Jeesuksen antamista käskyistä kenties tunnetuin on se Matteuksen evankeliumin lopussa oleva ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” Käsky jo sellaisenaan herättää monia kysymyksiä – puhumattakaan siitä problematiikasta, jonka toteutus parin vuosituhannen aikana on saanut aikaan.
Oliko tarkoituksena käännyttää ”kaikki kansat”, kuten suomenkielinen KR-käännös antaa ymmärtää? Miekkalähetyksellä? Pelottelulla? Uhkailulla? Näitäkin käännytysmenetelmiä on Vapahtajamme jalanjälkiin joskus sotkettu.
Vapahtajamme oli myös täydellinen Opettaja. Hän ei ainoastaan käskenyt saarnata vaan oli ihmiselämänsä aikana jo antanut itse mallin ja riittävän ohjeistuksen. Saarnaamistyön pilottihankkeeseen osallistuivat apostolit, jotka ohjattiin ”Israelin kansan eksyneiden lampaiden luo” teemanaan ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle”.(Mat10:7)
Opetustyön otsikkona oli siis Jumalan valtakunta. Alkutekstin basileia(=valtakunta) tuo esille sen, että sanoma oli voidellulta kuninkaalta, kääntyyhän tuo sana esimerkiksi englanninkielisissä käännöksissä suomalaista kuvaavammin: ”kingdom”.
Vaikka aluksi kohderyhmä oli Jumalan omaisuuskansa, yksilöihin kohdistettiin mielenkiinto: ”Kun tulette johonkin kaupunkiin tai kylään, ottakaa selvää, kuka siellä on käyntinne arvoinen, ja jääkää asumaan hänen luokseen lähtöönne saakka.” (jae11) Opetusta siis tarjoiltiin runsaasti niille, joita Jumalan Pojan sanoma kiinnosti.
Kun Jeesuksen lähettämä yllätysvieras astui taloon, hän ”toivotti talon väelle rauhaa”. (jae12) Ja jos Jumalan valtakunnan kuninkaan alamaisuus ei jotakuta kiinnostanut, väkisin käännytystä ei saanut yrittää: ”Jos teitä jossakin talossa tai kaupungissa ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä.”(jae14) Suurta kansansuosiota ei ollut luvassa, pikemminkin ankaraa vastustusta ja innokkaita vastustajia. Jeesus lupasi työhön täydellistä apuaan ylhäältä ja rohkaisi: ”Älkää siis pelätkö ihmisiä.”(jae 26)
Raamattu kertoo, että myöhemmin ovelta ovelle kuljettiin hiukan suuremmalla joukolla. Jeesus lähetti nyt jo seitsemänkymmentä seuraajaansa kertomaan hyvää uutista edellään. (Lu10:1-) Vastaanotto ei ollut kovin suotuisaa tälläkään Jeesuksen johtamalla ovelta-ovelle kampanjalla. Jumalan Poika huokailikin lopulta hyvin murheellisena sille, ettei ”paalupaikka” Jumalan valtakuntaan omaisuuskansaa kiinnostanut ”Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla.”(Mat23:37)
Jeesuksen ollessa jo Taivaallisena Työjohtajana käännyttiinkin saarnaamistyössä samarialaisten ja ei-juutalaisten puoleen. Heistä tuli myös sanoman levittäjiä syntyperäisen juutalaisjoukon lisäksi. Henkilökohtaisia kontakteja ottivat Jumalan valtakunta-teemalla sekä naiset että miehet. Menetelmä säilyi edelleen Jeesuksen antamissa askelmerkeissä, opetuksista kerrottiin ”sekä julkisesti että huone huoneelta” kasvavasta vastustuksesta huolimatta.(Apt20:20)
Beroiassa esimerkiksi oli sitten poikkeuksellisen paljon Jeesuksen mainitsemia ”arvollisia”. Heitäkään ei pakotettu kääntymään vaan kerrotaan, että ”He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa. Monet heistä tulivatkin uskoon, samoin useat arvossa pidetyt kreikkalaiset naiset ja miehet.”(Apt17:11,12)
Apostolien nukahdettua odottamaan ylösnousemusta saarnaaminen alkoi saada yhä käännyttävämpiä muotoja. Toteutui se ennustus, joka ensimmäisen polven saarnaajille annettiin: ”Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä.”(Apt20:29) Jeesus itse opetti ”rikkaviljan” tulevan pian hänen jälkeensä esiin.(Mat13:36-43)
Lähetyskäskyä seuranneet vuosisadat ovat toteutuksen kannalta olleet varmasti murheellista seurattavaa Isänsä vieressä istuvalle taivaalliselle Voidellulle. Mutta milloin Jumalan valtakunnasta taas saarnattaisiin yksituumaisesti?
Jeesus ennusti ”rikkaviljan” ja ”vehnän” olevan erillään ”nykyisen maailman lopun” aikana: ”Elonkorjuu on maailman loppu”(Mat13:39) Tässä kohden Jeesus käytti täsmälleen samaa kreikankielistä sanaa synteleia kuin opettaessaan maailman loppuajan tunnusmerkeistä(Mat24,Mark13,Lu21)
Lähetyskäskyn Antaja ennusti siis, että synteleia:n aikana yksimielisen Jumalan valtakunnasta saarnaamisen toimintakenttänä olisi koko maapallo. Yllätysvierailuja sekä järjestelmällistä Raamattu-opetusta olisi tarjolla monilla kielillä. ”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi”, Jeesus ennusti Matteuksen 24. luvun jakeessa 14.
Jeesuksen taivaasta käsin ohjaama informaatiokampanja Jumalan valtakunnasta ja sen tulevista aikaansaannoksista on siis kovassa vauhdissa. ”Arvollisia” etsitään tiheällä kammalla. Kaikille ja kaikkialla tarjotaan mahdollisuutta liittyä niiden joukkoon, jotka uskovat mallirukouksen pyynnön toteutumiseen valtakunnan avulla. Siis siihen, että ”Valtakunta tulee” ja Kaikkivaltiaan tahto toteutuu ”myös maan päällä niin kuin taivaassa”.
Paavali taisteli lähetystyössään paljon juuri noita raatelevia susia vastaan, jotka pyrkivät riistämään Kristittyjen vapauden palauttamalla lain noudattamiset ja muotomenot seurakuntaan, he saarnasivat Paavalin jälkeen ja huokuttelivat kääntymään heidän joukkoihinsa, että heistä tulisi jälleen heidän asiansa kannattajia.
Paavalilla oli huoli Kristityistä veljistä ja sisarista, jotka olivat ottaneet Sanan halulla vastaan mutta jälleen joutuneet noiden tekohurskaiden susien pauloihin. Kirjeessä Galatalaisille Paavali päivittelee ja muistuttaa, seurakuntaansa vääristä opettajista, jotka houkuttelivat heitä takaisin lainalle:
”Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.
Tulkaa minun kaltaisikseni, koska minäkin olen tullut teidän kaltaiseksenne, veljet, minä pyydän sitä teiltä. Ette ole minua mitenkään loukanneet.
Tiedättehän, että ruumiillinen heikkous oli syynä siihen, että minä ensi kerralla julistin teille evankeliumia, ja tiedätte, mikä kiusaus teillä oli minun ruumiillisesta tilastani; ette minua halveksineet ettekä vieroneet, vaan otitte minut vastaan niinkuin Jumalan enkelin, jopa niinkuin Kristuksen Jeesuksen.
Missä on nyt teiltä kerskaaminen onnestanne? (autuudestanne) Sillä minä annan teistä sen todistuksen, että te, jos se olisi ollut mahdollista, olisitte kaivaneet silmät päästänne ja antaneet minulle.
Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden?
Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä.
On hyvä, jos osoitetaan intoa hyvässä asiassa aina, eikä ainoastaan silloin, kun minä olen teidän tykönänne.
Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä, tahtoisinpa nyt olla teidän tykönänne ja äänenikin muuttaa! Sillä minä olen aivan ymmällä teistä.
Sanokaa minulle te, jotka tahdotte lain alaisia olla, ettekö kuule, mitä laki sanoo?
Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta.
Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan taas lupauksen voimasta.
Tämä on kuvannollista puhetta; nämä naiset ovat kaksi liittoa: toinen on Siinain vuorelta, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Haagar; sillä Haagar on Siinain vuori Arabiassa ja vastaa nykyistä Jerusalemia, joka elää orjuudessa lapsineen.
Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme.
Sillä kirjoitettu on: ”Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä, riemahda ja huuda sinä, jolla ei ole synnytyskipuja. Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies.”
Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli.
Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin.
Mutta mitä sanoo Raamattu? ”Aja pois orjatar poikinensa; sillä orjattaren poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa.”
Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan. Gal.4 (kannattaa lukea koko luku)
Aivan oikein, Ismo, Galatiassa oli todellakin niitä, joille ei ”ylhäällä oleva Jerusalem” kelvannut. Nämä juutalaistuttajat halusivat riistää alkukristityiltä sen vapauden, jonka Jeesuksen seuraaminen oli heille tuonut. Kristuksen laki olisi pitänyt vaihtaa takaisin Mooseksen lakiin.
Myöhemmin tuli sitten seurakunnan riesaksi ”monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on Antikristus, eksyttäjä.”(2.Joh7)
Toisella ja kolmannella vuosisadalla ”rikkavilja” alkoi sitten kunnolla jyrätä Jeesuksen kylvöstä. Ja loppu onkin kirkkohistoriaa.
Mutta eikö ole hienoa, että tuohonkin aikaan oli epäilemättä niitä yksilöitä, jotka saivat tuntea Jeesuksen lähetyskäskyyn liittyvän lupauksen ”Minä olen teidän kanssanne maailman loppuubn asti”? Kristus ei ole koskaan hylännyt omaa kylvöstään.
>>Kaikille ja kaikkialla tarjotaan mahdollisuutta liittyä niiden joukkoon, jotka uskovat mallirukouksen pyynnön toteutumiseen valtakunnan avulla.<<
Entä ne jotka eivät kaikesta huolimatta tule kuulemaan tästä mahdollisuudesta, mitä heille käy?
Entä miltä pohjalta ihminen voi tehdä päätöksen liittyä mainitsemaasi joukkoon? Tarkoitan että riittääkö jos Jehovan todistajat käyvät ovella eikä ovenavaajaa satu nappaamaan, niin oliko se ovenavaajan osalta siinä?
Kiitos kysymästä. Jaottelin asialliset kysymyksesi päinvastaiseen järjestykseen ja numeroin ne 2-1.
2)Jeesuksen aikana oli hyvin paljon niitä, jotka eivät halunneet liittyä hänen seuraajiinsa. Monet heistä oli aikanaan ”pakotettu” lakiliittoon, siihenhän joutui syntymällä Abrahamin jälkeläiseksi, mutta uuteen liittoon ei väkisin käännytetty.
Miten heille sitten elämässä kävi?
Raamattu kertoo, että esimerkiksi Jeesuksen velipuolia ei sanoma syystä tai toisesta ”napannut” – aluksi. Myöhemmin sitten kovastikin kiinnosti, joten ikuinen elämä heitä sitten kyllä odotti.
Jeesuksen aikana oli siis ylivoimainen enemmistö niitä, jotka halusivat käyttää elämänsä johonkin muuhun kuin Jeesuksen seuraamiseen. Heille kävi niin, että he kuolivat ilman Vapahtajaa. Lopullisesta kohtalostaan en voi lausua sitä enkä tätä. Kaikkinaiset valtuudet kun puuttuvat. Fariseukset Jeesus kyllä toivotti tervemenneeksi gehennaan, kadotukseen eli ikuiseen tuhoon.
1) ”Entä ne jotka eivät kaikesta huolimatta tule kuulemaan tästä mahdollisuudesta, mitä heille käy?”
Kaikivaltias tietysti tekee päätökset tässäkin asiassa, mutta jotakin Raamatun perusteella voidaan päätellä.
Jeesus kertoi ”tämän maailman lopun” eli synteleian aikana tehtävästä elonkorjuusta, jossa ”rikkavilja” ja ”vehnä” ovat erillään. Hän paljasti, että ”korjuumiehet ovat enkeleitä”. Kun valtakunnan hyvä uutinen saarnataan ”kaikille kansoille todistukseksi”, sitä Jeesuksen johdolla ohjataan ylhäältä käsin. Ei se silloin voi ihan huonosti sujua!
Luotan siihen, että Jumalan valtakunnan kuningas teettää työnsä niin hyvin, ettei meistä kenelläkään ole tarvetta laatua valittaa.
Tuo mainitsemasi työ tullaan käsityksesi mukaan toteuttamaan käytännössä muiden kuin Jeesuksen tai enkelien toimesta, eikö niin. Nimittäin Jehovan todistajien toimesta.
Jos me tarkastelemme ihan rehellisesti Jehovan todistajien käytännön mahdollisuuksia tavoittaa ihmiset, tai edes suurta osaa ihmisistä, niin siihen ei ole mitään mahdollisuutta. Internet-sivut on hyvä yritys, mutta jää yritykseksi. Lähellekään kaikilla ihmisillä ei ole pääsyä nettiin. Lisäksi Jehovan todistajien toiminta on käytännön nollatasolla kolmessakymmenessä maassa (Vuosikirjanne mukaan). Näissä maissa on ihmisiä noin kaksi miljardia.
Lisäksi tulee tarkastella kokonaisuutta. Jehovan todistajat on ihmisille outo lahko muiden outojen lahkojen joukossa. Uutisointi Jehovan todistajien oudoista ja epäinhimillisistä tavoista ei varmasti sekään lisää ihmisten positiivista kiinnostusta (jätit muuten edellisessä blogissasi kommentoimatta Keltaista lehdistöä kohtaan esittämääsi syytöstä, mitä tulee Jehovan todistajista uutisointiin). Ei ole mitenkään perusteltua olettaa, että ihmiset olisivat kiinnostuneita jostain marginaali-ilmiöstä, siinä määrin että heidän oletettu pelastuksensa riippuisi siitä.
Tästä päästään edellisen viestini yritykseen kysyä siitä, miten mitataan pääseekö yksilö ”liittymään niiden joukkoon”? Keskimääräinen länsimaalainen ihminen kohtaa Jehovan todistajat ovellaan muutaman kerran elämässään. Sama henkilö kohtaa yhtä monta kertaa muitakin saarnamiehiä sekä ovellaan että muissa yhteyksissä. Onko perusteltua olettaa että ihminen osaa tehdä _oikean_ valinnan kaikista vaihtoehdoista? Lisäksi on paljon ihmisiä, jotka eivät edes ole uskonnollisia, eikä se ole heidän vikansa. Heillä ei vain ole mitään tarvetta uskoa jumaluuksiin tai muuhun yliluonnolliseen. Mikä heidän osansa tulee olemaan sinun käsityksesi mukaan?
Esität erinomaisia kysymyksiä, ja myös johtopäätöksissäsi on itua. Esimerkiksi kommenttisi ”Jehovan todistajien käytännön mahdollisuuksista tavoittaa ihmiset, tai edes suurta osaa ihmisistä” on aivan oikea: ”siihen ei ole mitään mahdollisuutta”.
Meidän näkemyseromme johtuukin uskosta. Sinä näet saarnaamistyön Jumalan valtakunnasta inhimillisestä näkökulmasta – minä taas katselen sitä taivaasta käsin masinoituna projektina. Mikään ihmiskampanja ei tavoita sitä viimeistä miestä siellä Afrikan viidakossa, se on aivan totta. Mutta enkelien ohjaus on jotakin aivan muuta, varsinkin kun enkelien päällikkö ilmoitti lähetyskäskyyn viitaten: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.”
Raamattu on pullollaan esimerkkejä tapahtumista, jotka olivat mahdollisia vain ja ainoastaan ylhäältä tulevan avun ansiosta, ihmisten toteuttaessa sitten käytännön. Saarnaamistyön alku toi varsin dramaattisia kasvulukuja, ensimmäisenä helluntainakin kastettiin 3000 uutta Jeesuksen seuraajaa. Tuskin tavalliselle puusepälle olisi noin monta seuraajaa kerralla paukahtanut.
Uskotko sinä noihin Raamatussa kerrottuihin ihmesuorituksiin? Olsiko siis mahdollista, että Luojamme voisi toteuttaa vaikka meillä todistaja-polosilla halutessaan isoja asioita? Siis ihan vain periaatteessa? Ja siitäkin huolimatta, että olemme monille ”ihmisille outo lahko muiden outojen lahkojen joukossa”.
Itse asiassa Saarnaamiskampanjajohtaja ennusti, että ”Totisesti: te ette ehdi käydä kaikissa Israelin kaupungeissa ennen kuin Ihmisen Poika tulee,” viitaten juuri sinunkin toteamuksiisi. Kampanjan ei tarvitsekaan ulottua kirjaimellisesti joka torppaan. Että miksikö ei?
Muistat varmasti, mikä oli kohderyhmä Jeesuksen aikana. Haluttiin tavoittaa ne juutalaiset, jotka olivat ”käynnin arvoisia”. Lienet havainnut, että sellaiset haistoivat luvatun Messiaan ja lähtivät ”messiin”. Varmasti oli niitä, jotka halusivat vain asioista jankata. Sellaisiin ei ruutia tarvinnut haaskata, kuului ohjeistus. Eikös se näin mene, kun itsekin asiaa Raamatustasi katsot? Uskominen on sitten eri juttu, se on se sinun valintasi.
Nyt varmasti ymmärrät, miksi minua ei huolestuta esimerkiksi Kiinan ja Intian vähäiset määrät Jumalan valtakunnan alamaisina. Ehkä aavistat myös sen, miksi ei ole kovin paljon merkitystä sillä tosiasialla, että ”keskimääräinen länsimaalainen ihminen kohtaa Jehovan todistajat ovellaan muutaman kerran elämässään.” Kohtaamisia on lopulta sitten juuri oikea määrä. Onneksi minä en sitä tiedä, siksi käyn jopa vuosia samalla olohuoneen soffalla aiheesta keskustelemassa.
Ja tässä tulenkin nyt sitten tuohon sinun varsinaiseen kysymykseesi: ”On paljon ihmisiä, jotka eivät edes ole uskonnollisia, eikä se ole heidän vikansa. Heillä ei vain ole mitään tarvetta uskoa jumaluuksiin tai muuhun yliluonnolliseen. Mikä heidän osansa tulee olemaan sinun käsityksesi mukaan?”
Minulla ei ole mitään käsitystä jonkun yksilön lopullisesta kohtalosta, sen verran isoja muutoksia olen ihan omin silmin voinut havaita. Lopputulos ratkaisee, eivät väliaikatiedot. Ja se uskokin kun tulee sitten joskus aika mielenkiintoisia reittejä pitkin.
Vapahtajamme totesi aikanaan, että ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.” On siis ihmisiä, joita Jeesuksen Isä Jehova ei vedä. Älä minulta vaan kysy yksityiskohtaisia syitä tällaiselle vetämättömyydelle. Toisaalta: ”Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.”
Eikös tämä elämä ole ihan kiva lahja, uskoopa sen jatkoaikaan tai sitten ei? Pakkoa kun ei ole.
”Mikään ihmiskampanja ei tavoita sitä viimeistä miestä siellä Afrikan viidakossa, se on aivan totta.” Tuo ’viimeinen mies Afrikan viidakossa’ voi hyvinkin olla kristitty evankelista. Lähetystyö ei ole enää aikoihin suuntautunut kristillisestä Euroopasta tai Amerikasta pakanallisille lähetyskentille Päiväntasaajan tuolle puolen.
Menipäs kummallisesti pötköön tuo vastaus ja kaikki mitä kirjoitin katosi. :/ No, tässä uudelleen muotoiltuna, tämä siis vastauksena Raulille.
>>Olsiko siis mahdollista, että Luojamme voisi toteuttaa vaikka meillä todistaja-polosilla halutessaan isoja asioita? Siis ihan vain periaatteessa?
Olisi mielenkiintoista kuulla näkemyksesi siitä, mikä Jehovan todistajien työstä on Luojan avittamaa, ja millä perusteella. Eli löytyykö jotain sellaista mitä ei voisi selittää pelkäksi luonnolliseksi seuraukseksi tehdystä työstä?
>>Itse asiassa Saarnaamiskampanjajohtaja ennusti, että “Totisesti: te ette ehdi käydä kaikissa Israelin kaupungeissa ennen kuin Ihmisen Poika tulee
Ja toisessa kohdassa sama kampanjajohtaja totesi, että ko. uutinen tullaan saarnaamaan _koko asutussa maassa_ ennen kuin loppu tulee. Ehkä loppu ei sitten ole vielä näköpiirissä, kun isoja alueita on käytännön pimennossa Jehovan todistajien sanomalta?
>>Ehkä aavistat myös sen, miksi ei ole kovin paljon merkitystä sillä tosiasialla, että “keskimääräinen länsimaalainen ihminen kohtaa Jehovan todistajat ovellaan muutaman kerran elämässään.” Kohtaamisia on lopulta sitten juuri oikea määrä.
Voidaanko Jeesuksen sanomisista mielestäsi vetää johtopäätös, että saarnaustyö ja sen ulottuvuus rajoittuu maantieteellisesti tiettyihin alueisiin, ja että vain tietyissä maissa asuvat ihmiset tavoitetaan edes auttavasti?
>>Vapahtajamme totesi aikanaan, että “Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.” On siis ihmisiä, joita Jeesuksen Isä Jehova ei vedä. Älä minulta vaan kysy yksityiskohtaisia syitä tällaiselle vetämättömyydelle.
Kysynpä. 🙂 Koska tuohan tarkoittaa käytännössä sitä, että Jumala päättää kuka pelastuu ja kuka ei? Eli ketä vetää puoleensa ja ketä ei.
>>Eikös tämä elämä ole ihan kiva lahja, uskoopa sen jatkoaikaan tai sitten ei?
Ihan kiva kyllä. 🙂 Etenkin kehittyneissä maissa. Muualla se voi olla sitten jotain ihan muuta.
1) ”Eli löytyykö jotain sellaista mitä ei voisi selittää pelkäksi luonnolliseksi seuraukseksi tehdystä työstä?”
Aika usein olen joko itse kokenut, kuullut tai lukenut ihmisistä, jotka ovat rukoilleet Jumalan ottavan heihin oikein kunnolla kontaktia. Ja sitten ovelle on koputettu.
Koska olemme käytännössä ainoa maailmanlaajuinen ryhmä tuota Jeesuksen antamaa alkuperäistä saarnaamismallia toteuttamassa, eivät tuollaiset tapaukset ole suinkaan pelkkää sattumaa, Olemme enkeleiden käytettävissä.
Paavali sanoi tästä yhteistyöstä kuvaavasti: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.”(1.Ko3:6) Omasta osuudestaan hän sanoi vaatimattomasti ”Voi minua, ellen evankeliumia julista!” vaikka tiesi hyvin olevansa taivaallisess ohjauksessa.(1.Ko9:16)
2) ”Ehkä loppu ei sitten ole vielä näköpiirissä, kun isoja alueita on käytännön pimennossa Jehovan todistajien sanomalta?”
Saarnaamistyön lopusta en olisi huolissani, ajankohta kun ei ole meidän tiedossamme. Käsitellessään lopun näennäistä viipymistä Raamattu toteaa: ”Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.”(.Piet3:9)
Saarnaamistyön loppu tulee Jeesuksen sanojen mukaan ”kuin varas yöllä” siis yllättäen. Evankeliumikertomuksia lukiessa tulee kyllä sitten varmuus siitä, ettei loppuvihellys ole kaukana tältä maailmalta. Melkoinen joukko maapallon ihmisistä on varmasti samaa mieltä, ne, joille elämänlahja ei ole onnea tuonut. Ei edes ihmiskelpoista elämää.
3) ”Voidaanko Jeesuksen sanomisista mielestäsi vetää johtopäätös, että saarnaustyö ja sen ulottuvuus rajoittuu maantieteellisesti tiettyihin alueisiin, ja että vain tietyissä maissa asuvat ihmiset tavoitetaan edes auttavasti?”
Jeesus ennusti, että valtakunnasta saarnattaisiin ”koko asutussa maassa”, joten mitään rajoja työlle ei aseteta Johtajan suunnalta. Vastaanoton suunnasta sitäkin enemmän.
Jeesus sanoi oman aikansa Kapernaumista ”Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä.”Mat11:20) Ilmeisesti tuon kaupungin väestö halusi valita muita hallitsijoita itselleen kuin taivaallisen kuninkaan. Kuten tuossa alustuksessani siteerasin, Beroian asukkaat mainitaan Raamatussa sitten taas erityisen vastaanottavaisina.
Yksilöiden lisäksi näyttää siltä, että jotkin alueet valitsevat linjansa, ja ihan vapaasti tietenkin.
Maailmanlaajuinen saarnaamistyö on tietenkin järkevintä suunnata nykyisinkin sinne, missä on niitä ”arvollisia”. Me ihmiset emme toistemme sydämiin näe, mutta Luojallamme sellainen saarnaamistyön ohjaamiskyky on. Ja siksi alueellinen tasa-arvo ei välttämättä näennäisesti globaalissa saarnaamisessa toteudu.
4) ”Jumala päättää kuka pelastuu ja kuka ei? Eli ketä vetää puoleensa ja ketä ei..”
Kyllä meitä kaikkia tietyssä määrin Luoja puoleensa vetää. Luomakunnan yhä selkeämmin paljastuva nerokkuus ei jätä puolustelulle sijaa. Raamattu sanoi jo kauan sitten: ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua.”(Ro1:20)
Nyt vain on niin, että me ihmiset olemme erilaisia. Joillekin riittää tämä nykyinen elämä eivätkä he sen kummempaa kaipaa. Miksi Kaikkivaltias heitä väkisin yrittäisi käännyttää? Toisaalta on niitä, jotka sitten haluavat rakkaudesta Tekijäänsä kohtaan elää elämäänsä Hänen haluamallaan tavalla. Syntisenä toki, mutta ohjeita vastaanottaen ja pyrkien niitä noudattamaan. Sellaisia Jeesus aikanaan kehotti etsimään ihan talo talolta. Ja sama jatkuu siis myös tänään.
>>Aika usein olen joko itse kokenut, kuullut tai lukenut ihmisistä, jotka ovat rukoilleet Jumalan ottavan heihin oikein kunnolla kontaktia. Ja sitten ovelle on koputettu.
Tämä on varmasti totta. Mutta otetaanpa rehellisyyden nimissä esille miten todennäköistä tämä on. Te teette omien tilastojenne mukaan kymmeniä miljoonia tunteja ovelta ovelle työtä. Eikö olisi todennäkäisempää että te _ette_ törmäisi näihin tilanteisiin, kuin että te törmäätte näihin? Tämä riippumatta siitä kuka nämä tunnit tekisi. Kyse on rehellisesti arvioiden tilastollisista todennäköisyyksistä, ei millään muotoa todiste mistään yliluonnollisesta.
>>Koska olemme käytännössä ainoa maailmanlaajuinen ryhmä tuota Jeesuksen antamaa alkuperäistä saarnaamismallia toteuttamassa, eivät tuollaiset tapaukset ole suinkaan pelkkää sattumaa, Olemme enkeleiden käytettävissä.
Seuraavasta skenaariosta ei tule loukkaantua. Se tulee ottaa havainnoillistavana selvityksenä:
Jos maailmassa olisi Aku Ankkaa julistava lahko, joka perustuisi yleiseen käsitykseen jonkinlaisen Suur Ankan olemassaolosta, ja siihen, että tätä Ankkaa voidaan rukoilla avuksi vaikeissa elämäntilanteissa, niin pitäisitkö Ankkojen Enkelien johdatuksena sitä että jotkut – kymmeniä miljoonia tunteja – Aku Ankkaa ovelta ovelle julistavista Ankan seuraajista kohtaisivat tilanteita, joissa ovenavaajat olivat juuri rukoilleet Ankan ottavan heihin yhteyttä oikein kunnolla?
>>Saarnaamistyön lopusta en olisi huolissani, ajankohta kun ei ole meidän tiedossamme.
Edellisestä blogistasi opin, että olitte siitä vielä vähän aikaa sitten sitä mieltä, että se loppuu ennen vuosituhannen vaihdetta.
>>Käsitellessään lopun näennäistä viipymistä Raamattu toteaa: “Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.”(.Piet3:9)
Ottaen huomioon päivittäisen syntyvyyden maapallolla ja ylipäätään ihmisten lukumäärän, miten tämä olisi mahdollista, tai missä vaiheessa maailmaa tämä olisi toteutettavissa paremmin kuin eilen, tänään tai huomenna?
>>Jeesus ennusti, että valtakunnasta saarnattaisiin “koko asutussa maassa”, joten mitään rajoja työlle ei aseteta Johtajan suunnalta. Vastaanoton suunnasta sitäkin enemmän.
Niinpä. Se tarkoittaa käytännössä koko asuttua maata, ja se kattaa koko maapallon. Koska työ ei tässä mielessä ole vielä edes puolessa välissä, loppu ei loogisesti ajateltuna ole edelleenkään lähellä.
>>Maailmanlaajuinen saarnaamistyö on tietenkin järkevintä suunnata nykyisinkin sinne, missä on niitä “arvollisia”. Me ihmiset emme toistemme sydämiin näe, mutta Luojallamme sellainen saarnaamistyön ohjaamiskyky on. Ja siksi alueellinen tasa-arvo ei välttämättä näennäisesti globaalissa saarnaamisessa toteudu.
Miksi tämä ”alueellinen tasa-arvo” on käytännössä yhtä kuin länsimaat? Eikö Intiassa ja Kiinassa ole ”arvollisia”? Eikö tämä kuvio ole osoitus lähinnä maallisista rajoituksista, ei suinkaan mistään jumalallisesta johdatuksesta? Jumalallinen johdatus olisi eittämättä ylettänyt työn menestyksellisesti joka kolkkaan.
>>Kyllä meitä kaikkia tietyssä määrin Luoja puoleensa vetää.
Tuo mainittu raamatunpaikka ei kyllä anna ymmärtää näin. Päinvastoin. Ja toisaalta, miten reilu kuvio se on että Luoja vetäisi puoleensa enemmän yksiä kuin toisia?
>>Luomakunnan yhä selkeämmin paljastuva nerokkuus ei jätä puolustelulle sijaa.
Jos tarkoitat Maapalloa ja sen elämää, niin sehän perustuu hyvin pitkälti väkivaltaiseen selviytymisen pyramidiin, jossa pedot ja muut voittajat vievät pyramidin korkeimmat sijat. Mitä se kertoo oletetusta Luojastamme?
>>Nyt vain on niin, että me ihmiset olemme erilaisia. Joillekin riittää tämä nykyinen elämä eivätkä he sen kummempaa kaipaa. Miksi Kaikkivaltias heitä väkisin yrittäisi käännyttää?
Hyvä kysymys. Miksi pitäisikään käännyttää väkisin. Olemassa olevassa tilanteessa monien meidän tulisi uskoa johonkin, johon me emme rehellisyytemme säilyttäen mitenkään pysty uskomaan. Näin ollen reilumpi peli olisi antaa konkreettinen esimerkki omasta olemassa olosta. Miksi Kaikkeuden Taloudenhoitaja edes lähtisi kuurupiilotteluun, ihmisen uskon varaan, samalla kun tämä varsin hyvin tietäisi, että ihmisen irrationaalinen ajattelu pystyy sotkemaan asiat miljoonalla tavalla. Ja että se myös taatusti sotkee.
Pitkän postaukseni lopuksi pyydän sinua neljännen kerran ottamaan kantaa aikaisemmassa blogissasi maintsemaasi Keltaisen lehdistön virheelliseen informaatioon Jehovan todistajia koskien. Syytös ei ole kevyt ja sille olettaisi olevan siksi katetta.
1) ”Kyse on rehellisesti arvioiden tilastollisista todennäköisyyksistä, ei millään muotoa todiste mistään yliluonnollisesta.”
Näinkin asian voi ilmaista, jos asiaa katsoo tilastollisesti.
Mutta kun Jeesus kertoi, että maailman loppuvaiheessa valtakunnasta todistetaan maailmanlaajuisesti, niin eikös tämä maailmanlaajuinen toiminta ole melkoinen osoitus tuon profetian täyttymisestä. Saarnaamistyön kokonaistuntimäärä on yli 2mrd vuodessa, kyllä siinä aika moneen aikaa liikenee.
2) Viittaat Pietarin kirjeen kohtaan ”koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.” ja kysyt ”Missä vaiheessa maailmaa tämä olisi toteutettavissa paremmin kuin eilen, tänään tai huomenna?”
Nyt lukijalta vaaditaan tarkkuutta, lauseessa on konditionaali: ”että kaikki kääntyisivät”. Kaikki eivät siis käänny. Nooan päivät ovat malli ”Ihmisen Pojan päivistä”, silloin kääntyi varmasti paljon alle promille maapallon silloisesta väestöstä.
Optimaalisen ajankohdan saarnaamisen lopettamiselle tietää vain Työnantaja. En halua tarkemmin spekuloida asialla, jota kukaan ei tarkasti voi saada selville.
3) ”Koska työ ei tässä mielessä ole vielä edes puolessa välissä, loppu ei loogisesti ajateltuna ole edelleenkään lähellä.”
Yritin ilmeisesti turhaan vakuuttaa sinulle, että jokaisessa kylässä ja talossa ilmeisesti ei vierailla. Joten Kiinan ja Intian tilanteesta ei voi päätellä yhtään mitään. Muistan kuinka Neuvostoliiton edistymisestä esitettiin vastaavia lausuntoja vielä 1980-luvulla. Enää ei asiasta liene epäselvyyttä.
Ja mikäs varkaan tulo se loppu olisi, jos siitä vaikkapa keltaisessa lehdistössä uutisoitaisiin. No, jotkut ottavat nekin uutiset lähes jumalansanana.
Lauseesi ”Jumalallinen johdatus olisi eittämättä ylettänyt työn menestyksellisesti joka kolkkaan.” osoittaa melkoista tietämättömyyttä Raamatun sisällöstä. Ehkä oma logiikka nyt ohjailee ajatteluasi? Raamatussa kerrotaan sitävastoin kovin heterogeenisestä menestyksestä eri alueilla jo heti ensimmäisellä vuosisadalla. Ei liene raamatunjaetta, josta tuollaisen alueellisen tasa-arvoajatuksen voisi löytää.
4) Lauseellani ”Luomakunnan yhä selkeämmin paljastuva nerokkuus ei jätä puolustelulle sijaa” tarkoitan ihan puhtaasti rakenteellista nerokkuutta ja vastaavaa. Siis sitä, minkä esimerkiksi mikroskooppi paljastaa. Raamattu puhuu ”luomakunnan huokaamisesta”, joten monenlaista remonttia Jumalan valtakunnan hallitessa tullaan tekemään.
Kysyt nykyisestä luomakunnan tilasta ”Mitä se kertoo oletetusta Luojastamme?” Vastaus on: ei yhtään mitään. Mitä luomakunnan tila kertoo ihmisen vallanpidosta, on sitten jo huomattavasti relevantimpi tiedustelu.
5) Kirjoitat mielipiteesi Luojamme ”kuurupiilosta”, ja että ”reilumpi peli olisi antaa konkreettinen esimerkki omasta olemassa olosta.”
Olen täydellisesti sitä mieltä, että merkkejä on riittävästi, mutta niihin ei ketään pakoteta uskomaan.
Ja tuota, mikä on ”reilua”, mitataan niin kovin monella mittarilla meidän ihmisten keskuudessa. Olen vakuuttunut siitä, että Kaikkivaltiaalla on paremmin kalibroitu mittari
Kaijalla hyvin perusteltuja kysymyksiä ja en voi olla komentoimatta, koska asia on niin ytimessä.
Ihminen pelastuu kuulemalla Jumalan lähettämän Evankeliumin ja uskomalla Kristuksen sovituksen Sanan omalle kohdalleen ja koko maailman kohdalle.
Meille ei siis ole annettu tiedoksi, ketkä kaikki uskovat sydämestään Pelastuksen Sanan, joka on Jumalan Armon Lupaus. Voimme tunnustaa vain oman uskomme ja uskoa, että Pyhä seurakunta koostuu niistä, jotka yhdessä tunnustavat samaa uskoa kuin Jeesus.
Jumala ei hylkää ketään, joka ottaa Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen vastaan. Ei ole mitään tahdon ratkaisuja, eikä valintoja, on vain usko, jonka Jumala lahjoittaa Evankeliumissa ihmiselle.
Kuka kuulee, se kuulee, mutta joka ei kuule, sen synti pysyy, kunnes hän kuulee, jos ei koskaan kuule, niin siihen me emme voi vaikuttaa. Meille on kuitenkin annettu tehtäväksi julistaa kaikille Evankeliumia.
Pyhä Henki on se joka vaikuttaa Sanan kautta uskoa maailmassa ja Pyhän Hengen tehtävä on juuri se, minkä tähden Jeesus lupasi Hänet Lähettää. Jumalan Henki puolustaa, niitä jotka ovat uskoneet Jumalaan Kristuksen kautta ja saaneet pääsyn Jumalan iankaikkiseen Valtakuntaan.
Evankeliumia ja sen julistamista ei siis ole annettu millekkään nimetylle maanpäälliselle järjestölle, vaan rikkinäisille ja särkyneille ihmisille, jota kutsutaan Kirkoksi. (ekleesia), joka ei Paavalin mukaan ole mikään ihmisten perustama yhdistys tai järjestelmä.
Seurakunta o n Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Luojaan, Kristuksen kautta uskovien perhekunta, taivaallista perheväkeä, joilla on yhteys keskenään. Armon Valtakuntaa on julistettava, kunnes tulee loppu.
Ismolle:
Lienee tieteellinen(kin) tosiasia, että ihmiset ovat erilailla uskonnollisesti alttiita. Osa ihmisistä taas on kokonaan uskonnottomia, eivätkä kykene uskomaan jumaluuksiin tai edes koe tarvetta sellaiselle.
Miten Jumala on mielestäsi huolehtinut siitä, että kaikilla on tasamäärä pelimerkkejä pelastua?
Kaija. Hyvä kysymyksesi sai vastaukseni tuossa ylempänä. Ismo varmaankin antaa omansa tähän jatkoksi.
Kiitän Ismoa ja Kaijaa tähänastisesta. Keskustelu on todellakin asiallista ja ”ytimessä”, kuten Ismo sanoi.
Ja sitten Ismolle kysymys tähän Jeesuksen aloittamaan saarnaamiseen, siis pääaiheeseemme liittyen.
Kirjoitit, että ”Evankeliumia ja sen julistamista ei siis ole annettu millekkään nimetylle maanpäälliselle järjestölle, vaan rikkinäisille ja särkyneille ihmisille, jota kutsutaan Kirkoksi.” Mutta eikö jo ihan Raamattujen painaminen ja painattaminen edellytä jotakin organisaatiota? Särkyneet ja rikkinäiset ihmiset tarvitsevat jotakin yhdistäytymistä käytännön tasolla, eikö vain? Ja niitähän kyllä sitten Jeesus-teeman alla liikkuu pilvin pimein, Ja toisiaan Raamatulla päähän lyövät.
Jeesuksen asettama saarnateema on Jumalan valtakunta. Miten voidaan saarnata ”todistusta valtakunnasta”, jos ei ole minkäänlaista yksimielisyyttä siitä, mikä tuo valtakunta on? Kysyhän asiaa lestadiolaiselta, meiltä Jehovan todistajilta, helluntailaiselta jne, Saat useita toisistaan ratkaisevasti poikkeavia selvityksiä.
Minä kokeilin tässä muutama kuukausi sitten tuota kysymystä, enkä juuri kahta samanlaista vastausta saanut. Mistä Ismo sinun mielestäsi täytyy saarnata, kun opettaa Jumalan valtakunnasta?
Miksi puhut Jumalan valtakunnasta kun Jeesus puhui kuningaskunnasta. (basileo) Nimet eivät ole synonyymejeä?
Hyvä kysymys, Seppo. Kuten ehkä huomasit, otin tuon alkutekstin merkityksen lyhyesti esille kyllä tuossa alustuksessani. Vain kuningaskuntaa hallitsee kuningas, termi selkiyttää kovasti myös Raamatun tekstiä tällä kohden.
Käytän kuitenkin tässäkin keskustelussa termiä Jumalan valtakunta, koska tuo termi esiintyy KR-raamatunkäännöksissä. Toisella virallisella kielelellä puhuisimme sitten käsitteellä Guds kungarike ja englantia puhuvissa maissa kokoonnutaan Kingdom Halleihin.
Ei passaa lähteä kovin sooloilemaan, varsinkin kun joskus kuulee sanottavan meistä todistajista täällä Suomessa: ”Niillä on oma Raamattu”
KR ei halua kääntää oikein, koska kuningaskunta on liian yhteiskunnallinen ja viittaa
Jeesusliikkeen haluun vaihtaa juutalaisille oikeassa daavidilaisessa järjestyksesä valittu kunigas roomalaismielisten valitseman tilalle. Jeesus-liikkeen poliitinen osio on syrjäytetty, vaikka sen selvän olemassaolon on hyvin näyttänyt esim. teologian tohtori Johannes Lehman kirjassaan ’Raportti rabbi J:stä, erään väärennöksen pöytäkirja.”
http://www.amazon.com/The-Jesus-Report-Dead-Scrolls/dp/0285620223
Ajattelen sinua kauniimmin noista suomentajista: valtakunnan käyttö kuningaskunnan asemasta on epätäsmällisyyttä, jossa traditio ajaa kieliasiantuntemuksen edelle. Näin siis vain luulen.
Jehovan todistajien käännös voisi olla tästä vapaa, mutta kyllä UM:kin käyttää sanaa valtakunta. Täytyy kysyä asiasta tietäviltä joskus tätä suomalaiskansallista piirrettä käännöksessämme.
Rauli, kiitos kysymyksistä, Evankeliumi leviää mielestäni Kristuksen Rakkauden Voimasta, eli ne ihmiset, jotka ovat saaneet Kristuksen sydämmeensä, levittävät ilosanomaa maailmassa. He ovat Kristuksen kirkko, olkoot missä hyvänsä järjestössä tai nimellisessä seurakunnassa, mikä minä olen tuomitsemaan, niitä jotka Evankeliumia julistavat, ketkä oikein ketkä väärin, me olemme ihmisiä ja monessa erehtyväisiä, mutta yksi on kaikissa samaa, heidän sydämmesssän sykkii Armo ja Totuus, joka on Kristuksen Henki.
Voidaan sanoa, kuten Paavali, kaikki, jotka ovat Kristuksessa, ovat ”Kristuksen kirjeitä” eli Jumala on aikaan saanut kaikesta vastustuksesta huolimatta aikaan jotain, joka syntyy uskosta uskoon. Kristus oli ensimmäinen veljien joukosta.
On joidenkin mielestä rohkeaa kutsua itseään Jumalan lapseksi, mutta sellaisia Kristityt juuri ovat, Jumala on heidät synnyttänyt Sanallaan.
Yksimielisyys on olemassa, mutta me olemme ihmisinä niin epäuskoisia, että haluamme tuoda helposti omat näkemyksemme valtaan, vaikka Valta on yksin Jumalalla. Meidän tulisi vähetä ja Kristuksen kasvaa. Sanotaanhan: ”Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin Hän teidät ajallaan korottaa.” 1.Piet.5:6
Kaijalle ajatus kysymykseen, kuinka Jumala on huolehtinut, ihmisten pelastuksesta tasapuolisesti. Kuten sanottua, Kristus on koko maailman syntien sovitus.
Ken uskoo, sovituksen Sanan Kristuksessa, se pelastuu, sanoo Raamattu yksikantaan.
Jos Jumala Pelastaa edes yhden ihmisen, niin se on suurta Armoa, koska olemme kaikki synnin tähden jo kuolleita. Kuolleet eivät voi valita elämää, mutta juuri sen tähden Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan, Elämäksi, ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikisen elämän.
Tähän lopuksi vielä Paavalin luottamuksesta Jumalan Voimaan, sillä ajatteli, että Kristuksen Rakkaus saa aikaan, sen, minkä vain Jumala voi, eli synnyttää ihmisiä Evankeliumin työhön, ja tuon työn kautta on meillekin Evankeliumi saapunut, vaikka Sana lähti liikkeelle jo pari tuhatta vuotta sitten. Uskosta uskoon sanotaan Raamatussa. Evankeliumi etenee loppuun asti, Jumalan Voimasta, ei ihmisten. Siinä on suuri salaisuus, joka saattaa viisaitten ajatukset turhiksi.
Paavali: ”Muutamat tosin julistavat Kristusta kateudestakin ja riidan halusta, mutta toiset hyvässä tarkoituksessa: nämä tekevät sitä rakkaudesta, koska tietävät, että minut on pantu evankeliumia puolustamaan, nuo toiset taas julistavat Kristusta itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä, luullen tuottavansa minulle murhetta kahleissani.
Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.
Sillä minä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla,
minun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään häpeään joutuva, vaan että Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta.
Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto. Filip.kirj.1
Martti Pentille.
Nostin kommenttisi tähän, koska muuten sen kästtely hukkuisi muuhun keskusteluun. Kirjoitit seuraavaa:
”Lähetystyö ei ole enää aikoihin suuntautunut kristillisestä Euroopasta tai Amerikasta pakanallisille lähetyskentille Päiväntasaajan tuolle puolen.”
Jos ajatellaan tilannetta Jeesuksen antamien ohjeiden näkökulmasta, herää kysymys: onko Eurooppa ja Amerikka sen kristillisempiä kuin Afrikka? Sinä tiedät molemmista, joten olet siinä mielessä pätevä tilannetta arvioimaan.
Minä lähden siitä ajatuksesta, että Jeesuksen lähetyskäskyn toteutus meni kuralle heti kohta apostolien kuoltua. Se ”kristillisyys”, joka Suomeenkin aikanaan rantautui ei nyt ihan Jeeuksen askelmerkkejä seurannut. Ja nyt sitten maassamme sanalla ”kristitty” voidaan tarkoittaa melkein millaista ihmistä tahansa. Kaste lienee ainoa edellytys termin käytölle.
Lähetyskäskyn tulkitsen siten, että ihan oikeasti opetetaan ”heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” Kaikki kiiltävä ei ole kultaa tässäkään asiassa.
’Kaikki, mitä minä olen käskenyt noudattaa’ kuulostaa ensin raskaalta sääntöjen kokoelmalta, jota on seurattava pikkutarkasti. Kuitenkin on kysymys yksinkertaisesti tästä: ”Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain vaatimukset.” ’Kiiltävällä kullalla’ ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Toisen rakastaminen on arkista aherrusta.
Tarkoitatko siis Martti sitä, että kaikki, jotka ”rakastavat toista” ovat Jeesuksen opetuslapsia?
Nyt sitten monet ateistitkin ovat ponnisteluistaan huolimatta liimattu Jeesusta seuraavaan joukkoon. Tunnemme varmasti useitakin, jotka ovat aivan esimerkillisiä lähimmäisenrakkaudessaan.
Vai mitä tarkoitit laimentamalla Jeesuksen antamia ohjeita?
”Vai mitä tarkoitit laimentamalla Jeesuksen antamia ohjeita?” Enpä sanoisi rakkauden käskyä millään muotoa laimeaksi. Ihanteenahan on: ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.”
Evankeliumeja lukiessa kiinnittyy huomio siihen, miten ihmiset itse menivät Jeesuksen luokse. Ei niinkään ole tarinoita siitä, että Jeesus olisi puhunut itsestään/Jumalan valtakunnasta muille kuin niille, jotka siitä itse halusivat kuulla. Tietenkin joukossa oli fariseuksia sun muita mielensäpahoittajia, mutta itse hekin olivat paikalle tulleet. Ei Jeesus kulkenut soittelemassa galilealaisten ovikelloja.
Alustuksessani siteeraamasta Matteuksen evankeliumista käy ilmi, että ainakin Jeesuksen opetuslapset kolkuttelivat myös selliaisten ihmisten oville, jotka eivät Jumalan valtakunnan sanomasta pätkääkään välittäneet. Ohjeista käy selvästi ilmi, että kun apostolit julistivat hyvää uutista, heidän piti mennä oma-aloitteisesti tapaamaan ihmisiä näiden koteihin
Luukkaan evankeliumin kertomus toisesta joukkokampanjasta kertoo sitten myös Jeesuksen osuudesta. ”Tämän jälkeen Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä.”(Lu10:1) Jeesus itse siis lähestyi ihmisiä myös oma-alotteisesti heidän tutuimmassa ympäristössään, kotona.
Jeesuksen ensimmäiset seuraajat joutuivat heti alussa vaikeuksiin oma-aloitteisen lähestymistapansa vuoksi, tottakai. Oikeusistuimet kutsuivat. Ja näin syytöksiä esitettiin: ”Me kielsimme jyrkästi teitä opettamasta sen miehen nimessä. Mutta nyt koko Jerusalem on täynnä teidän oppianne”(Apt5:8)
Sanhedrinin kynsistä vapaaksi päästyään he sitten ”entiseen tapaan joka päivä opettivat temppelissä ja kodeissa ja julistivat, että Jeesus on Messias.”(jae 42) Tämä siksi, koska ”Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.”(jae29) Ompeluseurojen pitämisestä ei siis ollut kyse.
Kodeissa tapahtunut ihmisten lähestyminen ei tietenkään ollut ainoa tapa, jota Jeesus ja hänen seuraajansa käyttivät, olet Elias aivan oikeassa siinä. Vaikuttaa Raamattua lukiessa siltä, että Jumalan valtakunnasta kerrottiin kroonikkoina yhtä hyvin toreilla kuin turuillakin.
Jeesus antoi myös ohjeet näille toppijaksolaisilleen, että pitäisi karistaa pölytkin jaloistaan niissä paikoissa, joissa ei sanaa oteta vastaan…
Niin antoi. Suomessa sovellutus ilmeisesti olisi lumien karistaminen kengistä.
Käytännössä parasta on poistua nopeasti ja tavata sellaisia, joita raamatullinen keskustelu kiinnostaa. Olen ilokseni huomannut, että näillä palstoilla on.aika monta sellaista.
Jeesukin meni tapansa mukaan syngogaan, jossa Jumalan Sana asui. (Juutalaisten käsitys oli, että Jumala asui Temppelissä)
Mentiin siis Sanan kuuloon, tosin joskus Sana tulee myös meidän luokse.
Koska toiset tehtävät ovat päällimmäisinä niin en pyri olemaan aktiivinen tässä keskustelussa. Viittaan vain yhteen väitteeseen itse johdannon tekstissä.
Nähdäkseni lähetyskäskyn tavoite on kasteen välityksellä saattaa kaikki kansat kokonaisina kansoina kirkon jäseniksi eli opetuslapseuttaa heidät. .
Olen kirjoittanut tästä jo aikaisemmin blogissani osoitteessa:
https://www.kotimaa.fi/lahetyskaskyn-kokonaisobjekti/
Harmi, ettet Matias ennätä. Plogisi olkoon kaikille lukijoille tarjoamassa nyt tässäkin toisenlaista näkemystä kuin mitä itselläni on.
Ajatuksesi siitä, että ”lähetyskäskyn tavoite on kasteen välityksellä saattaa kaikki kansat kokonaisina kansoina kirkon jäseniksi eli opetuslapseuttaa heidät” taitaa olla enemmänkin purkautumaan päin meillä länsimaissa? Ruotsi edellä ja Suomi perässä kulkevat kirkon kastamattomuustilastoissa, olen lukenut.
En ole mitenkään riemuissani tästä kehityksestä, koska tilanteella on vääjäämättä Raamatunkin arvovaltaa nakertava merkitys kansalaisten silmissä.