”Iankaikkinen elämä alkaa täällä jo maitten päällä ja jatkuu iäti taivaassa.” Näin lauletaan eräässä laulussa. Jo nyt elämme Jumalan valtakunnassa, jonka Jeesus perusti maan päälle. Siihen päästään kasteessa, kastamalla, (Matt. 28:19), ja se omistetaan ja vastaanotetaan omaksi uskomalla Jeesukseen. Joka uskoo ja on kertakaikkisesti kastettu, se pelastuu. (Mark. 16:16) Näinkin tämä jae voidaan kääntää suomeksi.
Kuitenkin lopullinen täyttymys on vielä edessäpäin. Jeesus tulee kerran hakemaan omansa luokseen taivaaseen. ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei näin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minäkin olen.” (Joh. 14:2-3)
Martti Lutherin mukaan Jumalan valtakunta tulee luoksemme kahdella tavalla: ”Ensiksi se toteutuu täällä ajassa sanan ja uskon välityksellä. Toiseksi se toteutuu ikuisesti Kristuksen ilmestyessä tuomiolla [ts. paruusian eli Jeesuksen toisen tulemisen ja takaisinpaluun yhteydessä]”. (Iso Katekismus III. 53. John R. Stephenson, Eskatologia, oppi lopunajoista, s. 41, Concordia ry, 2018.)
Mitä varten siis Jeesus tuli maan päälle? Hän tuli hankkimaan elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan koko maailmalle pelastuksen synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta. (2. Kor. 5:19, 1. Joh. 2:2, 1. Kor. 15:54-55, 1. Joh. 3:8, 1. Moos. 3:15) Jeesus verellään voitti nämä turmiovallat.
”On voittanut sankari Juudan, Joka rohkeni taistelohon. Kivi poissa on haudan suulta, Ylös kuolleista noussut hän on. Hän on voittanut, Niin koittanut Veriuhrissa KAIKILLE autuus. On voittanut sankari Juudan, Sitä pääsiäiskellot nyt soi. Kevättuuli sen korvaasi kuiskaa, Säde päivän sen viestin jo toi. Hän on voittanut, Niin on koittanut Veriuhrissa SULLEKIN autuus.” (Siionin Kannel 66:1, 4, 1984. Sanojen korostukset ovat allekirjoittaneen.)
Taivas on auki! Jeesus sanoo: ”Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea.” (Ilm. 3:8) Meidän lopullinen päämäärä on siis taivas, emmekä saa kotiutua liiaksi tähän maalliseen elämään. ”Käsi aurassa, sydän taivaassa”, on vanha sanonta. Aikojen lopussa ”ei vielä” vaihtuu uskosta näkemiseen. Olemme silloin päässeet todelliseen ja iankaikkiseen kotiimme.
”Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän (Jeesus) ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.” (1. Joh. 3:2) ”Tule, Herra Jeesus!”, on seurakunnan jatkuva rukous.
”Siellä me olemme hiljaa ja katselemme, katselemme ja rakastamme; rakastamme ja ylistämme. Katso mitä on oleva lopussa ilman loppua! Sillä mikä muu on meidän loppumme kuin päästä tuohon valtakuntaan, jolla ei ole loppua.” (Augustinus, Hippon piispan vanha todistus 400-luvulta. Kirjasta De civitate Dei eli Jumalan valtio. John R. Stephenson, Eskatologia, oppi lopunajoista, s. 158, Concordia ry, 2018.)
