Mark. 8:
38 Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.”
Matt.10:
33 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
Apt.4:
12 Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.”
Olen elämäni aikana paljon kohdannut Jehovan todistajia ja Mormooni-kirkon jäseniä.
Heilä kummallakin on Jeesus. Hän ei kuitenkaan ole Taivaasta alasastunut Jumalan Poika, joka Golgatalla sovitti kaikki maailman synnit ja jokaisen ihmisen. Silti kumpikin yhteisö yrittää uida muodollisen kristillisen uskonnollisuuden “liiveihin”, vaikka Jumalan Seurakuntaan he eivät kajoa. Mormoonit eivät samanlaisuuttaan väitä, vaikka n. 20 vuotta sitten USA:ssa heidän mainoksensa esiintyi kansallisilla tv-kanavilla. Ilmassa leijui Raamattu ja teksti: “Olemmeko sittekään erilaisia”.
Muslimeilla on myös Jeesus, sitä ei juuri samaksi ymmärretä muualla kuin Rooman kirkon (RKK) itseymmärryksessä liittyen “muslimiveljien samaan Aabrahamin uskoon”. Siitä on selkeä maininta RKK:n katekismuksessa.
Katolisuus, etenkin RKK, kieltää julkisesti Jeesuksen kertakaikkisen uhrin, jokaisessa messu-eucaristiassa. Se jo pelkästään on kattava ilmoitus toisenlaisesta Jeesuksesta, eli sellaisesta, joka päivittäin uhrataan.
Paavi Johannes-Paavali II elvytti Marian palvontaa 70-luvulla. Hän kirjoitti kiertokirjeen, jossa hän ilmaisi huolestuneisuutensa Marian palvonnan vähenemisestä. Tässä yhteydessä hän toi esille Maria-rakautensa, johon hän oli lähes pakahtua ja jota hän kauan yritti peittää rukoilemalla Jeesusta(kin). Marian ja muiden epäraamatullisten kuvien esilläolo ja niiden edessä polvistuminen ja niitä suutelu on hyvin julkeaa Jeesuksen halveksuntaa.
Jumalaa voi alkaa lähestyä Jeesuksessa, ainoastaan. Jeesus sanoo, että “minä ja Isä olemme yksi, eli “heis” (ei yhtä). Tähän liittyen Jeesus on täydellisesti yksi Isän kanssa.
Jeesus ei merkitystään jaa minkään, eikä kenenkään kanssa, ei edes ’sakramenteissa’.
Mika Rantanen
”Tarja Parkkila, kiinnostaisi tietää, mitä mieltä oikeat juutalaiset ovat kirjoittelustasi täällä? Oletko koskaan saanut palautetta heiltä?”
En ole saanut palautetta juutalaisilta, en ole kysynyt myöskään lupaa, että saanko olla sellainen kuin olen.
Kristityiltä olen kyllä saanut jopa hyökkäävää palautetta, kuten saatanan tytär, antikristus, paholaisen rakastaja ym. Ja kuten eräs kirjoitti: ’ Väisty saatana Jeesuksen nimessä.’ Ja toinen: ’ Mikä sinä luulet olevasi, mikä sinä olet mitään sanomaan. ’
Juutalaisia olen lukenut nimiteltävän sioiksi ja Jeesuksen tappajiksi, ja mitä kauheimpia kommentteja, kuten evankeliumista lainattuja; ’ Te olette isästä perkeleestä ’ etc. , kyllä te tiedätte nämä, jos olette evankeliumia lukeneet. Juutalaiset eivät kuitenkaan herjaa takaisin. Olen kuullut, että eräs Suomen juutalainen olisi sanonut: ’- mitä ne meitä haukkuu, kyllä me osataan tehdä se itsekkin.’
Olen tuntenut suurta häpeää suomalaisten puolesta ja kristittyjen puolesta, siksi olen sellainen kuin olen. Onneksi nykyisin jo saa olla omansalainen, kymmenenvuotta sitten se oli vaikeampaa. ” Ole oma itsesi” on tuttu hokema, mutta se ei ole aina helppoa.
Fundamentalistiset Jeesus fanit olivat todella uhkaavia ja mikään hyvä ei tietenkään toimi siten, vaan uskaltaa katsoa myös toisenlaisia näkökulmia.
Ehkä se johtuu pelosta, että paljastuu jotakin mitä ei haluta nähdä, kuten pahuus omassa itsessä.
Älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Room. 11:38.
Minä luulen, että jos juutalaisia ystävällisesti kohdeltaisiin ja pyhää Raamattua heille tarkasti neuvottaisiin, niin löytyisi heistä monta todellista kristittyä, jotka palaisivat isiensä, patriarkkojen ja profeettojen uskoon, josta he tulevat pois pelotetuiksi nyt, kun heitä soimataan eikä pidetä minään ja kohdellaan ylpeydellä ja ylenkatseella. Jos apostolit, jotka myöskin olivat juutalaisia, olisivat kohdelleet meitä pakanoita siten, kuin me pakanat juutalaisia, niin ei yhtäkään kristittyä olisi pakanoista tullut. – Vaikka ylvästelemme kuinka paljon, niin olemme kuitenkin pakanoita, mutta juutalaiset Kristuksen sukua. Me olemme langot ja vieraat, mutta he ovat Herramme veren ystävät, heimolaiset ja veljet. Jos siis ylvästelemme lihasta ja verestä, niin kuuluvat juutalaiset paljon likemmin Kristukselle kuin me. Room. 9.
Martti Luther, Raamatun kultajyviä, s. 171-172, Arkki-Kirjat, 2013.
NÄINKIN LUTHER ON JOSKUS PUHUNUT.
Palaan asiaan, mutta vasta myöhään tänä iltana, kun saan kirjoitusltteni päälles.
Martti, kommenttiisi 15.10.2020 08:41, vt. Korneliuksen talossa kuulijoiden uskoontulo, Pyhällä Hengellä kaste ja vesikaste:
Apt. 10:43-48.
Biblia, KK92 ja KJV
43 Hänestä kaikki prophetat todistavat, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, pitää hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman.
43 Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi.”
43 To him give all the prophets witness, that through his name whosoever believeth in him shall receive remission of sins.
– Tässä sanotaan se mitä yhdeksän edellistä jaetta pohjustaa, eli ihmisen on tultava uskoon, oksastua Jeesukseen.
44 Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat.
44 Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa.
44 While Peter yet(eti) spake(laleō) these(tauta) words(rhēma), the Holy Ghost fell on all them which heard the word.
– Huomattava on, että Biblia kääntää niinkuin se on alkutekstissä ja mikä KJV:ssä ja kaikkissa tunnettuissa käännöksissä on alkukielen mukaan käännetty, vt. “..niiden päälle, on all them ..”
Pyhä Henki lankesi kaikkien Pietarin julistuksen kuulleiden päälle, julistuksen, mikä julistus ainoastaan toi esille sen, mikä on Evankeliumi koko ihmiskunnalle, eli syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimen kautta.
Lisäksi alkuteksti painottaa, että “Kun Pietari vielä NÄITÄ puhui,” eikä ‘Pietarin vielä puhuessa ..”. Huom. translitteroitu engl. tekstin sanojen yhteydessä.
Eli ei lue, että Pietari jotain puhui, vaan nimenomaan, että “jokainen joka uskoo Häneen”.
45 Niin ne uskovaiset ympärileikkauksesta, jotka Pietarin kanssa tulleet olivat, hämmästyivät, että pakanainkin päälle Pyhän Hengen lahja vuodatettiin.
45 Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin;
45 And they of the circumcision which believed were astonished, as many as came with Peter,
because that on the Gentiles also was poured out the gift of the Holy Ghost.
– Alkukieli puhuu Lain mukaan ympärileikatuista, jotka olivat tulleet uskoon. KK92 kirjoittaa vain ‘Pietarin mukana tulleista juutalaisista’, vaikka alkukieli puhuu ‘ympärileikatuista’, jotka olivat tulleet uskoon.
46 Sillä he kuulivat heidän kielillä puhuvan ja Jumalaa ylistävän. Niin vastasi Pietari:
46 he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta. Silloin Pietari sanoi:
46 For they heard them speak with tongues, and magnify God. Then answered Peter,
Apt. 19:2, Ja hän sanoi heille: ”Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?” Niin he sanoivat hänelle: ”Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan”.
Tämä kertoo uskoontulon, eli uudestisyntymisen Pyhästä Hengestä, eli oksastuksen Jeesukseen. Uskovat kastetaan Pyhällä Hengellä ja tulella. Korneliuksen talossa kuultiin ensin “joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi” ja tämän kuultuaan, vastaanotettuaan Pyhä Henki laskeutui heidän päällensä.
– Pyhän Hengen kaste ei ole uskoontulo, vaan uskoon tulleitten kaste, voimaksi olla todistuksena Jeesuksesta.
47 Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin, vedellä kastamasta?
47 ”Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?”
47 Can any man forbid water, that these should not be baptized, which have received the Holy Ghost as well as we?
– Tuolloiset kuulijat saivat Pyhän Hengen kasteen, mistä merkkinä oli kielet ja uskoontulosta merkkinä he saivat kielet ja sitten tämän merkiksi heidät kastettiin vedessä. Kaikki tapahtumat ja järjestys oli Jeesuksen asettamaa ja tämä sama järjestys on toiminnassa tänä päivänäkin.
48 Ja hän käski kastaa heitä Herran nimeen. Silloin he rukoilivat häntä siellä muutamia päiviä viipymään.
48 Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. He pyysivät sitten häntä jäämään sinne vielä muutamaksi päiväksi.
48 And he commanded them to be baptized in the name of the Lord. Then prayed they him to tarry certain days.
Tässä vertailussa tuon esille KK92 ja osittain KK38, kallistuman, koskien uskoontuloa ja kasteita kohtaan. Jätetään mainitsematta, että Pietari julisti uskoontulosta, niinkuin profeetatkin. Tämä julistus synnytti kuulijoissa halun vastaanottaa ilmoitus, että Jeesus pelastaa, antaa synnit anteeksi niin haluaville. Jeesus astui oitis avatusta sydämen ovesta sisälle ja kastoi heidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Ulkopuoliset kuulivat vieraat kielet todistuksena Pyhän Hengen kasteesta ja vesikasteelle meno todisti kenen omiksi he tulivat.
”Tämä julistus synnytti kuulijoissa halun vastaanottaa ilmoitus, että Jeesus pelastaa, antaa synnit anteeksi niin haluaville.” Tuo on sinun oletuksesi, jolle tekstissä ei ole vahvistusta.
Martti,
Ilmeisesti kuitenkin luit kommentti-vastaukseni sinulle ja nyt niinkuin ennenkin muusta et pysty olemaan eri mieltä. Toinen vaihtoehto on, ettet ole lukenut vastaustani kokonaan, kokonaisuutta.
”Sinun oletuksesi” huitaisu kertoo, ettet ole syventynyt tekstiin. Oletan sulatusvaikeuksia, koska:
Et huomioi, että Pyhän Hengen kaste on luvattu uskoville, eli niille joissa Jeesus/Pyhä Henki jo asuu. Siksi painotin, että prepositio ’epi’ on käännettävä oikein. Pyhän Hengen voima pukee, vyöttää uskovan, eli hänet jolla on Pyhän Hengen sinetti sisimmässään.
Sanot, että puhun omia olettamuksiani, koska Kornelius-tapaus ei kerro uskoontulosta, vaikka kaikki Apostolien tekojen kymmenen jaetta kertovat juuri siitä. Myös koko Raamattu on sitä mieltä, että ihmisen on ’löydettävä’ Jeesus, joka ei ole kaukana yhdestäkään meistä.
Olen usein maininnut, että Raamattua on luetava kokonaa ja koko ajan, mutta sinä et lukenut edes vastaustani sinulle.
Reijo, Tämä on aivan selvää Jumalan sanan julistusta suoraan Raamatusta, niin ja aamen! Painotuksista voidaan olla eri mieltä.
Uskon, että sinä Martti Pentti myös tämän tekstin kristittynä veljenä ymmärrät?
Kristillisyys on pohjoismaissa ohentunut oleellisesti. Suomalainen yhteiskunta pyrkii karsimaan Raamatun esillä pitämisen puolustusvoimista, kouluista jne. Raamattua ja sen ilmoitusta vastaan hyökätään laajasti. Vaikka eri kristityillä on erilainen ymmärrys opista, niin mielummin tällaisena sanasta luopumisen aikana tulisi löytää yhteyttä. ”Joka on minun puolellani, ei voi olla minua vastaan” Kristillisessä lammastarhassa on monille tilaa. ”Uskomme yhden, pyhän yhteisen seurakunnan.”
Reijo/ ”– Pyhän Hengen kaste ei ole uskoontulo, vaan uskoon tulleitten kaste, voimaksi olla todistuksena Jeesuksesta.”
Kysymysteni perusta sinulle on se, että Jeesuksen profetia Apostolien tekojen alussa evankeliumin leviämisestä on jo toteutunut meillä Suomessa,”maan äärissä”. Profetia toteutui jo ennen suomalaista Helluntailaisuutta.
Henkikasteen ”vaatiminen” voi pelottaa aremmat kristityt pois seurakunnasta. ”Kaikki eivät ole evankelistoja, profeettoja, kaikki eivät puhu kielillä jne.”
Oletko Reijo tavannut kristittyjä, jotka ovat lähteneet seurakunnan yhteydestä sen vuoksi, että eivät omasta mielestään ole voineet ”mittaa täyttää?” Olen tavannut heitä, jotka ovat sanoneet, ”tämä opetus on oikein, mutta minusta ei ole siihen, jään pois”
Siinä olen Martti Pentin kanssa samaa mieltä, että voiman tavoittelu ja voiman osoittaminen muille saa ajoittain asian näyttämään kristilliseltä body bildingiltä.
Siksi edellä olevaan viitaten, ajattelen sanaan tarrautumisen olevan arvokkaampaa kuin voiman tavoitteleminen. Jeesus sanoo: ”Minun sanani ovat henki ja elämä”
”Uskomme isä Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut (ei ollut voimaa, oli Jumalan sanan lupaus)” Jotka uskoon perustuvat, ovat Aabrahamin lapsia, Jumalan lapsia.
Jeesus sanoo: joka minun luokseni tulee (uskoo minuun), sitä minä en aja pois.” ”Me varjellumme Jumalan voimasta uskon kautta pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana, 1.Piet1:5. Heikkokin usko pelastaa, jos uskon kohteena on Herra Jeesus.
Nyt on viimeinen aika, pelastus on ilmoitettu, sana on meille annettu. ”Te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen, sitä pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän osaksenne tulevasta armosta….se, mikä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa.” 1.Piet. 1:9-12
”Voima” on kokemus, joka tulee ja menee. Sana on iankaikkinen. ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani pysyvät iankaikkisesti.”
”Olen usein maininnut, että Raamattua on luetava kokonaan ja koko ajan, mutta sinä et lukenut edes vastaustani sinulle.” Nähtävästi pidät tärkeänä lukea sitä myös eri-ikäisinä käännöksinä ja monilla kielillä.
”Lisäksi alkuteksti painottaa, että “Kun Pietari vielä NÄITÄ puhui.” Verbi, jota kreikka tässä käyttää lienee ’lalein’, joka merkitsee äänessä olemista. Jos tarkoitettaisiin puhumista sanomisena, sisältöön viitaten, verbi olisi ’legein’. Alkuteksti siis painottaa tapahtuman yhtäaikaisuutta eikä sen yhteyttä Pietarin sanojen sisältöön.
Kari P. ja Mika R,
Sain kirjoituslaitteeni vasta näin myöhään auki. Palaan huomenissa.
Olemme kaiketi kaikki sitä mieltä, että ihmisen uskoon tuleminen on Jumalan teko ja ihmisen silloin uskoo (luottaa) Jumalaan Evankeliumin kautta.
”Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat: ”Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia”.
6 Niin apostolit ja vanhimmat kokoontuivat tutkimaan tätä asiaa.
7 Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: ”Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon.
8 Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin.
9 eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla.
10 Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa?
11 Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin.” Apos.t. 15:5-11
Tuossa tuo vaatimus pakanoiden ympärileikkaukseen ja Mooseksen lain noudattamiseen, asettuu erityiseen kontekstiin, kun ja jos ihmiseltä vaaditaan uskon lisäksi vielä jotain. Oli se sitten kaste, ympärileikkaus, Henki kaste tai jotain muuta, kuten Pietari tuossa lausuu; ”Jumala, sydänten tuntija todisti heidän puolestaan antaen heille Pyhän Hengen samoin kuin meillekin.”
Eli tuossa sanotaan, että kun ihminen saa Pyhän Hengen, niin hän on tullut uskoon.
Yksi asia on varmaa, nimittäin se, ettei ilman Pyhää Henkeä ole pelastavaa uskoa.
Ympärileikatut Fariseukset olivat tulleet uskoon ja näin voi käydä myös Lutherilaiselle lapsena kastetulle.
Jos näin käy, niin pitäisikö hänen silloin mennä uudestaan kasteelle? Eikö usko kuitenkin ratkaise myös kasteen luonteen, eikä tosin päin? Eikö se kuitenkin ole Jumala, joka puhdistaa ihmisen sydämen uskolla.
Ismo, ”Olemme kaiketi kaikki sitä mieltä, että ihmisen uskoon tuleminen on Jumalan teko ja ihmisen silloin uskoo (luottaa) Jumalaan Evankeliumin kautta.”
Aamen, aamen, totisesti! ”Jumala jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon. 8 Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin. 9 eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla.”
Uskoon tullaan evankeliumin sanan kautta. Usko vanhurskauttaa. Usko Jeesukseen pelastaa. Seurakunnassa on erilaisia tehtäviä ja erilaisia armolahjoja, mutta uskon lisäksi ei mielestäni tulisi asettaa muita vaatimuksia, ikeitä, kuten Ismon esille ottamassa Jumalan sanan paikassa todetaan. Tätä samaa olen yrittänyt vajavaisesti selittää aikaisempien kommenttieni kautta.
Voima on voima, kokemus, fyysinen? Sana on ikuinen ja iankaikkinen. Sanaa tulee kylvää ja esillä pitää, voimassa ja voimattomana, kuten apostoli Paavalia aikoinaan arvosteltiin?
2. Kor. 10:9 Tämän minä sanon, ettei näyttäisi siltä, kuin peloittelisin teitä kirjeilläni.
10:10 Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.
On tärkeä ymmärtää ITSE ASIA. Se on Jumalan työ, johon ihminen suostuu, ei vastusta, eikä ole huomaavinaankaan mitä tarjotaan. Jeesus useasti sanoo kuinka hän on odottanut, kutsunu, ojentanut ’käsiänsä’ ihmisille, että he voisivat siihen tarttua tai langeta, antautua Jumalan käsiin, jotta hän voisi pelastaa, ”mutta te ette ole halunnut”.
Useasti tällaisissa väännöissä mainitsen, että Jumala ei tee mitään ilman ihmisen suostumusta, ellei hän halua. Haluaminen on asenne, ei teko. Tässäyhteydessä ihmisen suostumus- yhteistyö-työtoveruus on ilmaisu , mitä Raamattu käyttää. Ennen lapsenkaltaisuudesta ’poistumista’ ihminen on sellainen, jollaisten Taivasten Valtakunta on tarkoitettu.
”Verbi, jota kreikka tässä käyttää lienee ‘lalein’, joka merkitsee äänessä olemista. Jos tarkoitettaisiin puhumista sanomisena, sisältöön viitaten, verbi olisi ‘legein’. Alkuteksti siis painottaa tapahtuman yhtäaikaisuutta eikä sen yhteyttä Pietarin sanojen sisältöön.”
Väkinäistä tai epätoivoista. Emme lähde nyt kreikan kielen kielioppiin vaan mitä alkutekstissä on kirjoitettu, mitä tarkoitettu. Tarkoitus on täsmättävä koko Raamattuun.
Luen Raamattua eri kielillä ja käännöksiä kuten alkuperäistä kieltä. Yhdellä käännöksellä pärjää, ellei tule vastaan tällaisia tulkintoja kuin sinulta ja kirkkolaitoksilta.
Unohdetaan mikä on Jeesuksen opetus, eikä huomata, että mm. tässä yhteydessä evlut-katolinen oppi suojellaan, jättämällä pois ilmoitus profettojen ennustamasta uskoontulosta. Lisäks kato-evlut käännökset, läpi koko UT:n tarkoituksella puhuu Pyhän Hengen kasteesta, niinkuin se olisi uskoontulo, missä ihminen saa sisimpäänsä Jeesuksen/Pyhän Hengen. Henkikaste on sananmukaisesti kaste, jota myös Voimana ilmaistaan ja mikä on se apu, mitä Jeesus käski odottamaan Korkeudesta, ennenkuin evankeliointi alotetaan, vt. Apt. 1:8.
Uskon, että olet kertonut kuinka sakramentaalinen vanhurskautus/uskoontulo kumoaa sen Pyhän Hengen uudestisynnyttävän työn ihmisessä, jotka sen haluavat vastaanottaa. Eli olet tehnyt osuutesi tässä keskustelussa ja tuonut kirkon opin, joka pitäisi mielestäsi kumota Raamatun opin.
Kari P.
”Uskoon tullaan evankeliumin sanan kautta. Usko vanhurskauttaa. Usko Jeesukseen pelastaa. Seurakunnassa on erilaisia tehtäviä ja erilaisia armolahjoja, mutta uskon lisäksi ei mielestäni tulisi asettaa muita vaatimuksia, ikeitä, kuten Ismon esille ottamassa Jumalan sanan paikassa todetaan. Tätä samaa olen yrittänyt vajavaisesti selittää aikaisempien kommenttieni kautta.
Voima on voima, kokemus, fyysinen? Sana on ikuinen ja iankaikkinen. Sanaa tulee kylvää ja esillä pitää, voimassa ja voimattomana, kuten apostoli Paavalia aikoinaan arvosteltiin?”
Uskoon tullaan kun kuullaan Sanan julistusta. Se otetaan vastaan niin kuin tässä yhteydessä viitattu Apt.10:44 ja Apt. 2:41:
Biblia
41 Jotka siis mielellänsä hänen sanansa ottivat vastaan, ne kastettiin; ja sinä päivänä lisääntyi lähes kolmetuhatta sielua.
KJV
41 Then they that gladly received his word were baptized: and the same day there were added unto them about three thousand souls.
Tuo mielellänsä on kreikaksi ”asmenos”, mikä kertoo että Sana on vastaanotettu ilolla ja vapaaehtoisesti, eli tietoisesti.
En tiedä Jumalan Seurakuntaa, missä olisi ”muita vaatimuksia”, kuin uskoontulo, mitä pelastukseen tulee. Kasteelle halutaan mennä, niinkuin Jeesus kehotti, eli ilmaista julkisesti, tunnustautua Jeesusksen seuraajaksi. Helluntaiseurakunnissa on mukana kastamattomiakin uskovia, mutta käytäntö kaikkialla on, etteivät he ole jäseniä tässä paikallisessa järjestäytymisessä.
Uskoon tullaan Pyhän Hengen työnä, joka työ usein alkaa kun Sanaa kuullaan tai luetaan.
Jeesus puhuu ikeestään, jonka Hän haluaa, että ottaisimme sen todella päällemme, vt.
28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.”
Eli raskautetut uskovat kokevat helpotuksen ja keveyden, kun ikeen toinen puoli on Jeesuksen yllä.
Ei Raamatun opetukset ole ”ikeitä”, joista Ismo varottaa. Aina on Seurakunnissa, sitte alkuseurakunnan ollut inhimillistä väärää vaativaa painotusta. Tällainen vaatimuslinja ei koskaan menesty. Eli se mikä ei ole Jumalasta, ei menesty.
Vanhurskautus on lahja ja tarjotaan jokaiselle. Sen voi ottaa vastaan ja voi hyljätä milloin haluaa, vaikka hylkääminen on pidempi prosessi kuin lahjan vastaanotto. Kummatkin riippuu ihmisestä. Jumala ei tee väkivaltaa eikä toteuta tahtoaan ihmisen tietämättä.
Ei Voima ole pauketta tai muuta järkyttävää. Se on Jumalan armo Jeesuksen tähden. Hengelliset asiat, kaikki,(ilo, rauha, rakkaus) ovat näkymättömiä, mutta tunnistettavissa ja jälki ja koettavissa, mutta kaikissa ja kaikki vaikuttaa Sama Henki.
Reijo, ”En tiedä Jumalan Seurakuntaa, missä olisi “muita vaatimuksia”, kuin uskoontulo, mitä pelastukseen tulee.”
Pelastukseen nähden ei ole muita vaatimuksia, näin on. Henkikasteesta opettaminen saa pakostakin, vaikka tahtomatta sellaisen sävyn, että Jumalan sanan kautta, Pyhästä Hengestä syntyneeltä uskovaiselta puuttuu vielä jotain eli voima. Jos ei ole voimaa, niin on voimaton kristitty, eikö näin?
Kari P.
”Helluntaiseurakuntien” puutteet on rekisteröity hyvin selkeästi Raamatussa. Mielestäni olet myöhässä tämän huomion kanssa. Vähänväliä toistan, kuinka tietoinen siitä olen. On varmaan uskovia, jotka ymmärtämättömyyttään ja tarkoituksellakin, painotta ehkä liikaa Voimaa, minkä Jeesus lupasi, niille, jotka ovat hänen todistajiaan.
Kohtalokas puute, tai ainoa puute, on korvata tulkinnoilla Ramatun oppi. Kaikki muu, mikä Raamatussa on kirjoitettu kuuluu ja joissakin yhteyksissä velvoittaa, kunkin ymmärryksen mukaan, uskovia. Mitään hengellistä ymmärrystä ei ole, ellei ihminen ole Pyhän Hengen (uudesti)synnyttämä. Ei voida hypätä Jeesuksen ’yli’, millä tarkoitan ”Sillä ilman minuate ette voi mitään tehdä”. Pyhän Hengen valon voi korvata korvasyyhyyn sopivilla tulkinoilla. Näistä, ja vain näistä Jeesus varotti, eli ”tunnari – talmudeista”
Mainitset usein tai uitat ilmaisun Pyhästä Hengestä Sanan kautta. Sitten aletaan toinen ikäänkuin kompensoimaan ja sysäämällä syrjään ainoa Vaikuttaja, eli Jumalan henki. Erittäin suurella paatoksella laitoskirkot puhuvat alkuperäisestä-, sola scriptura- määritelmästä, mutta ohittavat sen tosiasian, että uskovaksi ei kasteta, eli ihmisen työ ei vaikuta vanhurskautusta, teki sen itselle tai toiselle.
Uskon, että täysin oikea, jo alusta lähtien, olisi ollut ’myös kirjoitukset’.
Jeesus on nämä asiat selkeästi sanonu, niitä sellaisenaan heti v. 33 Jerusalemissa alettiin noudattamaa, ja noudatetaan tänäänkin, koska ohjeet on kirjallisessa muodossa ja yksi yhteen Alkuserakunnan ohjeitten kanssa.
Koko hengellinen elämä on savisilmille näkymätön. Siksi kehotetaan kiinnittämään ’katseemme’ asioihin mitkä eivät näy, koska ne ovat pysyviä, muuttumattomia. Kaikki näkyvä ja tunteet ovat luotuja, tulelle talletettuja.
”Mainitset usein tai uitat ilmaisun Pyhästä Hengestä Sanan kautta. Sitten aletaan toinen ikäänkuin kompensoimaan ja sysäämällä syrjään ainoa Vaikuttaja, eli Jumalan henki. ”
En voi mitenkään sysätä syrjään Raamattua, en sysää syrjään myöskään Pyhää Henkeä, en missään tapauksessa. En kuitenkaan ymmärrä sellaista opetusta, että Pyhä Henki ja Jumalan sana erotettaisiin toisistaan? Jumalan henkeä ohi Jumalan sanan? Jumalan Henki ei ole ainoa vaikuttaja toisin kuin kirjoitat. Sana on vaikuttaja, joka ”murtaa vaikka kallion”. Rukoilen joka päivä näkeviä silmiä ja kuulevia korvia, jotta ymmärtäisin, missä ajassa elän. Hengellinen elämä ei ala, säily eikä kasva ilman yhteyttä Jumalan sanaan.
Tässä yhteydessä en ole puhunut kasteesta mitään. Ihmettelen voima-käsitystä ohi Jumalan sanan (ei se sitten voi olla muuta kuin kokemusta voimasta). Esim . Raamatusta: ”niin kuin Pyhä Henki sanoo; tänä päivänä, jos te kuulette minun ääneni, niin älkää paaduttako sydämiänne…” Pyhä Henki sanoo ja puhuu, niin kuin on kirjoitettu.
Minun uskoni mukaan Pyhän Hengen voima on erityisesti Jumalan sanassa. Kun puhutaan voimasta ohi sanan, niin ollaan vaarallisella tiellä. Hengen ilmoitukset ohi sanan voivat johtaa harhaan ja näin monille hengellisille liikkeille on käynyt esim. karismaattisissa liikkeissä, joissa tavoitellaan voimaa ja erityisiä ilmoituksia.
Jumalan suusta on lähtenyt peruuttamaton totuus. Minkä hän on puhunut, sen hän myös toteuttaa.
Itselläni on ollut monenlaisia voima-kokemuksia, mutta niiden tavoitteleminen tai niiden mukaan eläminen ei saa koskaan tulla pääasiaksi. Raamatun Herra ja Kuningas on itse katsonut hyväksi ja tarpeelliseksi ilmoittaa sen, mitä Raamattuun on kirjoitettu, ei enempää eikä vähempää.
Siellä, missä on paljon Raamattua esillä on myös paljon Pyhää Henkeä. Jeesus sanoo, ”minun sanani ovat henki ja ovat elämä”. Jumala loi sanallaan (=sanansa voimalla). ”Eikö meidän sydämemme ollut meissä palava, kun hän selitti meille kirjoituksia.”
Kari,
Missä käännöksessä ja missä siellä on lainauksesi, jonka alku on tässä:
Esim . Raamatusta: “niin kuin Pyhä Henki sanoo; …..
En voi välttää ajatusta, joka on noussut monesti mieleen Helluntalaisten keskusteluja kuunnellessa, nimittäin vaikuttaa siltä, että he yleisesti ajattelevat, että heillä on jotain enemmän, kuin normaaleilla Kristityillä. (Suomessa lähinnä Lutherilaisilla)
Tämä ei tietenkään koske kaikkia, eikä Inhimillisiä kiistoja puutu juuri mistään, missä vain ihmisten kanssa ollaan Hengellisten asioiden tiimoilta puheissa.
Lähtökohta Kristuksessa elävällä ihmisellä on kuitenkin luottamus Jumalaan Kristuksen kautta, jonka Pyhä Henki yksin vaikuttaa, eikä Henkeä anneta mitalla, vaan joko ihminen on Kristitty tai sitten ei ole.
Suurimpia ongelmia ei siis suinkaan tunnu olevan Kristityllä tunnustamisen puute, vaan Lain ja Armon erottamisen vaikeus ja ennenkaikkea niiden sekoittaminen.
Jokainen joka ottaa vastaan Kristuksen todistuksen, on Kristitty, eikä sitä lisää tai pois ota ihmisen omat pyrkimykset. Tässä on uskon varsinainen taistelu, sillä maailma ei voi hyväksyä Jumalan täydellistä Armoa Kristuksessa. Meidän on siis varominen tuota laki henkistä omavoimaisuutta.
Joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, se sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen.
34 Sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla.
35 Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä.
36 Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”
Tuossa uskominen ja kuuliaisuus Pojalle asetetaan Jumalan vihan poistajaksi, mutta hyvin moni näkee ne ikäänkuin erillisinä asioina, ikäänkuin uskominen ja kuuliaisuus olisivat toisensa pois sulkevia. ”Jos uskot, mutta et ole kuuliainen, niin viha pysyy!”
Eihän se noin mene, vaan joka uskoo, se on myös kuuliainen loppuun asti. Juurihan tuossa Jeesus sanoo: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä”
Jos kuuliaisuus olisi meistä kiinni, niin silloinhan pelastus olisi meidän varassa, mutta koska usko on Jumalan teko, niin myös pelastus on Jumalan teko.
Autuas ihminen on Jumalan pelastama ja Jumala tuntee omansa, sillä on lahjoittanut heille uskon. Näin siis Pyhä Henki puhuu.
Pyhä Henki on se, joka vakuuttaa ihmiselle, että Jumala on Totuus, tätä ei maailma käsitä, vaan on kapinassa Jumalan Henkeä vastaan. Kristityllä, olkoot kuka hyvänsä ja missä liikkeessä tahansa on yhtäläinen Pyhä Henki, kun ja jos hän vain tunnustaa Kristuksen Herrakseen, ihan sama milloin on kastettu ja miten paljon on ymmärrystä annettu. Uskohan ei perustu järjen päätelmiin, vaan Jumalan ilmoitukseen joka on Evankeliumina julistettu maailmaan.
Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
16 Sillä: ”kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?” Mutta meillä on Kristuksen mieli.” 1.Kor.2:11-16
Ismo,
”En voi välttää ajatusta, joka on noussut monesti mieleen Helluntalaisten keskusteluja kuunnellessa, nimittäin vaikuttaa siltä, että he yleisesti ajattelevat, että heillä on jotain enemmän, kuin normaaleilla Kristityillä. (Suomessa lähinnä Lutherilaisilla) Tämä ei tietenkään koske kaikkia, eikä Inhimillisiä kiistoja puutu juuri mistään, missä vain ihmisten kanssa ollaan Hengellisten asioiden tiimoilta puheissa.”
Voi tällaisia ajatuksiakin olla ja jos minusta puhutaan, niin sellainen ajatus on minunkin mieleeni tullut.
Sekavuutta helluntalaisuudessa ei kuitenkaan ole, koskien samaa tunnustukirjaa, mikä Alkuseurakunnallakin oli. Sitä ei saa sekavaksi kuin tulkitsemalla, laimentamalla, lisäämällä. muuttamalla ja kokonaaan poistamalla tämän tunnustuskirjan opetusta. Tätä on tehty jo ek-klesian alkumetreiltä lähtien.
Tässä olisi riittänyt kommentiksesi tämä lainaamani osa.
Toistan nyt, niinkuin usein olen sen tehnyt: olen kommenttisi usein mennyt pala palalta läpi ja pyytänyt selvitystä, miksi kirjoitat niin sekavia. En käy tätä tekstiäsi läpi, kuin mitä varsinaiseen viestiisi alussa kommentoin. Toivon, että lopetetaan ainakin sinun kohdallasi tähän, tässä blogissa.
Reino:”Sekavuutta helluntalaisuudessa ei kuitenkaan ole, koskien samaa tunnustukirjaa, mikä Alkuseurakunnallakin oli.”
Luterilainen katekismus ja kristinoppi ovat varsin selvää luettavaa ilman sekavuutta.
Helluntailaisuutta on monenlaista ja monenlaisia seurakuntia yhä enenevästi erilaisin painotuksin kuten edellä on todettu. Koska näin on, niin on myös sekavuutta. Täydellistä seurakuntaa ei maan päältä löydy. Kaikki eivät halua vajavuutta tunnustaa.
Reijo: ”“Helluntaiseurakuntien” puutteet on rekisteröity hyvin selkeästi Raamatussa. Mielestäni olet myöhässä tämän huomion kanssa.”
Mitä puutteita on selkeästi mainittu Raamatussa? Miksi olen myöhässä? Raamatun mukaan uskoa ja oppia voi puntaroida?
Ismo: ”Pyhä Henki on se, joka vakuuttaa ihmiselle, että Jumala on Totuus, tätä ei maailma käsitä, vaan on kapinassa Jumalan Henkeä vastaan. Kristityllä, olkoot kuka hyvänsä ja missä liikkeessä tahansa on yhtäläinen Pyhä Henki, kun ja jos hän vain tunnustaa Kristuksen Herrakseen, ihan sama milloin on kastettu ja miten paljon on ymmärrystä annettu. Uskohan ei perustu järjen päätelmiin, vaan Jumalan ilmoitukseen joka on Evankeliumina julistettu maailmaan.”
Näin on. Minä uskon, että Helluntaiseurakunnissa on myös vilpittömiä sisaria ja veljiä, jotka turvautuvat Jeesuksen Kristuksen täytettyyn työhön. Oma voima tai voiman etsiminen on katoavaa tavaraa. Kun alkutaipaleen voima katoaa, niin jäljelle jää paljas sana, jota Pyhä Henki kristitylle kirkastaa. Se kestää iäti.
Virren sanoin: ”On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa.”
Olen ajatellut helluntaiseurakunnan ja luterilaisen teologisen opetuksen suurimmat erot ovat alkulähtöisesti syntikäsitteessä, joka sitten vaikuttaa opetukseen kristittynä kasvamiseen ja pyhitysoppiin. Katekismus sanoo että pyhitys on enenevää synnin ja armon tuntoa.Olen tavannut tietysti helluntailaisia,joilla on erilaisia teologisia eroja ja painotuksia, kuten myös luterilaisuuden piirissä,jossa isoimmat linjat tulee jo siitä että on 5 eri herätysliikettä. Tietysti on seurakuntiin tullut ns. tapakulttuuria, joka ei ole teologista ydintä,laulujen ym. kautta. Kuitenkin me kaikki monessa kohdin hairahdumme ja eri lailla ajattelevien kohdalla on kysymys siitä , että turvaammeko Kristuksen sovitustyöhön arjessamme ja etsimme Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskautta…
Sitä sun tätä!
”Alkulähtöisesti(kö”.
”Helluntaiseurakunnat” ovat olleet aina olemassa.
Jumala läheti Poikansa sovittamaan koko ihmiskunnan, koska muut tiet eivät johtaneet Jumalan yhteyteen. Jumala antoi Lakinsa, jonka Hän seuraamuksineen ilmoitti Mooseksen kautta nimelleen ottamalleen kansalle. Jumala oli reilu ja armahtavainen jo ennen Jeesusta. Käytännössä Jumalan armahtavaisuus ja anteeksianto oli yhtä suuri niin Vanhan kuin Uudenkin Liiton aikana. Jumala ei halua uhreja, juhlamenoja eikä pönötyksiä vaan ihmisen sisintä, sielua.
Helluntalaisuus ei kilpaile katekismuksien tai kirkkoisien opetus-tulkintojen kanssa, koska Alkuperäistä tekstiä, Kirjoituksia, eli Raamattua ei voi eikä tarvi täydentää tai edes selventää, koska:
(Hebr. 2) Vaikka hyvä sanoma on kaikille julistettu, niin se hyödyttää vain uskossa sulautuneena. Usko, jonka Pyhä Henki vaikuttaa AVAA SANAN. Se ei merkitse mitään outouksia, vaan niistä vapautumista. Kaikki inhimillinen, kirkollinenkin lisäselvitys sysää syrjään ytimen, Pyhästä Hengestä, sen voimasta uudestisyntymisen.
Jos ihminen ei ole tullut uskoon, uudestisyntynyt, niin syntikysymys ei aukea, koska synti ON VAIN ero Jumalasta. Tästä erosta kertoo synnin hedelmät.