Jeesus saapuu paikkakunnalle

Kotioloissa oven suulla elämäni ihastus.

Uusi kirkkovuosi eteemme aukeaa. Ensimmäinen adventtisunnuntai sen alkaa. Uusi kierros pelastuksen historiaa kerrataan ja sieluillemme avataan. Kristus luoksemme käy ja  kerallamme elää. Hänen läheisyytensä on voimamme ja turvamme nyt ja aina,  uutena kirkkovuotenakin.

Hoosianna kirkoissamme lauletaan. Riemuvirttä kaiutetaan. Ilo pursuu, riemu raikuu. Kansa sydämestään veisaa. Jeesus keskellemme saapuu. Aasilla ratsastaa, juhdalla vaatimattomalla, koko kansan yhdistää.  Sisimpämme syttyy, innostuu ja avartuu, Vapahtajamme kun luoksemme käy.

Hallitsija toivotetaan tervetulleeksi. Portit avataan, kaupunkiin käy tie.  ”Daavidin Poika”, Valtias saapuu, maan ja taivaitten. Kuninkaiden kuningas, yli kaiken kiitettävä, tulee meidän luo, pelastuksen tuo. Täyttää vanhat profetiat, ennustukset muinaiset.

Iloitse, tytär Siion!

Riemuitse, tytär Jerusalem!

Katso, kuninkaasi tulee.

Vanhurskas ja voittoisa hän on,

hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,

aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.

 Sak. 9:9

Ilmestyskirja on Uuden testamentin ”raamatullisin” kirja.  Se on kauttaaltaan Vanhan testamentin esille nostoa,  uudelleen omin sanoin kerrottua.  Jeesuksessa täyttymyksen saanutta. Jumalan lupausten toteutumista.  Näin myös tutkistelemani toinen lukukappale, adventin epistola.  Saatekirjeen 2-3 lukujen  viimeisimmälle vastaanottajalle suunnattu, Laodikean seurakunnalle.

Jeesus on se hallitsija joka tulee kaupunkiin.  Hän kolkuttaa kaupungin portille ja odottaa,  että kaupunki toivottaa hänet tervetulleeksi.  Kun Jeesus pääsee sisälle asukkaiden luo, niin silloin järjestetään isot juhlat. Kokonnutaan yhteiseen ateriaan. Ystävien kanssa riemuitaan. Sopu ja rauha vallitsee koko yhteisössä. Kuningas on tullut käymään.   Yhdessä ateriointi oli vanhastaan Orientissa erityisen ystävyyden osoitus.  Vieraanvaraisuus oli suuressa kunniassa.

Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kolmen miehen lähestyvän. Heti heidät nähtyään hän juoksi teltan ovelta heitä vastaan ja tervehti heitä kumartaen maahan asti. Hän sanoi: »Herrani, suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi ohi. Saanko tuoda teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa? Minä haen hiukan syötävää, niin että voitte virkistäytyä ennen kuin jatkatte matkaanne. Levähtääksenne te varmaan poikkesitte minun, palvelijanne luo.» He sanoivat: »Hyvä on, tee niin.»

1. Moos. 18:1-5

Herran pyhä ehtoollinen on Jumalan kansan yhteinen kokoontuminen armaan  Vapahtajamme rakkauden osoituksena kansaansa kohtaan.  Hän jakaa oman armonsa, sovituksen hedelmän, täyden lunastuksen tuoman yleisen armahduksen, syntien anteeksiannon antaman tulevaiuuden toivon ja näköalan,  taivaan kotiin ulottuvan.  Herran pyhällä ehtoollisella Vapahtaja itse on isäntä, pappi  vain hänen avustajansa, hänen äänenään ja käsinään. Anti on Jeesuksen.

Pyhä ateria jo patriarkan aikana. Kun Abraham tuli takaisin sotaretkeltä, jonka aikana hän pelasti Lootin, niin Salemin pappiskuningas tarjosi hänelle leipää ja viiniä, ehtoollisen edeltäjän, pyhän kiitosaterian, eukaristian. Siinä hän lausui Jumalan siunauksen Abrahamille ja hänen seuralaisilleen. Näin myös Herran aterialla Jeesus antaa meille täyden siunauksensa.

 18  Salemin kuningas Melkisedek toi sinne leipää ja viiniä. Hän oli Korkeimman Jumalan pappi, 19  ja hän siunasi Abramia sanoen:

– Siunatkoon Abramia

Korkein Jumala,

taivaan ja maan luoja.

20  Kiitetty olkoon Korkein Jumala,

joka antoi sinun lyödä vastustajasi.

            1.  Moos. 14: 18-20

SUNNUNTAI 3.12.2023
1. adventtisunnuntai
Kuninkaasi tulee nöyränä

Epistola: Johanneksen ilmestyksestä, luvusta 3

Kristus sanoo:
    ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.
    Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.
    Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”

Ilm. 3:20–22

 

  1. Uskonnollista radikalisoitumista ja tässä tapauksessa islamia lähestytään kehitysyhteistyömäisestä näkökulmasta ja se estää islamin syvempää ymmärtämistä.

    On totta, että ”toiminta-alueiden vakauttaminen” vähentää radikalismia, mutta sekä kirkossamme että monelta osin länsimaissa on kova halu nähdä islam jonain muuna kuin mitä se on.
    Esimerkiksi tässä nettijutussa mainittu ”uskonnon rauhanomainen ja väkivaltainen tulkinta” on Eurooppalaisten antama tulkintakehys, ei islamin sisäinen.

    Esimerkkinä kannattaa tutustua mitä rauhallisesti toimiva Tampereen Islamin yhdyskunta kirjoittaa kotisivullaan jihadista.
    http://www.islamtampere.com/jihad.htm

  2. Wikipedia sanoo, että radikalismin vastakohta on konservativismi, mutta ilmeisesti tässä ei kuitenkaan tarkoiteta sillä liberaaleja.

    Sanonpa perjentain kunniaksi näin epäkorrektisti.

    Kristinuskosta tulee vaarallista ja haitallista, jos se ei ole fundamentalistista ja radikaalia. Vrt. natsi-Saksan seurakunnat tai keski-aikainen kirkko, jotka eivät seuranneet Raamattua.

    Muista uskonnoista tulee varallista ja haistallista, jos ne ovat fundamentalistisia tai radikaaleja. Vrt. radikaalit uskonnolliset terroristit.

    Miksi näin? Koska mitä lähempänä olemme valoa, sen parempaa, mutta mitä lähempänä olemme pimeyttä, sitä pahempaa. Näin siis, jos uskomme absoluuttiseen totuuden.

    • Artikkeli: ” Uskontoa voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan, muistuttaa Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön johtaja Aaro Rytkönen. Rytkönen kertoo Kotimaassa, että meneillään on taistelu uskonnon rauhanomaisen ja väkivaltaisen tulkinnan välillä.”

      Esim. Jehovan todistajat noudattavat kaikkialla maailmassa johdonmukaisesti Jeesuksen antamia ohjeita puolueettomuudesta ja eivät osallistu missään päin maailmaa sen kansakuntien välisiin tai yksittäisten kansakuntien sisäisiin konflikteihin.

      Ruandan kansanmurhan yhteydessä on aikoinaan uutisoitu kristityiksi itseään kutsuvien toimijoiden osallistuneen niihin ”karkeloihin.” Samoin aikoinaan raaoissa entisen Jugoslavian hajoamisen aikoihin liittyvissä sodissa.

      Jos mennään ajassa taaksepäin, niin kammottavan paljonhan menneinä aikoina niitä uskontoja on käytetty juuri siinä pahassa mielessä. Samaa tapahtuu nykyäänkin.

  3. Olemme kristittyinä jonkin esivallan alaisia, mutta emme tahdottomia käskyjen noudattajia. Vallanhimoiset tai ainakin sen menettämistä pelkäävät valtiaat usuttavat alaisiaan toisia vastaan: -Jos me emme tuhoa noita, niin ne ehtivät ensin. Sen takia jopa diktatuuri voi olla parempi kuin vallanhaluisten julma keskinäinen taistelu. Näinhän oli esim. entisessä Jugoslaviassa.
    Jo vuosia sitten minä oikeassa oleva läntisen kristillisyyden edustaja satuin ortodoksikirkkoon (Suomessa). Minun kouluista saamani historiankäsityksen mukaan Aleksanteri Nevski oli 1200-luvun ihoittava, katala lurjus, joka viekkaudella ja vääryydellä onnistui voittamaan lännen urheat ristisoturit. Ikonostaasia katsellessani löysin hänet pyhimyksenä pyhimysten joukosta. Taisin joutua jopa ajattelemaan. Opetus: Älä usko kaikkea, mitä sinulle opetetaan ja totuudeksi väitetään.

  4. ”Rytkönen kertoo Kotimaassa, että meneillään on taistelu uskonnon rauhanomaisen ja väkivaltaisen tulkinnan välillä. Ensiarvoisen tärkeää on, että Boko Haramin kaltaisten terroristijärjestöjen toiminta-alueet vakautetaan.” On varmasti tärkeintä.

    Se mikä minua nykyisin ihmetyttää on se, että maltilliset islamin uskoiset vain ilmoittavat tuomitsevansa ääriryhmät, mutta tekevätkö he mitään niiden taltuttamiseksi? Vai eivätkö yksinkertaisesti uskalla?

    • Onko se heidän tehtävänsä? Onko minun tehtäväni tehdä jotain (muuta kuin tuomita, mikä nyt olisi sanottamakin selvää) kun kristinuskon nojalla tapetaan ihmisiä jossakin päin maailmaa? Mitä minun tulisi sitten tehdä?

    • Sen verran täytyy minun tottakai tehdä, että jos näen omin silmin jonkun äärimmäisiin tekoihin tarttuvan aikeissa tappaa sanotaan vaikka aborttilääkärin, on minun yritettävä se estää. Tämä nyt on tietysti itsestään selvää, silloinkin myös jos en olisi kristitty.
      Mutta ei minun tarvitse lähteä jonnekin maahan tai paikkaan sitä estämään, missä tiedän aborttilääkäreitä uhattavan.

    • One more thing. Jos vielä palaan tuohon kommenttiini, niin keksin vielä yhden konkreettisen asian, jonka voin tehdä, eli sen, että kasvatan lapseni rakastamaan rauhaa ja väkivallattomuutta. Se ei auta kristinuskon varjolla tapetun tai pahoinpidellyn ihmisen kohtaloa, mutta auttaa välillisesti luomaan maailmaa, jossa vähemmän on väkivaltaa. Sama pätee varmasti islaminuskoisiin veljiin ja sisariin.
      terv. Columbo

  5. Elokuvateollisuudessa tehdään toisinaan kauhukuvia, joissa joitakin Ilmestyskirjan ilmaisuja on käytetty uudessa merkityksessä pelotttavien mielikuvien luomiseksi. Kun näiden kuvien yhteyttä Mooseksen ajan egyptiläisten kokemiin vitsauksiin ei ole tuotu esille, niin alkuperäinen sanoma on jäänyt pois ja kuvauksen koko sanoma muuttuu.

    Kun sen sijaan huomataan nuo kytkökset Vanhan testamentin tapahtumien kuvauksiin, niin huomataan Egyptin vitsauksien esimerkin varoittavan taistelusta Jumalaa ja hänen valtakuntaansa tai sitä kautta myös hänen omiaan vastaan. Tällaisen Jumalaa vastaan kapinoinnin sijaan on rohkeasti lähdettävä mukaan Vapahtajamme joukkoon ja pelastettujen ylistyslauluun kiittämään Jumalan Karitsaa, joka verellään on ostanut meidät Jumalan sovintoon, jota Jumalan valtakunnassa rohkeasti esillä pidetään.

  6. Ilmestyskirjassa seitsemää seurakuntaa puhutellaan niiden enkelien välityksellä.

    Yleisemmin puhutaan lasten suoelusenkeleistä. Raamatullisen kokonaisilmoituksen perusteella voimme kuitenkin nähdä, että myös aikuisilla on omat suojelusenkelinsä. Samaten Raamatussa puhutaan myös kansojen suojelusenkeleistä.

    IImestyskirjassa tulee esille että myös kaikilla seurakunnilla ja paikallisilla kirkoilla on omat suojelusenkelinsä.

    Niinpä toinen lukukappaleemme on osoitettu Laodikean seurakunnalle siten, että kirjeen puhuttelu osoitetaan Laodikean enkelille. Enkeli siis tässä edustaa koko Laodikean alueella olevaa kirkkoa. Se mikä on osoitettu hänelle on puhuttelua koko Jumalan kansalle tuolla alueella.

    Ilm 3: 14 Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita:

    Kerran Linköpingin hiippakunnan piispa vuosina 1980–1995 Martin Lönnebo (27.2.1930 – 26.4.2023) kävi vierailulla meidän Porvoon hiippakunnassamme. Hän piti esitelmän pappeinkokouksessa.

    Puheenvuoronsa aluksi hän tervehti Porvoon hiippakunnan enkeliä ja vasta sitten meitä paikalle kokoontuneita pappeja.

    Näin hän seurasi perinnettä, jonka alkuperä on Ilmestyskirjan luvuissa 2 – 3 .

  7. Enkelien tehtäviin kuuluu myös Jumalan kansan rukousten vieminen Jumalan eteen.

    Tämä kerrotaan Jaakobin unessa hänen nukkuessaan Betelissä. Portaikko ulottui Jaakobin luota taivaaseen asti. Enkelit kulkivat portaikkoa ylös ja alas, eli siis, veivät rukoukset ylös taivaaseen Jumalan luo ja toivat Jumalan sanan alas ihmisten luo.

    Näin Betelistä tuli pyhä paikka. Myöhemmin pyhän kansan historiassa sinne kokoonnuttiin jumalanpalvelusta pitämään. Se oli myös Pohjoisen valtakunnan eli Israelin kansallisen pyhäkön paikka aina tämän valtakunnan kukistumiseen asti 720 -luvun eKr. lopulla. Sen jälkeen Israelin pyhä perintö siirtyi Eteläisen valtakunnan eli Juudan väen keskuuteen. Sitä kautta perinne Israelista Jumalan kansana on siirtynyt eteenpäin aina meidän aikoihimme saakka.

    Tobitin kirjassa kerrotaan Rafaelista, yhdestä Jumalan edessä olevasta suojelusenkelistä. Hänkin näki tehtäväkseen viedä
    Tobitin, Tobian ja Saaran rukoukset Jumalan eteen.

    Tob. 13: 12-15

    12Kun sinä ja Saara rukoilitte, minä vein teidän rukouksenne Herran kirkkauden eteen, ja samoin tein silloin, kun sinä, Tobit, hautasit kuolleita. 13Kun sinä epäröimättä nousit pitopöydästä ja lähdit hautaamaan vainajaa, 14minut oli lähetetty panemaan sinut koetteelle, mutta samalla Jumala lähetti minut parantamaan sinut ja miniäsi Saaran.
    15»Minä olen Rafael, yksi niistä seitsemästä enkelistä, jotka ovat Herran lähellä ja joiden on lupa tulla hänen kirkkautensa eteen.»

    Ilmestyskirjassa enkeleille on ilmoitettu monta tehtävää. Heillä on suuri merkitys kirjan tapausten kuvausten kehittelyssä.

  8. Vuoden 2023 kristillinen kirja on Mari Leppäsen teos Kuulun tähän maailmaan.

    Se on yksi parhaimmmista kirjoista, mitä olen pitkään aikaan lukenut. Elämän maku tulee esille tavalla, josta pidän.

    Siteeraan tähän blogini aiheeseen sopivaa kohtaa:

    ”Adventista alkaa uusi kirkkovuosi ja näköalat laajenevat. Keskellemme tulee kuningas, joka saapuu nöyrästi aasilla ratsastaen. Hoosiannaa laulaen liitymme kulkueesseen, jonka alkupäässä ovat Jerusalemin laitakaupungin ihmiset.

    Hoosianna on ihmisen huuto siitä, mikä koskettaa meitä juuri nyt. Huuto sitoo meidät yhteen. Se on kaikilta maailman laidoilta, elämän varjoista ja arjesta kiirivä avunpyyntö ja kaipaus rauhaan: ”Auta, pelasta!”

    Rauhan saapumiseen liittyy ainakin kaksi näkökulmaa: Jeesus tuo rauhan sydämeen ja rauhaa maailmaan. Molemmat ovat tärkeitä.

    Sydämen rauha on sovintoa oman sisimpämme ja Jumalan kanssa. Emme kuitenkaan voi sulkeutua vain omaan rauhaamme. Jumala tuli luoksemme, jotta me voisimme löytää tien toinen toisemme luo.”

    Sivu 185 ISBN 978-952-354-823-7

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25