Ilmaisunvapauden iskulause on nyt: Je suis Charlie. Minä olen Charlie. Minä olen satiirinen ranskalainen pilalehti Charlie Hebdo, koska sellainen tyylilaji on olemassa, se on hauskaa ja sellaisen olemassaolo puhdistaa ilmapiiriä, vaikka joku muuta väittää.
Missä nauru raikaa, siellä valta on vähemmän itsetärkeää.
Mutta oliko myös Jeesus Charlie, sanan ja ilmaisunvapauden puolustaja? Ainakin hän levitti uutta ja vallankumouksellista oppia. Hän myös nauroi kuolemalle: Kuolemaa ei ole, sillä se on voitettu!
Mikä naurattaa uskovaista eniten? - No, kun ateisti sanoo, ettei Jumalaa ole olemassa.
Mikä naurattaa ateistia eniten? – No, kun uskovainen sanoo, että Jumala on olemassa.
Aatteiden maailmassa naurua riittää. Ja loukkaantumista Jumalan ja jumalattomuuden puolesta. Silmitöntä raivoa (usein huonon) huumorin vuoksi.
Kristinusko on vakavahko uskonto, totinen ja jopa hieman tosikko, kuten islam ja muutkin uskonnot pohjimmiltaan. Tämä on ymmärrettävää, sillä elämän syvissä asioissa on kyse niin äärimmäisistä eksistenssin fundamenteista, että räkättämällä ja hihittämällä ei pääse eteenpäin. Hohottaja hirnuu itsenä paitsioon paratiisin porteilla.
Mutta vakava asiallisuus ei ole koko totuus. Jos nimittäin uskonto haluaa olla osa elämää, sen on hyväksyttävä ja ymmärrettävä myös muunlaisia tyylilajeja ja olemisen tapoja kuin vain opillis-pönöttävä kivikasvoisuus.
Kyllä, myös Jeesus oli Charlie.
– Olli Seppälä –
Olli Seppälä :”Kyllä, myös Jeesus oli Charlie.”
Tuo sanonta saa hyvin vahvasti tiedostamaan, että henk.koht. en ole Jeesus enkä Charlie, koska en hyväksy tapaa. jolla Charlie sananvapauttaan toteutti. Jos olisin Charlie tai Jeesus, hyväksyisin ilmeisesti myös tämän http://fi.wikipedia.org/wiki/Uralin_perhonen , mutta kun en ole, niin en hyväksy.