Jeesus sanoi: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.” (Matt. 23:37)
Minkä vuoksi Jumala varjelee Jerusalemia, kuin lintuemo siivillään poikasiaan (vert. Jes. 33:20-22)?
Miksi mekin voimme luottaa Jumalan varjelukseen?
Mitä Jerusalem merkitsee meille kristityille?
Jerusalemia tarkoittaa myös koirani nimi Ariel (suomeksi Jumalan leijona); millä perusteella Jerusalemia voimme kutsua Jumalan omaksi kaupungiksi?
Jerusalem “shalom” on rauhan kaupunki, mutta se ei näytä aina lainkaan sellaiselta; mistä johtuu, että Jerusalem on koko historian ajan ollut sotien ja rauhattomuuksien keskus?
Mitä eroa nykyisellä Jerusalemilla on Taivaan Jerusalemiin?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Iankaikkinen elämä (5.6.2015)
Ristiinnaulitun veri (2.7.2015)
”Uskon kautta me tiedämme”
Paavali sanoo: ”Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.” 2.Kor.5
On merkittävää että esim. Paavali käyttää monesti noin voimakasta ilmaisua ”tiedämme” Tulisiko meidänkin tietää, jos kerran uskomme?
Kun Jumala Henkensä kautta avaa meille kirjoituksia, niin siihen ilmoitukseen voi luottaa, kuin Jumalan Sanaan. Tässä on myös uskon salaisuus, emme ole minkään taitavasti sommiteltujen tarinoiden äärellä, vaan Totuuden.
Juuri näin. Ja jos meidän järki ei vielä ymmärrä kaikkea, niin silloin voimme nostaa hattua ja jatkaa eteenpäin, kuten tohtori Martti Luther opetti. Kaikkeen ei tarvitse yrittää sotkea ihmisviisautta, koska silloin mennään harhaan. Taivaissa tiedämme kaikein oikein. Taivaan Jerusalemiin meni Jeesus tekemään meille huonetta, joka odottaa meitä ja maallisen ajan loputtua saamme nähdä Jumalan kirkkauden.
” Jerusalemia tarkoittaa myös koirani nimi Ariel (suomeksi Jumalan leijona); millä perusteella Jerusalemia voimme kutsua Jumalan omaksi kaupungiksi ” ?
Raamatussa kutsutaan : Jerusalemia, Daavidin kaupungiksi. Hyvin monessa Daavidin nimiin merkityssä psalmissa toistuu usein sana; Siion, Jerusalem, jossa Jumala asuu. Jerusalem on teema, jossa kaupunkia kutsutaan myöskin ” kultainen”, ” ikuinen”, ”taivaallinen” ja Messiaan kaupunki.
Jerusalem on se paikka, jonne kansat ja kansakunnat virtaavat.
Meidän kristittyjen kannalta Jerusalem on yksi Raamatun ” punaisista langoista”, jonka avulla avautuu ihmeellisiä asioita, jotka odottavat täyttymystään , eivätkä petä ,vaan toteutuvat Jumalan suunnitelman mukaan.
Jerusalem on monille juutalaisille, kristityille ja myöskin muslimeille hengellinen kokemus, joka ei jätä tyhjäksi ketään. Ei mikään muu kaupunki maailmassa saa ihmisissä herättämään niin voimakkaita tunteita, joko rakkautta tai vihaa. Israelin kansa ja Jerusalem on
kuin kello, jonka aika Jumalan tiedossa. Mutta meille on Raamatussa kehotettu tarkkailemaan aikan merkkejä, milloinka meille avautuvat ovet kultaisessa Jerusalemissa Jumalan omassa
kaupungissa.
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Näin on. Jerusalem, Jumalan kaupunki. Ylipappimme Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnousemus avasi tien Jumalan luo, esiripun tuolle puolelle.
Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat, ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle. (Matt. 27:50-53)
.
Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on ”suuri pappi, Jumalan huoneen haltija”, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. (Hepr. 10:19-25)