Jeesus tulee – Armo ja rakkaus saapuvat

 

Kuvassa  armaani Coletten pikkusisko ja pikkuveli kaksi vuotta sitten jouluna.

Meillä on menossa adventin aika.  Pikkupaaston aika.  Joulun valmistelut ovat käynnissä.  Meillä Suomessa järjestetään erilaisia pikkujouluja. Joulun riemua odotetaan.

Jeesuksen tulolla on kolme ulottuvuutta:

1) Jeesuksen syntymän juhlan odotus, Jeesus otti ihmisyyden olemukseensa,

2) Jeesus tulee louksemme liturgiassa, Jumalan kansan kokoontumisissa ja

3) kerran hän tulee kirkkaudessaan. Tuo esiin valtansa ja voimansa. Taivaan ja maan valtias näyttää suuruutensa.

Toinen adventtisunnuntai keskittyy  kolmanteen näkökulmaan.  Jumalan valtakunta tulee esiin. Jumalan hyvyys ja rakkaus pääsevät täyttymykseensä.  Jumala, ikuinen rakkaus, näyttäytyy täydessä olemuksessaan. Täyttymyksen aika koittaa.

Jaakobin kirjeessä Jeesuksen takaisin tulo on hyvyyden odotusta.  Jumala on uskollinen. Hän pitää huolta kansastaan. Hänen tulonsa merkitsee vapautuksen saapumista.  Jeesuksen takaisin tuloa odotetaan innolla. Silloin nähdään millainen Jumala on:

Herra on laupias ja anteeksiantava.

Tässä Jaakob viittaa Psalmin 103:8  suuremmoiseen sanaan:

 Anteeksiantava ja laupias on Herra.

Hän on kärsivällinen

ja hänen armonsa on suuri.

Psalmin puhe kärsivällisyydestä tuo Jaakobin mieleen Jobin elämän ja kohtalon. Job menetti sekä lapsensa ja terveytensä että omaisuutensa ja turvatun elämän antaman suojan.  Kaiken menetettyään Job lausui tyynesti:

Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha.»

Kaiken tämän keskellä Job ei sanallakaan kapinoinut Herraa vastaan.

Job 2:10

Tätä Jobin kärvivällisyyttä Jaakob käyttää rohkaisuna vaikeuksien keskellä. Niidenkin alla voi katsoa eteenpäin. Ei tarvitse luovuttaa. Voi luottaa Jumalan uskollisuuteen. Hän ei hylkää omiaan, vaan saapuu pelastamaan ja vapauttamaan omansa uuteen tulevaisuuteen, Jumalan valtakunnan täyttymykseen:

Veljet, ottakaa vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä.

Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa.

Asenne Kristuksen takaisin tulon odotuksessa on kuin   maanviljelijän asenne kylvöjä tehdessään. Siemeniä ei heitetä peltoon mätänemään, vaan sadon korjuuta ajatellen.  Kun siemen itää, oraat nousevat, korret kasvavat ja tähkät tulevat esille, niin sitten elonkorjuun aika on lähellä. Kylvötyön hedelmät tulevat näkyviin. Maanviljelijän poikana olen tämän nähnyt. Se toimii.. Kaikki aikanaan. Itsestään tuo kasvu pellolla käy.  Niin Jumala sen  on järjestänyt.

Yhtä turvallista on odottaa Jumalan valtakunnan sadon korjuuta. Kristus tulee takaisin ja kutsuu omansa Jumalan iki-iloon, taivaan onneen, autuuteen vailla vertaa, ikuiseen elämään Jumalan luona.

Olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä.

Saa olla kärsivällinen odottaessaan. Täyttymys on ihanan täydellinen. Siitä  Sakarja 14: 5-9 on lausunut suuren lupauksen:

5  Sitten Herra, teidän Jumalanne, tulee Jerusalemiin,

ja kaikki pyhät ovat hänen mukanaan.

Sinä päivänä ei ole hellettä,

ei pakkasta eikä jäätä.

Kerran tulee aika

– milloin, sen Herra tietää –

jolloin yö on kirkas kuin päivä

eikä ilta enää pimene.

Silloin virtaavat Jerusalemista

elämää antavat vedet.  

— 

kesät ja talvet, ehtymättä.

Sinä päivänä Herra on oleva

koko maanpiirin kuningas.

Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala

ja hänen nimensä ainoa,

jota avuksi huudetaan.

 

SUNNUNTAI 10.12.2023

2. adventtisunnuntai

Kuninkaasi tulee kunniassa

 

Toinen lukukappale eli epistola: 

Jaakobin kirjeestä, luvusta 5

Olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä. Älkää syytelkö toisianne, veljet, ettei teitä tuomittaisi. Tuomari seisoo jo ovella. Veljet, ottakaa vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava.

Jaak. 5:7-11

 

 

  1. Sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä

    https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-10-12-2023/

    Jaakobin kirjeen lukua 5 pääsee lukemaan täältä

    Panen viitteen vuoden 1992 suomennoksen kohdalle

    https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/JAS.5

    Vanhempia käännöksiä vuosilta 1642, 1776 ja 1938 pääsee lukemaan täältä

    Panen viitteen vuoden 1642 käännöksen kohdalle

    https://www.finbible.fi/Biblia1642/UT/jaakob_5.htm

  2. Jaakobin kirjeen sanat

    Älkää syytelkö toisianne, veljet, ettei teitä tuomittaisi. Tuomari seisoo jo ovella,

    esiintyvät yhteydessä, missä katse suunnataan Kristuksen takaisin tulon yhteyteen.

    Jeesuksen sanat Vuorisaarnassa antavat yleispätevän ohjeen siitä, miten tulee elää keskinäisissä suhteissa. Ei pidä tuomita toinen toistaan.

    Vuorisaarnan yhteydessä lausetta voidaan käyttää sekä ihmisten välisten suhteiden näkökulmasta:

    Joka kaivaa verta nenästään, joutuu myös itse siitä kärsimään,

    että myös viittauksena Jumalan antamaan palautteeseen, meidän ihmissuhteemme ja suhteemme Vapahtajaamme elävät vuorovaikutuksessa toisiinsa:

    Minkä teemme jollekin toiselle ihmiselle, sen teemme Vapahtajallemme.

    Matteus 7:1

    »Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. 2Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.”

    Niinpä meidän on aihetta levittää ympärillemme rauhan ja rakkauden ilmapiiriä, jotta keskinäinen hyvinvointimme lisääntyisi ja myös Jumalan siunaukset saisivat vapautuneesti päästä vallalle meidän keskuudessamme.

    • Tarja

      Mielestäni olet käsittänyt väärin Vapahajamme puheet alusta loppuun asti. Hänhän eli juutalaisen elämää juutalaisessa ympäristössä ja opetti nimenomaan juutalaisuudesta noussein kysymyksenasetteluin Jumalan suurta kunniaan.

      Kaiken lisäksi JEESUS ON JUMALA JA IHMINEN yhdessä persoonassa. Juuri hän täytti sen ilmoituksen, mikä alkoi jo Vanhan testamentin tapahtumissa, ja joka saa lopullisen täyttymyksensä Jeesuksen tullessa takaisin kirkkaudessaan.

      Sinun ei tarvitse mennä kauemmaksi kuin edelliseen kommenttiini huomataksesi sen miten Jaakob ja Jeesus opettivat samaa sanomaa.

    • Tarja

      Siteeraamasi kohta on yhteydessä, missä Jeesus on juuri edellä kertonut, miten hän puhuu vain sen minkä Taivaan Isä on hänelle ilmoittanut. Koska Jumala on yksi niin Isän ja Pojan välillä ei ole ristiriitaa. Päin vastoin. Jeesuksen sana antaa ihmiselle vapauden, koska Jumalan suuri armo meitä kohtaan on todellisen vapauden varsinainen antaja.

      Niinpä Jeesus sanoo Joh. 8:31-32

      Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”.

    • Tarja

      Joh. 8. luvussa on kysymys siitä, että Jeesus on tullut vapauttamaan ihmisiä eivätkä kuulijat halua ottaa vastaan tätä sanomaa.

      8:36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi

      Kun sitten puhe siirtyy Abrahamiin, niin Jeesus osoittaa, että Abrahamin saama lupaus Jumalan armotyöstä on toteutunut juuri hånen tulossaan.

      8:56 Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi.”

      Kysymys siis ei ole minkäänlaisesta antissemitismistä, ei jonkun kansan halveksunnasta. Siis asetelma ei ole Abrahamin jälkeläiset sellaisia vastaan, jotka eivät ole Abrahamin jälkeläisiä,

      vaan kahdesta erilaisesta Abrahamin perinnön seuraajasta.

      Jeesuksen moite häntä vastaan väittäviä kohtaan perustuu sille, että nämä eivät ole uskollisia Abrahamin perinnön syvimmälle olemukselle, vaan ovat luopuneet Jumalan Abrahamille antaman lupauksen keskeisimmästä siunauksen osallisuudesta.

      8:56 Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi.”

  3. Jaakob mainitsee Jobin kärsivällisyyden esikuvaksi.

    Jobin kirja on yksi upeimmista runoista mitä tiedän. Valitettavasti sen sanomaa ei aina ole ymmärretty ja siitä syystä se on jäänyt vähemmälle huomiolle maailman upeimpien runoteosten joukossa.

    Teologiassa kirjaa on tutkittu paljon. Sen pohdintoja on paljonkin analysoitu eri tavaoin ja erilaisia tutkimusotteita käyttäen.

    Panen tähän viitteen erääseen uudenpaan julkaisuun, missä tarkastellaan Jobin kirjan tapaa kuvata Jobin ymmärrystä omasta aseamasstaan Jumalan ja luomakunnan yhteydessä oman ruumiinsa näkökulmasta katsoen.

    https://www.academia.edu/37017436/Corporeal_Discourse_in_the_Book_of_Job?email_work_card=title

    Tässä Scott C. Jonesin jutussa tarkastellaan aluksi Jobin ruumiin suhdetta Jumalan ruumiilliseen kuvaamiseen. Aluksi nämä kaksi ovat ikään kuin toisiaan vastaan kamppailevia voimia. Toisen on voitettava toinen jotta kamppailu ratkeaisi ja taistelu päättyisi. Lopulta kuitenkin Jobin näkökulma muuttuu. Painopiste siirtyy Jobin itsekeskeisyydestä uuteen asetelmaan, missä Jumala osoittautuu kaiken keskukseksi. Silloin myös Jobin asema paranee. Hänen ruumiillinen olemuksensakin asettuu Jumalan palvelukseen ja hän saa merkittävän aseman Jumalan luomistyössä.

    Samaten aluksi on taistelu luomakunnan ja Jobin välillä. Jälleen näyttää, että toisen on voitettava maailman tuhovoimat jotta elämä voittaisi. Sitten näkökulma muuttuu. Jumala ei olekaan näiden voimakkaiden voimien loppu vaan niiden synnyttäjä. Nuo valtavat voimat, mitä maailmassamme ovat, asettuvatkin Jumalan käyttöön. Niille hahmottuu oma asemansa maailman luomakunnan kokonaisuudessa.

    Sama muutos tapahtuu myös suhtautumisessa eläimiin, petoja myöden. Niidenkin uhka muuttuu, kun ne nähdään Jumalan asettaman aseman mukaisesti.

    Myös yhden luontokappaleen Leviatanin kuvauksessa esitellään koko luomisen ihmettä ihmisten ja eläinten ruumiin osina ja niiden asemaa meidän elämämme kokonaisuudessa.

    Kuten nykyaikaisissä tutkimuksissa jo yli sadan vuoden ajan on paljon tehty, niin tässäkin tutkimuksessa Jobin kirjaa verrataan vanhoihin akkadilaisiin teksteihin. Näin huomioidaan Jobin kirjan asema muinaisen itämaisen kulttuurin kokonaisuudessa.

    Journal of Biblical Literature, JBL 132, no. 4 (2013): 845–863

    Corporeal Discourse in the Book of Job

    Scott C. Jones

  4. Matias

    Ei Aabraham ole nähnyt Jeesuksen päiviä, täysin epätosi väite, joka perustuu siihen, että Jeesus oli jo ennen Aabrahamia, sanojensa mukaan, joka taas ei tue sitä evankeliumin luomistarinaa, että alussa oli sana, ja sana oli Jumalan tykönä.

    Ja koska ei tue, on ryhdytty sanomaan, että Jeesus oli se sana. JOka ei tarkoita yhtään mitään muuta kuin, että tottakai sana Jeesus on sana, mutta vain yksi sana.

    Paikalliset sanoivat myös, että Jeesus oli syntynyt aviorikoksesta, ja näin ollen Platonin opit ihannevaltiosta mukaan otettuna, hän oli laiton ja epäpyhä äpärä.

    Ja tosihan se on, Jeesuksella oli veljiä ja osa heistä oli vanhempia kuin Jeesus. Toinen seikka on sitten se, että oliko avioliittoon vihkiminen paikallinen tapa ollenkaan, vai oliko se Platonin ihannevaltio idean yksi osa, jossa virkamiehet valitsivat parit toisilleen ja antoivat heille luvan tehdä lapsia. Vain valioluokan ihmiset saivat näitä siunauksia. Ja mikäli siunauksen ulkopuoliset sattuivat vahinkolapsia synnyttämään, he olivat juuri laittomia ja epäpyhiä äpäreitä, ja heille ei kuulunut elatus.
    Kirkko on jatkossa toimittanut tätäkin viestiä eteenpäin ja näin harrastanut laitonta vihapuhetta syyttömiä kohtaan, heidän elämänsä vaikeuttamiseksi.

    Sukuluettelon mukaan Jeesuksen sukuluettelo on hyvin epämääräinen, koska nimi Eli tuntuu olevan kaikkien isä, sekä äidin, että lapsen.

    • Tarja

      1)

      Abraham sai Jumalalta lupauksen että hänen siemenessään siunataan koko maailma. Tämä siemen on JEESUS.

      Galatalaiskirje:

      3:16 Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”Ja siemenille”, ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: ”Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus.

      Tässä siis on se mitä Jeesus puhuu Abrahamin näkemisestä, JUMALAN LUPAUKSESTA.

      2)

      Johanneksen evankeliumin alun ”Sana” on Jeesus. Nimenomaan Jeesuksessa Jumala otti ihmisyyden olemukseensa.

      Johanneksen evankeliumi:

      1:14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

    • Tarja

      Jatkoa

      3) Platonin kulttuuriympäristö oli kreikassa, Jeesuksen juutalainen ympäristö.

      Vaikka hellenistinen kulttuuri olikin tunkeutunut aina Galileaan ja Juudeaan asti, niin silti tuon aikaisessa tiedonvälityksessä noiden kahden kulttuurin välinen tuntemus nimen omaan kirjallisessa kulttuurissa oli vielä varsin vähäistä, lähes olematonta. Se missä tuntemus oli vahvempaa oli hyvin ulkonaisissa ilmiöissä. Esim. urheilukilpailuissa kilpailijat esiintyivät alasti. Näin näkyi miehen ympärileikkauksesta tai esinahan näkymisestä heti oliko kilpailija juutalainen vaiko kreikkalainen. (Tämä muuten oli suurimpia huolen aiheita kun vielä Paavalinkin aikana juutalaisten ja kreikkalaisten välillä oli niin kiivasta keskustelua nimenomaan ympärileikkauksesta.)

      4) Vanhoissa kulttuureissa avioliitosta päättivät aina jotkut muut kuin nuoret itse.
      Platonin kuvauksen avioliitosta solmimisesta lienee käytännössä jääneen vain valtion kannalta ratkaisevien päättäjien avioliittoihin. Vrt. kuninkaiden sovittuja avioliittoja myöhemmin historiassa hovien välisinä sopimuksina.

      Muissa tapauksissa perheet tai suvut ratkaisivat jälkeläisten avioliitot.

      Juutalaisuudessa vanhemmat päättivät, kenet kukin lapsi sai puolisokseen. Tuollainen sopimus, suomennettu Uudessa testamentissa ”kihlaus”. Lapsen piti olla vähintään kolmivuotias jotta tuollaista sopimusta pidettiin juridisesti sitovana avioliittona. Häät järjestettiin siinä yhteydessä, kun morsian eli juridisesti aikaisemmin sovittu vaimo siirrettiin vanhempiensa luota sulhasen perheeseen.

    • Tarja

      Jatkoa

      5) Puheet Jeesuksesta äpäränä johtuvat siitä, että Jeesus oli siinnyt Pyhästä Hengestä. Näin siis ihmiset tiesivät että Joosef ollut biologinen isä. Tämä todellisuus puolestaan johtui Jeesuksen erityisestä luonteesta. Hän on olemukseltaan sekä Jumala että ihminen yhdessä persoona. Näin hänen olemuksensa sekä Jumalana että ihmisenä oli loogisesti johdonmukaisesti toteutunut jo sikiämisestä alkaen.

      6) Juutalaisuudessa käsite sisar ja veli eivät olleet ensi sijassa biologisia, vaan sosiaalisia. Näiden nimikkeeksi siis sopisi myös tuon ajan käsitystapaa paremmin kuvaava nimike ”kasvinkumppani”, vaikka suomessa tämä voi jäädä liian avoimeksi käsitteeksi eikä siten kuvaa tuonaikaisen perheen kiinteää yhteenkuuluvuutta.

      Jeesuksen veljet ja sisaret olivat Joosefin lapsia tämän aikaisemmasta avioliitosta. Jaakob Vanhurskas jopa vanhempi kuin neitsyt Maria. Ensimmäisestä avioliitostaan oosefilla oli neljä poikaa: Jaakob, Joosef, Juuda ja Simeon sekä kolme tytärtä: Ester, Martta ja Salome. Salome puolestaan avioitui Sebedeuksen kanssa. Salomesta tuli apostolien Jaakobin ja Johanneksen äiti.

      7) Jeesuksen sukuluettelot ovat kahdenlaisia. Miten ne eroavat ja toisaalta liittyvät yhteen ei ole nykyajan tuntemuksen perusteella tarkemmin selitettävissä. (Voin vain todeta että minullakin täällä Somerolla on sukulaisia, jotka ovat sukulaisiani kahta kautta, mutta koska tunnen sukujuureni, niin osaan myös selittää, miten nämä sukuhaarat menevät eri kautta mutta päätyvät samoihin ihmisiin.)

  5. Seurasin eilen keskusttelua eräällä kanavalla, oli puhe Islamista, Mukana oli suomalainen lähetystyöntekijä, mies ja Suomeen muuttanut Kurdi nainen. Puhuttiin naisten oikeuksista ja naisen alempiarvoisuus käsityksestä islamissa, joka on kaikkien tiedossa kyllä.
    Mutta puhuttiin myös Israelista/ juutalaisista, ja lähetystyöntekijä kertoi kuinka islamissa haukutaan juutalaisia sioiksi ja apinoiksi. Lietsotaa vihaa kaikenaikaa. Hävetti hiukan hänen puolestaan, koska hän ei tuntunut tuntevan ollenkaan kristillistä historiaa ja sitä kuinka nuo sanat ovat kristillistä perua jo kaukaa menneisyydestä. Ja vihan lietsonta milloin mistäkin syystä, hyvin toistuvaa.

    Nimi marraani, joksi juutalaisia kutsuttin historian eräässä vaiheessa tarkoittaa juuri sikaa. Silloin lietsottiin juutalaisvihaa verenpuhtaus-perusteella, juutalaisille keksittiin pahaveri panettelu.

    Olen kuullut tätä sika nimittelyä vielä tänäkin päivänä, netissä varsinkin. Mutta se, että syytetään muita sellaisesta mikä itse ollaan aiheutettu, ja liikkeelle saatettu, sen on hyvin noloa syyttäjälle hän osoittaa oman tietämättömyytensä.

    • Tarja

      8)

      Valitettavasti juutalaisvainoja on esiintynyt kaikkina aikoina. Myös pilkkasanoja on esiintynyt. Toisinaan kuten marraani -sanaa voidaan käyttää jopa useammista lähteistä eri kielien kautta samoiksi muuntuneina, koira, sika, pakotettu, piilossa toimiva eli ulospäin erilaista kuin sisältäpäin katsojen eli siis jollain tavoin falski jne.

      9)

      Orientin erilaisesta tarkastelutavasta johtuen länsimaisten on useinkin hyvin vaikeaa lukea läpi eräiden ilmiöiden taustalla olevia vaikutteita. Meille länsimaillehan on tavallista, että sovittu asia on sillä selvä, menneet ovat olleet menneitä ja nyt jatketaan sopimusten mukaan. Orientissa puolestaan sukujen ja ikivanhojen tapahtumien vaikutus nykyhetkeen on aivan eri tavoin läsnä olevaa todellisuutta. Niinpä tyypillistä on että jos jonkun isoisän isoisä on tehnyt pahaa jonkun toisen isoisän isoisälle, niin tämä ei voi olla kaveri loukkaajan jälkeläisen kanssa. Vaikka nämä tekisivät sopimuksen jostain, niin kuitenkin suvun kunnian perinne kulkee arvossa myöhemmin tehdyn sopimuksen yli. Tämä puolestaan johtaa siihen, että rauhansopimusten tekeminen nykyisen länsimaisen käsityksen mukaisin sopimuksin on todella vaikeaa saada aikaan.

      Niinpä nykyaikana pitää yleensä olla erittäin vahvat voimat takaamassa tehtyjä sopimuksia, jotta se voisivat pysyä voimassa.

  6. Jeesusko Aabramin siemen?

    Ei ole, eivät Aabrahamin siemenetkään satojen vuosien päähän lennä. Siemen tarkoittaa jälkeläistä.
    Jeesuksen kerrotaan olevan naisen siemen, joka polkee rikki käärmeen pään. Sekin jostain luomistarinasta poimittu. Eikä siellä suinkaan sanota, että siemenen nimi on joku tietty nimi. Aabrahamin siemen oli Isak.

    Vaatimus, että pitäisi tehdä Aabrahamin tekoja, tarkoittanee sitä, että pitäisi lähteä maasta ja isänsä kodista siihen maahan jonka Jumala osoittaa. Kyllä juutalaiset olivat lähteneetkin, kumma ettei Jeesus sitäkään tiennyt, ja lähtivät hävityksen jälkeen kaikki, ketkä hengissä selvisivät. Me tiedämme, kuinka siinä sitten kävi, oli mennä koko kansa, kun syntyi kilpaileva uskonto joka kävi hengen päälle ja teki heistä syntipukin.

    Vaatimus tehdä Aabrahamin tekoja kertoo, että Jeesus halusi ajaa juutalaiset pois maasta. Kuten Aabraham oli lähtenyt omasta maastaan ja isänsä kodista.

    • Tarja

      10) Puheenvuorosi Abrahamin siemenestä on nykylänsimainen yksilökeskeinen näkökulma.
      Edellä jo kohdassa 9) ohimennen viittasin orientaaliseen ylisukupolviseen tarkastelutapaan. Tämä on niin kauas ulottuvaa, että jopa noin 1700 vuoden välimatka ei muuta sukukuuluvuutta millään tavoin.

      Niinpä siemen -sanaa voi käyttää kaikista jälkeläisistä kaikkina aikoina. Esimerkiksi aikamme kansallisesti juutalaiset voivat käyttää Abrahamista nimitystä Abram Avinu, Abraham isämme. Uskon kautta me kristitytkin voimme sanoa Abrahamista samaa ilmausta ja tarkoitamme silloin sitä, että Abraham on hengellinen isämme.

      Siemenestä voidaan käyttää myös sanontaa, että kaikki tulevat sukupolvet ovat esi-isänsä kupeissa. Tämän ajattelutavan mukaisesti myös Leevin sukukuntaan kuuluneen Aaronin jälkeläiset, juutalaiset uhripapit olivat Abrahamin kupeissa jo muinoin Sodoman alueen sodassa noin 1690 eKr..

      Hebrealaiskirje:

      7:9 Ja Aabrahamin kautta, niin sanoakseni, on Leevikin, joka kymmenyksiä ottaa, maksanut kymmenyksiä;

      7:10 sillä hän oli vielä isänsä kupeissa, kun Melkisedek meni tätä vastaan.

    • Tarja

      11) Viittaat Jeesuksen puheenvuoroon:

      Johanneksen evankeliumi:

      8:39 He vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Aabraham on meidän isämme”. Jeesus sanoi heille: ”Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja.”

      Abrahamin teot on kokonaisvaltainen käsite. Sen oleellisin osa on Abrahamin usko eli siis täydellinen luottamus Jumalaan. Aikoinaan luin ranskaksi tutkija Römerin toimittaman teoksen Abraham kertomuksista. Siinä hän toi esille, että kertomusten keskeisin ajatus esiintyy luvussa 15.

      1.Mooseksen kirja:

      15:6 Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.

      Tästä sitten seurasivat kaikki muut tapahtumat koko Abraham -kertomusten kokoelmassa.

    • Tarja

      12) Mielestäni väitteesi, että Jeesus olisi halunnut ajaa juutalaiset maastaan, on täydellistä vääristelyä,

      tai sitten

      toimit eräiden nykyaan arabijohtajien trollina, kun nämä ovat julkisesti lausueet,
      että Israel on ajettava Välimereen.

  7. Matias
    ”12) Mielestäni väitteesi, että Jeesus olisi halunnut ajaa juutalaiset maastaan, on täydellistä vääristelyä,”

    Jos heidän olisi pitänyt tehdä Aabrahamin tekoja, eikö se tarkoita, että olisi pitänyt lähteä muille maille vierahille uskon tähden, suorittamaan hänen antamaansa lähetyskäskyä, tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen.

    Jopa luopua isistä ja äideistä siskoista ja veljistä, vaimoista ja lapsista, kodista ja pelloista, ja maasta jossa asuu. Kyllä tämä kaikki löytyy ihan evankeliumista, jos toki myös koraanista löytyy se sama. Mutta ensin evankeliumista.

    Tuo loppuosa kommenttiasi on solvausta, mutta en ota sitä vastaan, kielen ruoska ei enää satu, olen päässyt sen yläpuolelle.

    • Tarja

      Kiitos puheenuvostasi

      13) Abrahamin toiminta on ymmärrettävä kokonaisuutena. Kun Jeesus ja hänen aikalaisensa keskustelivat hänestä ja hänen merkityksestään, niin he puhuivat hänestä yhteisenä esi-isänään. Kun itse ajattelen omia esivanhempiani vuosisatojen takaa, niin silloin tarkastelen heidän elämäänsä kokonaisuuksina. Kaikki mitä he ovat tehneet on mielessäni yhteisen mielikuvan luojana.

      Abrahamin elämän kokonaisuuteen ratkaisevana piirteenä kuuluu Jumalan lupaus. Tähän lupaukseen kuului, että Abrahamin perii hänen poikansa Isak. Näin Abrahamin saama lupaus siirtyi noista yli 1700 vuotta aikaisemmista ajoista Jeesukseen ja muihin hänen kanssaan keskusteleviin juutalaisiin.

      1.Mooseksen kirja:

      21:12 Mutta Jumala sanoi Aabrahamille: ”—-, sillä ainoastaan Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset.

      Tämän suvun erityisenä lupauksena oli myös se, että luvattu maa oli heidän maataan. Pyhän kansan piti siis pysyä omassa maassaan. Siirtyminen toisesta maasta oli jo tapahtunut todellisuus. Nyt lupaukseen kuului asua tuossa maassa.

      Mooseksen kirja:

      13:15 Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi.

      13:17 Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin, sillä sinulle minä sen annan.”

      17:8 ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa.”

      Maassa pysyminen siis oli kansan saama lupaus, mutta myös nimenomaan siellä asuminen oli myös se elämäntehtävä, mikä tälle kansalle kuului.

      Jeesuksen kritiikki omaa kansaansa vastaan ei siis liittynyt maasta pois muuttamisen ajatukseen, vaan alleviivaamaani tuon jakeen 17:8 viimeiseen lauseeseen: Vaikka Jumala omalta osaltaan oli uskollinen kansaansa kohtaan, niin kansa puolestaan ei ollut pysynyt uskollisena Jumalalle.

      Jumalan uskollisuus omaa kansaansa kohtaan nimittäin oli tullut kouriintuntuvan todellliseksi siinä, että Hän itse oli tullut omiensa luo ottaen ihmisen luonnon omaan olemukseensa.

      Johanneksen evankeliumi:

      1:11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.

    • Tarja

      14) Läheisistään luopuminen on aina erityistapaus, ei mikään pääasiallinen käsky. Abrahamille tuo siirtymä antoi mahdollisuuden vapautua sumerilaisen kulttuurin epäjumalanpalveluksesta. Uudessa ympäristössä Abraham saattoi avoimin mielin palvella elävää Jumalaa, jonka oleellinen piirre on luottamus Jumalan omaan tekoon pelastuksen perustana.

      Kun Jeesus sitten puhuu oman uskonsa seuraamisesta, niin hän vertaa tätä elämän tärkeintä tapahtumaa koko elämän toiseksi tärkeimpään sisältöön oman perheensä rakastamiseen, isän ja äidin, siskojen ja veljien sekä muun suvun rakastamiseen. Jeesuksen ajatus on siinä, että Jumalan yhteyden löytyminen on koko elämän ratkaisevin sisältö. Tästä käsin sitten avautuu kaikki muu ihana ja rakastettava koko elämässä.

      Abrahamille tämä toi lahjanaan sen, että Jumala -suhteen tultua kuntoon, hänkin sai eniten elämässään kaipaamansa, nimittäin Isakin, jälkeläisen. Tässä Isakin syntymässä sitten siirtyi tämän Jumalan antaman lahjan merkittävin anti. Tämän pojan kautta jälkeläisten saaman siunauksen kautta Jumalan siunaus kotui monien siunaukseksi, lopulta Jeesuksen kautta koko maailman osaksi tulleeksi siunaukseksi, kun Jeesus teki pelastusteon koko maailman puolesta.

      Tähän voin omalta osaltani tuoda näköalan miten Jumalan kutsun noudattaminen on antanut siunauksen omaan elämääni.

      Kun olin lähdössä Kameruniin lähetystyöhön, niin eräs erittäin merkittävässä asemassa ollut henkilö sanoi, ettei hän vain voisi lähteä tuolla tavoin pois täältä omista ympyröistään. Kerroin tuohon, että jo nuoruudessani olin saanut sisäisen lähetyskutsun, mutta vasta nyt leskeksi jäätyäni se tuli käytännössä mahdolliseksi.

      Kun menin Kameruniin, niin huomasin, miten sain tehdä työtä täysipainoisesti. Ennätys yhden viikonlopun aikana oli 11 messussa saarnaaminen.

      Myös henkilökohtaisessa elämässäni sain kokea Jumalan johdatuksen. Sain puolisokseni prinsessa Coletten Bakongin ruhtinaskunnan dynastiasta, joka perustettiin noin vuonna 1350 jKr.. Erään toisen dynastian Hänen majesteettinsa käydessä luonamme saimme kuulla hänen selontekonsa siitä, miten hänen ja Coletten suvut olivat haarautuneet toisistaan 1290 -luvulla jKr.

      Olen vitsaillut, että liiketaloudellisesti ajatellen, menin yksinäni ( 100%) ja tulin takaisin Suomeen kolmen prinsessan kanssa (siis yhteensä 400%, josta aika hyvä tuotto: 300% kasvua tuona aikana).

      Nyt eläkeläisinä, ja tyttöjen jo lähdettyä pois kotoamme, saatamme sanoa toinen toisillemme monesti päivässä, että rakastamme toisiamme.

    • Tarja

      15) Puheeni trollista tarkoituksena on huomauttaa, että puhe Israelin pois ajaminen omasta maastaan on vasta viime vuosisadalla keksitty ideologia.

      Aikaisempi Hadrianuksen päätös kieltää juutalaisia asumasta Pyhällä maalla oli ainoastaan Simon bar Kokhban, hepreaksi ‏שמעון בר כוכבא‎, nostaman kapinan kukistamiseen liittynyt toimenpide. Tämä Rooman keisari halusi pysyvästi estää kapinan uusiutumisen.

      Nykytilanteessa käytävässä Gazan sodassa Hamasin toimintaa on tuettu useammalta arabitaholta niin Turkista kuin Iranista käsin. Näissä toimissa on lausuttu ajatus, että israelilaiset on ajettava pois maastaan.

      Halusin nostaa esille sen, mistä yhteydestä lausuntosi sisältö ja ajatus on peräisin.

      Vapahtajamme Jeesuksen julistukseen moisella ei ole pienintäkään liittymäkohtaa.

      Mikäli sanani loukkaavat sinua, niin pyydän anteeksi tätä.

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25