasi”, koska asemasi puun-ja-kuoren välissä on turvattava.
Olen yksi todistuksista, että Pyhän Hengen ’hanat’ aukaistiin kaikelle lihalle. Et ole ’valtuutettu’ ymmärtämään, että Pyhän Hengen kaste olisi ollut muille kuin vuonna 33 vuodatetuille uskoville. Katoinen kirkko lujasti opettaa kaikissa julkaisuissaan, että tuo vuodatus koski vain 12 apostolia!!??
Tutustu tähänkin, ennenkuin ”kirkon” opetukseen nojaudut.
Pyhä Henki on Jumaluuden osa,joka kommunikoi ajassa, mutta on sama kuin Jeesus tai Isä.
”Pyhästä Hengestä osalliseksi” ei ole oikeaa raamatullisuutta. Sen saa tungettua kirkon opetukseen, kun hyväksyy kasteen autuuttavan ’voiman*.
”Hän uskoo Jumalaan Kristuksen kautta”
Yrität sinä ja muukin kirkollisuus, muodostaa johdonmukaisen ketjun tieksi Kaikkeinpyhimpään, Isän sydämelle, eli itsestäänselvän kasteen ja sen jälkeiseen uskomiseen Kristuksen kautta. Uskominen Kristukseen, eli uskoontulo ei esty sakramentaalisessa kasteessa, muttei myöskään ole uskoontulo.
Jeesus ja Isä ovat yhtä, eikä heidän välillään ole katkosta tiedo, tietämisen siirrossa. Vt. Joh.16: 26,27, (26, enkä minä sano teille, että minä olen tukoileva Isää teidän edestänne. 27, sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että olette minua rakastaneet …”)
Tämä sama totuus Jeesuksesta ja Isästä on Joh. 14:21,23 ja Joh. 17:8.
Jumala/Isä vetää ihmistä Jeesuksen pelastettavaksi. Sen jälkeen on rukousyhteys Jumalan kanssa, koska ”Isä ja minä olemme yksi”
Kiitos kohtuullisesta ja maltillisesta vastauksesta. On selvää, että oppi jota edustan, riippuu paljolti Kirkkoisien teologisista tutkimuksista ja sanan selityksistä. Raamatusta ja Kirkkoisiltä olen saanut luotettavan ja lohdullisen Kalliopohjan, jossa on rauha ja vapaus kaikista opintuulista. Rauhani lepää siis yksin Kristuksen tehdyssä työssä, näinhän Kirkon teologia myös asian esittää. Kaikki on valmista.
Pyhä Henki tosiaan vuodatettiin Apostolien (12) päälle, tuona tiettynä päivänä, kuten Jeesus itse lupasi sen lähettää. Näin Kirkko myös opettaa edelleen. Tunnet varmasti Kirkon opetuksen hyvin, sen uskon, mutta älä epäile, ettenkö minä tuntisi myös Helluntalaisia opetuksia (oppia) jossa on selkeästi erilainen käsitys esim. kasteesta (ja varsinkin Henki kasteesta), jota Kirkko taas ei tunne, erikseen vedestä erotettuna.
Olemme varmasti monista asioista samaa mieltä ja joskus menneisyydessä olen, jopa kannattanut ajatusta Henki kasteesta, mutta Raamatusta ei lopulta löytynyt sille mitään perusteita, vaan päinvastoin, opin mitä Yksi kaste Kristukseen tarkoittaa.
Ismo,
Kerrankin kohdistat siihen mistä kommentoidaan, tässä tapauksessa, mistä minä kommentoin.
Kirkkoisiltä ei saa ”Kalliopohjaa”, se on vain Raamatussa, jonka pohjan voi vain toistaa. Jos Raamattua toistat, niin sitä ei voida etkä ole koskaan voinut sellaisenaan toistaa, koskien sielumme autuutusta, lahjavanhurskautusta. Lahjavanhurskaus ei ole kasteen armo, mikä on ’luukku’ ulos Jeesuksen opetuksesta.
Samaa mieltä oleminen, koskien pelastusoppia, perustuu ainoastaan ”joka uskoo, ja sitten kastetaan..”, ei toisinpäin. Eli uskoontulon jälkeisistä asioista keskustelua ei ole, koska ”ilman minua te ette voi mitään tehdä”. Yhteys Jeesukseen ”Minuun” syntyy vain uudestisyntymisessä, uskoontulossa. Voi olla, että olet vastaanottanut pelastuksen, lahjavanhurskautunut, koska olet siihen suostunut. Ehdottaisin, ettet toisi sakramentaalista, etukäteen kastetta vaikuttajaksi. Koska sitä ei Raamatusta löydy.
Emme ole samaa mieltä, vaikka olet tietoinen Tiestä, joka on Jeesus.
Henkikaste-opetus vie uskovan tavoittelemaan kokemusta, eikö niin?
Helluntaina uskovat kastettiin Pyhällä Hengellä. Usko Jeesukseen levisi sen jälkeen Jerusalemista kaikkeen maailmaan, meillekin, Pohjolan perille.
Kristuksen käskyä toteutetaan kastamalla ja opettamalla siihen asti kunnes pakanain täysi luku tulee sisälle ja sitten juutalainen kansa erityisellä tavalla herää ennen Jeesuksen toista tulemusta. Israelista kuuluu ”huuto”; ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.”
Tämä usko Jeesukseen on levinnyt myös ilman ”henkikastetta”. Monilla kristityillä voi olla ja on ollut erittäin voimakkaita hengellisiä kokemuksia, joiden yhteydessä on voinut esiintyä tarkkoja profetioita, kielillä puhumista, laulua hengessä, näkyjä ja ilmestyksiä. Nämä kaikki edellä mainitut oikeassa hengessä ja seurakunnan arvioimina ovat henkilahjoja seurakunnan rakennukseksi.
Miten Reijo määrittelet ”henkikasteen” erillisenä kokemuksena henkilahjoista poiketen. Miten määrittelet henkikaste kokemuksen? Jos henkikaste on saatu vaikka 20 vuotta sitten, niin kaikki on hyvin, vaikka tänä päivänä hengellisiä kokemuksia ei henkikastetulla kristityllä olisikaan? Kuinka paljon henkikasteen pysyvyyteen luotetaan? Sitä kuitenkin Helluntailaisuudessa tavoitellaan?
Olen laittamassa Jeesus 2. blogia.
Pyhän Hengen kaste, jonka Jeesus ja profeetat, kuten Jesaja, Hesekiel, Jooel ilmoittivat tapahtuvaksi on tapahtunut. Se on Voima, mikä vaikuttaa erilaisia ilmiöitä, mutta Henki on sama. Ne eivät ole näytöksiä, vaan Seurakunnan tarpeisiin annettuja.
Voin jatkaa Pyhän Hengen keskustelua, jos haluat, e-mailin kautta, osoitteeni on: begra1@hotmail.com