Kävin äsken katsomassa tuon elokuvan ja kyyneleet virtasivat poskillani sen alusta loppuun asti.
Oli se aika poikkeuksellista minulle. Joskus joku kyynel on silmäkulmasta poskelle lirahtanut, jotain kuvaa katsoessa. Nyt vettä tuli molemmat posket ihan märiksi ja vielä jatkuvasti. Ai mikäkö puhutteli niin voimakkaasti.
Se vain että minä tunnen totuuden, jota miljoonat ihmiset etsivät, mutta hakevat sitä sieltä mistä sitä ei löydy.
Ai mitäkö teen sen asian kanssa. No, siinähän se juttu onkin kun olen niin kuin minulla ei olisikaan tuota käsittämättömän suurta aarretta. Oli pakko ihan alkaa kirjoittamaan tätä teille, jotta saan itseni rauhoittumaan. Kirjoittamien auttaa rentoutumaan ja omia ajatuksia pääsee tässä rauhassa pohdiskelemaan. Jolloin voi jopa jotain jättää julkaisematta.
Huh. Miten olen tottunut tähän omaan kristillisyyteeni ja uskovaisuuteni. Tapaan jolla elän uskoani todeksi. Joudunkin nyt kysymään itseltäni elänkö ihan oikeasti siinä totuudessa, jonka tunnen henkilökohtaisesti. Olenko totta edes itselleni. Vai petänkö itseäni sillä että elän ihan hyvää ja mukavaa elämää? Ehkäpä se totuus jonka jo nuorena sain kohdata Jeesuksessa voisi näkyä minussa enemmän. Ehkä se voisi laittaa liikkeelle jotain, joka olisi sen arvoista, että minä tunnen Hänet, joka sanoo että Hän on totuus.
Elokuva kertoo hippiherätyksestä, joka lähti liikkeelle seurakunnasta, joka avasi ovensa. Olisiko minunkin syytä avata jokin ovi johonkin uuteen?
En ole tuota elokuvaa nähnyt, mutta monenlaisia hippejä paljonkin tavannut…
Usein olen törmännyt ihmisiin, nuoriin ja vanhoihin, joille olen esittänyt keskustelun lomassa helpon kysymyksen: ”Oletko lukenut koskaan Raamattua tai Uutta testamenttia?”
Vastaus on lähes aina tämän kaltainen: ”En ole, mutta tiedän mitä siellä lukee.”
Johon joutuu kysymään: ”Mistä sitten olet kuullut mitä siellä lukee?”
Tähän kohtaan tulee yleensä hiljaisuus… Keskustelut usein jatkuu…
Suurin harha ja yleinen käsitys, jossa luottamus Jumalaan (usko) ja uskonto (ihmislähtöinen uskonnollisuus) samaistetaan sekavaksi sotkuksi.
(Yleinen käsitys; kaikki uskonnot niputetaan yhteen ja yleistetään ne vääryydeksi. )
Elämme sellaisessa hengellisessä ilmapiirissä, jossa nuoret ja monet muutkin pitävät Raamattua antiikkisena mummojen ja pappojen kirjana. He ajattelevat, että kun heille on koulussa opetettu, ettei Jumalaa välttämättä ole, vaan on vain monet harhaiset ihmisten keksimät uskonnot. Vastavuoroisesti esitetään tiede, joka antaa lopulta ihmisille vastaukset kaikkeen. Heille on opetettu, että Ihmisen alku on avaruuspölystä muotoutunut eläin evoluution mukaan, eikä kukaan ole ihmistä erityisesti Luonut.
Tähän oppiin luottaa ja uskoo nykyisin valtaosa Suomalaisista. Moni myös sanoo, ettei luota kuin itseensä, omaa syntymäänsä he eivät mieti, koska he ovat vain avaruudessa vaeltavaa materiaa. Materialismi onkin nykyisin ihmisen uskonto ja henkisyyttäkin etsitään ihmisen psyykestä ja mielensopukoista ja ihmetellään, kuinka sitä ei tahdo aivoista löytyä… Vain sähköä ja tähtisumua…
Sitten on pieni joukko ihmisiä, joille nykyinen ja yleinen polarisoitunut ajattelu ja kuva maailmankaikkeudesta ja ihmisyydestä ei riitä. Etsijöitä on, mutta viimeiseksi totuutta etsitään Raamatusta. Kaikki itämaiset, mystiset jne. kiinnostaa kyllä…
Myös Kristityistä ja Kirkosta ihmisillä on nykyisin valtamedian luoma polarisoitunut käsitys… ”He ovat tyhmiä ja suvaitsemattomia, jotka kieltävät ihmiseltä kaiken kivan”. Yleinen käsitys Kirkosta ja uskovista on nykyisellään sellainen, josta kannattaa pysyä kaukana. Kaikkea muita suvaitaan hyvin, mutta Jeesukseen uskovia syrjintää ja suljetaan joukoista, jopa alakouluissa lapset saavat kantaa Jeesuksen vainoa…
Voi kuinka väärässä he ovat…kun toivovat maailmaa ilman uskontoja. He ovat ainakin ymmärtäneet väärin, mitä Jumalaan Luottaminen (usko) tarkoittaa ihmiskunnassa ja yksittäisen ihmisen palvelu tehtävässä. Kristus tuli palvelemaan ihmiskuntaa… Tämä niin monesti unohdetaan, yksilökeskeisessä ajassa ja tämä on hyvä myös muistaa meidän Jumalan lasten keskuudessa…
Kun Armolliset ja hiljaiset ihmiset ovat eräänä päivänä maailmasta loppuneet, niin maailma ymmärtää silloin, että Kristityt ovat poistuneet… Ja toivottu Kristuksen vastustaja on astunut näyttämölle… Ihminen kuvittelee yleensä olevansa vapaa, vaikka kuolema ja pimeys hallitsee häntä kaiken aikaa.
”Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä.” Luuk11:35
Ismo, nykyhetken valtavirtaa on väite, jonka mukaan ihminen on luonut Jumalan/jumalat omaksi kuvakseen. Tieteen argumentteja pidetään tosina – kuten ihan oikein onkin – samalla kun usko passitetaan mielikuvituksen ja enintään mystiikan piiriin kuuluvaksi irrationaaliseksi oletukseksi.
Juurikin näin Marko, tieteellä on toki tärkeä ja oma paikkansa, mutta Luojaksi siitä ei ole ja kuitenkin monet uskovatkin luottavat, että Jumala on evoluution, kuoleman ja sattuman suhteen voimaton. Jumala ei ole ns. heittänyt Raamatun mukaan arpaa ja katso sivusta kuinkas luomakunnan lopulta käy. Näin siis itse olen asian sisäistänyt, mielestäni tiede on erehtynyt evoluutio ajatuksen suhteen, liian paljon aukkoja ja todellisuudelle vieraita olettamuksia.
Ismo. Evoluutio on nykyisellään vankasti ja laajasti perusteltu tieteellinen selitysmalli. Sen yhdistäminen kristilliseen luomisuskoon ei ole yksinkertaista, mutta mielekkäitä tieteellisiä vaihtoehtoja evoluutioteorialle meillä ei valitettavasti ole. Helsinginkin yliopistossa tehdään muuten evoluutiobiologian tutkimusta eli sovelletaan ja täsmennetään käsitystämme evoluution yksityiskohdista ja sen mekanismeista.
Aukkoja ja avoimia kysymyksiä sekä vaihtoehtoselityksiä evoluutioteorian sisällä kyllä on, mutta kumpi on järkevämpää: kun löytyy vaikkapa ns. välimuotofossiili, niin tuleeko ajatella, että evoluutioteoriaan on taas tullut kaksi selittämätöntä aukkoa lisää vai että on löytynyt kahta aikaisempaa fossiilia yhdistävä lenkki?
On toinen juttu, jos tekee tieteestä itselleen uskon kohteen ja kaikenkattavan maailmanselityksen (ns. tiedeusko). Se on minusta ensimmäisen käskyn rikkomista ja epäjumalan tekemistä itselle. Fysikaalisesti ihminen on tosiaankin tähtipölyä – mutta luomiskertomuksenkin äärikirjaimellisen tulkinnan mukaan maan tomua. Joten ainakaan arkiajattelun kannalta alkuperämme on kovin vaatimaton molemmissa tapauksissa.
Pointtini oli kuitenkin se, että ateistit pitävät avoimesti uskontoja ihmisen oman mielikuvituksen ja toiminnan tuotteina ja irrationaalisina. Luen vasta ilmestynyttä kirjaa aiheesta ja pohdin surullisena, miksi virheelliset yksinkertaistukset ja rinnastukset vain jatkavat elämäänsä uskontokriitikkojen tuotoksissa… (Markus Tiittula: Jumalakortti)
Minulle Ari on ihan turha tulla kasteesta valittamaan. En ole teologi jotta kykenisin vastaamaan kaste asioihin. En kuitenkaan tiedä mitä kasteessa Jumala kykenee tekemään. Tiedätkö sinä?
En aio ryhtyä väittelemään kanssasi siitä milloin uudestisyntyminen tapahtuu. Tiedän vain sen, että kun se on tapahtunut niin saamme uuden hengen ja rakkauden Jeesukseen, sekä seurakuntaan. Jokin muuttuu jokaisessa joka syntyy uudesti ylhäältä. Sisimpään tulee todistus että olemme rakastavan isukin lapsia. Paljon muutakin tulee sen lisäksi. Sellaista joka ei ole meistä itsestämme lähtöisin.
Pekka minulle kaste on selvä, kyse onkin siitä onko sinulle, siis kun tuot ettei toinen pysty avaamaan sydämen ovea toisen puolesta niin miten kirkon opin mukaan kaikki kuitenkin tapahtuu kasteessa eli täälläkin niin moni vetoaa kasteeseensa, minä huomaan ristiriidan mutta minua ei se haittaa mutta miten opetat nuoria, milloin tullaan uskoon?
Uudestisyntyminen on kokonaan Jumalan työmaata. Sille työmaalle en aio mennä. Se mitä Jumala kasteessa vaikuttaa ja miten jää kokonaan Hänen huolekseen. Kaste on tärkeä asia, sen tiedän, ( myös vauvakaste) mutta sen lisäksi tarvitaan se että Jumalan Hengelle annetaan lupa tulla tekemään työtä sydämessä.
Hän ei tule jos ovi pidetään kiinni. Tämän paremmin en osaa asiaa selittää. Enkä koe edes tarpeelliseksi tietää enempää. Ketään nuoria minulla ei ole, joita voisin opettaa. On vain rakkaus nuorisotyöhön.
Pekka Veli, kuitenkin esität tässä nimenomaan teologisen eli uskonopillisen väitteen siitä, miten uudestisyntyminen tapahtuu.
Uudestisyntyminen tapahtuu Jumalan, erityisesti Pyhän Hengen, työnä pyhässä kasteessa tai joissakin tapauksissa sanan välityksellä. Ei töstä tämän enempää.
Markon kanssa samaa mieltä. Pekka kannanotollaan tekee kasteen kummalliseksi ” annetaan lupa, ovi pidetään kiinni” .
Kirkkoisä Tertullianus avaa kasteen mysteeriä seksuaalisuuteen assosioituvien kielikuvien avulla: ” Pyhä Henki työntyy kasteveteen ja asettuu siihen asumaan mikä tekee veden elävöittäväksi ja pyhittäväksi” ( Tertullianus, De Baptismo 4:4).
Kristinusko ei ole mitään hippiliikkeen minimiä vaan kristinusko on aina maximia. Hippiliike esittää kristinuskosta variaation kavennetuin kasvoin, siitä voi olla surullinen. Siitä kyynel. Jotenkin kristittyjen ei tulisi olla kaiken opintuulien vietävänä, näin valitettavasti on.
Kiitos Sami ja Marko että jatkoitte keskustelua . Minä en ole kiinnostunut edes siitä tapahtuuko uudestisyntyminen kasteessa. Se on mielestäni teologien asia. Minun käsityskykyni ei siihen asiaan riitä. En koe edes asian pohdiskelua mielekkäänä. Sen sijaan olen hyvin kiinnostunut niistä asioista, joita uudestisyntyminen vaikuttaa. Jos joku uudestisyntyy, niin hänessä syntyy jotain uutta ja Jumalan vaikuttamaa. Uudestisyntyneessä alkaa vaikuttamaan jotain joka on peräisin Jumalan luonnosta. Niistä asioista olen kiinnostunut ja niitä haluan yhä tarkemmin lähteä tutkimaan. Kuten siitä uudesta rakkaudesta joka saa rakastamaan niitä asioita joita Jumala rakastaa. Joten kiitos Sami ja Marko kun laitoitte minua liikkeelle.
Tiedän että Jumala rakastaa yli kaiken Jeesusta ja siksi uudestisyntyneenä rakastan Jeesusta.
Jumala rakastaa myös minua , joka olen syntinen ja monella tavalla rikkinäinen ja siksi myös monien ahdistusten ja masennusten tuttava. Onneksi tiedän että kaikesta tästä huolimatta Jumala hyväksyy minut rakkaaksi lapsekseen ja jopa työtoverikseen. Tuon kun tiedän niin käsitän että Jumala rakastaa myös kaikkia omiaan kaikista heidän puutteistaan huolimatta. Hän on synnyttänyt rakkauden veljiäni ja siskojani kohtaan. Ikään kuin heissä ei mitään vikoja olisikaan. Koen että olen syntynyt uudesti ylhäältä. Eikä minulla ole aavistustakaan milloin ja miten se tapahtui. Mielestäni olennaista tässä ei ole se milloin se tapahtui, vaan se onko se tapahtunut. Eli olenko tullut osalliseksi Jumalallisesta luonnosta.
Ei edes se missä määrin olen, vaan ainoastaan se olenko. Tätä asiaa Paavali kehotti jokaisen omassa sisimmässään puntaroimaan.
Opillisuus on sinänsä tärkeä, mutta jos se asetetaan tärkeimmäksi, niin kansa ei pysy asiassa mukana.
Luterilaisen opin tärkeimmätkään oivallukset ei monille seurakuntalaisille avaudu oikealla tavalla.
Sanotaan , että jos keskitymme pelkästään Raamattuun, niin tuloksena on kuivaa hengellisyyttä.
Jos keskitytään sen sijaan pelkästään Hengen ohjaukseen ja toimintaan, niin tuloksena on sekoilua.
Tarvitaan kaikkia kolmea opillisuutta, Raamattua ja Pyhän Hengen työtä. Kirkossamme viimeksi mainittu on jäänyt hankalasti sivuraiteelle. Juuri siksi kansa vieraantuu kirkosta, sillä sen vankka opillisuus ei tarjoa ihmisille muutoksen mahdollisuutta juuri nyt. Kasteoppimme seurauksena uudestisyntyminen ei tarjoa minkäänlaista muutosta omaan elämään.
Oikea luterilaisuuden mukainen käsitys on ns. forenssinen vanhurskauttamien, jossa Jumala lukee syntisen ihmisen hyväksi Kristuksen vanhurskauden, joka lahjoitetaan kasteessa ja omaksutaan Jumalan vaikuttamalla uskolla ilman ihmissuoritusta tai ihmisessä tapahtuvaa muutosta. Pekka olet oikeassa, että luterilaisuuteen ei kuulu minkäänlaista muutosta.
Sami on tavallaan oikeassa, mutta vain siltä osin, että tuo muutos, joka ihmisessä tapahtuu on usein hidas ja ulospäin näkymätön. Muutos siis kuuluu Kristityn, myös Lutherilaisen, olemukseen mutta se ei ole aina selkeästi huomattava. Kristittyä ei tunnista siitä, että hänellä on oikeanlaiset vaatteet, vaan siitä, että hänellä on oikeanlaiset puheet ja teot… Ja silti moni omahyväinen ja ulkokultainen ihminen käyttäytyy paremmin maailmassa kuin Kristitty.
Kristitty kasvaa Armossa ja Kristuksen tuntemisessa koko elämänsä ajan. Paino sanalla ”kasvaa”.
Pieni kastettu lapsi oppii rakastamaan Jumalaa ja Jeesusta, kun me aikuiset iltarukouksessa ja muutenkin hänelle kerromme ja opetamme, että maailma ja maailmankaikkeus kaikkineen on Jumalan Luoma ja Jeesus on Jumalan Poika.
Kaste on Kristityn alku, tapahtuu se vauvana tai sitten aikuisena. Ihmiset vain sekoilevat tämän Kaste asian kanssa ja jäävät jumiin selkeän asian kanssa.
Kastetta ei voi koskaan erottaa Kirkon lujasta luottamuksesta Jumalan Sanaan ja lupauksiin. Kristillisessä kasteessa on aina Pyhä Henki läsnä Sanan kautta.
Pyhä Henki ei ole mikään spiritualistinen ja ilmassa leijuva henkiolento, kuten joskus hurmahenget antaa ymmärtää, vaan Pyhä Henki asuu, elää Sanassa ja jakaa Sanaa.
Sana (Kristus) vaikuttaa ihmisessä… Näin siis Pyhä Henki, Isä ja Poika, vaikuttaa maailmassa ja saa uskon aikaan yksityisen ihmisen elämässä ja seurakunnassa.
Pietistinen suuntaus alkoi aikoinaan juuri siitä olettamuksesta, että Kristityistä tulisi näkyä uskonnollisuus ja usko jotenkin, alkoi epäily, ettei kaikki ole oikeita Kristittyjä, vaikka heidät on kastettu Kirkon ja Apostolisen tavan mukaan.
Pietistinen harha johtaa epäilemään, ettei kaikki ole uskovaisia, jotka sanovat olevansa… Tästä ei seuraa yleensä mitään hyvää. Tästä voisi paljonkin, mutta joskus toiste…
Ismo on tavallaan oikeassa, mutta vain siltä osin kuten tunnustus sanoo;
”
Ensin saadaan synnit anteeksi, sitten tämä lahja, joka päivittäin perkaa pois ja lakaisee jäljellä olevia syntejä ja siten näkee vaivaa saadakseen ihmisen täysin puhtaaksi ja pyhäksi.” Tässä ei puhuta mitään meidän tahdostamme, ei sanota, että oma tahto edes uudestisyntyneiden ihmisten elämässä itsestään vaikuttaisi jotakin, vaan kaikki luetaan meille lahjoitetun Pyhän Hengen ansioksi. Pyhä Henki puhdistaa ihmistä ja tekee hänestä päivä päivältä hurskaamman ja pyhemmän, mutta meidän omilla voimillamme ei ole siihen mitään osuutta.” ( Yksimielisyyden ohje täydellinen selitys 480, 34).
Muutos on Jumalan vaikuttamaa ilman meitä, meissä. Jumala pelastaa ihmisen ilman ihmistä. Jos Jumala ei vaikuta vika on meidän, vaikka emme voi siihen mitään vaikuttaa.
Sitten taas Yksimielisyyden ohjeen tiivistelmässä asia sanotaan päinvastoin. Ihmisen tahto onkin mukana muutosprosessissa ja osallistuu siihen aktiivisesti. Monergistisen Jumalan kuvan tilanne tulee synergistinen oppi. Jumalan ja ihmisen välinen yhteistyö.
”Sitä vastoin on aivan paikallaan sanoa, että kun Pyhä Henki kääntymyksessä vetää ihmistä luokseen, Jumala tekee vastahakoisista ja haluttomista ihmisistä halukkaita. Kääntymystä seuraavassa jokapäiväisessä parannuksen harjoituksessa ihmisen uudesti syntynyt tahto ei jää joutilaaksi vaan osallistuu kaikkiin niihin tekoihin, joita Pyhä Henki tekee meidän välityksellämme.” Yksimielisyyden ohje tiivistelmä 432, 17)
Rovasti Olavi Peltola taas kirjoittaa;
” Siksi uskon vanhurskaus on aina ihmiselle vierasta vanhurskautta siinä mielessä, ettei se ole hänen itsensä aikaansaamaa. Luettu vanhurskaus on kuin uhkapeliä. Se ei anna pelastusvarmuutta siksi, että ihmisessä itsessään tapahtuisi jotain havaittavaa uskon lisäksi. ”
”Se merkitsee sitä, ettei meissä eikä teoissamme ole mitään, mikä voisi olla Jumalan vanhurskaaksi julistamisen ehto. Ei edes meissä asuva Kristus ja Pyhä Henki ole ehtona. ”
”Se mitä syntisessä tapahtuu tai mitä syntinen kokee tai ei koe ei ole edellytys vanhurskauttamiseen. Vanhurskauttaminen vapauttaa syntisen ihmisen tuomion alaisesta asemasta, orjasta Jumalan lapsen iloon ja vapauteen. Se ei muuta syntisen luontoa eikä olemusta. Uskon vanhurskaus ei ole ihmisen muuttumista. Siinä ei ole kysymys syntisen uudistumisesta ja jumalallistumisesta, vaan armahtamisesta. Se ei ole muutos ihmisen sisällä eikä paremmaksi tulemista.”
Luettu ja reaalinen vanhurskaus ( Tässä kuvataan efektiivisen vanhurskauden muutosta ihmisessä)
” Perustava kysymys vanhurskauttamisessa on siinä peitetäänkö Jumalan vihan syynä ihmisessä oleva synti vai poistetaanko se? Kysymys voidaan myös muotoilla: Onko vanhurskauttaminen luettua eli forenssista vaiko vaikuttavaa eli efektiivistä?
Edellisessä Jumala lukee syntisen hyväksi Poikansa ansion, joka peittää hänen pahuutensa ja on hänen syntiensä anteeksiantamuksen perusta. Jälkimmäisessä Jumala tekee syntisen vaikuttavalla armollaan todellisesti pyhäksi, ainakin siinä määrin, että hänet voidaan alkavan reaalisen pyhittymisen perusteella hyväksyä Jumalan lapseksi.” https://rovasti.fi/node/187
Ortodoksisuudessa taas kaste synnyttää ihmisen kirkon lapseksi. Kaste on alku jumaloitumisen prosessille jossa koko ihmisluonto uudistetaan, Kristuksen kuvan kaltaisuuteen. Ihmisen luonto kirkastetaan ja muutetaan alkuperäiseen. Kuuliaisuus ja uskollisuus Jumalan käskyille, kirkon opetukselle ohjaavat tässä muutosprosessissa ihmisen kohti täydellisyyttä. Jumala ei pelasta ihmistä ilman ihmistä, vaan ihmisen tahdon vapautta ja sen suuntautumista kohti Jumalaa pidetään tärkeänä. Kysymys on synergiasta, Ilman Jumalan armoa ihminen ei voi kuitenkaan mitään. Luterilaisittain voisi sanoa, että forenssisen ja effektiivisen vanhurskauden välillä ei tehdä merkittävää eroa.
Sami P, oletko unohtanut Lutherin Ison katekismuksen (ja muissakin yhteyksissä toistaman) opetuksen siitä, että kaste on annettu myös jotakin vaikuttamaan? Luther valitti sitä, että niin moni kastettu muuttui yhä vain pahemmaksi sen sijaan, että olisi edistynyt kristillisessä elämäntavassaan. Niin forenssinen tapahtuma kuin vanhurskauttaminen onkin, se samalla vaikuttaa meissä pyhityksen. Olen muuten pohtinut, että forenssisen ja efektiivisen vanhurskauttamisen voi asiallisesti pitää yhdessä, kunhan pelastusta viime kädessä yksin uskosta, armosta ja yksin Kristuksen tähden ei vaaranneta.
Marko, luterilaisuudessa annetaan erilaisia vastauksia, jännitteisiä, toisia poissulkevia, ristiriitaisia. Arvelen syyn olevan esittämässäsi, lain ja tekojen jyrkässä erottamisessa suhteessa uskosta vanhurskauttamiseen. Lain ja evankeliumi on siis ymmärretty ”päin mäntyjä”.😀
Marko, jatkan hiukan, tämä uskon vanhurskaus on käsitteenä eristetty objektiiviseksi ”kuninkaaksi”joka vaikuttaa yksin kaikkeen, joka vain tulee julistaa ihmisen syyttömäksi. Objektivisuuden käsite kuvaa parhaiten luterilaista vanhurskauttamisoppia. Täytyy olla todella perehtynyt luterilaiseen opillisen systeemiin, että osaa sen hallita, se on niin monimutkainen.
Piti katsoa oikein Wikipediasta : ” .Forenssinen vanhurskauttaminen jää kokonaan ihmisen ulkopuolelle, samoin kun Lutherin ajattelussa. Jumala jakaa vanhurskauttamisessa taivaallista oikeutta jonka syntinen voi vain ottaa vastaan.”
Tässä tulee se ongelma esiin, jota olen pohtinut pitkään. Korostettaessa sitä ettei ihminen voi tehdä mitään pelastuakseen, mikä asia sinänsä on totta. Unohdetaan tuo että pelastus tulee ottaa vastaan.
Jollei tätä ihmisen puolesta tapahdu, niin sana jää hyödyttömäksi. Tästä julistuksen puutteesta johtuen moni kulkee pelastuksen ohi käsittämättä olenkaan mitä olisi ollut tarjolla.
Voimme julistaa syntien anteeksiantamusta kirkoissamme joka pyhä, mutta jollei kuulija uskalla ottaa sitä vastaan , niin eihän julistus silloin voi mitenkään toimia sillä tavalla miksi se on tarkoitettu.
”Tässä tulee se ongelma esiin, jota olen pohtinut pitkään. Korostettaessa sitä ettei ihminen voi tehdä mitään pelastuakseen, mikä asia sinänsä on totta. Unohdetaan tuo että pelastus tulee ottaa vastaan. Jollei tätä ihmisen puolesta tapahdu, niin sana jää hyödyttömäksi. Tästä julistuksen puutteesta johtuen moni kulkee pelastuksen ohi käsittämättä olenkaan mitä olisi ollut tarjolla.” Pekka V. Pesonen
”Ihminen ei voi ottaa mitään jollei Jumala anna.” Tuo pitää käsittää, juuri siten, ettei ihminen voi ottaa Lahjaa vastaan, jollei Jumala anna. Siis, jos Evankeliumi, vesi ja Henki ei saa ihmisessä aikaan ylhäältä syntymistä, niin mikään ei saa sitä aikaan, ei ihmisen tahto, eikä yritys, mutta, joka etsii Jumalaa, se myös Jumalan löytää, sillä ei kukaan joka ei usko, etsi Jumalaa. Näin on usko siis aina yksin Jumalasta.
Jos Evankeliumi ei saa ihmisessä aikaan luottamusta (uskoa) Jumalan lupauksiin Kristuksen Sanan mukaan, niin ihminen ei silloin kuule Jumalan ääntä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ihminen voisi koskaan kuulla ja tulla tuntemaan Totuutta Kristuksessa. Aika on aina Jumalan tahdon mukaan. Näin on kaikkien, jotka ovat syntyneet Jumalan tahdon mukaan.
Kukaan ei voi väkisin tulla Taivasten Valtakuntaan, ainoastaan Jumala voi vetää ihmisen luokseen. Evankeliumia tulee julistaa koko maailmaan, sillä mistä kukaan meistä voi tietää missä Jumalan lapsia on, niitä, jotka on säädetty iankaikkiseen elämään? (Ap.t 13:48)
”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Joh.6:44
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” Joh.3:5
Tuon voisi sanoa myös siten, ettei kukaan voi syntyä omasta voimastaan. Monet tosin opettavat, että ihminen voi itse vapaalla tahdollaan syntyä uudelleen. (esim. Helluntalaiset opettavat näin)
Eli, tuo ihmisen puolelta tapahtuva vastaanottaminen on jo Jumalan teko, kun ihminen uskoo Evankeliumin, Jumalan on jo silloin kääntänyt ihmisen. Sanoohan profeetta jossain: ”Käännä minut, niin minä käännyn, puhdista minut, niin minä puhdistun” (muistaakseni Jeremia)
Niin he sanoivat Jeesukselle: ”Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?” Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”. Joh.6: 28-29
Tässä on nyt kyse hiukan eri asiasta. Joten tarkkana kuin porkkana pitää olla. Miten sen nyt osaisi oikein yksikertaisesti ilmaista, kun nuo asiat on niin lähellä toisiaan, että helposti tulee väärinkäsitys.
Pelastus on kokonaan Jumalan teko Jeesuksessa Kristuksessa, mutta jos jätämme kertomatta sen, että jokaisen on otettava se pelastus teko vastaan. Jos joku tarjoaa minulle lahjan, niin en kai voi väittää tehneeni sen eteen jotain. Lahjan vastaanottaminen ei vähennä lahjan arvoa , vaan lisää sitä. Jollei ota lahjaa vastaan, niin sehän mitätöi lahjan.
Tulipa sekavasti sanottua. Pitänee jatkaa huomenna.
Luterilaisuudessa ei ole mitään tilaa tahdon vapaudelle. Siksi Pekan esittämät tärkeä lause ei päde luterilaisuuteen, koska silloin pelastus olisi ihmisen varassa; ”Pelastus on kokonaan Jumalan teko Jeesuksessa Kristuksessa, mutta jos jätämme kertomatta sen, että jokaisen on otettava se pelastus teko vastaan” ( Pekka V. Pesonen)
Luterilaisuudessa Jumala on kääntymyksen ainoa syy mutta samalla luterilaisuus opettaa, että ihminen on syypää kadotukseensa. Tässä on luterilaisuuden suuri looginen ristiriita. Jos Jumala on kääntymyksen ainoa syy, se tarkoittaa, että;
”Koska luterilaisen perisyntiopin mukaan jokainen luonnostaan vihaa Jumalaa ja pakenee tätä.
Jos siis ollaan loogisia, ainoa peruste sille, miksi toinen hukkuu ja toinen ei, on se, että Jumala vaikuttaa toisessa ihmisessä tahdon pelastua tai edes passiivisuuden suhteessa pelastukseen ja toisessa vuorostaan ei tee tätä. Ihmisissä ei ole mitään eroa, kaikki ovat Aadamin lapsia, joten ratkaisevaksi jää yksin se, mitä Jumala on päättänyt tehdä toisten kohdalla mutta ei toisten.”
https://palasia.net/2023/07/20/loogiset-ristiriidat-ja-dogmaattiset-koneet/
Ismo Malinen sanoo vastaavan asian, kuten edellä;
”Eli, tuo ihmisen puolelta tapahtuva vastaanottaminen on jo Jumalan teko, kun ihminen uskoo Evankeliumin, Jumalan on jo silloin kääntänyt ihmisen. ” (Malinen)
Ismo esittää oikein luterilaisuuden monergistisen kuvan Jumalasta. Tosin se jää tässä auki, miksi Jumala ei käännytä kaikkia jos se ei ole ihmisestä kiinni. Ja sanoohan Raamattu; ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat”. – Herää kysymys, eipä taidakaan tahtoa. 🙂 – näin varhaisaamuna, näissä riittää pohdittavaa.
Luterilaiset tunnustuskirjat esittävät vastaavan ajatuksen ihmisen pelastuksesta näin;
”Jumalan iankaikkinen valinta ( praedestinatio ) tarkoittaa sitä, että Jumala määrää jonkun pelastukseen. Se ei koske yhtä lailla hurskaita ja pahoja, vaan sen kohteena ovat ainoastaan Jumalan lapset, ne jotka on valittu ja määrätty iankaikkiseen elämään, ennen kuin maailman perustustakaan oli laskettu. Paavali sanoo siitä Ef. 1:4): Jumala on valinnut meidät Kristuksessa Jeesuksessa ja määrännyt lapseuteen”.
https://tunnustuskirjat.fi/yo/11.html