Kuvassa armaani Coletten pikkusisko ja pikkuveli kaksi vuotta sitten jouluna.
Meillä on menossa adventin aika. Pikkupaaston aika. Joulun valmistelut ovat käynnissä. Meillä Suomessa järjestetään erilaisia pikkujouluja. Joulun riemua odotetaan.
Jeesuksen tulolla on kolme ulottuvuutta:
1) Jeesuksen syntymän juhlan odotus, Jeesus otti ihmisyyden olemukseensa,
2) Jeesus tulee louksemme liturgiassa, Jumalan kansan kokoontumisissa ja
3) kerran hän tulee kirkkaudessaan. Tuo esiin valtansa ja voimansa. Taivaan ja maan valtias näyttää suuruutensa.
Toinen adventtisunnuntai keskittyy kolmanteen näkökulmaan. Jumalan valtakunta tulee esiin. Jumalan hyvyys ja rakkaus pääsevät täyttymykseensä. Jumala, ikuinen rakkaus, näyttäytyy täydessä olemuksessaan. Täyttymyksen aika koittaa.
Jaakobin kirjeessä Jeesuksen takaisin tulo on hyvyyden odotusta. Jumala on uskollinen. Hän pitää huolta kansastaan. Hänen tulonsa merkitsee vapautuksen saapumista. Jeesuksen takaisin tuloa odotetaan innolla. Silloin nähdään millainen Jumala on:
Herra on laupias ja anteeksiantava.
Tässä Jaakob viittaa Psalmin 103:8 suuremmoiseen sanaan:
Anteeksiantava ja laupias on Herra.
Hän on kärsivällinen
ja hänen armonsa on suuri.
Psalmin puhe kärsivällisyydestä tuo Jaakobin mieleen Jobin elämän ja kohtalon. Job menetti sekä lapsensa ja terveytensä että omaisuutensa ja turvatun elämän antaman suojan. Kaiken menetettyään Job lausui tyynesti:
Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha.»
Kaiken tämän keskellä Job ei sanallakaan kapinoinut Herraa vastaan.
Job 2:10
Tätä Jobin kärvivällisyyttä Jaakob käyttää rohkaisuna vaikeuksien keskellä. Niidenkin alla voi katsoa eteenpäin. Ei tarvitse luovuttaa. Voi luottaa Jumalan uskollisuuteen. Hän ei hylkää omiaan, vaan saapuu pelastamaan ja vapauttamaan omansa uuteen tulevaisuuteen, Jumalan valtakunnan täyttymykseen:
Veljet, ottakaa vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä.
Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa.
Asenne Kristuksen takaisin tulon odotuksessa on kuin maanviljelijän asenne kylvöjä tehdessään. Siemeniä ei heitetä peltoon mätänemään, vaan sadon korjuuta ajatellen. Kun siemen itää, oraat nousevat, korret kasvavat ja tähkät tulevat esille, niin sitten elonkorjuun aika on lähellä. Kylvötyön hedelmät tulevat näkyviin. Maanviljelijän poikana olen tämän nähnyt. Se toimii.. Kaikki aikanaan. Itsestään tuo kasvu pellolla käy. Niin Jumala sen on järjestänyt.
Yhtä turvallista on odottaa Jumalan valtakunnan sadon korjuuta. Kristus tulee takaisin ja kutsuu omansa Jumalan iki-iloon, taivaan onneen, autuuteen vailla vertaa, ikuiseen elämään Jumalan luona.
Olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä.
Saa olla kärsivällinen odottaessaan. Täyttymys on ihanan täydellinen. Siitä Sakarja 14: 5-9 on lausunut suuren lupauksen:
5 Sitten Herra, teidän Jumalanne, tulee Jerusalemiin,
ja kaikki pyhät ovat hänen mukanaan.
6 Sinä päivänä ei ole hellettä,
ei pakkasta eikä jäätä.
7 Kerran tulee aika
– milloin, sen Herra tietää –
jolloin yö on kirkas kuin päivä
eikä ilta enää pimene.
8 Silloin virtaavat Jerusalemista
elämää antavat vedet.
—
kesät ja talvet, ehtymättä.
9 Sinä päivänä Herra on oleva
koko maanpiirin kuningas.
Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala
ja hänen nimensä ainoa,
jota avuksi huudetaan.
SUNNUNTAI 10.12.2023
2. adventtisunnuntai
Kuninkaasi tulee kunniassa
Toinen lukukappale eli epistola:
Jaakobin kirjeestä, luvusta 5
Olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä. Älkää syytelkö toisianne, veljet, ettei teitä tuomittaisi. Tuomari seisoo jo ovella. Veljet, ottakaa vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava.
Jaak. 5:7-11
Jeesus ei tuntenut kirjoituksia
Jeesus antoi lähetyskäskyn ja kaikkien olisi pitänyt lähteä uskon levitykseen ja nimeomaan Jeesuksen uskon levitykseen. Aabrahamista sanotaan, että juuri siksi hänellä oli suuri usko, koska uskalsi lähteä kotoaan täysin tuntemattomiin olosuhteisiin, kun joku sisäinen ääni käski. Me emme kuitenkaan tiedä, mikä tai kuka oli Aabrahamin jumala, tuskin ainakaan kolmiyhteinen.
Miksi Jeesus ei mennyt itse, muille maille, vaan jäi sinne riitelemään ja kiroilemaan ja demonisoimaan kansaa, joka on joutunut Jeesuksen nimen ja sanoihinsa uskovien toimesta kärsimään eli kaiken ymmärryksenkin.
Tarja
16) Jeesuksen seuraajille eli siis pyhälle kristikunnalle eli siis Kristuksen kirkolle on selvää, että Abrahamin Jumala on sama Jumala kuin meidän Jumalamme. Hän on ikuinen. Hänellä ei ole alkua eikä loppua, vaan hän on jopa luonut ajankin, joten aikakin on hänelle vain yksi luoduista todellisuuksista.
Näin ollen Jumala joka Abrahamia johdatti on sama Jumala kuin meitäkin ohjaava Jumala. Uskon isää auttoi sama Jumala kuin meitäkin auttaa elämämme eri vaiheissa. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen yhtä voimallinen vaikuttamaan koko maailmankaikkeuden kaikissa kolkissa kaikkina aikoina.
Jos jotkut ilmaukset ovat kulttuurin eri vaiheissa saaneet erilaisia muotoiluja, niin tuolla ei kuitenkaan ole mitään oleellista merkitystä, koska kaiken aikaa puhumme samasta Jumalasta ja hänen työstään luomakuntaansa kohtaan.
Tästä on ollut ennenkin puhetta, mutta en malta olla toistamatta tätä Abrahamiin ja monoteismiin liittyvää probleemaa:
Psalmeissa Jumala on tuomarina jumalien kokouksessa (ps 82:1) ja Samuelin mukaan Goljat pilkkaa ’elävien jumalien’ taistelurivejä (1 Sm.17:26). Teologit hellivät ajatusta, että Raamatun monikolliset jumala-käsitteet tarkoittaisivat Jumalan kolmea persoonaa Isää, Poikaa ja pyhää Henkeä. Asia olisi näin siksikin, että eräin paikoin sanan elohjim jälkeinen verbi on yksikössä. Kolmiyhteisyys on kuitenkin vain dogmi, eivätkä jumalien predikaatit aina edes ole yksikössä. Abraham esimerkiksi kertoo Abimelekille (l Ms 2o:13), miten jumalat nimenomaan veivät hänet kauas isänsä suvusta. Eivätkä edes ’vieneet’ vaan itse asiassa tarkasti kääntäen ’harhaanjohtivat/eksyttivät’ (hiteuu) hänet isänsä huoneesta. Aina teologien ei kuitenkaan tarvitse yrittää harmonisoida ongelmia pois, sillä usein käännökset tekevät sen valmiiksi heidän puolestaan ja piilottavat sopimattomat käsitteet oikean opin mukaisiksi. Näin toimii teologien eksegeettinen akrobatia, ja näin saamme juoda Sanan väärentämätöntä maitoa: (I Mooses 17:22)
Seppo
Kiitos puheenvuorostasi
1)
Monet psalmit ovat juutalaisia kehitelmiä yleiskanaanilaisista runoista, joita vain on sovitettu monoteistisen uskonnon yhteyteen sovitettaviksi. Toisinaan olen psalmeista saarnatessani viitannut esimerkiksi miten pohjoiskanaanilaisen Ugaritin tekstien ilmaisut on muutettu eteläkanaanilaiseen Vanhan testamentin psalmien tekstiin.
Koska tuon ajan kulttuurinen ympäristö sisälsi monenlaisia virtauksia, niin toisinaan kielikuvien muotoilussa otettiin tämä ympäristö huomioon. Kielikuvallisesti monikollisia ilmauksia saatettiin siis sisällöllisesti käyttää yksijumalaista ajattelutapaa ilmaisemaan.
Tämä ei ole sen kummallisempaa kuin mitä meidän länsimaisessa runoudessakin saattaa vilistä ikivanhoja kreikkalaisia jumalnimiä, vaikka kiroittajien ulkonainen uskonnollinen konteksti on kristitty yksijumalaisuus.
2)
Kristinuskossa Jumala on yksi. Hän on ilmoittanut itsensä kolmena eri persoonana: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla triplaa hänen olemustaan yhtenä Jumalana.
Seppo
Viittaamassasi psalmissa 82:1 Jumala vaikuttaa jumalainen neuvoston edessä
’ĕlō-hîm niṣ-ṣāḇ ba-‘ă-ḏaṯ- ’êl, bə-qe-reḇ ’ĕ-lō-hîm jiš-pōṭ.
Vuoden 1776 käännöksessä
Jumala seisoo Jumalan seurakunnassa: hän on tuomari Jumalain seassa.
Vuoden 1992 käännös
Jumala astuu esiin jumalien kokouksessa
ja julistaa jumalille tuomionsa:
Tätä voidaan verrata Ugaritin tekstiin
‘dt il , ”Elin neuvosto”.
Tämän ovat huomanneet lukuisat asiaa tutkineet, kuten esimerkiksi A. Conzalez ”Le Psaume LXXXII” julkaisuss VT 13 ( 1963), ss 293-309, eritttäin s 298.
On kuitenkin huomattava koko psalmin sanoma:
Psalmissa 82 vieraiden valtioiden palvovat epäjumalat saavat tuomionsa.
Niinpä esimerkiksi Michel Dahood Psalmien kommentaarissaan 1968 nimittää psalmia 82 ”Profeetalliseksi liturgiaksi Jumalan pakanallisille jumalille langettamasta tuomiosta”
Jakeen 8 perusteella voi todeta, että nuo jumalat ovat kansojen jumalia, jotka saavat tuomionsa ja niiden valta väistyy niin, että elävä Jumala saa vallan myös muiden kansojen keskuudessa.
Jae 82:8.
8 Nouse, Jumala,
saata maan päällä oikeus kunniaan!
Sinun ovat kaikki kansat.
Yksityiskohta muinaisesta Vanhan testamentin ajan oikeuskäytännöstä:
Kun Vanhan testamentin oikeuskäytäntöä on tutkittu, niin on todettu, että tuomiossa lausutun päätöksen tuomari julisti seisaaltaan. Näin myös tässä:
”seisoo”, vuoden 1776 käännös. Vuoden 1992 käännös ilmaisee asian sisällön oikein ”astuu esiin” eli siis näyttää voimansa ja vaikutuksensa tuon kokoontumisen kuluessa, vaikka siinä ei tulekaan selkeästi näkyviin muinainen heprealainen oikeuden istunnon loppulausunnon eli päätöksen toteutuksen ulkoinen muoto, kun tuomari nousi seisomaan ja julisti päätöksen.
Seppo
Raamatunkohtaan 1. Sam 17:26
voimme todeta, että adjektiivin monikollinen muoto johtuu pääsanan kieliopillisesta monikollisesta muodosta eikä sanan yksiköllisestä merkityksestä
אֱלֹהִ֨ים חַיִּ֜ים
’ĕ-lō-hîm ḥay-yîm
Tähän voidaan verrata tapausta Joos 3:10 , missä kieliopillisesti yksiköllinen muotoinen pääsana saa liitteekseen yksiköllisen adjektiivin.
אֵ֥ל חַ֖י
’êl ḥay
Kyseessä siis ei tässä ole mistään sisällöllisestä jutusta vaan puhtaasti pelkästä muodollisen kieliopin formaalisen johdonmukaisuuden seuraamisesta
pääsanan kieliopillisen muodon seuraamisesta myös attribuutissa.
Tarja
17) Kirkko on Kristuksen ruumis. Niinpä Jeesus on alati kirkkonsa mukana. Hän astui ylös taivaisiin, vaidakseen olla jokaisessa maailman kolkassa yhtä aikaa yhtä realistisesti lähellä, omiensa kanssa heidän jokapäiväisen elämänsä keskellä.
Niinpä kirkkonsa välityksellä Jeesus julistaa evankeliumia yli koko maailman. Jo noin kolmannes maailman ihmisistä kuuluu hänen yhteyteensä, pyhässä kasteessa häneen yhdistettyinä yhtenä Jumalan kansana, yhtenä Kristuksen ruumiina.
Kirjoitan tästä näkökulmasta: lähetystyön eteenpäin menosta erillisen kohdan yksittäisenä esimerkkinä evankeliumin eteenpäin menon kuvaamiseksi ja miten itse sen koen oman elämänkokemukseni valossa.
18) Olen toiminut lähetystyössä Kamerunissa. Vuonna 2007 meidän Coletten kanssa lähetiessämme sieltä, maassa puhuttiin 281 elävää kieltä. Suomeen tullessamme Colette puhui noista 15 eri kieltä.
Raamatun kääntäminen on maassa erittäin voimakkaasti edistynyt. Sinä aikana, kun toimin maassa, Raamattuja tai sen osia oli jo käännetty yli puolelle sataa eri kielelle. Me pidimme yhteyttä useampaan käännöksiä tekevään laitokseen. Oli ilo nähdä näiden uutteraa ja määrätietoista työtä.
Olemme nyt oleskelleet Suomessa yli 16 vuotta. Olen saanut sieltä uutisia, miten kirkko menee siellä eteenpäin suurella voimalla. Olen iloinnut siitä.
Tällä viikolla olen lukenut ja/tai äänikirjana kuunnellut Roomalaiskirjeen lukua 16 netistä bible.is -sivustolta ja pannut rajaukseksi Kamerunin kieliset käännökset.
Tämän viikon aikana olen käynyt läpi 94 eri kielisen käännöksen tuosta Roomalaiskirjeen luvusta 16, mutamista kielistä useampia versioita. Iloni on valtava, kun huomasin, miten valtavasti työ on edistynyt viimeisten vuosikymmenien aikana.
Samalla toki mieleeni tuli lukuisia muistoja uutterista työtovereista ja heidän puurtamisestaan evankeliumin asialla. Ilo täytti mieleni muistaessani rakkaista työtovereistamme, jotka kuuluivat lukuisien eri kieliryhmien puhujien joukkoon. Nykyisin työ on laajentunut ja menee koko ajan eteenpäin.
Toki myös surullisia muistoja palautui noiden läpi käymisen aikana.
Useampi niistä joita työssämme kohtasimme, on jo siirtynyt ajasta iäisyyteen. Minusta tuntuu että meihin suomalaisiin verrattuna moni rakas työtoveri on siirtynyt ajasta ikuisuuteen ikään kuin ennen aikojaan. Mieleeni tulivat myös yhteiset itkumme niiden kanssa, jotka aikoinaan menettivät lapsiansa tauteihin tai onnettomuuksissa, tai nuorista leskistä, joilta puoliso oli kuollut liian nuorena niin, että yhteinen elämä kesti vain hetken ajan.
Samalla mielessäni kävi myös rukouksia noiden eri kansallisuuksia ja kulttuureita edustavien kamerunilaisten väestöryhmien puolesta. Kun en enää jaksa tehdä mitään ulkonaisesti vaikuttavaa, haluan rukoilla noiden nuorempien puolesta, jotka jatkavat Herran työtä tuolla keskellä Afrikkaa olevassa maassa, missä kristittyjen määrä on viimeisten neljän vuosikymmenen kuluessa kasvanut suuremmaksi, kuin koko maassa oli asukkaita nykyisen presidentin valtakauden alussa vuonna 1983.
Tuossa Roomalaiskirjeen luvussa 16 puhutaan monista apostolin työtovereista. Lähetystyö on yhteistyötä. Kukaan ei yksinään voi saada tuloksia. Yhteistyö on voimaa. Vain yhdessä toimien voidaan odottaa työn antavan hedelmiä.
Tänään 8.12.2023 vietetään Sibeliuksen ja Suomalaisen musiikin päivää.
Itsenäisyyspäivänä saimme rakkaani kanssa TV:n äärellä kuunnella Radion Sinfoniaorkesterin RSO:n erinomaisen konsertin, missä kaksikin Sibeliuksen sävellystä soitettiin.
Näin eläkeläisenä meillä muutoinkin on ollut mahdollisuus seurata RSO:n erinomaisia konsertteja TV:stä.
Kamerunissakin minulla oli CD:nä Sibeliuksen Finlandia mukanani.
Nimikkopäivää vietetään koska tänä päivänä vuonna 1865 Jean Sibelius syntyi. Hän kuoli 20.9.1957.
Olen toiminun kirkkoherrana Lapinjärven ruotsalaisessa seurakunnassa. Siellä aivan kirkon läheisyydessä sijaitsi Sibbesin talo, jonka isäntäväki toimi kirkkoväärteinä 1700 -luvulla. Tuon talon nimestä sitten on peräisin Sibeliuksen sukunimi.
Sibeliuksen Finlandia on vm:n seremoniamusiikiksi sävelletty ja se on opus 113:ssa. Numeoroinnissa on esoteerinen vihje. Mikä?
Seppo
Kiitos kommentistasi
Vastauksena kysymykseesi panen arvauksena wikipedian tekstiä:
”Tenori Wäinö Solan tehtyä oman sanoituksensa vuonna 1937 Sibelius taipui sovittamaan Finlandia-hymnin mieskuorolle. Sekä Sola että Sibelius olivat vapaamuurareita ja teoksen ensiesitys oli Helsingissä Pyhä Johannes -loosissa 21. huhtikuuta 1938.[1] Vapaamuurarillisissa tilaisuuksissa Finlandia lauletaan edelleen yleensä Solan sanoin. Tämä Finlandian ensimmäinen kuorosovitus sisältyy viimeisenä osana Sibeliuksen opukseen nro 113, Vapaamuurarirituaalimusiikkia.”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Finlandia_(s%C3%A4velruno)
Sitten kysyn: ”Mikä on sinun ajatuksesi?”
Niin, 113= 2 x 56,5 ja 565 ovat hepreakirjaimet Hee Vav Hee113 vastaakin sanan ihminen ajsh lukuarvon 311 peilikuvaa ja Egyptissä H kirjaimen mallinen temppeliportti, minkä kautta ihminen ’uudestisyntyy’, oli 113 kyynärää leveä. Kirjaimella H alkaa kuvaavasti mm suomensana Haara. HVH on J HVH:n kolme viimeistä kirjainta.
Seppo
Kiitos kommentistasi
Mielenkiintoisia kytköksiä sinä löydät näitä numeroketjuja esiin nostaessasi ja niiden varaan erilaisia ajatuksia ripustettavaksi.
Joulukuun 8. päivänä 1854 paavi Pius IX julisti dogmiksi opin Neitsyt Marian perisynnittömästä sikiämisestä.
Niipä 8.12. myös vietetään Autuaan Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen päivänä.
Tämä on katolisen kirkon päätös ja sellaisena tuon julkaisun mukainen opin määritelmä on virallista oppia vain heidän kirkossaan, ja siksi myös juhlapäivän vietto kuuluu heidän juhlakalenteriinsa.
Voimme kuitenkin huomata, ettei päätös suinkaan tullut minään uutuutena, vaan sitä pidettiin esillä jopa jo ennen uskonpuhdistuksen seurauksena tapahtunutta Euroopan jakautumista etelän katolisiin ja pohjoisen luterilaisiin kirkkoihin.
Uskonpuhdistajamme Martti Luther on esimerkki siitä, miten tuon samaisen opin esilläpito esiintyi hänen aikanaan yleisemminkin koko läntisessä kristikunnassa.
Autuaan Neitsyen perisynnitön sikiäminen nimittäin kuului hänen opettamaansa uskon käsitykseen. Voimme siis huomata, että Luther uskoi Marian tahrattomaan sikiämiseen jo 1500 -luvulla eli siis yli 300 vuotta aikaisemmin kuin se virallisesti määriteltiin katolisen kirkon dogmiksi vasta 1800-luvulla.
Luther kirjoitti:
“On suloinen ja hurskas uskomus, että Marian sielun luominen tapahtui ilman perisyntiä niin, että hänen sielunsa luomisen hetkellä hän myös puhdistui perisynnistä ja sai osakseen Jumalan lahjat saaden puhtaan Jumalan luoman sielun – täten hänen elämänsä ensimmäisestä hetkestä asti hän oli vapaa kaikesta synnistä.”
(Saarna Jumalanäidin sikiämisen päivänä 1527)
Toisaalla on huomattava, että tämä on puhdasta Jumalan armoa. Luther tunnusti Mariasta seuraavaa:
“Hän on täynnä armoa, julistettu täysin synnittömäksi – jotain äärimmäisen suurta. Jumalan armo täytää hänet kaikella hyvällä ja tekee hänet vapaaksi kaikesta pahasta.”
(Henkilökohtainen [Pieni] Rukouskirja 1522)
https://hyviauutisia.wordpress.com/2007/09/17/luther-ja-maria/
Viime päivien uutiiin liittyen voimme todeta, että päivälleen 26 vuotta sitten
9.12.1987
Palestiinalaisten ensimmäinen intifada eli kansannousu alkoi Gazassa ja Länsirannalla.
Aamulla 10.12.2023 huomasin, että tänään on Nobelin palkintojen jaon päivä.
Seurasin lähetystä. Se loppui juuri hetki sitten.
Kirjallisuusden palkinnon voittanut Jon Fosse lausui omassa kiitospuheessaan viimeisinä sanoinaan KIITOKSEN JUMALALLE.
Yhden hänen kirjoistaan luin norjaksi heti sen jälkeen, kun aikoinaan uutisoitiin hänen voittaneen tämän vuoden kirjallisuuspalkinnon.
Sunnuntaina 10.12.2023 vaimoni Colette avusti Someron kirkon messussa
https://www.youtube.com/watch?v=wyeqt5ZeDhU
Coletten laulu doualan kielellä on äänityksen kohdassa 10 – 15 minuuttia.