Mark. 8:
38 Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.”
Matt.10:
33 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
Apt.4:
12 Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.”
Olen elämäni aikana paljon kohdannut Jehovan todistajia ja Mormooni-kirkon jäseniä.
Heilä kummallakin on Jeesus. Hän ei kuitenkaan ole Taivaasta alasastunut Jumalan Poika, joka Golgatalla sovitti kaikki maailman synnit ja jokaisen ihmisen. Silti kumpikin yhteisö yrittää uida muodollisen kristillisen uskonnollisuuden “liiveihin”, vaikka Jumalan Seurakuntaan he eivät kajoa. Mormoonit eivät samanlaisuuttaan väitä, vaikka n. 20 vuotta sitten USA:ssa heidän mainoksensa esiintyi kansallisilla tv-kanavilla. Ilmassa leijui Raamattu ja teksti: “Olemmeko sittekään erilaisia”.
Muslimeilla on myös Jeesus, sitä ei juuri samaksi ymmärretä muualla kuin Rooman kirkon (RKK) itseymmärryksessä liittyen “muslimiveljien samaan Aabrahamin uskoon”. Siitä on selkeä maininta RKK:n katekismuksessa.
Katolisuus, etenkin RKK, kieltää julkisesti Jeesuksen kertakaikkisen uhrin, jokaisessa messu-eucaristiassa. Se jo pelkästään on kattava ilmoitus toisenlaisesta Jeesuksesta, eli sellaisesta, joka päivittäin uhrataan.
Paavi Johannes-Paavali II elvytti Marian palvontaa 70-luvulla. Hän kirjoitti kiertokirjeen, jossa hän ilmaisi huolestuneisuutensa Marian palvonnan vähenemisestä. Tässä yhteydessä hän toi esille Maria-rakautensa, johon hän oli lähes pakahtua ja jota hän kauan yritti peittää rukoilemalla Jeesusta(kin). Marian ja muiden epäraamatullisten kuvien esilläolo ja niiden edessä polvistuminen ja niitä suutelu on hyvin julkeaa Jeesuksen halveksuntaa.
Jumalaa voi alkaa lähestyä Jeesuksessa, ainoastaan. Jeesus sanoo, että “minä ja Isä olemme yksi, eli “heis” (ei yhtä). Tähän liittyen Jeesus on täydellisesti yksi Isän kanssa.
Jeesus ei merkitystään jaa minkään, eikä kenenkään kanssa, ei edes ’sakramenteissa’.
Ihmettelen vieläkin tuota viimeistä lausetta: ”Jeesus ei merkitystään jaa minkään, eikä kenenkään kanssa, ei edes ’sakramenteissa’.” Eikö Jeesuksen ’merkitys’ ole oikeastaan juri se, että hän jakaa itsensä omilleen? Tästä jakamisesta kertoo muun muassa tämä: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”
Martti,
Merkitys, eli merkityksellisyys ja ”Kunniaani en minä toiselle anna..”, Jes.48:11.
Kunniastaan luopuminen kuuluu myös siihen, mitä Kristus merkitsee: ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.”
Olla nimessä yhtä.
Mikä oli Jeesuksen isän nimi ? Onko Jeesus sukunimi vai etunimi. Jeesuksella ei ollut Jeesus nimistä sukua, eikä hänestä sanota, ’Jeesus ben Jeesus’ , jolloin myös isän nimi olisi Jeesus.
Jos Martti Pentillä on poika/ tyttö, on heidänkin nimensä Pentti, Eli isä ja poika/ tyttö ovat nimessä yhtä. Ihmisinä he voivat olla hyvinkin, joko samanalaisia tai erilaisia.
Tarja,
Yksi (εις / heis) yhtä/yhteys (κοινωνια / koinonia ) ei sinulle näy kirkastuvan. Pitäisi selvetä sanakirjoista. Sen hengellinen merkitys voi silti paeta.
”Jeesuksella ei ollut Jeesus nimistä sukua, eikä hänestä sanota, ‘Jeesus ben Jeesus’” Koraanissa hänen nimestään käytetään muotoa ʿĪsā ibn Maryam, Jeesus Marian poika. Ihmisen Poika viittaisi näin siis äitiin eikä isään. ”Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.”
Mänttäri
Ei kirkastu, mutta sen kyllä tiedän, että Jumala on yksi.
שמע ישראל י-ה-ו-ה אלהינו י-ה-ו-ה אחד
Šema Israel! Adonai eloheinu Adonai eḥad.
Kuule Israel! Herra meidän Jumalamme, Herra on yksi
Koinonos ja koinonia, olen lukenut tarkoittavan kumppania, joka taas oli Jeesukselle Magdalan Maria, josta on käyetty tuota sanaa.
Jeesus oli maan päällä eläessään sinkku. Jos hän olisi ollut naimisissa tai hänellä olisi ollut seurustelukumppani, siitä täytyisi varmasti olla maininta Raamatussa.
Juutalaiset ovat muuten tehneet rienaavia elokuvia Jeesuksen muka monista naissuhteista, joita esitettiin eräälläkin kibbutsilla. Eräs ystäväni, joka oli siellä töissä kertoi tämän minulle. Hän ja muut kristityt eivät halunneet katsella sellaista roskaa, vaan menivät toiseen paikkaan rukoilemaan.
Tai en tiedä, oliko se elokuva tehty Israelissa ja juutalaisten toimesta, mutta siellä kibbutsilla se ainakin esitettiin.
Mika Rantasen kommenttiin: Olen itse ollut kibbutsilla lähellä Jerusalemia vuonna 1982, jolloin Mika Rantasen kuvaaman kaltainen elokuva esitettiin ja sitä kibbutsilla ennakolta mainostettiin. En osaa sanoa mitään elokuvan tekijöistä tai kansallisuudesta. Rienauksesta huhuttiin ennalta, joten en katsonut tarpeelliseksi osallistua silloiseen elokuvailtaan. Elokuva jäi minulta katsomatta.
Martti Pentti
“Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.”
Jassoo, mutta minä ole lakihenkinen, meillä ei ole muuta suojaa kuin laki. Lisäksi olen vastuullinen aikuinen, eikä minulla ole mitään tarvetta päästä lapsen asemaan.
Olen kiitollinen, että meitä naisia ei enää polteta noitina roviolla ja olemme saaneet sekä äänioikeiden, että sananvapauden, emme ole enää vain miesten alamaisia, vaan ihmisiä, joilla on ihmisoikeudet. Ihmisoikeuksien tulee olla lakisääteisiä, eivät ne uskon varassa toimi.
Lapsen asema tarkoittanee tässä perillistä. ”Emme ole enää vain miesten alamaisia, vaan ihmisiä, joilla on ihmisoikeudet.” tämä on ymmärtääkseni juuri sitä lain alaisten vapauttamista. Laittomuutta se ei tarkoita.
Martti Pentti
Se on tietysti totta, että lapset ja mielisairaat, eivät ole samalla tavalla oikeustoimikelpoisia, eikä vastuullisia, kuin aikuiset mieleltään normaalit ihmiset, mutta se on toinen juttu.
Miten heihin sitten pitäisi suhtautua. Lapsia pitää tietysti kasvattaa, siksi on koululaitos, ja sairaat viedään hoitoon. Eikö myös koululaitos ja terveuýdenhuolto ole lakisääteisiä, eivät ne uskon varassa toimi.
Lapsi voi toki tarkoittaa ikää, mutta se ei ole sanan ainoa merkitys. Minä olen aina vanhempieni lapsi elinpä miten vanhaksi tahansa. Kuolemani jälkeenkin minuun voidaan viitata isäni ja äitini lapsena.
Tarja Parkkila, kiinnostaisi tietää, mitä mieltä oikeat juutalaiset ovat kirjoittelustasi täällä? Oletko koskaan saanut palautetta heiltä?
Kuka on ’oikea juutalainen’. Ruben Stiller, Marion Rung, Seela Sella, Ben Zyskowicz Hillel Tokazier…?
No, ei Tarja Parkkila, kuka hän sitten oikeasti lieneekään, ainakaan ole.
Roomalaiskirje:
2:28 Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
2:29 vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.
”Martti Pentti: Kuka on ‘oikea juutalainen’. Ruben Stiller, Marion Rung, Seela Sella, Ben Zyskowicz Hillel Tokazier…?”
”Mika Rantanen: ”Roomalaiskirje: 2:28 Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; 2:29 vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.”
Martti Pentti, esim. Ruben Stilleristä minulla on sellainen muistikuva vuosien takaa, että hän eräässä radio-ohjelmassa sanoi meidän Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta jopa hulluksi, joka luuli itsestään liikoja. Näin muistelisin.
Miksi ”oikeiden juutalaisten” pitäisi ottaa kantaa täällä ? Israelissa käydessä olen pannut merkille, että kristityt papit ja muutkin turistit käyttävät kipaa. Se loukkaa ”oikeita juutalaisia”.
VT:n hebrean kielen yliopistoryhmämme teki vierailun aikoinaan Helsingin juutalaiseen seurakuntaan. Yksi syy, miksi en halunnut lähteä sinne, oli se, että siellä olisi pitänyt käyttää kipaa.
Olen ollut muutaman kerran tilaisuuksissa, joissa juutalaiset pitävät kipaa. Minulla sellaista ei ole ollut, eikä ole sellaista ehdotettu. Minulle sopii kipa juutalaisuuden harjoittajan päässä ja laittaisin, jos sitä pyydettäisiin, etten olisi loukkaukseksi. Jerusalemissa Itku-muurilla pyydetään laittamaan kipa.
Synagogan sisällä pitää kaikkien miesten pitää kipaa. En suostunut tällaiseen pakkoon.
Eikö näin ole?
Reijo Mänttäri, juutalaisethan vainoavat kristittyjä ainakin Israelissa!
”Juutalaisethan vainoavat kristittyjä ainakin Israelissa!” Juutalaiset ’vainoavat’ myös toisia juutalaisia. Ryhmiä on monia hyvin maallistuneista ja nykyaikaisista hyvin uskonnollisiin ja vanhoillisiin. En ymmärrä, miksi kipan käyttäminen olsi kristitylle vaikeaa. Pään paljastaminen on alkujaan roomalainen alamaisuuden osoitus, jolla orja näytti asemansa merkiksi ajellun päänsä.
Kipa on ollut myös minun päässäni. Kerran itkumuurilla ja ja kerran Jad Vashem museossa. Sopi hyvin silloiseen kontekstiin. Nykyisin, antiseminismin nostaessa päätään, voi kipaa pitävä tulla pahoinpidellyksi, puukotetuksi ammutuksi jne.
Vainoaminen on väärin ja jumalatonta touhua, teki sitä sitten kuka tahansa tai mikä tahansa ryhmä.
Jeesus on kaiken Herra. Hän on aina ollut niinkuin Jumaluus on ollut. Tätä ei sanoilla voida selittää. Sen ymmärtää siinä uskossa, minkä ihminen on uudestisyntymässä saanut vastaanottaa. Usko kasvaa, kun uskon Antajaa seurataan opissa ja elämässä.
Jumala, jumalallinen järjestys on asettanut Jeesuksen kaikkien armahtajaksi ja kaikkien tuomariksi. Armahdetuksi tuleminen ei edellytä ’tekoja’, vaan armon, armahduksen vastaanottamista.
Kaikki ihmisen ’järjestelyt’ koskien iankaikkisuutta hoituu Jeesuksessa, hänen kauttansa. Järjestelyt on ilmoitettu Raamatussa niin selkeästi, että tyhminkin sen voi vastaanottaa. Siksi se on vaikeaa niille, jotka eivät ole tyhmiä, vaan ovat älykkäitä ja heillä on paljon viisautta.
Papilliseen ”rankkiin” kuuluu jokainen uudestisyntynyt, uskova. Tästä onkin tullut jo aivan alkuseurakunnan ajoista lähtien ongelma, koska inhimillinen viisaus, tutkinnot ja asema ei merkitse mitään. Paavali tämän erittäin kirkkaasti ymmärsi ja niin ymmärsivät kaikki alkuseurakunnan johtavat veljet, vt. 1.Kor.2:
2 Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.
5 ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.
Eli kun uskovalla, Jumalan Seurakunnalla on ”vain Jeesus” kaikki on selkeää, mitä oppiin, eli pelastusoppiin, tulee. Näin tässä Paavali painottaa ja sama totuus on koko Raamatussa, Vanhan ja Uuden Testamentin puolella.
Ihmisen ja sitämyötä kirkkojen itseymmärrys vie poispäin Jeesuksesta, vaikka kaikki pitäisi keskittyä vain Häneen.
”Jeesus on kaiken Herra.” Hän on myös meidän keskuuteemme, veljeksemme ja ystäväksemme tullut Poika. ”Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita.”
”2 Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.”
Henkikaste tarvitaan tämän Raamatun kohdan lisäksi vai ei tarvita?
Jeesus Kristus riittää uskon kohteeksi sanomasi mukaan? Entä Henkikaste?
Ymmärrän niin, että henkikasteen arvellaan korottavan krisityn johonkin uskovien eliittiin. Jo Jeesuksen eläessä opetuslapset haikailivat arvojärjestysten perään. Mehän tiedämme, miten Jeesus tähän vastasi: ”Opetuslasten kesken syntyi kiistaa siitä, kuka heistä oli suurin. Jeesus tiesi, mikä ajatus heillä oli mielessään. Hän nosti viereensä lapsen ja sanoi heille: ’Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt. Se teistä, joka on kaikkein pienin, on todella suuri.'”
Kari P
Jumalan Seurakunta, ek-klesia on yksi, koska Jumalan Henki on jokaisessa uskovassa. Tämän saman Hengen vaikutuksesta, tai voimaannuttamina, olemme todistuksena kun Jumala kastaa meidät Pyhällä Hengellä ja tulella, jota kastetta Jeesus pyysi odottamaan, ennenkuin evankelioimaan lähdemme.
Paavali oli Pyhällä Hengellä kastettu, niinkuin uskovat helluntaina ja sitten ne 3000, jotka ottivat ilolla vastaan Pietarin saarnan sanoman. Paavali, 120 uskovaa ylisalissa, n. 3000 helluntaipäivänä, vastaanottivat pelastuksen, Korneliuksen kotiin kokoontuneet heti uskoontultuaan kokivat Pyhän Hengen kasteen. Paavalin uskoontulo saattoi olla muutaman päivän prosessi, kunnes Ananias Herran, Jeesuksen lähettämänä tuli ja laski kätensä Saulin päälle, ja hän tuli täytetyksi Pyhällä Hengellä, eli koki Pyhän Hengen kasteen, eli Voiman, jossa hän lähti todistamaan Jeesuksesta.
Jumala kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella uskoontulleet, joskus vain ”minuutti” sen jälkeen kun he uudestisyntyvät, joskus neljän vuoden kuluttua uskoontulosta, niinkuin minut.
Paavali tarvi tehtäväänsä, kuten Korintossa, sitä Voimaa, jossa koko Aasia tuli kahdessa vuodessa evankelioitua.
Uskoisin, että koska työ on Herran, Hän haluaa sen tehtäväksi Jumalan voimassa. Uskon myös, että vaikka uskova ei olisi Pyhän Hengen kasteen kokenut, niin hän voi olla Jumalan käytössä, mutta sen voiman ja uskon määrän mukaan mikä hänellä on.
Oli ja on uskovia, jotka eivät ole kokeneet Pyhän Hengen kastetta. Se saattaa johtua esimerkiksi opetuksesta, ei tunneta tarvetta , koska uudestisyntyminen ei ole mitään vähäisempää, kuin Henkikaste. Uskoontulo saa aikaan tuntemuksia, eli tiedetään ja tunnetaan, että ollaan tultu uskoon. Pyhän Hengen kasteen saamisessa ei ole mitään kaavaa, muuta kuin, että se on vain uskoville.
”Pyhän Hengen kasteen saamisessa ei ole mitään kaavaa, muuta kuin, että se on vain uskoville.” Tätä rajoitusta en löydä Raamatusta. Apostolien teoissa kerrotaan: ”Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa.” Keitä sitten olivat nuo kuulijat? Kerrotaanko heidä uskostaan mitään? Kokoontuneesta joukosta on tämä kuvaus: ”Cornelius oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä.” Corneliuksesta ja hänen perheestään on kylläkin luonnehdinta: ”Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, hän antoi runsaasti almuja juutalaisille ja rukoili alati Jumalaa.” Tämä ei kuitenkaan ole kuvaus kristillisestä uskosta eikä kata tuota ’sukulaiset ja ystävät’ -sanontaa.
Reijo Mänttäri. Tapahtuiko Martti Pentin esille ottamassa Raamatun kohdassa henkikaste vai Pyhällä Hengellä täyttyminen? Onko Pyhällä Hengellä täyttymisellä tai henkikasteella mielestäsi jotain eroa? Puhutaanko samasta asiasta? Onko henkikaste mielestäsi fyysinen kokemus, koska kuvaat sitä sanoilla ”voiman saaminen”. Onko se voiman kokemus? Jotkut käyttävät myös nimitystä ”tulikaste.” Onko tulikaste sinulle tuttu ilmaus? Raamatun mukaan Jumalan sanassa itsessään on väkevä voima, joka jopa ”murtaa kallion”. Itse uskon enemmän Jumalan sanan voimaan kuin voiman kokemukseen itsessäni.
”Oli ja on uskovia, jotka eivät ole kokeneet Pyhän Hengen kastetta. Se saattaa johtua esimerkiksi opetuksesta, ei tunneta tarvetta , koska uudestisyntyminen ei ole mitään vähäisempää, kuin Henkikaste.”
Miten Helluntailaisuudessa opetetaan Henkikasteen saamisesta? Miten sinä opetat niin, että seurakuntalainen voi tällaisen kokemuksen tavoittaa? Onko Helluntailaisuutta ilman Henkikastetta?
Jeremia:
23:29 Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa?
”Jeremia:
2:13 Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.”
Joskus tulee mieleen nämä edellä olevat sanat, kun olen nähnyt/kohdannut uskonsa alkutaipaleella todistavia kristittyjä, jotka ovat myöhemmin kaiken hengellisyyden ja seurakuntayhteyden jättäneet. Kysymykseni on tällöin: Onko usko rakennettu oman kokemuksen (”kaivo, joka ei vettä pidä”) varaan vai Jumalan sanan kalliolle, joka ei sorru? Millä tavalla Henkikaste-kokemus tänään kannattelee sinua Reijo? Onko turvasi kokemuksessa vai Jumalan sanan lupauksissa?
Näitä olen pohtinut n. 40 vuoden ajan. Päätelmäni on: Usko Kristukseen pelastaa Jumalan sanan mukaan, heikkokin usko Kristukseen.
”Ananias Herran, Jeesuksen lähettämänä tuli ja laski kätensä Saulin päälle, ja hän tuli täytetyksi Pyhällä Hengellä, eli koki Pyhän Hengen kasteen, eli Voiman, jossa hän lähti todistamaan Jeesuksesta.”
Reijo, Voima voidaan kokea, kuten Raamattu kertoo. Koetaanko voima uudelleen ja uudelleen, vai onko voiman kokemus vain yhden kerran kokemuksena menneisyydessä? Raamatussa on tapahtumia, joissa julistaja on täynnä henkeä ja voimaa, josta voimme päätellä, että voima puetaan ylle tarvittaessa riippumatta siitä, että olisi joskus aikaisemmin ollut ”Henkikaste-kokemus”? Kysyn edelleen Henkikaste-kokemuksen tarpeellisuudesta evankeliumin levittämisen kannalta?
Puhdin samalla yksittäisistä, omista kokemuksistani, joita en julkisuuteen tuo. En ole ketään parempi. Olen pahempi kuin muut, tiedoksi Martti Pentille, joka keskusteluun osallistuu.
”Historia: Herännäisyys alkoi Savossa 1790-luvulla ja 1800-luvun alussa. Tuolloin syntyi toisistaan riippumattomia herätyksiä, joista tunnetuin on Nykyisen Lapinlahden Savojärven kylässä syntynyt hurmoksellinen herätys, jonka kerrotaan alkaneen heinätöissä olleen kahden talon väen jouduttua hurmoksiin. He kaatuivat maahan, puhuivat kielillä ja näkivät näkyjä. Herätys levisi nopeasti lähialueille. (Murtorinne 1992, 127.)”
Tähän Hengellä täyttymiseen ei liittynyt edeltävää opetusta ”Henkikasteesta” Apostoleille oli edeltävästi luvattu Helluntai, joka toteutui 10 vrk:n kuluttua Kristuksen taivaaseen astumisen päivästä. Sen jälkeen Jumalan Pyhä Henki on toiminut suvereenisti erityisellä tavalla evankeliumin levittämiseksi Jerusalemista aina maan ääriin saakka, oli sitten erikseen opetettu Henkikasteesta tai ei.
Herännäisyyden alku oli ennen Helluntailaisuuden alkua.
Reijo Mänttäri , Ote esittelystäsi blogistina: ”Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen.”
Oliko kasteesi 14 vuotiaana myös Henkikasteesi samalla kun sinut kastettiin vedellä ja vanhurskautesi esittelysi mukaan täydellistettiin?
Reijo, minulla on edellä paljon kysymyksiä joihin toivon saavani vastaukset. Kysymykseni eivät perustu kirkkoisien oppeihin vaan siihen mitä Raamatusta voidaan esille ottaa. Pysytään siis Raamatussa eikä isien perinteessä.
Kyselen Henkikasteestasi viitaten kommenttisi lauseeseen: ”Jumala kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella uskoontulleet, joskus vain “minuutti” sen jälkeen kun he uudestisyntyvät, joskus neljän vuoden kuluttua uskoontulosta, niinkuin minut.”
Sinut kastettiin 14-vuotiaana. Uskoon tulit 10-vuotiaana.
Kimmo R.,
Vasta näin myöhään illalla pääsin lukemaan kommenttisi.
Israel ja juutalaiset ja juutalaisuus on minulle hyvin tuttua työhön liittyvissä asioissa. Samoin, ehkä enemmän olen ollut Lähi- ja Keski-Idän alueella muslimiuskoisten kanssa tekemisissä. Kummistakin uskonnon edustajista minulla on yhtä paljon kielteistä ja myönteistä sanottavaa, kokemuksiin liittyen.
Minulla oli useamman vuoden ajan toimisto Tehranissa, Pakistanin kanssa asioin paljon sekä UAE oli kanssakäymisieni kohde. Myös Kiinan muslimien kanssa olin tekemisissä, kuin myös Intiassa. Tämän kerron vain siksi, että monta tapausta mm. juutalaisten hyljeksimisestä kohtaani koin, kun helluntalaisuus tuli tapetille. Mainitsemasi sekulaari-jumalaton yhteisö ei välittänyt mitä olin.
Kuitenkin haluan mainita kokemuksen Iranissa, toimieni ensimmäisinä kuukausina,. 90-luvun lopulla. Ministeriöön, korkealle tasolle oli vaikea saada tapaamista. Se kuitenkin onnistui ensimmäisinä viikkoina. Kysyin jälkeenpäin syytä näin nopeaan suopeuteen kohtaani. Minulle sanottiin, että ”you are the man sent by God”. Selkäpiissäni karmi ja siihen paikallisjohtaja, Darius jatkoi, että ”mr. Mänttäri loves Jesus”. Tämän kuuli merkittävän mullahin poika, joka asiaan yhtyi.
Tietysti he viittasivat omaan profeettaansa, jonka nimi oli myös Jeesus. Asioita sitten ajan kanssa selviteltiin, eli mistä nämä suopeat kannat nousivat. ”Jumala puhuu tavalla ja toisella”.