Keskustelussa Päivi Räsäsen Kansanlähetyspäivillä pitämän puheen muutamasta lauseesta on menetetty kaikki suhteellisuudentajun.
Räsänen sanoi: ’ … Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia.’
Tästä joku veti herneen nenään, että sisäministeri Räsänen yllyttää rikkomaan lakia.
Räsänen tarkensi näkemystään: ’Suomen lakia on aina noudatettava, meillä ei ole sellaista tilannetta, jossa ihminen pakotettaisiin rangaistuksen uhalla toimimaan vastoin omaa tuntoaan. Suomalainen samoin kuin muu länsimainen lainsäädäntö on rakentunut pitkälti kristillisen arvomaailman pohjalle, jossa ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa kunnioitetaan.’
Selitys jätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Asia ymmärrettiin niin, että Räsäsen omat voivat rikkoa lakia Räsäsen mielestä, mutta muut eivät (siltä se minustakin kuullostaa). Ja kohu yltyi. Nyt jo yli 6000 jäsentä on jättänyt Suomen kirkon.
Keskustelu on aikoja sitten menettänyt yhteyden alkuperäiseen asiaan. Ollaan joko Räsäsen puolella tai häntä vastaan. Sekä Räsäsen kritiikki että puolustaminen ovat menneet mauttomalle tasolle. Kummallakin puolella vikaa nähdään vain toisella puolella. Toisille Räsänen on mallikristitty, jonka kimppuun Saatana ja sen kätyrit hyökkäävät. Toisille taas aivopieruja päästelevä kirkon ongelma numero yksi.
Enää sillä ei ole merkitystä, mistä kiista alkoi. Silläkään ei ole merkitystä, kumpi aloitti. Eikä silläkään ole merkitystä, kumpi munasi itsensä pahemmin. Kirkon ja kristinuskon kannalta merkitystä on sillä, että sanalliset aseet vaikenevat.
Jeesus Nasaretilainen sanoi (Mt 5:8-12):
Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.
Nyt voisi enemmän tavoitella kahta ensimmäistä, sitä että on puhdassydäminen ja rauhantekijä, kuin vainottuna olemista.
Joo. Jokseenkin noin.
Onhan tämä kirkko aika riitainen sakki. En ihmettele, jos ei houkuttele ihmisiä tulemaan mukaan jäseneksi kiistelemään. Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että keskustelu pysyisi asiallisena, vaikka oltaisiin asioista erimieltä.
Tämä tilanne ei ole mikään yllätys, monet ovat odottaneet sitä jo kauan: Nyt se hetki on tullut (kaos) että kirkko ja poliitkot (Räsänen ym) joutuvat seinää vastaan ja joutuvat selittäämään: Mistä on kysymys ? Nyt täytyy antaa vastaus mitä sellaiset kuin Jumalan lait – kansa haluaa tietää – ovatko ne samat kuin luonnonlait tai elämän ikuiset lait tai Hammurabin lait ! Toisten syyttely ei johda mihinkään, nyt on yliopistojen annettava vastaus. Se on väärin että se on ministeri eduskunnassa kun pitää ”leikkiä” kaikkitietävää, kun yhteiskunnassa on sellaisia (yliopistot, akademiat) joiden tehtävänä on selittää miksi näin on! Se kai on niin että vastauksia ei ole olemassakaan kun meitä oli 1800-luvun alussa 1,7 miljardia ja nyt 2013 meitä on 7 miljardia … 2050 jo 10 miljardia. On selvää että vastaukset puuttuvat !
Olen poistanut kommentin, jonka koko substanssi oli mainostaa toista kirjoitusta.
Karannut on kauaksi siitä, mistä lähti liikkeelle.
Päivi Räsäsen lausumaa kärjisti hänen puhuessaan lisäämänsä toteamus, että rohkenee sisäministerikin tämän sanoa (ei sisälly kirjallisena jaettuun tekstiin; ao. kohta Heikin blogissa).
Puhe oli muilta osin vanhan kertausta, puoluepoliittinen ohjelmajulistus – uskonnollisessa tilaisuudessa.
Heikki,
minä kuitenkin tavisseurakuntalaisena olen hyötynyt tästä keskustelusta, koska moni mun ei-kirkollinen/tietävä ystävä on tullu kysyyn, ett mitä ihmettä, onks kirkko tosiaan tota mieltä. Ja iteki vaikka oon tehny tutkimusta ja ollu sisällä ni oon joutunu tsekkaan paljo juttuja. Jos näitä keskusteluja ei ois ollut, niin ei olisi ollut tarvetta tutkii ja paneutua asiaan, jotta osaisi jotain tolkkua ymmärtää ja sanoa. Itselle kun on aivan itsestään selvää moni asia niin tulee sokeaksi sille, että mitäpä muut tuumaavat/ymmärtävät jne. Että esimerkiksi se sinun blogisi oli todella selkeä ja avartava. Te olette ammattilaisia, nyt ehkä käydään toisten ymmärrystä/mielipiteitä sun muita. Ja tietty uutta matskuu on tullu, mutta uskon, että kun jokainen saa käyttää sananvapauttaan, niin kyll se siit loppuu/tyrehtyy/selkenee/tyyntyy jokaiselle oma käsitys.
Sonja,
sille, jolla on halu ymmärtää ja nähdä tällaiset tilanteet opettavat monenlaisia asioita. Pahasta seuraa yleensä hyvääkin. Mutta nyt kannattaa vain kuunnella ja oppia, koska juuri kukaan muu ei kuuntele.
Nyt kannattaa todella kuunnella ja oppia. Lisäisin vielä että olla hiljaa.
Milloin tulee aika, että sotakirveet kirkossa ja sen ulkopuolella haudataan ja lyödään sovinnon kättä ja jatketaan sovussa matkaa? Kaikki eri tai saman mieliset saman kirkon katon alla.
Niinhän Jeesuskin toivoi ”että he yhtä olisivat”.
Miten niin riittää? Eikös teidän Tikkurilan seurakunnan valveutuneen papistonkin olisi aika harjoittaa vähän kansalaistottelemattomuutta ja omantunnon vapautta Raamatun sanan pohjalta ja lopettaa tämän naisia rajoittamaan pyrkivän lähetystyön puolesta puuhaaminen. Ei riitä tämä keskustelu, ennen kuin se riittää.
Vanhoilta, viisailta ja monilta jo tuonilmaisiin siirtyneiltä ohjaajavanhuksilta saa usein ylösrakentavaa ajattelemisen aihetta. Mielessäni on kaksi sanojiensa syvästä elämänkokemuksesta kumpuavaa ajatusta. Presidentti Mauno Koivisto kehotti olemaan provosoitumatta kun provosoidaan. Edesmennyt arkkipiispa Martti Simojoki piti kristillistä puoluetta mahdottomana ajatuksena ja halusi varjella pappejaan sekoittamasta uskontoa ja politiikkaa. Ajattelen, että jos todella rakastaa papin varsinaista työtä se vapauttaa monesta keinotekoisesta tukipuusta, joilla niin mieluusti haluamme pätemisentarvettamme tyydyttää.