Suomessa halutaan lähes systemaattisesti ajaa ulos kristinuskoa. Koko yhteiskunta kuitenkin viettää joulua, pääsiäistä ja juhanusta. Meillä on taipumus arvostella kaikkea, mutta siitä huolimatta nauttia hyödyistä joita saamme. Palkansaajat, työssäolijat saavat tupla palkkaa ollessaan pyhätöissä, toiset saavat tupla vapaat. Jeesuksen takia ne vapaat ja tuplat saadaan, joten olisiko liikaa pyydetty, että kiittäisimme näistä eduista myös häntä?
kimmo wallentin :”Kuka sen ratkaisee, kenen “varma” tieto ja mielipide on se oikea, vai onko kenenkään?”
Kyllä meillä jokaisella on oma maanpäällinen polkumme. On hyvä ja rauhallinen olo, kun tietää, että on kykyjensä sallimissa rajoissa seurannut elämänsä varrella sitä Jumalaa, jonka löysi Raamatusta jo lapsena. Ei tarvitse seurata tämän maailman ”juudaksia”, joiden tie kulkee jatkuvasti pimeyteen kohti vielä suurempia rahamassoja kuin 30 hopearahaa.
Kaikkien inhimillisten polkujen kompassi on ihmisen omassa tietoisuudessa, omassa järjessä ja omassatunnossa. Joten https://www.youtube.com/watch?v=WcBnJw-H2wQ
Vapaasta tahdosta voimme tehdä kaiken muun paitsi pelastaa itseämme, eli olemme synnin orjia. Meidät on myyty synnin alle sanoo Paavali. Room.7
Kristus on ostanut ja lunastanut ihmisen pois synnin alta, mutta kuka uskoo olevansa vääryyden alla? Kuka Kuulee Kristuksen äänen? Totuuden ääni, tuo esiin valheen ja paljastaa sen, mutta kaikki eivät sitä usko.
Usko on merkillinen asia, sillä sen sanotaan pelastavan ihmisen. Miksi ihminen pitää pelastaa ja miltä? Raamattu kertoo meille, että luomakunnan alussa on tapahtunut jotain mistä meidän järkemme ei ota selvää.
Raamatussa meille sanotaan, että vääryys valtasi maailman ja ihmiskunnasta tuli synnin tähden ylpeä, raadollinen, ahne, itsekeskeinen, väkivaltainen ja haureellinen. (”synti”= ”harhassa olemista” tai ”harhaan osumista”)
Synnin seurauksesta ihmisestä tuli kuolemalla kuoleva, vaikka Jumala oli luonut ihmisen eläväksi sieluksi. (1.Moos.1:7)
On ihmisiä, jotka eivät usko (uskoa sekin), että on mitään ihmistä korkeampaa olemusta, miltä voi odottaa vastauksia ihmisenä olemiseen.
On myös ihmisiä, jotka uskovat, että on korkeampi voima, joka on alusta asti ohjannut ihmisen olemusta ja on jotenkin osallinen ihmisenä olemiseen.
Nämä molemmat käsitykset ovat uskon varaisia. Ihmisen ymmärrys, ihmiskäsitys ja maailmankäsitys lepää näiden uskomusten varassa.
Miten ihminen sitten voi oppia tuntemaan Jumalan? (Luojan)
”Luomakunta” on silmin nähtävillä ja sen pohjalta voidaan nähdä hyvin merkillinen järjestelmä, joka uusiutuu aina toistamalla itseään, lähes loputtomasti, näin on siis kaiken elollisen kanssa. Tämä on käsin kosketeltavaa todellisuutta ja sitä tiede tutkii parhaansa mukaan.
Miten kaikki on saanut alkunsa?
Tähän meillä ei ole eksaktia tieteellistä vastausta, vaikka tiede sitä ahkerasti peräänkuuluttaakin, kaiken nähtävillä olevan järjestyksen tiede on kuitenkin havainnollistanut kokeellisesti, mutta itse uuden Luomista, se ei pysty selittämään, koska kaikki syntyy jo olevasta, mitään uutta ei synny, on vain lajien sisällä tapahtuvaa mutaatiota. Kehitysoppikin on selitysmalli, joka ei perustu totuuteen vaan, ideologiaan, joka olettaa vahvasti asioita. Eli se perustuu uskoon.
Ihmisen olemuksessa on yksi asia, joka poikkeaa kaikesta muusta elollisesta ja aineellisesta olemuksesta, siinä, että me käytämme kieltä, joka muodostaa informaatiota, joka taas mahdollistaa esim. Tämän kirjoituksen ja jopa lopulta tämän laitteen jolla kirjoitan. Onkin kysyttävä mitä ainetta ajatukset ja tietoisuus ovat? Kaikki on informaatiota. Eläimetkin puhuvat keskenään, mutta mistä tulee kieli, ymmärrys ja informaatio, joka mahdollistaa kaiken elämän?
Meidän on mahdotonta ymmärtää miten kieli ja sen mukana tuleva informaatio tulee ihmiseen ja muihin eläviin. Tämän kaiken taakse kätkeytyy myös ihmisen käsityskyvylle liian suuri kysymys: Miten ja miksi olen olemassa, miksi puhun ja ajattelen, mitä on äly? Miten ymmärrykseni suhtautuu kaikkeen olevaiseen?
Evoluutiota esitetään yhdeksi malliksi, mutta Luojan työksi se on ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa, eikä evoluutio näytä selittävän totuutta kaikkeudesta.
Meidän onkin pakko sulkea silmämme todellisuudelta, jos haluamme kieltää Jumalan olevan kaiken ”Elämän alkaja ja ylläpitäjä” (Raamatun hebr. kielen merkitys ”Luojalle”) Ilman edeltäkäyvää elämää on mahdotonta olla elämää. tyhjästä ei voi syntyä mitään, mutta jos tyhjää ei olekaan, vaan on jotain mitä emme näe ja pysty aisteillamme tavoittamaan. Kalalle on turha kertoa mitä on tuli.
Jos tahdomme uskotella itsellemme, kaiken olevaisen olevan vain sattumaa, niin olemme ennen kaikkea ”uskovaisia” tosin uskomme perustuu silloin Raamatun ilmoituksen mukaan valheeseen, jonka mukaan valhe on ollut alusta asti ja juuri valheeseen vedoten ihminen eksytettiin pois Jumalan yhteydestä ja lopulta karkotettiin, jostain, mikä voisi olla lähinnä sitä tilaa, missä ihminen on ennen syntymäänsä ja johon ihminen joutuu kuollessaan. Mikä on se valkeus mihin synnymme? Miksi meillä on aistit, onko myös usko aisti? toiset ovat sokeita syntyessään, mutta olemmeko ilman uskoa, ennekuin sen saamme Sanan kautta, kuultuamme sen? Mykkä ei voi puhua, mutta onko ilman kieltä?
Mikä on ”Taivas” ? Näkymättömän Jumalan valtakunta? Mikä ei silmälle näy, sen Jumala on saattanut ihmisen tietoon, lähettämällä maailmaan Sanansa, (Kristus) kertoo Raamattu.
Onko ihmisen tietoisuus Hengellinen ja eteerinen olemus, joka on olemassa myös ilman ruumista? (jostain tällaisesta on Raamatussa viitteitä, ilman gnostilaista ajatteluakin) Ihmisen sielun sanotaan asuvan veressä, mutta missä on henki? Onko ”äly” joka tunnetaan eläimilläkin, jotain muuta kuin näkyvää materiaa?
Olemme Raamatun mukaan siis saaneet ”synnin” osaksemme jo alusta ja sen seurauksesta me teemme synnin tekoja ja kuolemme, emmekä saa tätä olemistamme haltuun minkään lain kautta, kiivailemme , tappelemme , riitelemme ja tapamme sotaa käyden toisiamme, vaikka kaikki tietävät, että niin ei tulisi tehdä.
Jumalan laki on meillä kaikilla tiedossa ja tiedämme miten tulisi olla, olemme sitten teisteja tai ateisteja. Olemmeko ”sokeita”, ennekuin ”joku” avaa silmämme?
Vain Rakkaus peittää synnin paljouden ja ilman sitä me olisimme ilmeisesti jo hävinneet maailmasta. Miten meidän käy, jos Kristus poistuu maailmasta? Siis, mihin häviää tietoisuus Jumallisesta alkuperästämme, jos Sana otetaan pois?
Miksi, Luoja haluaa pelastaa meidät ja miltä? Ilmeisesti on niin, että Se mihin olemme menossa, ei kestä vääryyttä, vaan siellä voi olla ja elää vain täydellinen oikeudenmukaisuus ja rehellisyys, sinne ei pääse mikään valhe eikä mikään, mikä on saastunut valheesta. Kaikki vääryys on syntiä. (Nämä on omia mieleni pohdiskeluja, eikä kannata ottaa näitä muuna)
Raamatussa on parempi uskontodistus:
”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.
Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää-hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ’Sillä me olemme myös hänen sukuansa’.
Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.
Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” Apost.17
”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” Hebr. 4
”Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: ”Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut; koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut.
Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.
Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.
Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta.
Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.
Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun- ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun-ja minä olen kirkastettu heissä.
Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. Joh.17