Ylläolevaa otsikkoa riittävän monta kertaa katseltuani päätin moisen tempun toteuttaa. Olen vienyt tuttavaltani Matilta kaikki hänen rahansa jo lähes kuuden vuoden ajan. (Jos joku aikoo tämän avoimen tunnustukseni saattaa iltapäivälehtijournalismin koristeeksi, ei kannata lukea tätä blogia enempää, koska uutisotsikkoon voi jatkossa tulla turhan paljon sen alas ampuvia yksityiskohtia.)
Jotakin rahansa menettäneen taustasta. Ryyppäsi teologiset opintonsa pystyyn Helsingissä. Onnistui pelastautumaan Valamon luostariin Heinävedelle, jossa teologian kandidaatin tutkinto teetettiin loppuun kuuliaisuustyönä. Luostarin Matti joutui jättämään vaikean ihmissuhdekriisin takia. Antoi vihkiä itsensä luterilaisen kirkon papiksi, mutta hillittömäksi villiintynyt juopottelu vei siihen, että Matti luopui kehotettuna luterilaisesta pappeudesta. Vuodesta 1999 lähtien hän on ollut ortodoksimaallikko. Psyykkisistä syistä myönnettiin työkyvyttömyyseläke noin 20 vuotta sitten.
Kuusi vuotta sitten Matti päätti ottaa selkoa siitä, miten Jehovan todistajat Raamatun tekstin ymmärtävät. ”Te tarjoatte minulle suurimman haasteen,” mies totesi jonkin aikaa asioihin perehdyttyään. Suurin haaste toisin oli kuningas alkoholi, jonka seurauksena Matilla oli aina ”matti kukkarossa”.Tuskin olisi elänyt varakkaampana näinkään kauan.
Matin asunto oli osa ”juoppokoloniaa”, kuten hän tilannetta kuvaili. Oli siis päästävä toisenlaisiin olosuhteisiin.
Asunto löytyikin oivalliselta paikalta, yksiö läheltä pienen kaupunkimme valtakunnansalia. Naapurit eivät kuitenkaan pitäneet miehestä, joka eläkepäivänsä ratoksi kanavoi ”Fagerholmin apteekin” tuotteen(Matin käyttämä termi) tuntikausien meluamiseksi ja möykkäämiseksi. Häädön uhatessa istahdimme pitämään palaveria.
Se olin minä, joka sanoin, että ”entäs jos minä vien kaikki sinun rahasi? Silloin et voi mennä viinan ostoon eläkkeen kolahtaessa tilillesi.” Kerroin myös tuon blogiotsikkoni sanoman, onhan olemassa siihen ihan vakavissaan uskovia.
Sovimme sellaisesta käytännöstä, että pidämme huolta siitä, että Matin tili pysyy mahdollisimman nollilla. Asian olisi tietysti voinut järjestää suorilla tilisiirroilla, mutta alkoholistille lienee hyväksi se, että hän voi työstää ongelmaansa. Olemme vierailleet pankkiautomaatin ohella myös kaupassa, josta on täytetty Matin jääkaappia. Kauppalaskun ohella hoidan Matin muutkin menot, vaimoni pitäessä kirjanpidon. Jokainen meno ja tulo ovat kenen tahansa tarkistettavissa. Vain tällä tavoin Jehovan todistajat voivat viedä ihmisiltä rahat.
Nyt Matti on ollut kuusi vuotta melkein ilman alkoholia, yli kaksi vuotta ilman viinan tippaa. Meidän yhteistyöstämme on tullut merkintä virallisiin terveyskeskuspapereihin ja myös AA-ryhmässä asia tunnetaan. Tietääkseni Matti on kertonut myös raitistumisestaan monille tutuilleen, joten taitaa jokunen kirkkoherrakin tietää opiskelukaverinsa päässeen paremman elämän alkuun.
Matti on ollut aina erittäin aktiivinen osallistuja. Nykyisin hän osallistuu Jehovan todistajien kokouksiin käyttämällä erinomaisia puheenvuoroja. Keskustelumaisuus sopii miehelle ilmeisen hyvin, kun Raamatun opetuksia pohdiskellaan.
Läpi viinanhuuruisen elämänsä Matti on ollut lukuharrastuksessaan moniruokainen. Vuoden lainaajana paikallisessa kirjastossa palkittu muistaa erittäin hyvin esimerkiksi kirkkohistorian asioita, eikä käytetty liuotin näytä vaikuttaneen sanottavasti muutenkaan asioiden teoreettiseen kokonaishallintaan. Tausta on oivallinen myös silloin kun puhutaan lähdekritiikistä.
Kirjastossa on olemassa sellainen palvelu kuin etälainaus. Tuttavani on muun lukuaineiston ohella käynyt läpi kaikki suomenkielellä saatavissa olevat teokset, joissa ruoditaan Jehovan todistajia ja heidän opetuksiaan. Åbergin kirjan ohella Matti on perehtynyt niin Pasi Turusen kuin Aila Ruohon hengentuotteisiin. Olen kysellyt entiseltä lehden kirjallisuusarvostelijalta, sellaistakin uraan kuuluu, kommentteja jt-kriittisestä kirjallisuudesta. Matti antaa varsin perusteellisia selvityksiä, niin myös kyseisistä teoksista.
”Kun luin kirjaa ensimmäisiä kymmeniä sivuja, havaitsin tekstissä vakavan kallistuman. Kirja menettää uskottavuutensa, jos kriittisyys jotakin yhteisöä kohtaan nousee sellaiseen päärooliin, että käytännössä mitään myönteistä ei löydy.” Tuohon tapaan Matti kommentoi esimerkiksi Turusen teosta, ja ymmärsin syynsä oikein hyvin.
Olemme joskus keskustelleet Matin kokemuksista hänen aikaisemmissa uskonnollisissa yhteisöissään. Totesin Matin juttuja kuunneltuani, että ”sinähän saisit aikaan melkoisen kohujutun julkistaessasi kaikki tietosi”, sillä joukossa on varsin julkisiakin henkilöitä.
”Minä en varmasti ryhdy hankkeeseen, jonka tarkoituksena on vain mustamaalata uskonveljiäni”, Matti toteaa. Miehessä on paljon hyvää, ajattelee minun lisäkseni moni muukin.
Matti-pappi, kuten jotkut kylän miehet häntä kutsuvat, ei kuulu Jehovan todistajiin. Voi olla, että hänestä sellainen tulee. Matin hengellinen tulevaisuus ei ole mitenkään sidoksissa Matin auttamiseen, jota moni muukin on tehnyt kuin allekirjoittanut. Mielestäni kristityn velvollisuus on auttaa kaikkia lähimmäisiään, taustasta riippumatta. Erityisen miellyttävää on auttaa sellaisia, jotka Jeesus määritteli Vuorisaarnassaan aivan ensimmäisinä onnellisiksi(autuaiksi): ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.”(Mat5:3UM)
P.S. Matti on käynyt huolellisesti läpi tämän blogini ja tehnyt siihen huomautuksia. Esimerkiksi toinen kappale on Matin omaa tekstiä menneisyydestään. Tulemme yhdessä myös osallistumaan jatkokeskusteluun.
Nuo sanat osoitettiin Jeesuksen ensimmäisille seuraajille, pääsääntöisesti apostoleille. Heidän valtuutuksensa ulottuivat paljon laajemmalle kuin Jeesuksen myöhemmillä opetuslapsilla, jopa parantamisia ja kuolleiden herättämisiä tapahtui tuolloin.
Rauli: ”” Apostolit eivät toki voineet tuosta vain päättää syntien anteeksi saamisesta. Mutta kun he sellaisen tapahtuman ääneen sanoivat, se merkitsi taivaassa tehdyn päätöksen leimaamista. Nimenomaan tässä järjestyksessä. Jumalan henki ohjasi epäilemättä heidän päätöstään, kuten sinäkin tuossa painotat.
Pääsääntöisesti Raamattu kertoo, että synnit saadaan anteeksi ihan vain Jumalalle asia esittämällä, ja Jeesuksen Kristuksen nimessä Häntä lähestymällä. Muita välimiehiä en ymmärrä tässä tarvittavan. ””
Kristus on ”välittäjä” , oikein sanoit; ”muita välimiehiä en ymmärrä tässä tarvittavan” , siitä ei ole kuitenkaan kysymyskään vaan _seurakunnasta_ ja seurakunnan tehtävästä; julistamisesta, todistamisesta ( Rom 10:14-15 ) ja evankeliumin saarnaamisesta eli nk. Uuden liiton virasta:
Tractatus de potestate et primatu papae*
”” Vastaamme kuitenkin lyhyesti kysymykseen, kuinka nuo Kristuksen lausumat on tulkittava. Kaikissa näissä Pietari edustaa koko apostolien joukkoa, kuten tekstistä käy ilmi. Eihän Kristus tee kysymystään (Matt. 16:15) yksin Pietarille, vaan hän sanoo: ”Kenen te sanotte minun olevan?” Lauseiden ”sinulle annan avaimet” ja ”mitä sinä sidot” yksikköä vastaa (Matt. 18:18) toisaalla monikko: ”Mitä te sidotte” ja Johanneksen evankeliumissa: (Joh. 20:23) ”Keiden synnit te annatte anteeksi”. Nämä sanat todistavat, että avainten antaminen ja työhön lähettäminen koskevat kaikkia apostoleja samanvertaisina. Onhan lisäksi myönnettävä, että avaimet eivät kuulu kenellekään yksityiselle henkilölle vaan kirkolle, kuten monet täysin selvät ja vankat perusteet osoittavat. Puhuessaan avaimista Kristus lisää (Matt. 18:20): ”Missä ikinä maan päällä kaksi tai kolme sopii asiasta…” Varsinaisesti ja välittömästi hän siis uskoo avaimet kirkon haltuun, ja juuri siksi oikeus kutsua virkaan kuuluu varsinaisesti kirkolle, Noissa Kristuksen sanoissa Pietari siis pakostakin edustaa koko apostolijoukkoa. Ne eivät myönnä Pietarille mitään etuoikeutta, ylivaltaa tai herruutta.
Entä sitten lause: (Matt. 16:18) ”Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni”? Kirkkoa ei varmasti rakennettu jonkun ihmisen arvovallan varaan vaan sen tunnustuksen viran varaan, jonka Pietari oli lausunut, kun hän julisti Jeesuksen Kristukseksi, Jumalan Pojaksi. Siksi Kristus puhuttelee häntä viran hoitajana: ”Tälle kalliolle” merkitsee: tälle viralle. Uuden liiton virkaa ei ole sidottu paikkoihin eikä henkilöihin kuten leeviläinen virka, vaan se ulottuu koko maailmaan, missä ikinä Jumala jakaa lahjojaan, nimittäin apostoleja, profeettoja, paimenia ja opettajia. Viran merkitys ei perustu yhdenkään ihmisen arvovaltaan, vaan Kristukselta peräisin olevaan sanaan. ””
– ylläolevassa tiivistetään se miten ja minkä viran Kristus jätti seurakuntansa vastuuksi ja oikeudeksi jonka Pää hän on ja tätä palvelijan virkaa on jokainen todellinen kristitty asetettu hoitamaan ( Mat 24:45-46 ) .
Jeesus sanoo olevansa seurakuntansa kanssa ”kaikkina päivinä” ( Mat 28:19-20 ) ja sen hän tekee kuinka mitenkään muutoin kuin Pyhän Hengen välityksellä, niin ollen apostolit joita meidän tulee pitää veljinä, ei ”uskomme herroina” kuten Paavali sanoo eivät pidättäneet muilta perintöään vaan jättivät sen jälkipolville _kaikessa laajuudessaan_ ja lainaan tähän 1 Piet. 2 luvusta sen tekstikohdan joka kertoo mikä evankeliumin tehtävä on: saattaa ihmislapset Pään ja Isän yhteyteen tässä ajassa ja sitten myös tulevassa:
4 Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. 5 Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden. 6 Sanotaanhan Raamatussa:
— Katso, minä lasken Siioniin kulmakiven, valitun kiven, jonka arvo on suuri. Joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.
7 Te, jotka uskotte, saatte siis osaksenne tämän arvon ja kunnian, mutta niille, jotka eivät usko, ”kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakivi, 8 kompastuskivi ja kallio johon langetaan”. Koska he eivät tottele sanaa, he kompastuvat, ja se heidän osakseen on määrättykin.
9 Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. 10 Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa. Ennen te olitte armoa vailla, mutta nyt on Jumala teidät armahtanut. (KR-92)
Huomaa tämä; ” toimittamaan hengellisiä uhreja” ja ”Te jotka uskotte saatte siis osaksenne tämän…”.
* yksi nk. tunnuskirjoista.
Rauli -> ”Lauseellani “Meidän kirjallisuutemme ei kyllä kovin kummoisesti palstatilaa exille anna” tarkoitin, ettei julkaisuissamme existä puhuta juuri mitään.”
Kyllä siellä existäkin puhutaan. Parjataan mieleltään sairaiksi, valehtelijoiksi, juopoiksi, kiristäjiksi ja niin edelleen. Lisäksi luodaan mielikuvaa että melkein kaikki exät on erotettuja moraalittomien sukupuolisuhteiden takia. Mielikuva on todennäköisesti laskelmoitu ja pelkkä myytti, johon aikaisemmin lainaamani kyselykin viittaisi. Syitä lähtemiseen on tukuittain. Myös niissä tapauksissa, joissa paperille on saatu syyksi ”moraaliton sukupuolisuhde”.
Rauli -> ”Sama linjahan on myös Raamatussa.”
Johon olen aikaisemminkin ottanut kantaa ja todennut että Raamattu ei ole siltä(kään) osin siksi kovin uskottava kertomus. Oikeuskäsitteet pätevät kaikkialla, eivätkä uskonnolliset käsikirjat ole sen ulkopuolella.
Rauli -> ”On täysin mahdollista, että raiskaaja on Ailan kertomassa tapauksessa jäänyt vaille hänelle kuuluvaa seurakunnallista sanktiota eli erottamista. Kyse ei tietenkään ole mistään toimintamallin ongelmasta vaan siitä, että joku kelmi on valehdellut ja erehdyttänyt.”
Kokemuksen traumaattisuus johtui siitä, että uhri joutui olemaan kuulustelussa yhdessä _raiskaajansa kanssa_ ja asiaa käsittelivät maallikot, joille tällaisten asioiden käsittely ei kuulu millään tavalla. Kaikki tämä johtuu vain ja ainoastaan yhdyskuntanne toimintamalleista. Mitään merkitystä ei ole sillä että raiskaaja oli kelmi, koska koko trauman aiheuttavaa tilannetta ei olisi ollut olemassakaan ilman toimintamallejanne. Rikoksen selvittäminen kuuluu viranomaiselle, ei yhdellekään uskonnolliselle yhdyskunnalle.
Rauli -> ”Muuhun jankuttamiseesi sanon kohteliaan päättäväisesti: ei ole kommentoinnin arvoista. Enkä tarkoita nyt vain tuota sinun kulttiteostasi.”
Minulla on toisenlainen arvio siitä miksi jätät jälkeesi hyvin olennaisia ja täysin asiallisia kysymyksiä ja yksityiskohtia.
Rauli -> ”Joskus keskustelimme siitä, että jotkut “näyttelevät” seurakunnassa kristittyä, vaikka sydän on ihan muualla. Minusta sellainen on epärehellisyyttä, olipa syynä mikä tahansa.”
Suhtaudut vaikeaan kokonaisuuteen naivin mustavalkoisesti. Te itse kastatte lapsia ja nuoria yhdyskuntaanne, ja ihmettelet, miksi jotkut näyttelevät myöhemmällä iällä Jehovan todistajaa, kun vaihtoehto on että henkilö menettäisi mahdollisesti kaikki sosiaaliset suhteensa vanhempia, sisaruksia ja ystäviä myöten. Se, että seurakunnissanne on näyttelijöitä johtuu sekin vain ja ainoastaan omista toimintamalleistanne.
Oletko havainnut, että ongelmat koetaan yhteisössänne aina yksilöstä johtuviksi, vaikka ongelmat johtuisivat ainoastaan yhteisönne säännöistä ja toimintamalleista?
Rauli -> ”Rauli -> ”Voitko sinä pitää tällaista informanttia lähtökohtaisesti rehellisenä kansalaisena? Jos hän kerran huijaa omaa seurakuntaansa, miksi sinä olisit turvassa?””
Tällaiset päätelmät eivät osoita kovin tarkkaa harkintakykyä tai kokonaisuuksien ymmärrystä. Se, että joku on joskus näytellyt todistajaa, koska ei ole osannut tehdä ratkaisua hylkäämissäännön takia, ei tietenkään tarkoita että kyse olisi jollain tavalla epärehellisestä kansalaisesta, tai että yksilön rehellisyydestä voitaisiin päätellä laajemmin yhtään mitään. Lauseesi osoittaa surullisen kuvaavasti miten kestämättömällä, epäreilulla ja mustavalkoisella tavalla Jehovan todistajat ohjataan ajattelemaan entisistä uskonveljistään.
Rauli -> ”Tässä on ollut nyt kovasti puhetta molempien osapuolten kuuntelemisesta oikeusperiaatteen toteutumiseksi. Vaikuttaako sinuun mitenkään se, että erottamisprosessin yksityiskohdat ovat aina ehdottoman salassa pidettävää tietoa? Vain toisella osapuolella on mahdollisuus kertoa?”
Vaikuttaako sinuun mitenkään se, että oikeuskomiteat jättävät jälkeensä samanlaisia traagisia tapauksia ja tapausten ala-arvoista hoitamista ympäri maailman, jolloin voidaan melko hyvällä syyllä olettaa, että komiteoilla on oma osansa ongelmien ilmenemisessä?
On myös hyvä ymmärtää, että kyse ei ole siitä että komiteat tuottaisivat enimmäkseen tai ainoastaan surkeita tapauksia, vaan siitä, että niihin liittyvät realiteetit tuottavat niitä väistämättä tietyssä määrin. Jos tähän ei suhtauduta vakavasti, vaan ongelmista syytetään aina yksilöitä ja oma osuus niihin kielletään, ongelmat tulevat jatkumaan. Paasikiveä mukaillen: ”Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.”
Raamattu lähtee siitä tosiasiasta, jota me olemme tuossa Ailan kanssa puntaroineet: tahalliset ja katumattomat väärintekijät erotetaan kristillisestä seurakunnasta. Ääritapauksessa jotkut muutkin muutkin Raamattuun nojautuvat uskonnolliset ryhmät noudattavat tuota mallia, eivät toki läheskään kaikki. Kyse on aina yksilöiden tekemistä ratkaisuista ja Raamatun vastaisen menettelyn äänekkäästä tai hiljaisesta hyväksymisestä.
Ja joissakin tapauksissa väärintekijä pääsee valehtelemalla pälkähästä. Hyvin suurella todennäköisyydellä vain tilapäisesti.
Olet siis sitä mieltä, että ”ongelmat johtuvat ainoastaan yhteisönne säännöistä ja toimintamalleista”. Ole hyvä vaan, minkäs minä sinun ajatuskulullesi mahdan.
Säännöt ovat suoraan Raamatusta, siellä kielletään tietyn käytöksen ja nimikkeen krisititty kombinoiminen. Ja sitten Raamattu kehottaa vastuuasemissa olevia huolehtimaan seurakunnan puhtaudesta. Toki voit olla Raamatun kanssa eri mieltä, mutta niin siellä sanotaan. Vai eikö sinun mielestäsi sanota?
Miksi ihmeessä koko ajan syytät systeemiä? Muistutat paljon niitä aatteen paloa tunteneita, poliittisia systeemin syyttelijöitä(70- ja 80-luku). He ovat kovasti rauhoittuneet, olisikohan sinunko jo aika?
On helppo olla kanssasi samaa mieltä lauseesta ”Rikoksen selvittäminen kuuluu viranomaiselle, ei yhdellekään uskonnolliselle yhdyskunnalle”. Siksi raiskatuksi tulleen kannattaisi ottaa meidän julkaisuissamme esitetyt(tuolla aiampana pari esimerkkiä poimittuna) ohjeet vakavissaan ja heti kertoa raiskausrikoksesta poliisiviranomaisille. Sitä minä tuossa Ailan kertomassa trgediassa edelleen alleviivaan ja painotan.
Ja taisivat nuo ministeritkin ymmärtää, että uskonnollisten yhteisöjen jäsentensä erottamisista vastaavat toimielimet eivät ole Suomen lainsäädännön jatke. Mikä sinulla on vaikeutena tuota tosiasiaa ymmärtää?
Rauli: ”Joskus keskustelimme siitä, että jotkut “näyttelevät” seurakunnassa kristittyä, vaikka sydän on ihan muualla. Minusta sellainen on epärehellisyyttä, olipa syynä mikä tahansa. Vilunkia tehdään jt-maski päässä mennen, tullen ja palatessa.”
Kyllä, olemme keskustelleet. Ja kuten olen aiemminkin todennut, että osa ”näyttelemisestä” johtuu aivan puhtaasti karttamissäännöistä. Jos ihmiset olisivat rehellisiä, he voisivat pahimmassa tapauksessa menettää yhteyden perheeseensä ja koko sukuunsa ja tuttavapiiriinsä.
Rauli: ”Voitko sinä pitää tällaista informanttia lähtökohtaisesti rehellisenä kansalaisena? Jos hän kerran huijaa omaa seurakuntaansa, miksi sinä olisit turvassa?”
Jos ihminen joutuu esittämään uskovaista yhteisön sääntöjen vuoksi, niin sympatiani ovat enemmän yksilön kuin yhteisön puolella, vaikka en epärehellisyyttä hyväksykään.
Voitko sinä itse pitää sellaista uskonnollista yhteisöä lähtökohtaisesti rehellisenä, joka ei salli omilta jäseniltään ajattelun-, tunteiden- ja sananvapautta ilman, että ”väärin ajatteleva” yksilö tuomitaan, karkotetaan ja hylätään?
* * *
Rauli: ”Tässä on ollut nyt kovasti puhetta molempien osapuolten kuuntelemisesta oikeusperiaatteen toteutumiseksi. Vaikuttaako sinuun mitenkään se, että erottamisprosessin yksityiskohdat ovat aina ehdottoman salassa pidettävää tietoa? Vain toisella osapuolella on mahdollisuus kertoa?”
Ai, että jos joku erotetaan seurakunnastanne, hänellä on vaitiolovelvollisuus? Mielenkiintoinen näkökulma.
Eihän hän ole enää yhteisönne sääntöjen alla. Miksi hänen pitäisi noudattaa niitä? Hänethän on jo heitetty ulos.
Rauli: ”Kun maallista lakia valvotaan, on tilanteita, joissa tuomio annetaan suljetuin ovin. Miten silloin kuulla molempia osapuolia? Täytyy vain uskoa, että oikein meni. Tai sitten ei mennyt.”
Miten tämä liittyy kirjojeni tapauksiin? Voitko avata?
Rauli: ”Vankilassa ollessani kuulin eräiltä vankitovereiltani tuomioidensa olevan lähes oikeusmurhia. Syitä ja selityksiä löytyi vaikka mistä. Oliskiko minulla tällaisista lähtökohdista johtuen skeptisempi asenne sinun kertomaasi kuin Matilla, joka on käyskennellyt luostarin puutarhassa? Kenties?”
Ethän ole edes lukenut kirjaani.
Rauli: ”Ymmärrätkö, kun kerron rehellisenä mielipiteenäni, että tuossa sinun kertomastasi raiskaustapauksesta on meiltä molemmilta jotakin oleellista voinut jäädä pimentoon? Ja sehän tässä meidän keskustelussamme on se kelju juttu, että emme ilmeiseti minkäänlaisella keskinäisellä jutustelulla saa tapauksen aukotonta totuutta selville. Vain se musta maali jää tapauksen päälle kysymysmerkkien ohella.”
Toki ymmärrän.
Ymmärrätkö sinä, että kirjoissani kyse ei ole yksittäisestä raiskaustapauksesta, vaan monista räikeistä väärinteoista. Ymmärrätkö myös sen, etten usko yhteisönne ”puhtauteen”, tai että jutuissa olisi kyse vain joistakin satunnaisista väärintekijöistä, sillä tapauksia on aivan liian paljon. Kirjoissani on vain murto-osa kaikesta.
Australian 1006 pedofiilitapausta (Jehovan todistajien seurakunnassa), joita EI ilmoitettu viranomaisille osoittavat järjestelmässä ja sen ytimessä olevan jotain pahasti pielessä.
Ehkä olisi hyvä avata vanhinten vakanssi myös naisille ja lisätä sinne vanhinten salaiseen opaskirjaan ohje, että raiskaustapauksista ja pedofiliasta tulee ilmoittaa poliisille välittömästi. Jotta sitten nämä tapaukset saataisiin kitkettyä yhteisöstänne. . . . .
Jos selitys kyseisen maininnan (mene heti viranomaisten luo) puuttumisen johtuu siis mielestäsi siitä, ettei vanhimpia voi raiskata, kun ovat miehiä.
”Ai, että jos joku erotetaan seurakunnastanne, hänellä on vaitiolovelvollisuus? Mielenkiintoinen näkökulma.”
Paitsi mielenkiintoinen tuo näkökulma on myös väärä. Et ehkä huomannut lausettani ”Vain toisella osapuolella on mahdollisuus kertoa”. Ja sujuvasti moni erotettu asioistaan julkisuudessakin kyllä puheleekin. Lieko kaikki totta, siitä en menisi aina takuuseen.
”Jos selitys kyseisen maininnan (mene heti viranomaisten luo) puuttumisen johtuu siis mielestäsi siitä, ettei vanhimpia voi raiskata, kun ovat miehiä.”
Aika hyvin oivalsit, miehet harvoin joutuvat raiskauksen uhriksi. Siksi ohje on tarpeen vain sisarille Ja heille annetun ohjeistuksen olen sinulle jo kahdesti ja kahdelta vuosikymmeneltä copypastannut. Ja siinähän sanotaan, että kipin kapin viranomaisen luokse. Siis esimerkiksi näin:
”Ilmoita asiasta poliisille heti kun kykenet siihen. Asiantuntijat suosittavat sitä sinun ja toisten naisten turvallisuuden tähden. Ilmoittaminen ei merkitse syytteen nostamista, mutta jos päätät myöhemmin viedä asian oikeuteen, viivästynyt ilmoitus heikentää mahdollisuuksiasi jutun käsittelyssä.”
(Tämä ohje taitaa olla sellaisen lain mukaan, että kyseessä olisi asianomistajarikos, mutta menettelyohje sinänsä on hyvin selkeä)
Rauli: ”Aika hyvin oivalsit, miehet harvoin joutuvat raiskauksen uhriksi. Siksi ohje on tarpeen vain sisarille – – ”
Minun on hyvin vaikea kuvitella tilannetta, jossa nuori alaikäinen teini on seurakunnan vanhimmiston kuulusteltavana oletettuna raiskauksen uhrina eikä kukaan vanhimmistosta ole tippaakaan kiinnostunut siitä, onko uhri ilmoittanut asiaa poliisille taikka käynyt lääkärissä.
Koska miehiä ei voi raiskata – uhrin ohjeistaminen apua tarjoavalle viranomaisen luo ei kuulu miehille.
? ? ?
Selityksesi kuulostaa aika ohuelta ja jos se pitää paikkansa, niin myös hyvin kylmältä ja välinpitämättömältä uhria kohtaan. Opetetaanhan jo Raamatussakin, että nainen on heikompi astia ja että miesten tulee suojella naisia.
* * *
Kyselin tästä asiasta muutamalta entiseltä todistajalta, jotka ovat naisia. Ja mainitsin nuo antamasi ohjeet vuoden 1993 ja 2005 lehdistä. Kumpikin totesi, ettei kokouksissa puhuttu näistä asioista, eikä annettu mitään toimintaohjeita.
Lainauksia:
”Ei ole tuttua, paitsi tuo aborttipilleri osuus. Mutta tuo alkuosahan on terveydenhuollon ja poliisin ohjeistusta uhreille. Ei seurakunnassa noin sanottu.”
”Jos olisi kyse jostain oikeasti tärkeästä asiasta, kuten vaikka kokouksissa käymisestä tai kenttäilystä, niin siitähän muistutetaan jatkuvasti. Kyllä se tärkeysjärjestys näissä aina paistaa heillä läpi.”
”Kyllä minä näen ja muistelen niin, kun näistä tapauksista aina ajoittain kuuli, että sivulauseessa kyllä syyllistettiin uhria tapahtuneesta. Mitäs oli ollut paikassa x, asettanut itsensä sillä tavalla maailmallisten juonille alttiiksi.”
”Että siinä on tietyllä tapaa jo valmiiksi rikkonut jotain ohjeistusta, jos on kerta raiskatuksi tullut. Eli päästään takaisin siihen uhrin syyllistämiseen. Se on hyvin vahvana näissä tapauksissa aina läsnä.”
”Ja kun tuollainen oli asenne, niin se uhri ymmärsi yleensä itsekin olla aiheuttamatta enää enempää huomiota tapaukselle. Kun joutui muutenkin jo komiteaan asiaa perin juurin selvittämään, niin sinänsä en ihmettele ettei sitten enää halua samanlaista ristikuulustelua toistamiseen poliisien toimesta.”
”Itse näen niin että se poliisille meno olisi tavallaan toinen oikeuskomitea. Kun ei kukaan haluaisi edes sitä yhtä.”
”Äkkiseltään tulee mieleen tietysti se, miksi moni muukaan nainen ei mene poliisille, eli jonkinasteinen häpeä. Todistajilla etenkin vielä siksi, että sitten kuulusteluissa pitäisi selvittää tapahtumien kulku, siis myös uskonnon ohjeiden kannalta, että onko nainen laittanut vastaan, miten paljon, huutanut, jne. Koska jos ei huuda, niin raiskaushan on sitten tavallaan omaa syytä.”
”- – en sitten tiedä jos vanhimmat on esim. komiteassa suljettujen ovien takana kehottaneet kääntymään poliisiin puoleen, mutta ei ainakaan mitenkään näkyvästi tuommoista ohjeistusta pidetty esillä, puheiden tasolla tai muutenkaan.”
”Ei kokouksissa moisista puhuttu, saati että mitään toimintaohjeita olisi sen varalta annettu. Koska eihän sellaista voinut tapahtua jos vietti uskovaista elämää ja hengasi vain uskovien kanssa.”
”Joskushan on puhuttu siitä ettei seurakunnan ja Jehovan nimi likaannu, että asiat selvitetään seurakunnan sisällä.”
”Kokouksissa ei käsketty olemaan poliisiin yhteydessä. Ei . . . sellaisia puheita ei kyllä ollut!”
”En kyllä muista että oltaisi kehotettu olemaan viranomaisiin yhteydessä.”
Rauli: “Voitko sinä pitää tällaista informanttia lähtökohtaisesti rehellisenä kansalaisena? Jos hän kerran huijaa omaa seurakuntaansa, miksi sinä olisit turvassa?”
Voin pitää.
Esimerkiksi siitä syystä, että kertoessaan elämästään minulle hän ei joudu valintatilanteeseen rehellisyyden ja ihmissuhteiden välillä.
Kuvatessaan minulle elämäänsä hänen ei tarvitse pelätä joutuvansa oikeuskomiteaan, hoitokokoukseen tai jonkun auktoriteetin puhuteltavaksi.
Hän pystyy myös luottamaan siihen, että kertoessaan yksityiskohtia (aikoja, paikkakuntia, nimiä) ne eivät joudu kenenkään ulkopuolisen tietoon, koska minulla ei ole ”käräyttämisvelvollisuutta”.
Minun tehtävänäni ei ole myöskään tuomita ketään. Informantti voi kertoa elämästään sen mitä haluaa ja valita ne asiat, joita kirjoihin saa laittaa.
* * * * *
Voitko sinä luottaa yhteenkään seurakuntasi jäseneen tietäessäsi, että he eivät saa taikka voi kertoa mistään asioista muuta kuin tavalla joka on yhteisössä hyväksyttävää? Jokainen joutuu tukahduttamaan taikka piilottamaan kaiken kriittisyyden, koska sellaisen ilmaisemisesta joutuu välittömästi vaikeuksiin jollain tasolla tai häntä aletaan pitää ”huonona seurana”.
Vai oletko tästä väitteestäni eri mieltä?
Kirjoitat entisestä valehtelijasta sinulle tunnustuksia antessaan: ”Kertoessaan elämästään minulle hän ei joudu valintatilanteeseen rehellisyyden ja ihmissuhteiden välillä”.
Entä jos hän kuitenkin haluaa vahvasti koristella menneisyyttään. Aika monella meistä on sellaiseen synnynnäinen tilaus. Se syntisyytemme teettää kaikenlaista, kuten hyvin Raamattun lukeneena tiedät. En tetenkään väitä, että kaikki sinun informattisi olisivat valehtelijoita.
Kysyit, että ”Voitko sinä luottaa yhteenkään seurakuntasi jäseneen”. Kyllä voin, ihan jokaiseen. Niitä ”näyttelijöitä” on sittenkin hyvin harvassa. Meidän seurakunnastamme on erotettu viimeksi 1970-luvulla. Takaisin otettuja on sitten useampiakin, mikä on tietysti hieno asia.
Muuten: Minulla on useita luterilaisiakin tuttavia, joihin luotan sataprosenttisesti. Ja myös tuo toistaiseksi ortodoksinen Matti.
Rauli: ”Entä jos hän kuitenkin haluaa vahvasti koristella menneisyyttään. Aika monella meistä on sellaiseen synnynnäinen tilaus. Se syntisyytemme teettää kaikenlaista, kuten hyvin Raamattun lukeneena tiedät. En tetenkään väitä, että kaikki sinun informattisi olisivat valehtelijoita. ”
No sehän on perin ilahduttavaa, että et väitä aivan kaikkien informanttieni olevan valehtelijoita.
Ilmeisesti kuitenkin väität joidenkin olevan. Niinkö? Sen kuvan tekstistäsi ainakin saa.
Voitko mainita vaikka pari yksittäistä asiaa, jotka ovat mielestäsi informanttieni kertomia valheita? Mikä on ollut ”vahvasti koristeltua”? Annapa joku esimerkki.
? ? ?
Juhani Ketomäki: ”Aila Ruoho, eikö ole näin että olet pyytänyt kirjaasi varten kommentteua JT:n edustajilta mutta et ole saanut niitä?”
Kyllä pyysin. Soitin myös Jehovan todistajien tiedottajalle Veikko Leinoselle ja pyysin häneltä haastattelua kirjaani varten. Hän kieltäytyi. Puhuimme vajaan tunnin verran puhelimessa aiheen tiimoilta.
Yksi seurakunnan vanhin lähetti minulle kirjeen, mutta koska hän ei suostunut kertomaan minulle oikeaa nimeään, en voinut ottaa hänen vastauksiaan mukaan kirjaan. Ehdoton edellytys oli, että jokainen haastateltu suostui paljastamaan minulle nimensä ja kotiseurakuntansa. Kirjan julkistuksen jälkeen informantit saivat kirjan postitse omaan osoitteeseensa.
Rauli kirjoitti: ”Jeesus taisi puhua jotakin katumuksesta ja parannuksenteosta, jopa kapeasta tiestä, jolla kulkeminen vaatii ponnisteluja.”
Aivan, niin hän teki, mutta ponnisteluista hän ei sanonut mitään. Totesi ainoastaan vain harvojen löytävän kaidan tien, mille ahtaasta portista päästään. Vuorisaarna lienee yksi Raamatun helmistä, mihin moni on mielistynyt, Tolstoi heidän joukossaan. Mutta ponnisteluja ei Jeesus mainitse tuossa kontekstissa, eikä muuallakaan.
Ponnistelujen sijaan hän kehotti: ”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Mt. 11:29,30). Ja ”… minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen…” (Jer. 31:9). Kaikkinainen ponnistelu ja pinnistely, se kuuluu Jehovan todistajien ikiomaan sanastoon, jota alituiseen tavataan toistaa, mutta mikäpä siinä, jos se tekee elämästä miellyttävämmän.
Rauli kirjoitti: ”Varmaankin tiedät, ettei mistään yhteisöstä lähtenyt voi liittyä Jehovan todistajien seurakuntaan ’nahkoineen ja karvoineen’.”
Toki. Ulkojäseniksi otetaan yhdyskunnan yhdyskunnan jäsenten (myös ulkojäsenten) lapsia ja yhdyskunnan hallituksen päätöksellä henkilöitä, jotka hyväksyvät yhdyskunnan periaatteet ja toiminnan, ja joiden uskonnollinen vakaumus vastaa Jehovan todistajien opetuksia, sanotaan yhdyskuntajärjestyksessä.
Lisäksi siinä sanotaan mm. ”Yhdyskunnan pyhä toimitus on kaste, joka tapahtuu upotuskasteena henkilökohtaisen Jumalalle vihkiytymisen julkiseksi vertauskuvaksi.”. Asiasta tarkemmin tiedustellessani minulle selvitettiin, ettei kasteelle voi mennänoin vain, vaan sitä edeltää opetus ja tietyt ”tenttikysymykset”, joiden avulla selvitetään kastettavan kypsyys tähän pyhään toimitukseen.
Ennen kastetta kastettavalle esitetään vielä pari henkilökohtaista kysymystä.
Ensimmäinen kysymys on:
Oletko Jeesuksen Kristuksen uhrin perusteella katunut syntejäsi ja vihkiytynyt Jehovalle tehdäksesi hänen tahtonsa?
Toinen kysymys on:
Ymmärrätkö, että vihkiytymisesi ja kasteesi osoittavat sinun olevan yksi Jehovan todistajista Jumalan hengen ohjaaman järjestön yhteydessä? (Vartiotorni 15. kesäkuuta 1985 sivu 30)
En tiedä, onko tähän käytäntöön tullut muutoksia, joten saatan olla nyt väärässä ja rohkenen pyytää Sinua, Rauli, kertomaan asiain oikean laidan sellaisena, mitä se nyt on.
No kuitenkin. Varmaan olisi hyvin toivottavaa, että tutkisteluoppilas etenesi kasteelle noin puolessa vuodessa tai vuodessa, mutta Matin kohdalla ymmärrettävistä syistä asia on viivästynyt ja näin on varmaan hyvä. Olisihan se kaikin puolin ja kaikkien osalta kurjaa, ellei Matin raittius kestäisikään. Toivon kovin, että kestää. Toisaalta olen kuullut, että myös kastamattomana julistajana saattaa toimia Jehovan todistajien yhteydessä, mutta aivan varma en tästä ole. Saatan olla tässä kovin väärässä, vai olenko?
Olen kovin pahoillani, kun kaiken aikaa joudun kirjoittamaan varsinaisen otsikon ohi, mutta se johtuu vain siitä, ettei yleisesti ole mitään havaintoa väitteelle ”Jehovan todistajat vievät ihmisten rahat”. Olen toki lukenut Jehovan todistajien uskonnollisen yhdyskunnan ottavan vastaan lahjoituksia, testamentteja, vakuutuksia, jne… Mutta ei tässä sinänsä ole mitään ihmeellistä. Samalla tavoin toimivat kirkot ja muut uskonnolliset yhdyskunnat. Tosin kolehtia Jehovan todistajat eivät kanna, mutta jokaisen salin seinässä lienee lahjalaatikot ulkomaiselle ja kotimaiselle työlle, mihin voi, ja varmaan on hyvin suotavaakin, vapaaehtoisen rahalahjansa tipauttaa. Mutta onhan kolehtikin vapaaehtoinen.
En oikein millään tahdo löytää kirjoitettavaa otsikon aiheesta, ellen sitten ryhdy muistelemaan menneitä ja palaa vuoteen 1975. Silloin Jehovan todistajien piirissä raha ja omaisuus todella liikkuivat aivan tuhlaamiseen asti, koska oltiin täysin vakuuttuneita tämän maailman muodon muuttumisesta syksyllä, eikä rahalla pian olisi enää mitään arvoa. Tämän on kertonut minulle oma ”informanttini”, joka edelleen on Jehovan todistaja. Mutta kertomuksen luottamuksellisuuden tähden en enempää voi sanoa. Kun sitten ei mitään maailmanloppua tullutkaan, syyllistettiin tavalliset todistajat ”liian innokkaina”.
Rauli, tämä on ainoa ajankohta, milloin muistan rahasta ja tavarasta olleen todella puhe, mutta tämäkin Jehovan todistajien omassa keskuudessa. ”Maailmalliset” viis veisasivat koko maailmanlopusta. Muistatko tuon vuoden ja pari, kolme sitä edeltänyttä? Minä muistan vallan hyvin ja ihmettelin, ihmettelen edelleen. Moni vanha todistaja kyllä muistaa, mutta siitä ei kovin mielellään haluta puhua ja jos on pakko puhua, alkaa varsinainen selitysten kirjo.
En kovin mielelläni minäkään haluaisi tuosta jatkaa, koska se tuo monille vanhemmille todistajille mieleen hyvin ikäviä muistoja, enkä sellaista halua, mutta mikäli pitää pysyä otsikon aiheessa, en muutakaan löydä. Löydätkö Sinä?
Olen eri mieltä kanssasi nyt Raamatun tekstistä. Minusta näyttää vahvasti siltä, että Raamattu oikein Jeesuksen suulla kehottaa kristittyjä ponnistelemaan, vaikkei KR92 koko verbiä edes mainitse missään evankeliumeista. Näin Jeesus meitä kannusti: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta”(Lu13:23KR92). UM kääntää tällä kohden verbin agōnizomai ”ponnistelkaa”.
Ja tietynlaisesta ponnistelusta todella on kyse. Strongin tunnettu sanakirja kertoo aiheesta: ”to enter a contest: contend in the gymnastic games, fight, metaph. to contend, struggle, with difficulties and dangers, to endeavour with strenuous zeal, strive: to obtain something.
Jos ajattelemme vaikka tuota ensimmäisenä esitettyä urheiluun liittyvää kamppailua, se lienee hyvin voimakasta ponnistelua. Englantilaiset käännökset käyttävät pääasiassa verbiä ”strive” mutta sellaisiakin ilmaisuja esiintyy kuin ”work hard” ja ”make every effort to enter through the narrow door”.
Miksi sinusta kristillinen ponnistelu Jumalan tahdon toteuttamiseksi on väärin? Oliko Paavali ihan hakoteillä ohjeistaessaan nuorta Timoteusta: ”Tämän käskyn jätän täytettäväksesi, poikani Timoteus, niiden profeetallisten sanojen mukaisesti, jotka sinulle kerran on lausuttu. Niitä muistaen taistele jalo taistelu”(1.Tim1:18)
Kastekysymykset tarkistan, kunhan tässä ennätän.
Lauseesi ”Varmaan olisi hyvin toivottavaa, että tutkisteluoppilas etenisi kasteelle noin puolessa vuodessa tai vuodessa” on hiukan epätarkka. Lienee jostakin menneisyydestä. Nykyisin pyritään kaikin käytettävissä keinoin varmistamaan, että kastettava täysin ymmärtää ratkaisunsa merkityksen, vaikka siihen menisi pidempäänkin. Erityisesti nuorten kohdalla ollaan kovinkin perusteellisia tämän varmistamisessa.
Vuoteen 1975 ei liene syytä tässä palata, aivan kuten sinä asiallisella tavalla totesitkin. Törmään nykyään aika ajoin otsikkoajatukseeni, joka tietysti oli hiukan raflaavaksi tarkoitettu. Ei tästä kauan ole kun taas eräs iltapäivälehti äityi saamansa vihjeen perusteella kertomaan testamentista, jonka sukulaiset todistivat hirveästi heitä syrjiväksi. Lapseton vuosikymmeniä Jehovan todistajina ollut pariskunta kun ei ollutkaan jättänyt suvulle omaisuuttaan vaan testamentannut ne siihen samaan tarkoitukseen, johon he elämänsä olivat käyttäneet: Jumalan valtakunnan työhön.
Kuten tuon lehdistön sääntöihin kuuluu, ilmeisen toisen suuntaista oikeuden päätöstä ei julkisuuteen ole saatettu. Ajatus siitä, että taas ne ”Jehovan todistajat veivät ihmisten rahat” myy paremmin.
Etkö Jaakko sinä koskaan ole nähnyt tai kuullut kritiikkiä sitä kohtaan, että aika ajoin julkaisuissamme mainitaan lahjoitus- ja testamenttijärjestelyistä lukijoille? Sellaiset kun ilkeästi ajatellen ovat juuri sitä rahojen pois viemistä.
Rauli -> ”Säännöt ovat suoraan Raamatusta, siellä kielletään tietyn käytöksen ja nimikkeen krisititty kombinoiminen. Ja sitten Raamattu kehottaa vastuuasemissa olevia huolehtimaan seurakunnan puhtaudesta. Toki voit olla Raamatun kanssa eri mieltä, mutta niin siellä sanotaan. Vai eikö sinun mielestäsi sanota?”
Onko nyt todella niin, ettet ihan aikuisten oikeasti huomaa puhuvasi jatkuvasti ihan eri asiasta kuin mihin olen ottanut kantaa? Olenko jossain esittänyt, että Jehovan todistajat eivät saisi erottaa jäseniään tai ettei siihen löytyisi Raamatusta tukea? Aivan niin. En ole. Miksi sitten kirjoittelet siltä pohjalta ja jätät ihan jokaisessa vastauksessasi huomiotta sen mistä todella kirjoitan? Tähän olisi ihan oikeasti mielenkiintoista saada vastaus. Minä kun en usko että teet tätä epähuomiossa ja pystyt vastaamaan toistuvasti ihan ohi varsinaisesta asiasta.
Rauli -> ”Miksi ihmeessä koko ajan syytät systeemiä?”
Siitä ilmiselvästä syystä, että systeemi aiheuttaa todistetusti traagisia ihmiskohtaloita. Tahallisesti tai tahattomasti, sillä ei ole väliä. Ongelma on systeemissä.
Rauli -> ”On helppo olla kanssasi samaa mieltä lauseesta “Rikoksen selvittäminen kuuluu viranomaiselle, ei yhdellekään uskonnolliselle yhdyskunnalle”. Siksi raiskatuksi tulleen kannattaisi ottaa meidän julkaisuissamme esitetyt(tuolla aiampana pari esimerkkiä poimittuna) ohjeet vakavissaan ja heti kertoa raiskausrikoksesta poliisiviranomaisille.”
Näin on. Jos uhri ei kuitenkaan ole jostain syystä näin tehnyt (esimerkiksi siitä syystä, että Jehovan todistajat pyrkivät olemaan viemättä keskinäisiä asioitaan maallisen tuomioistuimen ja viranomaisten tutkittavaksi ja selvitettäväksi – mainesyistä, tietenkin), ja asia etenee oikeuskomiteaan, oikeuskomitean tulisi pidättyä käsittelemästä asiaa millään tavalla ja omalla panoksellaan huolehtia siitä, että asia, koska kyse on RIKOKSESTA, viedään viranomaisten selvitettäväksi.
Nythän tilanne on juuri päinvastainen. Oikeuskomitea ei sääntöjen mukaan ota aktiivista roolia ja ohjaa uhria viemään asiaa viranomaisille, vaan alkaa ITSE selvittämään tapahtunutta. Tämä sitten aiheuttaa oikeudellisesti ja inhimillisesti katsoen traagisia tapauksia, joissa uhria saatetaan, tarkoituksella tai tahattomasti, jopa nöyryyttää komiteassa, vieläpä syyllisen läsnäollessa. Tämä kaikki systeeminne takia. Jos systeemi olisi ihmislähtöinen, se ottaisi kantaa vasta kun asia olisi käsitelty asianmukaisesti, viranomaisen toimesta, ja ohjaisi aktiivisesti rikostapaukset viranomaisen hoidettavaksi.
Rauli -> ”Ja taisivat nuo ministeritkin ymmärtää, että uskonnollisten yhteisöjen jäsentensä erottamisista vastaavat toimielimet eivät ole Suomen lainsäädännön jatke. Mikä sinulla on vaikeutena tuota tosiasiaa ymmärtää?”
Ministereille ei taidettu kertoa puoliakaan siitä miten asiat oikeasti menevät, ja millaisia tapauksia oikeuskomiteat välillä käsittelevät. Tai sitä, että oikeuskomiteat eivät vie edes vakavia rikoksia kuten lasten hyväksikäyttötapauksia viranomaisten tietoon. Tai että oikeuskomiteoiden on otettava yhteys tällaisissakin tapauksissa haaratoimistoon, ei viranomaiseen.
Kuljetaanpas vielä kerran tämän erottamiskäytännön portaat. Käytännön, josta sinä ajattelet aikuisten oikeasti: ”Ongelma on systeemissä”.
Raamattu kehottaa kristillistä seurakuntaa erottamaan tietyillä perusteilla jäseniään. Tämä siis ok? Niin myös poliittiset puolueet voivat menetellä ja muutkin yhdistykset, omien sääntöjensä puitteissa. Voivat valita jäsenensä ja poistaa sellaiset, jotka eivät sääntöjä noudata. Jälleen kaikki kunnossa, eikö?
(Vaikka kyllä nuo eduskuntaryhmistä ja muista erotetut myös säännönmukaisesti kertovat oikeusmurhaamisista. Syyttömiähän he kaikki tyyni.)
Käytännön liittymis- ja erottamiskäytännöt hoitavat ihmiset, kaikenlaisissa ihmisjäsenistä koostuvissa yhdistyksissä. Oikeuslaitosta ei tilanteisiin paikalle kutsuta. Ei kai se, että Jehovan todistajilla on hyvin perusteellinen tarkastelu molemmissa tapahtumissa, ole se sinun ”ongelma systeemissä”?
Kirjoitit nyt näistä raiskaustapauksista seuraavasti: ”Jos uhri ei kuitenkaan ole jostain syystä” ottanut viranomaisiin yhteyttä, ”oikeuskomitean tulisi pidättyä käsittelemästä asiaa millään tavalla ja omalla panoksellaan huolehtia siitä, että asia, koska kyse on RIKOKSESTA, viedään viranomaisten selvitettäväksi.”
Ihmettelen ja kummastelen edelleen, ettei uhri ottanut yhteyttä viranomaisiin. Aila on voinut kuulla perustelun tuollaiseen virheeseen. Se maineen varjelu kuulostaa inhimilliseltä, mutta ei ole tietenkään hyväksyttävä, jos kerran noin törkeästä teosta oli kyse. Lienemme samaa mieltä siitä, mitä raiskauksen uhrin pitää tehdä.
Näin Jehovan todistajia ohjeistetaan raiskaustapauksessa, eikä maineen menettämisestä puhuta yhtään mitään:
”Ilmoita asiasta poliisille heti kun kykenet siihen. Asiantuntijat suosittavat sitä sinun ja toisten naisten turvallisuuden tähden. Ilmoittaminen ei merkitse syytteen nostamista, mutta jos päätät myöhemmin viedä asian oikeuteen, viivästynyt ilmoitus heikentää mahdollisuuksiasi jutun käsittelyssä.”
Jehovan todistajien oikeuskomitea ei ole Suomen oikeuslaitoksen kanssa kilpaileva instanssi, kuten siis ministeritkin saattoivat todeta. Ensin mainittu huolehtii seurakunnan puhtaudesta, jälkimmäinen Suomen lain noudattamisesta ja rikosten selvittämisestä.
Seurakunnasta erottaminen tulee kyseeseen vain jos onkin tapahtunut jotakin muuta kuin ”yhdyntään pakottamista”. Raiskauksen uhriksi joutuminen ei siis edelleenkään ole erottamisen peruste. Ailan kertomuksessa asiaa tutkivia oli valehtelemalla harhautettu. Heille oli tapauksesta muodostunut sellainen käsitys, että sisar olikin ollut ”juonessa mukana”.
Pitäisikö meidän pystyä sanomaan näillä tiedoillamme, sinä ja minä, asioiden todellinen laita. Ailalla on ollut ilmeisesti sähköpostia johtopäätöstensä tueksi, meistä kummallakaan ei edes sellaista. Vai onko sinulla?
Oikeuskomitean istunto lienee pidetty myöhemmin, kenties kuukausia tapahtumien jälkeen? Miten todistaa raiskaus silloin, jos on vain sana sanaa vastaan. Entäs jos tämä Ailan tapaus on sattunut ennen vuotta 1999, jolloin raiskaus oli asianomistajarikos? Eikä uhri halunnut edelleenkään tehdä ilmoitusta asiasta?
Olisipa Juhani nyt kuulolla, hän osaa varmasti lakimiehenä valaista asiaa enemmän ja korjata, jos asiat eivät mene tässä järjestyksessä. Olisiko vielä näin vuosien jälkeen teoriassa mahdollisuus ottaa yhteyttä viranomaisiin? Kannustitko Aila sinä tuollaiseen toimenpiteseen?
”Jos systeemi olisi ihmislähtöinen, se ottaisi kantaa vasta kun asia olisi käsitelty asianmukaisesti, viranomaisen toimesta, ja ohjaisi aktiivisesti rikostapaukset viranomaisen hoidettavaksi.”
No, spekuloidaan sitten vielä lisää. Jos uhri olisi saamiensa ohjeiden mukaan ottanut yhteyttä viranomaisiin (ehkä jopa jonkun läheisen ihmisen opastamana), on mahdollista, että tuomio raiskauksesta olisi tullut. Oikeuskomiteaa ei selkeässä tilanteessa olisi koskaan perustettu ja raiskaukseen syyllistynyt olisi saanut sen ansaitsemansa.
Nuo pedofiilitapaukset jätettäköön pois tästä keskustelusta, kuten jo aiemmin sovimme. Vai onko Ailan kirjassa pedofiliaakin pyöritelty?
”Tai että oikeuskomiteoiden on otettava yhteys tällaisissakin tapauksissa haaratoimistoon, ei viranomaiseen.”
Rikostapauksessa Suomen laki antaa useimmiten velvoitteen ottaa yhteyttä viranomaisiin. Jehovan todistajana noudatan lakia ja varmasti otan poliisiin yhteyttä. Kokemusta on, tosin ei seurakunnan asioissa.
Maallikkona otan myös yhteyttä johonkin sellaiseen tahoon, joka tietää toimintatavat itseäni paremmin. Esimerkiksi tuttuun lakimieheen. Seurakunnan tapauksessa tietysti otan yhteyttä myös meidän omiin asiantuntijoihimme.
Iltapäivälehtiin en ota yhteyttä. Niillä on ihan omat juoksupoikansa, jotka huolehtivat siitä, että keskeneräiset kohu-uutiset Jehovan todistajista saavat laajimman mahdollisen huomion. Tapahtumien lopputuloksilla ei ole mitään väliä, kunhan vain raha kirstuun kilahtaa.
Sillä tavallakin voi ihmisiltä rahoja viedä-
Rauli: ”Seurakunnasta erottaminen tulee kyseeseen vain jos onkin tapahtunut jotakin muuta kuin ”yhdyntään pakottamista”. Raiskauksen uhriksi joutuminen ei siis edelleenkään ole erottamisen peruste. Ailan kertomuksessa asiaa tutkivia oli valehtelemalla harhautettu. Heille oli tapauksesta muodostunut sellainen käsitys, että sisar olikin ollut ”juonessa mukana”. ”
Oletko sitä mieltä, että tällainen oikeuskomiteanne on kyllin pätevä selvittämään raiskaustapausten syylliset ja syyttömät? Näyttää varsin ilmeiseltä, että joitain ihmisiä on kohdeltu taitamattomasti. Esimerkkinä se 19-vuotias nainen, joka teki itsemurhan pian oikeuskomiteansa jälkeen.
Kuka on vastuussa hänen kuolemastaan? Minun mielestäni ne vanhimmat, jotka olivat pitämässä kyseistä oikeuskomiteaa ovat vähintäänkin osasyyllisisä teinin itsemurhaan.
Jos pelataan ihmisen koko elämällä ja panoksena on perheen ja ystävien menettäminen, niin panokset ovat suuria eikä virheisiin tulisi olla varaa.
* * * *
Rauli: ”Oikeuskomitean istunto lienee pidetty myöhemmin, kenties kuukausia tapahtumien jälkeen? Miten todistaa raiskaus silloin, jos on vain sana sanaa vastaan. ”
Niinpä. Miksi edes pitää oikeuskomiteaa, jos on vain sana sanaa vastaan? Miksi? Kerropa se.
* * * *
Rauli: ”No, spekuloidaan sitten vielä lisää. Jos uhri olisi saamiensa ohjeiden mukaan ottanut yhteyttä viranomaisiin (ehkä jopa jonkun läheisen ihmisen opastamana), on mahdollista, että tuomio raiskauksesta olisi tullut. Oikeuskomiteaa ei selkeässä tilanteessa olisi koskaan perustettu ja raiskaukseen syyllistynyt olisi saanut sen ansaitsemansa. ”
Jaaha. No mikä sitten estäisi vanhimpia ohjaamasta kaikkia tapauksia poliisille ja antaa viranomaisten tutkia kaikki rikokset? Seurakunta voisi sitten tuomion tultua erottaa mahdolliset syylliset seurakunnasta.
Ai niin . . . tosiaan.
Vanhimmathan eivät voi neuvoa / heidän ei tarvitse neuvoa uhria hakeutumaan poliisin puheille, koska vanhimmat ovat miehiä ja miehiä ei voi raiskata.
* * *
Kysypä muuten ystävältäsi Matilta, että jos joku ortodoksiseurakunnan jäsen menisi kertomaan ortodoksipapille, että on joutunut raiskauksen uhriksi, niin neuvoisiko pappi uhria menemään poliisin luo. Ortodoksipapithan ovat kaikki myös miehiä.
Kerro sitten minulle mitä Matti sanoo.
On mahdollista ottaa yhteyttä viranomaisiin myöhemminkin ellei teko ole rikoksena vanhentunut. Raiskaustapauksessa vanheneminen kestää useita vuosia. Toinen juttu on tietysti se että tällaisen rikoksen toteen näyttäminen on sitä vaikeampaa mitä pitempi aika siitä on kulunut.
Jos ei ole todistajia, niin kuin usein ei ole, on sana sanaa vastaan. Tämä eii sinänsä ole mitenkään tavatonta. Näin voi olla muissakin rikoksissa. Tuomioistuimen on harkittava mitä asiassa on pidettävä totena. Hylkäävät tai langettava päätös on annettava.
Mitä sitten tulee näihin oikeuskomiteoihin, en näe että niillä olisi minkäänlaisia edellytyksiä käsitellä tällaisia asioita. En pysty kuvittelemaan että ne voisivat selvittää totuuden missään rikosasiassa. Käsittääkseni niiden jäsenet ovat pitkäaikaisia JT:tä mutta tämä anna mitään valmiuksia rikosasioiden käsittelyyn.
Kiitos Juhani vastauksestasi.
Lienee siis oletettavaa, että peli on niin sanotusti menetetty jo silloin kun oikeuskomitea useiden vaiheiden jälkeen saadaan edes koottua. Kuukausista kun on helposti kyse. Kumpa vain joku olisi heti alussa sisaren poliisin pakeille patistanut, niin mekin voisimme keskustella jostakin rakentavammasta aiheesta. (Lähden siis olettamuksesta, että nainen puhui totta ja mies valehteli)
Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, etteivät oikeuskomiteat ”voi selvittää totuuden missään rikosasiassa”. Sellaiset kuuluvat maallisia lakeja valvoville, vaikka oikeuskomiteoissa olisi pelkkiä lainoppineita koolla. Foorumi on siis rikosasioille väärä, mikä lienee tullut niille ministereillekin selväksi.
Raiskaus, väkisinmakaaminen ja sellaisen yritys ovat rikosasioita. Miksi Ailan kertomassa tapauksessa asiaa hoidettiin oikeuskomiteassa, siitähän me olemme ihmetellen keskustelleet. Ymmärrän, että minun on aika lopettaa spekulointi tapauksella, jonka yksityiskohdista ovat olleet eri mieltä myös tuon raiskaustapahtumaksi oletetun osapuolet.
Ja vielä tähän selvennykseksi: Ketään ei raiskauksen uhrina seurakunnasta eroteta, kun oikeusistuin on raiskauksen todentanut syyllisen tuominnut maallisten paragrafien mukaisesti. Toki jokaista tuollaisen kokenutta kristittyä tulee neuvoa välttämään moista vastaisuudessa, jos mahdollista. Sellaista valistustahan myös koululaitos antaa evästykseksi. Ja kykyäänhän myös pojilla on lisääntynyt tarve suojella yksityisalueitaan.
Rauli, ajattelin ensin, että tähän blogiisi en tule kommentoimaan. Mutta nyt näyttää siltä, että ”pakko” on jotain sanoa. Niin kieroutunut on ajatusmaailmasi. Toki ymmärrän sen johtuvan Vartiotorniseuran mielenhallinnasta, mutta sittenkin…
– – –
Marjaana Järvinen kysyi sinulta näin: ”Ja millä perusteella uskonnollista yhteisöäsi ei saisi tuomita väärinkäytöksistään, kuten muutkin uskonnolliset yhteisöt tuomitaan vastaavista rikkeistä?”
Rauli, vastasit näin: ”Oikeusistuimet tehkööt päätökset ja antakoon tuomiot lain kirjaimen ja hengen mukaan syyllisille – ihan uskontokunnasta riippumatta. Tuliko mielipiteeni selväksi?”
Tuli todellakin selväksi, mutta Jehovan todistajien kohdalla esim. seksuaalirikokset ovat sen verran ongelmallisia verrattuna muihin yhteisöihin, että tähän kommenttiisi on pakko puuttua.
Muut yhteisöt useimmiten ilmoittavat rikosepäilyt viranomaisille, koska rikostutkinta kuuluu viranomaisille. Jehovan todistajien salaisissa ohjeissa on määräys, että epäilyt pitää ilmoittaa haaratoimiston lakiosastolle. Miksi ihmeessä? Ei sille kuulu rikostutkinta.
Vartiotorniseura lähetti salaisen kirjeen kaikille vanhimmille 01.10.2012. Aihe oli ”Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö”. Kirjeessä sanotaan mm. näin:
”Suomen laki velvoittaa joissakin tapauksissa vanhimmat ilmoittamaan tietoonsa tulleista hyväksikäyttötapauksista viranomaisille. Siksi kahden seurakunnan vanhimman tulee soittaa viipymättä haaratoimiston lakiosastolle ja pyytää lainopillisia neuvoja aina, kun vanhinten tietoon tulee syytöksiä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. – – – Lakiosasto antaa asiassa lainopillisia neuvoja, jotka soveltuvat tapaukseen. Mikäli lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytetty on seurakunnan yhteydessä, ilmoittakaa lakiosastolle hänen syntymäaikansa ja kastepäivänsä (jos kastettu). Sen jälkeen kun tapauksesta on raportoitu lakiosastolle, vanhimpia saatetaan tarpeen mukaan pyytää olemaan yhteydessä myös palvelusosastoon, joka voi neuvoa vanhimpia siinä, miten tapaus tulisi käsitellä seurakunnassa ja miten suojella lapsia.”
Huomaatko, Rauli, mikä tässä ohjeessa on perusteellisesti vialla? Ensin todetaan, että Suomen laki velvoittaa ilmoittamaan – – – viranomaisille. Mutta Vartiotorniseuran ohje käskeekin soittamaan Jehovan todistajien haaratoimiston lakiosastolle. Onko tässä mielestäsi mitään ristiriitaa? Kyllä vai ei? Ja perustelut?
Tämän takia nämä sanasi ovat täysin arvottomat: ”Oikeusistuimet tehkööt päätökset ja antakoon tuomiot lain kirjaimen ja hengen mukaan syyllisille – ihan uskontokunnasta riippumatta. Tuliko mielipiteeni selväksi?”
Jos viranomaisille ei lainkaan ilmoiteta, rikos ei välttämättä lainkaan päädy oikeusistuimelle, joka sanojesi mukaan tekee päätöksen. Jehovan todistajien järjestön viralliset ohjeet aiheuttavat suurta tuhoa uhreille. Usein myös rikolliset pääsevät ilman mitään rangaistusta.
Rauli, sanot myös näin: ”Kaikki kansalaiset lienevät iltapäivälehtiemme otsikoiden perusteella tietoisia siitä, että Jehovan todistajien keskuudessa on tapahtunut väärinkäytöksiä, jopa pedofiliaa. Sellaisiin ikäviin tapahtumiin en linkityksiä kaipaa, sinä voit itseksesi niissä kyllä rypeä haluamassasi määrin. Tai tehdä ihan oman blogin, jossa sitten oikein kunnolla voit ryöpyttää Jehovan todistajien tekemisiä.”
Tiedätkö miksi Jehovan todistajien järjestöä ”ryöpytetään” pedofiilitapauksissa? Siksi, että järjestö ei yritäkään ilmoittaa rikosepäilyistä viranomaisille vaan se ratkaisee tapaukset itse, mm. perustamalla oikeuskomiteoita. Tällaisten asioiden tutkinta ei todellakaan kuulu millekään oikeuskomitealle, jonka jäseninä Suomessakin saattaa olla esim. talonmies, postinkantaja ja siivooja. Väheksymättä mitenkään näitä ammatteja totean kuitenkin, että tällaisella ”koulutuksella” ei vakavia rikoksia selvitetä. Eikä kuulukaan selvittää, koska selvitystyö kuuluu viranomaisille. Jehovan todistajien järjestöä kuuluukin ”ryöpyttää” tämän takia. Australiassa on tullut ilmi Jehovan toditajien keskuudessa yli 1000 tapausta, eikä yhtäkään ollut ilmoitettu viranomaisille. Näitä asioita tutkittiin vuonna 2015 loppukesällä viikkojen ajan ja tutkinnan seuraava vaihe alkaa aivan pian. Julkinen kuuleminen tullaan pitämään 20.3.2017 alkavalla viikolla Sidneyssä.
– – –
Rauli, epäilit Aila Ruohon kertomia järkyttäviä kertomuksia raiskauksista. Totesit sitten kylmästi näin: ”Olet kuullut kolkkoja kertomuksia, mutta vain toiselta osapuolelta. Menettelyt ovat sen verran ”päin seiniä”, että näillä kolikoilla täytyy olla se toinenkin puolensa. Toki en tietenkään ryhdy arvailemaan tapahtumien todellista kulkua.”
Miksi jotenkin epäilet näitä kokemuksia? Luuletko, että ne, jotka ovat kokeneet lapsena seksuaalista hyväksikäyttöä tai tulleet raiskatuksi aikuisuuden kynnyksellä, keksisivät näitä juttuja? Miksi ihmeessä?
Minä satun tietämään näistä Suomessa tapahtuneista rikoksista huomattavasti enemmän kuin moni muu. Tässä ei ole mitään ylpeilyn aihetta, mutta kerron sinulle, että Uskontojen uhrien tuki UUT ry teki selvityksen Jehovan todistajien keskuudessa tapahtuneista seksuaalirikoksista. Tuo selvitys julkaistiin toukokuussa 2014, pari viikkoa sen jälkeen, kun UUT oli tehnyt selvityksen Jehovan todistajien oikeuskomiteoista ja karttamisesta. UUT:n toiminnanjohtaja Joni Valkila ja minä teimme nuo selvitykset. Työnjako oli seuraava: Joni Valkila kirjoitti lopullisen tekstin niiden todisteiden pohjalta, jotka saimme. Minä keräsin kokemuksia rikosten uhreilta.
Alunperin tätä selvitystä seksuaalirikoksista ei ollut edes tarkoitus tehdä, mutta oikeuskomiteaselvityksen jälkeen alkoi virrata sähköpostiini karmeita kokemuksia seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksista. Jehovan todistajien oikeuskomitea oli käsitellyt asiaa. Joissakin tapauksissa uhri erotettiin seurakunnasta. Joskus raiskaajat pääsivät ilman rangaistusta, heitä ei aina edes erotettu seurakunnasta.
Näitä kokemuksia tuli toistakymmentä kappaletta, toinen toistaan kauheampia. Minun tehtäväni tässä selvitystyössä oli koota näitä kokemuksia ja lähettää ne sisäministeri Päivi Räsäselle, joka perehtyi niihin huolella. Räsänen teki kovasti työtä ja joskus sain häneltä sähköpostia keskellä yötäkin. Muutama kokemus julkaistiin nimimerkein varustettuna nettisivuillani, mikä koski seksuaalirikoksia. Luvan julkaisemiseen saimme kokemusten lähettäneiltä, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Yksi raiskattu kertoi, että kun hän joutui oikeuskomiteaan, se oli kauhea kokemus: ”Itse ”kuulustelu” oli kauhea… minua syyllistettiin, että olin jotenkin kerjännyt sitä, kyseltiin minusta aivan liian henkilökohtasia kysymyksiä. Lopulta asia kääntyi niin, että oliko mitään raiskausta edes tapahtunutkaan koskaan. Se oli kauhea hetki huomata, että itsekin mietin ensin, että olin ansainnu tulla raiskatuksi ja lopulta mietin jo omaa mieleterveyttäni. He olivat todella taitavia kyseenalaistamaan kaiken. Sain varotuksen ja tiukan kehoituksen olla puhumatta asiasta kenellekkään enää.”
Julkaisin yhden kokemuksen ilman julkaisulupaa. Sen kertoi em. uhri, joka itsekin oli raiskattu. Julkaisulupaa ei voitu enää kysellä, koska tämän uhrin raiskattu ystävä sai varoituksen koko seurakunnan edessä, ja 2 päivää myöhemmin tämä löytyi itsemurhan tehneenä kotoaan. Oli ottanut yliannostuksen unilääkettä. Tässä tapauksessa kävi niin, että rikoksen uhri vielä julkisesti häpäistiin seurakunnassa. Voitaisiin sanoa, että fyysisen raiskauksen jälkeen hänet raiskattiin henkisesti. Nuoren ihmisen elämä oli riekaleina ja hän päätyi itsemurhaan. Voidaan jossitella, mikä olisi tilanne, jos Jehovan todistaja -vanhimmat olisivat ottaneet yhteyttä viranomaisiin ja antaneet tutkinnan heille. Eläisikö tämä henkilö vielä?
Rauli, tuskin voit käsittää sitä tuskaa, jota koin tuon UUT:n selvityksen tekemisessä. Vaikka olen jo vanha ukko, itkin lukiessani, kuinka ”hengellisessä paratiisissa” toimittiin rikosten uhrien kanssa.
Rauli, kun kysyit Aila Ruoholta näin: ”Oletko Aila koskaan ajatellut, että nämä informanttisi voisivat edes pikkuisen sinua narrata jutuissaan?”
Tiedätkö, kuinka paljon tämä loukkaa niitä, jotka ovat ihan oikeasti joutuneet rikoksen kohteeksi ja sen jälkeen vielä seurakunnan vanhinten hampaisiin ja moitittaviksi. Etkö sinä Rauli häpeä ollenkaan tällaista asennetta? Missä on myötätuntosi rikoksen uhreja kohtaan?
Minun oli pakko kirjoittaa tämä teksti Raulin blogiin, koska Raulin vähättelevä asenne Jehovan todistajien keskuudessa tapahtuva pedofiilijuttujen käsittelyyn on niin pöyristyttävää, ja sitten Rauli seurakunnan vanhimpana vähättelee koko rikostutkinnan kokonaisuutta.
Rauli, jos haluat ottaa yhteyttä minuun vaikka sähköpostilla, käy nettisivuillani. Sieltä löytyy sähköpostiosoite. En laita tähän linkkejä, koska olet niille allerginen. Voit vapaasti käydä lukemassa nettisivujani, koska Jehovan todistjien tiedottaja Veikko Leinonenkin niitä lukee. Sen hän sanoi useaan otteeseen puhelimessa minulle 17.02.2017. Puhelumme kesti noin 45 minuuttia. Tarkista asia Leinoselta itseltään, jos et minun sanojanei usko.
Jos Leinonen voi vapaasti puhua erotetun kanssa ja lukea erotetun ylläpitämään nettisivustoa, niin kyllä sinäkin. Eihän teidän järjestössänne ole kaksia punnuksia, eihän?
Koska nyt on kovasti tullut epäselvyyttä siitä, kuinka Jehovan todistajat tänä päivänä suhtautuvat rikostapahtumiin ja niistä ilmoittamiseen, tässä hiukan selvennystä kokonaistilanteeseen.
Ensiksikin. Noudatamme ehdottomasti Suomen lakia ja toisaalta myös Raamatun antamia ohjeita, jotka tähtäävät siihen, ettei kukaan meidän joukoissamme saa harjoittaa Kaikkivaltiaan tuomitsemaa elämäntapaa. Ainakaan Suomessa Raamattu ja lainsäädäntö eivät ole ristiriidassa, tietääkseni eivät missään kohden.
Jehovan todistajien saamat ohjeet koskevat Raamatun antamien periaatteiden noudattamista käytännön tilanteissa. Niihin on aina eri maissa sisäänkirjoitettuna lojaalisuus kansalliselle lainsäädännölle. Ei ole tarpeen seurakunnalle annetuissa ohjeistuksissa useinkaan viitata maalliseen lakikirjaan ja sen pykäliin. Joissakin tilanteissa kaiketi jop mahdotonta.
Koska joukossamme ei todellakaan rikostilanteissa ole asiantuntemusta, kannattaa aina kysyä asiasta itseään viisaammilta. Suomen haaratoimistossa toimii lakiosasto, josta saa tietoa juridiikan sanomasta kussakin tapauksessa. Puhelinsoitto ei hidasta asioiden etenemistä, mutta voi auttaa tilanteessa oikeiden ratkaisujen tekemisessä.
Raiskaustapauksessa ja vastaavissa tilanteissa, kuten olen siteerannut jo usein, uhria kannustetaan ottamaan välittömästi yhteyttä viranomaisiin. Aivan kuten pahoinpitelyn uhrinkin kannattaa soittaa numeroon 112, josta asiat alkavat edetä.
Ailan kertoma tapaus, josta olemme spekuloineet, on ilmeisen mutkikas tapahtuma. Näin kai se on myös oikeusistuimille silloin kun ollaan sana toisen sanaa vastaan. Ja vielä kun mahdollisesta rikoksesta on kulunut aikaa eikä ilmeisesti todistajia löydy. Raja raiskauksen ja puolittain sallitun sukupuoliaktin välillä lienee joissakin tapauksissa vaikeasti vedettävissä, varsinkin jos promilleja on vielä mukana. Tilanteeseen ovat molemmat osapuolet myötävaikuttaneet, mutta raiskaaja on tietysti aina se, joka on syyllinen.
Paras vaihtoehto olisi ollut, jos raiskattu olisi noudattanut ohjeita mennä välittömästi viranomaisten pakeille. Seurakunnan edustajat olisivat voineet jälkikäteen kannustaa uhria menemään poliisin pakeille. Miksi eivät näin toimineet – vai esittivätkö tuollaisen mahdollisuuden, siihen en tietenkään osaa edes spekuloida. Jossittelu on tietysti jälkiviisauteen yhdistettynä huono yhdistelmä.
Olin yli kaksikymmentä vuotta vararehtorina lukiossamme joitakin periodeja ja myös hoidin rehtorin tehtäviä. Jos meidän koulussamme olisi tapahtunut rikos, olisin vastuuasemaa hoitaessani edellyttänyt, että minuun etetaan yhteyttä välittömästi. Yhdessä silminnäkijän kanssa olisimme sopineet jatkotoimenpiteistä sillä kiireellä ja aikataululla, joka tilanteessa on tarpeellista. Lisätiedon hankkiminenkin on aina hyvä vaihtoehto, siitä pidättyminen huono.
Vahva analogia on varmasti kaikkien instanssien kesken rikostapausten hoitamisessa. Ja viranomaisiin turvauduttaessa voidaan olla aina varmoja siitä, ettei tapahtumainkertomus heti iltapäivälehtien sivuja korista. Toki siinä tapauksessa, että sanktiot ovat riittävän isot ja tapaus törkeä, lehdistö asiasta uutisnälkäisiä informoi. Ja siinähän ei ole mitään väärää silloin, kun tuomarin nuija on pöytään kolahtanut. Jehovan todistajan on tietysti ikävä lukea sellaisia uutisia, joissa uskonveljet tai –sisaret ovat väärin menetelleet.
Kenties kun jotkut ensimmäisen vuosisadan kristityt kuulivat jälkipuheita Jeesuksen pettäneestä Juudas Iskariotista, häpeän puna kasvoille lehahti. Kristillisen seurakunnan on pyrittävä hoitamaan asiat opetuksellaan ja toiminnallaan niin, että noiden iskariotien määrä voidaan minimoida.
Ja vielä lopuksi. Vaikka Suomessa laki on erinomaisen paljon oikeuksiamme turvaamassa ja meidän seurakunnalliset ohjeistuksemme ovat huippuluokkaa virheitä sattuu. Asiaa kun joka tapauksessa ovat ihmiset hoitamassa. Odotankin innokkaasti sitä aikaa, jolloin ”Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan”(Jes11:9).