Ylläolevaa otsikkoa riittävän monta kertaa katseltuani päätin moisen tempun toteuttaa. Olen vienyt tuttavaltani Matilta kaikki hänen rahansa jo lähes kuuden vuoden ajan. (Jos joku aikoo tämän avoimen tunnustukseni saattaa iltapäivälehtijournalismin koristeeksi, ei kannata lukea tätä blogia enempää, koska uutisotsikkoon voi jatkossa tulla turhan paljon sen alas ampuvia yksityiskohtia.)
Jotakin rahansa menettäneen taustasta. Ryyppäsi teologiset opintonsa pystyyn Helsingissä. Onnistui pelastautumaan Valamon luostariin Heinävedelle, jossa teologian kandidaatin tutkinto teetettiin loppuun kuuliaisuustyönä. Luostarin Matti joutui jättämään vaikean ihmissuhdekriisin takia. Antoi vihkiä itsensä luterilaisen kirkon papiksi, mutta hillittömäksi villiintynyt juopottelu vei siihen, että Matti luopui kehotettuna luterilaisesta pappeudesta. Vuodesta 1999 lähtien hän on ollut ortodoksimaallikko. Psyykkisistä syistä myönnettiin työkyvyttömyyseläke noin 20 vuotta sitten.
Kuusi vuotta sitten Matti päätti ottaa selkoa siitä, miten Jehovan todistajat Raamatun tekstin ymmärtävät. ”Te tarjoatte minulle suurimman haasteen,” mies totesi jonkin aikaa asioihin perehdyttyään. Suurin haaste toisin oli kuningas alkoholi, jonka seurauksena Matilla oli aina ”matti kukkarossa”.Tuskin olisi elänyt varakkaampana näinkään kauan.
Matin asunto oli osa ”juoppokoloniaa”, kuten hän tilannetta kuvaili. Oli siis päästävä toisenlaisiin olosuhteisiin.
Asunto löytyikin oivalliselta paikalta, yksiö läheltä pienen kaupunkimme valtakunnansalia. Naapurit eivät kuitenkaan pitäneet miehestä, joka eläkepäivänsä ratoksi kanavoi ”Fagerholmin apteekin” tuotteen(Matin käyttämä termi) tuntikausien meluamiseksi ja möykkäämiseksi. Häädön uhatessa istahdimme pitämään palaveria.
Se olin minä, joka sanoin, että ”entäs jos minä vien kaikki sinun rahasi? Silloin et voi mennä viinan ostoon eläkkeen kolahtaessa tilillesi.” Kerroin myös tuon blogiotsikkoni sanoman, onhan olemassa siihen ihan vakavissaan uskovia.
Sovimme sellaisesta käytännöstä, että pidämme huolta siitä, että Matin tili pysyy mahdollisimman nollilla. Asian olisi tietysti voinut järjestää suorilla tilisiirroilla, mutta alkoholistille lienee hyväksi se, että hän voi työstää ongelmaansa. Olemme vierailleet pankkiautomaatin ohella myös kaupassa, josta on täytetty Matin jääkaappia. Kauppalaskun ohella hoidan Matin muutkin menot, vaimoni pitäessä kirjanpidon. Jokainen meno ja tulo ovat kenen tahansa tarkistettavissa. Vain tällä tavoin Jehovan todistajat voivat viedä ihmisiltä rahat.
Nyt Matti on ollut kuusi vuotta melkein ilman alkoholia, yli kaksi vuotta ilman viinan tippaa. Meidän yhteistyöstämme on tullut merkintä virallisiin terveyskeskuspapereihin ja myös AA-ryhmässä asia tunnetaan. Tietääkseni Matti on kertonut myös raitistumisestaan monille tutuilleen, joten taitaa jokunen kirkkoherrakin tietää opiskelukaverinsa päässeen paremman elämän alkuun.
Matti on ollut aina erittäin aktiivinen osallistuja. Nykyisin hän osallistuu Jehovan todistajien kokouksiin käyttämällä erinomaisia puheenvuoroja. Keskustelumaisuus sopii miehelle ilmeisen hyvin, kun Raamatun opetuksia pohdiskellaan.
Läpi viinanhuuruisen elämänsä Matti on ollut lukuharrastuksessaan moniruokainen. Vuoden lainaajana paikallisessa kirjastossa palkittu muistaa erittäin hyvin esimerkiksi kirkkohistorian asioita, eikä käytetty liuotin näytä vaikuttaneen sanottavasti muutenkaan asioiden teoreettiseen kokonaishallintaan. Tausta on oivallinen myös silloin kun puhutaan lähdekritiikistä.
Kirjastossa on olemassa sellainen palvelu kuin etälainaus. Tuttavani on muun lukuaineiston ohella käynyt läpi kaikki suomenkielellä saatavissa olevat teokset, joissa ruoditaan Jehovan todistajia ja heidän opetuksiaan. Åbergin kirjan ohella Matti on perehtynyt niin Pasi Turusen kuin Aila Ruohon hengentuotteisiin. Olen kysellyt entiseltä lehden kirjallisuusarvostelijalta, sellaistakin uraan kuuluu, kommentteja jt-kriittisestä kirjallisuudesta. Matti antaa varsin perusteellisia selvityksiä, niin myös kyseisistä teoksista.
”Kun luin kirjaa ensimmäisiä kymmeniä sivuja, havaitsin tekstissä vakavan kallistuman. Kirja menettää uskottavuutensa, jos kriittisyys jotakin yhteisöä kohtaan nousee sellaiseen päärooliin, että käytännössä mitään myönteistä ei löydy.” Tuohon tapaan Matti kommentoi esimerkiksi Turusen teosta, ja ymmärsin syynsä oikein hyvin.
Olemme joskus keskustelleet Matin kokemuksista hänen aikaisemmissa uskonnollisissa yhteisöissään. Totesin Matin juttuja kuunneltuani, että ”sinähän saisit aikaan melkoisen kohujutun julkistaessasi kaikki tietosi”, sillä joukossa on varsin julkisiakin henkilöitä.
”Minä en varmasti ryhdy hankkeeseen, jonka tarkoituksena on vain mustamaalata uskonveljiäni”, Matti toteaa. Miehessä on paljon hyvää, ajattelee minun lisäkseni moni muukin.
Matti-pappi, kuten jotkut kylän miehet häntä kutsuvat, ei kuulu Jehovan todistajiin. Voi olla, että hänestä sellainen tulee. Matin hengellinen tulevaisuus ei ole mitenkään sidoksissa Matin auttamiseen, jota moni muukin on tehnyt kuin allekirjoittanut. Mielestäni kristityn velvollisuus on auttaa kaikkia lähimmäisiään, taustasta riippumatta. Erityisen miellyttävää on auttaa sellaisia, jotka Jeesus määritteli Vuorisaarnassaan aivan ensimmäisinä onnellisiksi(autuaiksi): ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.”(Mat5:3UM)
P.S. Matti on käynyt huolellisesti läpi tämän blogini ja tehnyt siihen huomautuksia. Esimerkiksi toinen kappale on Matin omaa tekstiä menneisyydestään. Tulemme yhdessä myös osallistumaan jatkokeskusteluun.
Tässä on pitkä keskustelu takana ja aihetta on tarkasteltu monesta näkökulmasta ja paljon on sanottu mutta jotakin voi vielä ehkä lisätä; ensimmäiseksi on tunnustettava alustuksen aloittajan toimineen oikein vertauksen ”laupiaan Samarialaisen” tavoin lähimmäisenä lähimmäiselle.
Rauli: ”” Galatalaiset saivat vastaanottaa kirjeen, jossa sanottiin kristityn tekemisistä, että ”kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin”(Gal6:10). Tähän hyvän tekemiseen liittyy oleellisena osana ”hyvä uutinen valtakunnasta”, kuten Raamattu tulevaisuusinformaatiota kutsuu.””
Tämä ”hyvän tekeminen” on ihmisyyden osoittamista mutta ennenkuin menen tähän Paavalin Galatalaisille osoittamaan toivomukseen palaisin vielä Luk.10: 25-37 kerrottuun tapaukseen jonka taustoja tutkiessa on helpompi ymmärtää miksi toiset toimivat kylmän rationaalisesti ja toiset pysähtyvät lähimmäisen kohdalla auttamaan seninkä voivat.
Vertauksen ”pappi ja leeviläinen” olivat toimenhaltijoita, heidän tuli pysyä virkaansa hoitaessaan puhtaina ja saastumattomina kaiken Lain määräysten mukaan, raskas taakka näillä oli siis jo valmiiksi kannettavanaan, saati että olisivat vielä pysähtyneet auttamaan tunnistamatonta alastonta ihmistä josta ei saattanut vaatetuksenkaan perusteella nähdä kauempaa oliko juutalainen taikka pakana, varminta siis mennä ohi sillä pakanan tai sairaan ruumiin kosketus tiesi Lain määrittämää saastutusta…
Pappi ja leeviläinen olisivat joutuneet tunnustamaan saastumisensa ja syntisyytensä kaikelle kansalla temppelin itäportilla ja sehän oli suuri häpeä, rationaalisesti toimimalla pääsi paljon vähemmällä ja status säilyi moitteettomana ulkopuolisesti mikä on käytännössä ”valkoiseksi kalkitsemista” Jeesuksen sanoja lainaten muttta sisäistä tyhjyyttä joka johtaa kyynisyyteen, armottomuuteen ja paljon mainittuun ”farisealaisuuteen”
Laupias Samarialainen oli vapaa ( kristityn esikuva ) , hänellä ei ollut tarvetta olla enempää laki-hurskas vaan ihmisyyttä osoittaen tehdä se mikä hänen pitikin tehdä ja toteuttaa siten Jumalan tahtoa:
””Evankeliumi onkin Jumalan voima jokaiselle uskovaiselle autuudeksi. Sillä tehdään lain tappama raato eläväksi ”” ( Prof.sana.s.30 ).
Jeesuksen vertaukset sisältävät hengellisen merkityksen, sellaisen löydämme myös kysymyksiin jonka ’Lain opettaja’ esitti: ”Mitä minun pitää tekemän että iankaikkisen elämän perisin? ” ja ” kuka minun lähimmäiseni on?”.
Palaisin nyt vielä aiheeseen ”rahojen viemisestä”, Jeeesuksen mukaan väärällä rikkaudella voi tehdä hankkia ystäviä (Luk.16:1-9 ) ja Paavali saattoi soveltaa juuri tätä ajatusta kun hän järjesti keräyksen ”Jerusalemin pyhiä varten” sekä Korintin seurakunnassa että Galatian seurakunnassa.
Tiedämme jo ”Apostolisten isien” kertomana että Jerusalemin seurakunta oli sisäisissä kiistoissaan jakautumisen partaalla josta myöskin Apostolien teoissa mainitaan; muutamat ”fariseusten lahkosta” kääntyneistä halusivat edelleen pitää kiinni kaikesta Laista ja noudattaa sitä ts.sälyttää selleisen ikeen lähimmäisilleen jonka Kristus oli nostanut pois.
Nämä ”lakiseurakuntalaiset” saivat puolelleen nk. Ebionit ( nimi merkitsee ’köyhät’ ) ja tilanne johti lopulta siihen että kutsuttiin koolle kokous päättämään mitä laista tuli noudattaa. Historia kertoo että nämä Ebionit ja juutalaiskrisityt joiden johdossa olivat Pietari ja Jaakob ja joidenka seurakuntalaisten osa vastusti Paavalia tämän ”lakiriidan” johdosta.
Tiedämme kuitenkin apostolien toimineen myöhemmin yhteistyösssä joten riita ei päässyt jakamaan seurakuntaa erottavasti ( myöhemmin Ebionit jatkoivat omalla linjallaan ) mutta silti tapahtuneesta huolimatta Paavali ei jäänyt kantamaan heille kaunaa vaan järjesti keräyksen juuri heidän puutettaan tasaamaan ( 1Kor. 16/ Gal. 1-2-3 ). Tämä on esimerkki siitä evankeliumin vapaudesta josta apostoli sanoo:
” Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” ( Gal.5:1 KR-92 ).
Hyviä ajatuksia, Nils Peter. Palaan tähänkin myöhemmin.
”Vapauteen Kristus meidät vapautti.”
Ilmeisesti olemme samaa mieltä siitä, että tuota kristillistä vapautta ohjattiin alkuseurakunnassa yhteisillä päätöksillä. Apostolien johdolla tehdyt päätökset(Apt15) sitoivat kaikkia kristittyjä(Apt16:4). Ja tuota päätöksen tekoa epäilemättä ohjasi Jumalan valtakunnan kuningas taovaasta käsin(Mat28:20).
”Jerusalemin seurakunta oli sisäisissä kiistoissaan jakautumisen partaalla,”
Epäilemättä näin oli. Paavali kirjoittikin, että ”vääryyden salainen vaikutus on jo olemassa. Sen, joka sitä on vielä pidättämässä, on vain ensin poistuttava tieltä.”(2.Tess2:7) Kun apostolit Johannesta myöden olivat kuolleet, alkoi se ajanjakso, jota kirkkohistoriasta voidaan seurata. Ja sille on kaikkine jakautumisineen ominaista ”vääryyden ihminen”, jonka vallankäyttö näkyy niin kovin ikävästi hengellisellä kartalla.
Rauli, en halua antaa sinulle kiireidesi keskelle enää enenpää vastattavaa ennen kuin ehdit kommentoida edellisiä vastauksiani, mutta yhden ajatuksen laitan vielä pohdittavaksi päivän mittaan. Eikä tarvitse edes vastata tähän, kunhan pohdiskelet. 🙂
Pyrkiikö Jehovan todistaja jäljittelemään Jeesusta vaiko fariseuksia?
*
*
*
Kirjoitit: ”Esimerkiksi Jeesuksen ohjeistusta katumattomasta väärintekijästä hänen seuraajiensa silmissä: “Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin”(Mat18:17).”
Miten JEESUS suhtautui pakanaan ja publikaaniin? Miten JEESUS käyttäytyi heidän seurassaan?
?
Tuleeko Jeesuksen seuraajan suhtautua heihin samoin kuin Jeesus ja jäljitellä käytöksellään HÄNTÄ vai suhtautua niin kuin fariseukset tekivät ja jäljitellä heitä?
Arvostan korkealle sen, että otat huomioon kiireeni. Tässä on nyt sinulla sellainen kysymys, johon haluan tarttua kohtalaisen pikaisesti. Nimittäin Jeesuksen repliikin merkitys kristitylle, kun hän totesi: “Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin.”
Raamatun teksti tulee ymmärtää aina oman aikansa kontekstissa. Meille ei-juutalainen tai verovirkamies ovat varsin neutraaleja käsitteitä. Mutta sitä ne eivät suinkaan olleet Jeesuksen umpijuutalaisille kuulijoille.
Kunnon juutalainen, siis ei vain uskonnollinen johto, suhteutui pakanoihin ja publikaaneihin hyvin nuivasti. Esimerkiksi Jeesuksen pidättämisen yhteydessä kerrotaan, että ”Juutalaiset eivät itse menneet palatsiin sisälle, etteivät saastuisi vaan voisivat syödä pääsiäisaterian”(Joh12:28). Pelkkä pakanan kanssa samaan tilaan meno oli juutalaiselle kadunmiehelle siis ”saastuttavaa”.
Apostoli Pietarilla, yhdellä Jeesuksen lähimmistä oli vielä Herransa taivaaseen astumisen jälkeen juutalaisesta taustastaan johtuvia ennakkoluuloja. Eikä vain kerran, vaan jopa toistuvasti. Saatuaan suoraviivaista oikaisua Jumalan puolueettomuuden suuntaan hän totesi: ”Niin kuin tiedätte, juutalaisen ei ole sallittua seurustella toiseen kansaan kuuluvien kanssa eikä mennä heidän luokseen”(Apt10:28).
Jeesuksen oma käytös oli tietenkin publikaaneja ja jopa samarialaistakin ymmärtävä, mistä häntä sitten usein syytettiinkin. Ympäröivä kulttuuri oli kuitenkin se, joka tässä asiassa nyt painaa eniten.
Jos kristitty sanoi Johannesburgissa 1970-luvulla vaaleaihoiselle uskonveljelleen, että ”olkoon hän sinulle kuin tummaihoinen”, ei se syvään ystävyyssuhteeseen kannustanut. Vaikka toki aidot Jeesuksen seuraajat ovat noissakin olosuhteissa olleet rotuerottelun yläpuolella.
Jeesus esittää kolme vaihetta rikkonutta veljeä kohtaan Matteuksen 18. luvussa. On huomattava, että tässä eletään aikaa, jolloin juutalainen seurakunta oli vielä voimissaan. Kristilliseen seurakuntaan tietysti soveltuu samanlainen menettely Jeesuksen ohjeita sovellettaessa.
Ensimmäinen askel on mennä kahdestaan juttusille ja selvittää asia. Jos tuloksia ei saatu aikaan, otettiin pykälää järeämpi keino käyttöön: seurakunnan edustaja mukaan neuvotteluihin. Ja sitten jos tuokaan askel ei tuottanut tulosta: kategoriaksi ”pakana tai publikaani”.
Huomaatko Aila, että kyse on sanktiosta – sen jälkeen kun auttamiskeinot on loppuun käytetty? Olisi epäloogista ajatella, että olkoon veli sitten lopulta yhtä läheinen kuin ennenkin ja antaa Jeesuksen mallin mukaisen publikaani-pakana-asenteen vallita. Sellaisessa ajattelussa ei olisi mitään järkeä.
Jeesuksen repliikki ei tarkoita tietenkään kurittomaksi heittäytyneen vihaamista. Sanonta ”pakana tai publikaani” ilmaisee vain sen tosiasian, että aiemmat läheiset välit katkeavat.
(Juutalaisten kerrotaan jopa vaihtaneet kulkusuuntaa, jos pakana/publikaani vastaan käveli. Niin äärimmäiseen käytökseen ei Jeesuksen ohjeistus liene kuitenkaan tarkoitettu)
Ymmärrätkö sinä Aila asian niin, että Jeesus esitti auttamisaskeleet vain pakollisena prosessina, joka ei välttämättä johda yhtään mihinkään?
Rauli, kysyit: ”Ymmärrätkö sinä Aila asian niin, että Jeesus esitti auttamisaskeleet vain pakollisena prosessina, joka ei välttämättä johda yhtään mihinkään?”
En.
Kun rohkaistut tarttumaan kirjaani Vartiotornin varjossa ja luet ne noin 450 kirjoittamaani sivua niin uskon, että saat erittäin selkeän kuvan siitä, miten minä ymmärrän Jeesuksen sanat karttamisesta.
Olen kirjassani kuvannut asiat melko perusteellisesti myös raamatullisuudesta käsin. En näe mitään järkeä siinä että joutuisin kirjoittamaan näkemykseni jonkinlaisena lyhennelmänä blogiisi vain siksi ettet halua tai ”uskalla” kirjaani lukea. 🙁
*
*
*
Rauli: ”Kunnon juutalainen, siis ei vain uskonnollinen johto, suhteutui pakanoihin ja publikaaneihin hyvin nuivasti. ”
Tiedän.
Kysyinkin. Miten Jeesus suhtautui pakanoihin ja publikaaneihin?
Kumpaa jäljittelet ”kunnon juutalaista” vaiko Jeesusta, joka teki varsin monia asioita hyvin eri tavalla kuin ”kunnon juutalainen”.
Moi Rauli.
Epäilit tässä ketjussa sitä, että ei ole PELKÄSTÄÄN oppikysymysten takia erotettuja. Tässä on sinulle yksi henkilö (minä), joka erotettiin pelkästään oppikysymysten takia. Minulla ei ollut mitään ”salaisia syntejä”. Oikeuskomitean vanhimmatkaan eivät sellaisesta edes vihjanneet.
Jos et usko minua, ota yhteyttä Espoo Eteläisen seurakunnan vanhimpiin. Kuuluin tuohon seurakuntaan, jonka nimi on nyt muuttumassa Matinkyläksi, ja samalla Espoon seurakuntien rajat muuttuvat.
Kun olen lukenut tätä ketjua, ihmettelen yhtä asiaa. Kritisoit Aila Ruohon kirjaa ja väität sen sisältävän valheellista tietoa LUKEMATTA KIRJAA.
Monet voisivat olla sitä mieltä, että lukematta kirjaa sen arvosteleminen on sekä sivistymätöntä että ennakkoluuloista. Onko sinulla kotonasi jokin kristallipallo, joka ilmoittaa kirjojen sisällön niitä lukematta? Ilmoittaako tuo kristallipallo myös sen, ketkä kirjan informanteista valehtelevat. Luulen, että tuollaiset väitteet loukkaavat syvästi niitä kirjan informantteja, jotka oman elämänsä kipupisteitä ovat kirjassa avanneet.
Huomaa samalla, Rauli, että tässä kommentissani ei ole yhtään linkkiä, minkä voisit blogin kuninkaana poistaa. Eikö se ole kiva asia?
Rauli -> ”Esitän vastakysymyksen: Oletko sinä kysynyt Jehovalta ja varmistunut siten, ettei Häntä ole olemassa?”
Samalla tavalla relevantti kysymys minulle kuin se, olenko varmistunut siitä ettei vaatekaapissani ole vaaleanpunaista elefanttia. Tämä ei ole rienaus, vaan yritys havainnollistaa missä roolissa jumaluudet maailmankuvassani on. ”Ja ihminen loi Jumalat” – kuten Pascal Boyerin uskontoa selittävä kirja toteaa osuvasti otsikossaan.
Rauli -> ”Eiköhän meidän henkilökohtaiset vakaumuksemme muodostu ihan lukemastamme ja tutkimastamme.”
Menemättä sen syvemmälti siihen, muodostuvatko ne todella tutkimastanne, vai siitä mitä teille ainoana vaihtoehtona syötetään, tarkoitin kysymystäni laajemminkin eli yhdyskuntaanne ajatellen. Yhdyskuntanne johtajat pitävät itsestäänselvyytenä, että Jehova pitää heitä maanpäällisenä puhetorvenaan. Mitä jos näin ei olekaan, ja Jehova on hylännyt uskontonne sen lukuisten väärinkäytösten johdosta, tai jos Jehova ei ole koskaan uskontoanne omana pitänytkään? Mitä ajattelisit Jehovan miettivän sellaisista uskonnoista, jotka pitävät ohjaustaan itsestäänselvyytenä?
Rauli -> ”Tämä keskustelumme, joka on nyt mennyt (lepsuuteni vuoksi päätoimittajana?) jälleen kerran erotettuihin ja heidän kohtaloihinsa.”
Mitäs lepsuutta siinä on, kun aihe kerran selvästi kuuluu blogaukseesi ottaessasi esille Ailan kirjan?
Rauli -> ”Kukaan meistä ei tunne tarkasti kokonaisuutta. Erottamiseen johtaneista tapauksista kun oikeuskomitean jäsenillä on täydellinen vaitiolovelvollisuus.”
Eivätköhän lähtijät tiedä kaikista parhaiten kokonaisuuden. Kyse on vain siitä, haluatko uskoa heihin. Vastaus on luonnollisesti ”en halua” – paitsi jokaisen sellaisen lähtijän kohdalla, joka kertoo asioita joita haluat kuulla. Joku voisi havaita tässä jonkinlaista yksipuolista kallistusta, eikö totta.
Oikeuskomiteoiden toimintaa arvioitaessa pitää ottaa huomioon sekin, että seurakunnan vanhimmat ovat keskimäärin kovin kouluttamattomia. Asiat joita he käsittelevät komiteoissa ovat usein sen luonteisia, että komitean jäsenillä ei ole edellytyksiä käsitellä niitä. Ei mitään koulutusta kohdata ihmisiä jotka on raiskattu, joilla on psyykkisiä ongelmia tai vaikkapa päihdeongelmia. Ja ei, yhdyskunnan oma koulutus ei ole oikeaa koulutusta tällaisten asioiden käsittelemiseksi. Nekin on valmistettu kouluttamattomien miesten toimesta, ja ne pidetään kouluttamattomien miesten vetämänä.
Komitean toiminta on niin ikään sidottu yhdyskunnan toimintamallien ja sääntöjen noudattamiseen. Yhdyskunta tulee niissä ensimmäisenä, sen jälkeen seurakunta ja vasta sen jälkeen ihminen. Näistä syistä johtuen komiteat aiheuttavat ajoittain väistämättä inhimillisen kärsimyksen tragedioita.
Rauli -> ”Olipa tieto erottamisen perusteista kuinkakin salattua seurakunnan puolelta, ihan jokainen tietää, että ylivoimainen enemmistö erotetaan sukupuolisen moraalittomuuden vuoksi.”
Olipa hyvä että otit tämän esille. Aivan varmasti on juurikin niin, että ihan jokainen Jehovan todistaja ”tietää”, että ylivoimainen enemmistö erotetaan sukupuolisen moraalittomuuden vuoksi. Tätä mielikuvaa ylläpidetään säännöllisesti. Mutta mistä me voimme todeta tämän varmuudella?
Suomessa tehtiin viime vuonna entisille Jehovan todistajille kysely, jossa selvitettiin miksi he olivat lähteneet tai miksi heidät oli erotettu. Kyselyyn vastasi 151 entistä Jehovan todistajaa. Kyselyn tulokset:
Erotettiin nk. haureudesta 9 (6 %)
Erotettiin haureudesta, mutta tein sen tarkoituksella 10 (7 %)
Erotettiin muusta väärinteosta tai -ajattelusta 9 (6 %)
Lähdin itse opillisista syistä 12 (8 %)
Lähdin itse, en enää uskonut että järjestöllä on Totuus 42 (28 %)
Lähdin itse, kun huomasin, ettei todistajuus ole minua varten 45 (30%)
Lähdin itse, järjestön toimintamalleissa oli jotain mitä en hyväksynyt 24 (16%)
Linkkiä kyselyyn en tähän laita, koska linkkien käyttö on ilmeisesti mielestäsi asiatonta (vaikka et ole syytöstäsi koskaan millään tavalla perustellut).
Sukupuolisesta moraalittomuudesta erottamiseen liittyy myös kyselyssäkin huomioon otettu piirre, eli se, että se voi olla vain yksi seuraus siitä ettei enää usko että Jehovan todistajilla on totuus. Erilaisia syitä toiminnan takana ei toki yhdyskunnan toimesta haluta koskaan erotella, helpointa on vain pitää yllä mielikuvaa että melkein kaikki lähtijät ovat moraalittomia. Näin ei tarvitse selitellä ja kenenkään ihmetellä esimerkiksi sitä, miksi näistä 151:stä entisestä Jehovan todistajasta valtaosa lähti itse.
”Sukupuolisesta moraalittomuudesta erottamiseen liittyy myös kyselyssäkin huomioon otettu piirre, eli se, että se voi olla vain yksi seuraus siitä ettei enää usko että Jehovan todistajilla on totuus.”
Tällä tarkoitin siis kyselyn vastausvaihtoehtoa ”Erotettiin haureudesta, mutta tein sen tarkoituksella”.
Menipä kyselyn tulos oudosti pötköön. Laitan sen tähän uudelleen niin saa helpommin selvää.
Erotettiin nk. haureudesta 9 (6 %)
Erotettiin haureudesta, mutta tein sen tarkoituksella 10 (7 %)
Erotettiin muusta väärinteosta tai -ajattelusta 9 (6 %)
Lähdin itse opillisista syistä 12 (8 %)
Lähdin itse, en enää uskonut että järjestöllä on Totuus 42 (28 %)
Lähdin itse, kun huomasin, ettei todistajuus ole minua varten 45 (30%)
Lähdin itse, järjestön toimintamalleissa oli jotain mitä en hyväksynyt 24 (16%)
Rauli, vastasit: ”Mikään näistä raamatunkohdista miten päin tahansa “tulkittuna” ei viittaa kristillisen toveruuden säilymiseen erotetun kanssa. Toki tilanteet vaihtelevat. Jokaisella on omat ympäristönsä, jossa soveltaa Raamatun antamia periaatteita ja vastaa tekemisistään Kaikkivaltiaan Luojansa edessä.”.
Esille ottamasi raamatunkohdat eivät viittaa, myönnän. En kuitenkaan tarkoittanut tätä, vaan sitä, että moraalittomuuden tai muun moitittavan käyttäytymisen takia seurakunnastaan ulosheitetty kelpaa kyllä muihin uskonnollisiin yhteisöihin nahkoineen ja karvoineen. Jopa hänen eteensä nähdään paljonkin vaivaa. Eikö tämä ole kummallista, olletikin, kun uskonnollinen yhteisö perustelee erottamistaan aivan samoin, kuten itse teit.
Myös se on perin kummallista, että nämä lukuisat uskonnolliset yhteisöt kertovat olevansa ainoat oikeat raamatullisesti elävät ja toimivat. Jokainen sanoo: Vain me olemme oikeassa, kaikki toiset ovat väärässä. Eihän näin voi olla, vaikka tätä ainoaa oikeaa totuutta miten Raamatulla ja Jumalan ilmoituksella perustellaan, kuten tapana on tehdä.
Jo aiemmin totesin: Olen kuitenkin ollut havaitsevinani, ettei kaikki auttaminen ole täysin vilpitöntä tai pyyteetöntä. Toisinaan auttamiseen on saattanut liittyä hieman itsekkäitä ajatuksia ja tarkoitushakuisuutta. Tällainen tekee auttajasta vastenmielisen vaikutuksen ja saattaa heijastua usein toistuessaan myös hänen taustayhteisöönsä, tuottaen sille kielteistä mainetta. Oletko huomannut?
Tähän et sanonut puolta sanaa, mutta kukaties Sinulla ei ole ollut mitään havaintoa tällaisesta omien kiireittesi tähden surakuntasi yhtenä vanhimmista, näet vanhimmaksi olen Sinut tunnistanut kirjoittamasi perusteella. Minulle kuitenkin on kerrottu ja itsekin olen ollut havaitsevinani, ettei kaikilla uskonnollisten yhteisöjen jäsenillä auttamista sanele pyyteettömyys, vaan pikemminkin saada autettava juuri omaan yhteisöön, joskus lähes keinolla millä tahansa. Tällainen ei ole mielestäni vilpitöntä auttamista.
”Moraalittomuuden tai muun moitittavan käyttäytymisen takia seurakunnastaan ulosheitetty kelpaa kyllä muihin uskonnollisiin yhteisöihin nahkoineen ja karvoineen.”
Olet aivan oikeassa., Jaakko. Monissa yhteisöissä taitaa olla ”Tulkaa kaikki” tunnuslauseena, katto korkealla ja seinät etäällä toisistaan.
Jeesus taisi puhua jotakin katumuksesta ja parannuksenteosta, jopa kapeasta tiestä, jolla kulkeminen vaatii ponnisteluja. Mutta eiväthän Jeesuksen puheet paljoakaan merkitse silloin kun vain hänen uhrikuolemansa noteerataan syntien anteeksiantamisautomaattina…
Varmaankin tiedät, ettei mistään yhteisöstä lähtenyt voi liittyä Jehovan todistajien seurakuntaan ”nahkoineen ja karvoineen”. Esimerkiksi avoliitto täytyy muuttaa kiinteämpään malliin ja tässä Matin tapauksessa korkki täytyy pistää kiinni joltisellaikin varmuudella.
”Minulle kuitenkin on kerrottu ja itsekin olen ollut havaitsevinani, ettei kaikilla uskonnollisten yhteisöjen jäsenillä auttamista sanele pyyteettömyys, vaan pikemminkin saada autettava juuri omaan yhteisöön, joskus lähes keinolla millä tahansa. Tällainen ei ole mielestäni vilpitöntä auttamista.”
Olen samaa mieltä, vilpitöntä ei auttaminen ole. Omista tekemisistäni viittaan Paavaliin, joka sanoi hyvin: ”Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra.”(1.Ko4:4)
Rauli, ” Arvostan korkealle sen, että otat huomioon kiireeni. Tässä on nyt sinulla sellainen kysymys, johon haluan tarttua kohtalaisen pikaisesti. Nimittäin Jeesuksen repliikin merkitys kristitylle, kun hän totesi: “Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin.”
Raulin tulkinta karttamisesta on hereettinen. Se on myös puhtaaksi viljelty malli johon viritetty sellaista ruutia josta edes Jeesus ei opeta. Oikeastaan kukaan ei tiedä mitä tämä karttaminen Jehovan todistajilla tarkoittaa? Raulin tulisi avata se tulkintamalli perusteellisesti.
Rauli kaveeraa täällä meidän publikaanien , syntisten ja harhaoppisten kanssa. Samalla hän puhuu jostakin publikaanien karttamisesta. Publikaanit eivät olleet entisiä Jehovan todistajia, he eivät olleet ikinä käyneetkään konventtisalilla.
Kirkkokuri kohdistettiin yleensä kirkossa harhaoppisiin ja syntistä elämää viettäviin jotka eivät katuneet syntejä. Mutta kyllä heitä tervehdittiin ja heille osoitettiin rakkautta. Pään kääntäminen ja niskojen nokittelu ei sovi kristitylle.
Sami: ”Rauli kaveeraa täällä meidän publikaanien , syntisten ja harhaoppisten kanssa.”
Noinkin asian voi halutessaan ilmaista. Paavali opettaa näin: ”Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa. En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta(1.Ko5:9,10)
Toisaalta hän varoittaa huonon seuran vaikutuksesta: ”Älkää eksykö! ”Huono seura hyvät tavat turmelee(1.Ko15:33).”
Esimerkiksi noiden kahden ”pykälän” välissä meidän kristittyjen on yritettävä eteenpäin mennä.
Lisäksi Jehovan todistajille ei ole mitään väliä sillä, miksi ihminen lähtee tai erotetaan – hylkäämissääntö on voimassa joka tapauksessa. Yhä useampi jättää todistajat vain koska ei koe uskontoa omakseen, tai uskoa ylipäätään*. Ja tekevät tämän vain koska ovat rehellisiä itselleen ja muille. Mutta ei auta. Hylkäämissäännön mukaan ihminen jätetään yksin, vanhempia, sisaruksia, sukulaisia ja ystäviä myöten.
* Tämähän on väistämätön seuraus siitä, että Jehovan todistajat pyrkivät kastamaan lapset ja nuoret yhteisöönsä. Iässä, jossa he eivät luonnollisesti tiedä tuon taivaallista, tai sen enempää maallistakaan, mikä heidän maailmankatsomuksensa todellisuudessa on ja mihin suuntaan se kehittyy aikusena. Lasten ja nuorten kastaminen on siksi edesvastuutonta.
Ailalle. Osa1
Olet aivan oikeassa siinä, ettei vanhinten opaskirjassa ”sanota, että jos joku väittää tulleensa raiskatuksi, on otettava välittömästi yhteyttä viranomaiseen ja terveydenhuoltoon. Ei edes jos kyseessä on lapsi / pedofilia, tällaista neuvoa ei silloinkaan anneta”.
Oletko ajatellut että miksi? Olisikohan syynä se, että kirjan kohderyhmä, vanhimmat, harvoin joutuvat raiskauksen uhriksi.
Niitä sisariamme, jotka ovat niitä potentiaalisia uhreja, opastetaan esimerkiksi seuraavasti: ”Nykyäänkin raiskaus on vakava rikos, josta rangaistaan ankarasti. Uhrin ei pidä epäröidä ilmoittaa tapahtuneesta poliisille. Näin viranomaiset voivat rangaista syyllistä. Jos uhri on alaikäinen, tarvittaviin toimiin voivat ryhtyä hänen vanhempansa”. Näin Vartiotorni neuvoo vuoden 2005 elokuun numerossa sivulla 13.
Toinen poiminta uhreille annetuista ohjeista:
”Hakeudu lääkärinhoitoon.
Pyydä halutessasi raiskausten asiantuntijaa tulemaan mukaasi lääkäriin tai oikeuteen, mikäli tällainen asiantuntija on käytettävissä.
Ilmoita asiasta poliisille heti kun kykenet siihen. Asiantuntijat suosittavat sitä sinun ja toisten naisten turvallisuuden tähden. Ilmoittaminen ei merkitse syytteen nostamista, mutta jos päätät myöhemmin viedä asian oikeuteen, viivästynyt ilmoitus heikentää mahdollisuuksiasi jutun käsittelyssä.
Säilytä todistusaineisto. Älä peseydy, vaihda vaatteita, pese tai kampaa hiuksiasi tai hävitä sormen- tai jalanjälkiä.
Terveydenhuoltohenkilöstö kerää todistusaineiston ja testaa, oletko saanut sukupuolitaudin tai tullut raskaaksi. Jos sinulle tarjotaan ”aborttipilleriä” (”katumuspilleriä”), kristityn on syytä tietää, että tuollaiset lääkkeet voivat saada elimistön tuhoamaan hedelmöityneen munasolun.” (Herätkää 5/1993)
Ovatko ne informanttisi, jotka on erotettu raiskauksen uhreina, noudattaneet näitä ohjeita?
Ailalle osa2
”Oikeuskomiteat on pantu pystyyn, koska on saatu tietää, että sisar on ollut ’osallisena moraalittomassa toiminnassa’ eikä tiedetä kuka on syyllinen.”
Nyt ymmärrän, etteivät ”sinun raiskattusi” taida ollakaan ihan noin vain uhreiksi sattumalta joutuneet. ”Mennyt mukaan sopimattomaan illanviettoon…juonut liikaa alkoholia?” Niinkö oli menetelty?
Raiskaus on aina rikos, sammuneeseen yhtyminenkin on ankarasti kriminalisoitu. Tästä ei puolta sanaa raiskaajan puolustamiseksi. (Vaikka suomalainen oikeuslaitoskin on puhunut ”lyhytkestoisesta” lieventävänä asianhaarana.) Nyt vaikuttaa siltä, että raiskaus on voinut olla pitkän riskikäytöksen onneton lopputulos? Seurustelu on mennyt liian intiimiksi, ja ihmisen luonnollinen viettitoiminto hoiti loput.
Eräs poliisimies totesi hiukan karkeansävyisesti tällaisesta raiskaukseen johtavasta prosessista: ”Toinen antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa”. Toki alan mies tiesi, kenellä vastuu on rikoslain edessä.
Vaikka oikeuskomitea toteaisi, että sisar oli osasyyllinen tapahtuneeseen, ei erottaminen ole automaattinen seuraus. Ja jos erotetaankin, katuva väärintekijä on sydämellisesti tervetullut takaisin. Jeesuksen kertomus tuhlaajapojan paluusta kertoi, että isä tuli hyvin pitkälle poikaansa vastaan.(Lu15:20)
Ja sitten vielä poiminta tekstistäsi: ”Voinet myös kuvitella, miltä 17-vuotiaasta raiskatusta naisesta tuntuu joutua kolmen aikuisen vieraan miehen kuulusteltavaksi siitä miten seksiakti on tapahtunut?” ”Ehkä sinä vanhimpana voit kertoa minulle miksi yksityiskohtaisia kuvauksia tarvitaan?” ”Uhri on “hengellisessä mielessä syyllinen” (vertaa DInan tapaus Raamatussa)”
Korutonta ja käsittämätöntä kertomaa korvilleni. Miksi ihmeessä ei valituskomiteaa ole koolle kutsuttu? Tiedätkö sinä?
Olisi helppo sanoa, että valetta kaikki tai puistaa päätä ja todeta, että minä en tuollaiseen ”oikeudenjakamiseen” voisi ryhtyä. Näillä tiedoilla tyydyn vain ihmettelemään ja kummastelemaan. Äimän käkenä. Mitä minä muutakaan voisin?
Rauli, kirjoitit: ”Nyt ymmärrän, etteivät ”sinun raiskattusi” taida ollakaan ihan noin vain uhreiksi sattumalta joutuneet. ”Mennyt mukaan sopimattomaan illanviettoon…juonut liikaa alkoholia?” Niinkö oli menetelty?”
Tutustu kirjaani, niin ei tarvitse kysellä. Mutta kun se ilmeisesti saa odottaa, niin lainaan nyt sinulle sieltä selvennykseksi muutaman pätkän.
Ja ennen lainauksia, kiitokset sinulle. Yllä olevilla kommenteillasi osoitat todeksi sen asenteen, josta tekstissäni kuvataan. Kirjoitit: ”Pitkän riskikäytöksen onneton lopputulos” . . . varsin asenteellista Rauli.
No, luepa nyt seuraava lainaus.
”Toinen haastateltu, 19-vuotiaana neitsyenä raiskauksen uhriksi joutunut, kertoo todistajien seurakunnassa opettavan, että naimattomalle yhdyntä on kaikissa muodoissaan synti. Järjestössä uskotaan, että jos nainen on vaarassa tulla raiskatuksi, hän on itse aiheuttanut sen esimerkiksi käytöksellään, pukeutumisellaan tai hakeutumalla huonoon seuraan. Raiskaukseen alistuminen katsotaan haureudeksi, jos tilanteesta selviää hengissä, haastateltu toteaa.
’On parempi tulla tapetuksi kuin raiskatuksi, niin kovasti pitää taistella vastaan: kuolleella on mahdollisuus saada ylösnousemus, mutta raiskaukseen alistuminen on haureutta.
Minulla oli tuona iltana ylläni farkut ja musta t-paita, joka ei ollut vartalonmyötäinen eikä siinä ollut avaraa kaula-aukkoa. Luulin naiivisti, että olin turvassa kun vietin aikaa toisten todistajanuorten kanssa. Ja kyllä, olin niin humalassa, etten kyennyt tekemään vastarintaa riittävästi tullakseni tapetuksi.’ ” (s. 248)
Huomaa, että yllä olevassa tekstissä on mukana hippunen ironiaa. Huomautan näin etukäteen, ettei tarvitse tarttua epäolennaisuuksiin (ts. tässä mainintaa tapetuksi tulemiseen).
Vastaukset kysymyksiisi:
Meni mukaan Jehovan todistajien illanviettoon (ovatko ne sopimattomia – en tiedä).
Juonut liikaa alkoholia – kyllä. Siitä minulla ei ole tietoa, oliko nuoren naisen raiskannut uskonveli humalassa – oletan että oli, mutta tekstistä ymmärsin, ettei informanttini osannut pelätä mitään tällaista lopputulosta, olihan hän viettämässä iltaa TOISTEN JEHOVAN TODISTAJIEN seurassa.
Lyhennelmä kirjasta: Kun raiskauksesta syntynyt paha olo jatkui, uhri kääntyi seurakunnan vanhinten puoleen ja joutui oikeuskomiteaan.
Raiskannut uskonveli kiisti syytteet ja uhri joutui UUDESTAAN oikeuskomitean kuultavaksi.
Toisesta komiteasta informantti kertoo lyhennettynä näin:
”Tilanne komitean kuulustelussa kääntyi täysin päinvastaiseksi kuin olin odottanut. Syytettynä ei ilmeisesti ollutkaan hyväksikäyttäjäni vaan minä. – – . . . kuuntelin näiden miesten ja hyväksikäyttäjäni valheita siitä, minkälainen arvoton huora olen. Koko sen ajan, kun minua syyllistettiin, kyseinen veli istui vajaan metrin päässä minusta kuuntelemassa ja aika ajoin jopa täydentämässä näitä minusta keksittyjä tarinoita. – –
Tämä henkinen raiskaus näiden neljän miehen taholta oli vielä paljon pahempi kuin alkuperäinen fyysinen.” (s. 249)
* *
*
Rauli: ”Vaikka oikeuskomitea toteaisi, että sisar oli osasyyllinen tapahtuneeseen, ei erottaminen ole automaattinen seuraus. ”
Totta. Ei kaikkia niitäkään oikeuskomiteaan raiskauksen uhreja, jotka on mainittu kirjassani ole erotettu seurakunnasta. Yksi tappoi itsensä oikeuskomitean jälkeen ja yllä oleva nainen kertoo elämästään oikeuskomitean jälkeen näin:
”Luulin aluksi, että oikeuskomiteassani käsitellyt asiat pysyisivät salassa, koska minua ei julkisesti nuhdeltu. Jälkeenpäin kuitenkin kuulin sellaisia kommentteja tutultani, ettei seurakunnan sisältä enää sellaista miestä löydy, jolle taustani huomioon ottaen kelpaisin. Eli kun yksi veli raiskaa, on sen jälkeen kelvoton toisten silmissä.” (s. 250)
Että sillee.