Ensi viikolla julkaistavat Pisa -tulokset suomalaisten koululaisten oppimistuloksista herättävät jo epäilyjä: luvassa ei ole hyvää (IS 29.11.). Tietysti ensin olisi odotettava tuloksia ja vasta sitten pohdittava syitä mahdolliselle laskulle. Joka tapauksessa tulokset ovat heikentyneet jo aiempina vuosina ainakin matematiikassa ja luetun ymmärtämisessä. Molemmat osa- alueet ovat tärkeitä – lukeminen porttina jatko-opintoihin, maailman ja kulttuurin hahmottamiseen.
Äidinkielen opettajani lukiossa, Matilda Pohjola totesi usein äidinkielen merkityksestä: kieleni rajat ovat maailmani rajat. Vähäinen lukeminen tai lukemattomuus kaventaa maailmaa ja sen käsittämistä. Matematiikka taas avaa loogisen ajattelun, joka on yhteydessä uusiin keksintöihin. Lukemisen ja matematiikan osaaminen on suorassa yhteydessä uuteen yritystoimintaa, työpaikkojen luomiseen ja koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Jostain syystä nämä kouluaineet ja niissä menestyminen eivät entiseen tapaan kiinnosta oppilaita.
Voin vain arvailla syitä. Ensinnäkin huono tai puuttuva työrauha luokissa vie iloa koulutyöltä. Suomessa kouluviihtyvyys on selvästi alemmalla tasolla kuin oppimistulokset. Huono koulurauha ennakoi oppimistulosten laskua. Taustalla lienee koulunkäynnin arvostuksen lasku, sitkeyden heikkeneminen koulutyössä ja lyhytjänteisyyden lisääntyminen. Tämä voi olla yhteydessä lyhyeen yöuneen ja liikunnan sekä raittiin ilman puutteeseen. Myös päivän mittaan vaihtuvat opetusryhmät ja luokkatilat voivat vähentää turvallisen yhteisön vaikutusta. Miten oppimistulokset voivat taas parantua? Oppimisella on oltava myönteistä merkitystä oppilaan tulevaisuudelle, niin että hän ymmärtää sen. Kotien on tuettava koulutyötä kokonaisuutena eikä niinkään esittää vaatimuksia oman lapsen eduista. Lapsi jaksaa paremmin koulussa, kun hän nukkuu ja liikkuu riittävästi.
Taitoaineilla, liikunnalla, musiikilla, kuvaamataidolla, käsityöllä sekä omaa ympäristöhä hahmottavilla aineilla, historialla, uskonnolla ja biologialla on valtava merkitys ihmisen kasvulle ja persoonan kypsymiselle. Ne muodostavat sen kehikon, johon moni muu opittava asia kiinnittyy. Em. aineet olivat koulussa lempiaineitani. Suomalainen koulu on hyvä, jonka tasoa pitää ehdottomasti puolustaa.
Pekka Särkiö :”Taitoaineilla, liikunnalla, musiikilla, kuvaamataidolla, käsityöllä sekä omaa ympäristöhä hahmottavilla aineilla, historialla, uskonnolla ja biologialla on valtava merkitys ihmisen kasvulle ja persoonan kypsymiselle.”
Kun omat nyt jo keski-ikää lähenevät jälkeläisemme olivat lapsia, yritin löytää kasvatusoppaista tietoa, joka vastaisi tai olisi lähellä omaa vakaumustamme kasvattajina. Tässä yksi esimerkki siitä näkökulmasta, joka on vakaumuksemme mukainen:
”Kun siis kasvatamme lapsia yksinomaan ottamaan vastaan tietoa, laiminlyömme heidän kokonaisvaltaisen, ymmärtävän ja oivaltavan toimintansa kasvatuksen. Jotta voisimme heissä kehittää korkeita psyykkisiä toimintoja, olisi opetuksessa annettava sijaa valinnaisuudelle ja omatoimisuudelle. Tätä päämäärää palvelevat sellaiset aineet kuin taiteet, käsityötaidot, filosofia, kirjallisuus ja uskonto sekä historia (oikein opetettuna). Pienemmillä lapsilla ajaa kasvatuksessa samaa asiaa satujen ja legendojen kuuleminen ja käsittely. Juuri tämänkaltainen opetus on nykyisin joutunut taka-alalle samalla kun tietoaineita on lisätty. Samanaikaisesti luodaan kasvatettaville käsitys, että tiedon totuusarvo on ehdoton, so. että sitä ei voi kritisoida.”
Matti Bergström arvioi kirjoituksessaan, että peruskoulu tulee kasvattamaan yhteiskuntaan jäseniä, joiden ”arvokapasiteetti jää vajaaksi”, kun annettua tietoa ei saa asettaa arvojärjestykseen eikä sitä opita kritisoimaan. Bergströmin mukaan ”Täten tietokoulumme kasvattavat arvoinvalidien sukupolvia, jotka eivät kykene arvostelemaan käyttäytymistään tehokkaasti. – – Arvoinvalidiyhteiskunnassa ainoat arvot ovat tieto ja voima, käyttäytymisohjauksemme alimmat tasot. (Alkumatka 3/81: professori Matti Bergström, Aivofysiologisia näkökohtia kasvatuksesta)
Kiitos Tuula Höltälle kommentista. Jos tiedon syöttäminen koulussa korostuu arvojen kasvatuksen kustannuksella voi tosiaan olla tuloksena nuoria, joiden arvokapasiteetti jää vajaaksi. Arvojen varaan kuitenkin rakentuu ihmisyys ja yhteisöllisyys, myös osa uskonnollisuutta. Kasvun tavoittelussa korostetaan ”tuottavia” aineita. Samalla yhteiskunnan arvorakenteet voivat heikentyä, millä on myös taloudellisia seurauksia. OAJ:n pj. Luukkainen kommentoi päivän Hesarissa Pisaa. Hän nostaa esiin opetustekniikan puutteita mutta myös oppilaiden asenteita: esimerkiksi matematiikan eteen ei jakseta ponnistella. Tässä on suuri ero paremmin menestyviin maihin.
Noita Pisan tuloksia alkaa tulemaan 3.12.2013. Laitan linkin, josta pääsee seuramaan tuloksia suorana ja sen seurauksena seminaaria. Itse en varmaan kerkeä seuramaan suorana, mutta oletan tietoa tulevan. Tuo asiantuntija seminaari tosin kiinnostaa. ’Ajattelen näin, että tämä on vain yksittäinen kulma pohtia onnistumista. Oma kulma on lähinnä elämässä eväitä oman paikan löytämiselle. Keskustelua herättää lahjakkuus matematiikassa kuin hän jolla on ongelmia samassa aineessa.
Terveystiedon tunnilla tuli esiin videolla uudempia tutkimuksia, joissa nuorilla on todettu 9 tunnin 20 minuutin unen tarve. Nukkumaan meno on sellainen taistelun aihe 15-vuotiaan kanssa. Jos haluat hänet nukkumaan kymmeneltä niin vaadi yhdeksältä jne. Itse jatkuvasti pelaan tuon tietokoneen kanssa ja useimmiten se on viikolla kielletty. Tajuan, että kaikkien murkkujen kanssa tämä ei onnistu varsinkin jos on yksin. Samaten jatkuvan istumisen ongelmat ovat tulleet esiin. Itse tosi olen sen kantapää kautta joutunut tajuamaa kauan sitten. Levottomuuden syyt on moninaiset ja jos ympäristössä on paljon siihen altistavia asioita, niin ongelmat näkyvät muuallakin kuin matikassa ja äidinkielessä.
https://ktl.jyu.fi/pisa/ajankohtaista/julkistaminen