Kuten olen aikaisemmin todennut, uskossa itsessään ei – sen vilpittömässä muodossa – ole mielestäni mitään väärää. Ihmiset, jotka kokevat tarvitsevansa jonkinlaista Jumalaa ja toivoa tuonpuoleisesta, voivat saada uskosta sisältöä ja tarkoituksen elämäänsä.
On kuitenkin kaksi eri asiaa a) uskoa vilpittömästi, ja b) kuulua johonkin uskonlahkoon, joka määrittelee uskosi sisällön sata prosenttisesti. Tällaisia – ihmisiä orjuuttavia – uskonsuuntauksia on Suomessakin paljon. Pirullisinta niissä on, että orjuuttavan uskonlahkon jäsen ei yleensä tunnista asemaansa ja uskonlahkonsa vahingollisuutta. Pahimmassa tapauksessa tällaiseen uskonlahkoon kuulumiseen sisältyy myös uusien jäsenten värväämisen velvoite verivelan uhalla. Malliesimerkki tällaisesta uskonlahkosta on Jehovan todistajat.
Kun Jehovan todistajat ovat turuilla ja toreilla kertomassa uskonlahkonsa käsityksiä, he levittävät käsityksensä mukaan hyvää uutista. Mikä on tämä hyvä uutinen? Käytännössä Jehovan todistajien hyvä uutinen tarkoittaa sitä, että liity meihin tai kuolet. Oli kyse sitten puhelinmyyjästä, autokauppiaasta tai uskonkauppiaasta, tällaisesta uutisesta voidaan olla montaa mieltä, mutta hyvä uutinen on ehkä viimeinen, joka asetelmasta tulee mieleen. Ensimmäisenä mieleen tulee lähinnä ota tai jätä, rahat tai henki.
Samalla logiikalla pimeällä kujalla rosmon esittämä monivalintatehtävä rahat tai henki! on niin ikään hyvä uutinen. Jehovan todistajia ajatellen kyse ei edes ole pelkästä rosmon omasta valinnasta, sillä Jehovan todistajien on levitettävä uutistaan oman henkensä kaupalla. Jos he eivät levitä uutista, he ovat verivelkaisia ja heidät tapetaan ihan pian alkavassa harmageddonissa. He eivät siis edes ole pelkkiä rosmoja, vaan mafian vankeja, joka vaatii heiltä palveluksia jotta he säilyttäisivät oman henkensä.
Raha liittyy myös blogaukseni varsinaiseen aiheeseen. Nyt kun Jehovan todistajien kokoontumiset on koronaviruksen johdosta peruttu, tärkein ei ole heiltäkään unohtunut. Ja se on vähemmän yllättäen raha. Jehovan todistajat lahjoittavat uskonnolliselle järjestölleen rahaa perinteisesti seurakunnan kokouksissa. Valtakunnansaleilla on lahjalaatikoita eri tarkoituksia varten, joihin Jehovan todistajien odotetaan antavan rahaa säännöllisesti. Seurakunnan kokouksissa käydään säännöllisesti läpi lahjoitustilannetta ja pyydetään lahjoittamaan lisää, mikäli rahaa uupuu – ja sitähän uupuu. Vapaaehtoisesti, tietenkin.
Kun itse olin mukana toiminnassa, rahaa pyydettiin vielä varsin tahdikkaasti – ei liian usein että se pistäisi korvaan, mutta silti säännöllisesti. Nykyään rahaa pyydetään joka käänteessä. Nyt kun seurakunnan kokoukset on koronaviruksen takia peruttu, viimeisin tempaus oli pyytää todistajia suorittamaan lahjoitukset tilisiirrolla. Jehovan todistajilla ei ole rahankeräyslupaa, jolloin toiminta saattaa olla jopa lainvastaista.
Tästä alustuksesta itse asiaan:
Jehovan todistajien Jumala, kuten mikä tahansa kristinuskoa muistuttavan uskomusjärjestelmän Jumala, on uskomusjärjestelmän mukaan maailmankaikkeuden mahtavin hahmo.
Puhummeko me nyt samasta Jehovasta, joka loi äärettömän maailmankaikkeuden tyhjästä yli 13 miljardia vuotta sitten? Samasta Jumalasta, joka loi biljoonat galaksit, joissa jokaisessa galaksissa on keskimäärin satoja miljardeja aurinkoja, tähtiä? Jokaisella tähdellä taas on todennäköisesti kiertolaisia, planeettoja. Tämä sama Jumala loi uskomusjärjestelmän mukaan maapallolle suunnattoman monimuotoisen elämän, lukemattoman määrän erilaisia hyönteisiä, mikrobeja, eläimiä ja ihmisen. Sama Jumala loi myös kvanttifysiikan, Higgsin bosonin, pimeän aineen ja pimeän energian.
Tällä samalla Jumalalla, Jehovalla, on maanpäällinen projekti, jonka tarkoituksena on viedä Jumalan työtä eteenpäin. Tätä työtä ei kuitenkaan saada vietyä eteenpäin ilman, että ihmiset antavat Jumalalle paperia, johon on painettu numeroita.
Onko nyt tosiaan kyse samasta Jumalasta?
Ei mitään uutta auringon alla… Jo Paavali oli huolissaan ”lapsistaan”, joita uskonnolliset ryhmittymät piirittivät ja houkuttelivat joukkoihinsa ns.”hyvää” tekemään.
”Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä.” Gal.4:17
On hyvä myös käsittää, ettei Raamatusta edes löydy sanaa ”uskonto” ja usko taas on
luottamista. Kristitty on sellainen ihminen, joka luottaa Jumalaan ja turvaa Häneen Kristuksessa. Kiitos muuten hyvästä blogista, joka oli puhutteleva.
On hyvä pitää köyhistä huolta ja se oli kaiketi tarkoituksena. Alkukirkossa, kun ihmiset jakoivat omastaan, niin syntyi tasaus kaikken Jumalaan uskovien kesken. Mutta, ettei totuus unohtuisi, niin kaikki eivät olleet yhtä heidän kanssaan, vaan jotkut alkoivat perustamaan omia seurojaan ja rahalla oli silloinkin ihmiseen kummallinen vaikutus…
Niin, en minäkään ajattele, että tietynlainen taloudellinen huolenpito olisi uskonnoissa väärin, mutta kun rahaa ruinataan joka välissä, kyse on jostain muusta kuin vilpittömästä totuuden etsinnästä tai totuudesta. Silloin toiminnasta itsestään on tullut vilpittömyyttä tärkeämpää.
Jehovan todistajien johtohahmot ovat esittäneet jo yli sata vuotta, että jos uskonnollisen järjestön pitää pyytää rahaa, se ei enää ole Jumalan valittu järjestö. Tästä yhtään välittämättä he pyytävät rahaa joka käänteessä.
Jehovan todistajien kirjallisuudesta:
”Me uskomme, että JEHOVA tukee ’Siionin Vartiotornia’, ja koska näin on, niin se ei milloinkaan kerjää eikä pyydä ihmisiltä avustusta. Jos Hän, joka sanoo: ’Kaikki vuorten kulta ja hopea on minun’, ei anna tarvittavia varoja, niin me ymmärrämme, että on aika lakkauttaa julkaiseminen.”
Julkaisemista ei ole lakkautettu, mutta rahan pyytämistä on korostettu moninkertaisesti.
”On kuitenkin kaksi eri asiaa a) uskoa vilpittömästi, ja b) kuulua johonkin uskonlahkoon, joka määrittelee uskosi sisällön sata prosenttisesti.”
-Olen ajatellut, että vilpitön, etsivä, kyselevä, usko, ilman ”uskoontuloa” ja välitöntä siirtymistä kotiseurakuntaan ja aktiiviseen toimintaan ja uskonharjoitukseen siellä voi olla ihmiselle parempikin paikka olla. Vaikka ei koskaan saisi varmaa uskoa, tai määrittäisi itseään ”uskovaiseksi”.
Olen joskus miettinyt vapaiden suuntien uskovaisia joilla on seurakunnassa 1) työ 2) harrastukset 3) vapaaehtoistoiminta 4) kaikki ystävyyssuhteet
En itse varmaan kestäisi sellaista. Vaikka koenkin olevani ns tosiuskova…
”En itse varmaan kestäisi sellaista. Vaikka koenkin olevani ns tosiuskova…”
-Hyvin etsivä, kyselevä, kyseenalaistava ja ajoittain epäilevä ”tosiuskova” 🙂
Niin, ja tuohon kun ymppää sen, että näihin tiettyihin uskonnollisiin uskonlahkoihin synnytään, jolloin tosiaan koko elämä kietoutuu uskonlahkon ympärille, niin siitä ei kovin helposti lähdetä vaikka voisit yhteisössä kuinka huonosti tahansa. Mukaan lukien avioliitto.
Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka menevät (toiset syntyvät) näihin lahkoihin. Ihan sama asia on huijaussijoitukset ( esim. pyramidihuijaukset) ja seuranhakuhuijaukset, joissa vaaditaan lähettämään suuria summia rahaa tuntemattomille ihmisille (feikeille). Näistä on varoitettu vuosikausia, mutta mikään ei auta. Uusimpana ”koronahuijaukset”.
Lapset tulisi kasvattaa kriittisiksi ja totuutta etsiviksi. Tosin tänä päivänä saattaa olla vaikea löytää totuutta uutishuijausten joukosta.
Sepä se. Mutta kun useimmat näistä on kasvatettu lahkoon, heidän koko maailmankuvansa on vääristynyt lahkon opetusten ja näkemysten kautta. Silloin mikään fakta lahkon uhrin omasta asemasta ei mene ymmärrykseen asti, kun uhri ”tietää”, että muun maailman kuuluukin olla juuri häntä ja hänen omaksumaa Totuuttaan™ vastaan.
Vapaa informaatio on silti tekemässä omaa vääjäämätöntä työtään myös tällaisia lahkoja vastaan. Jehovan todistajien ikäjakauma on valtaväestöön verrattuna raskaaasti ikäihmisiin ylikorostunut, ja nuoret uskaltavat ajatella enenevissä määrin itse ja jättää epäterveen lahkon taakseen dramaattisista menetyksistä huolimatta. Ilmiö on onneksi maailmanlaajuinen.
Ensinmäinen rahankerääjä oli kyllä Paavali. Jos lukee hänen kirjeitään maallisin silmin ,eikä välitä hänen teologisista keskusteluista ,niin ne kyllä ovat rahankerjuukirjeitä pitkällä johdannolla. Hänen motiivinsa aina välillä matkustaa Jerusalemiin oli rahanvienti sinne.
”Sillä Makedonia ja Akaia ovat halunneet kerätä yhteisen lahjan niille Jerusalemin pyhille, jotka ovat köyhyydessä.”
Miksi Jerusalemin pyhät elivät köyhyydessä? Varmaan siksi, että seurakuntalaiset myivät omaisuutensa, kuten maatilat, ja saaduilla rahoilla huolehdittiin vähäosaisista seurakuntalaisista. Kun rahat olivat käytetty, niin kassan pohja tuli esiin. Eikä lisää tullut, koska maatilat oli myyty. Melkoinen pattitilanne.
Miksi toimittiin hätiköidysti? Saman asenteen löytää kaikista Paavalin kirjeistä: jos mahdollista, pysykää naimattomina, koska Jeesus saattaa tulla takaisin jo huomenna. Koska elettiin odotuksessa, niin miksi huolehtia vuosien päässä olevista asioista?
Jeesus ei tullut takaisin. Apostoli Paavali erehtyi, samoin alkuseurakunta. Miksi he erehtyivät? Tai miksi Jumala ei antanut parempia ohjeita? Kun lähtökohta on tällainen, niin on melko vaikea lukea 2000 vuotta myöhemmin Ut:n kirjeitä Jumalan sanasta. Ne olivat apostoleiden tulkintoja sen hetkisen tiedon perusteella Jumalan sanasta. Sama toistuu. Tulkitsemme apostolien kirjeitä, mutta on järkevää lukea niitä oman aikansa kehyksissä eikä siten kuin esim. Päivi Räsänen ja konservatiivit ja lahkot lukevat. Tässä lukutavassa on vaara, jota juutalaisuus ei kyennyt välttämään. Jumala luo aina uutta eikä toista vanhaa.
Kuka näkee uuden? Se on kaiken aikaa läsnä, mutta kulkee sivussa. Se on se outo, joka jakaa lampaat ja vuohet. Outo, kun Kristus nähdään valikoidusti. Tämä sopii blogin aiheeseen. Kristus nähdään vain Jehovan todistajissa. Tai esikoislestadiolaisissa. Tai katolilaisissa. Tai vapaissa suunnissa.
Luterilaisuus ei ole onneksi niin sisään päin kääntynyttä kuin sitä piirittävä herätyskristillisyys.
Joskus kauan sitten pohdin millä pelimerkeillä kristinusko myytiin roomalaisille. Kristinusko, joka perustui juutalaisten pyhien kirjoitusten profetioihin tulevasta Messiaasta ja jota juutalaiset itse eivät ottaneet vastaan. Ensin löytyi yhtäläinen perusrakenne eli neitseestä syntynyt jumalan poika. Rooman perustaja Romulus on Vestan neitsyen ja Mars-jumalan poika niin perusmalli oli roomalaisille siten jo tuttu.
Seuraavaksi luin jostain miten uhripalvonnan merkitys oli vähentynyt keisariajalle tultaessa. Vaikka etruski-ennustajia vielä pidettiin sotaretkillä mukana niin heitä ei välttämättä kuunneltu. Kolmantena seikkana ja hyvänä markkinointikeinona on sitten ollut köyhäinapu, joka välttämättä ei rajoittunut seurakuntalaisiin vaan kohdistui yleensä kansalaisiin. Muistaakseni Eusebius tuosta kirjoitti niin täytyy vielä kerrata.