Luin Kotimaa24:stä Vantaalla järjestettävästä ”sovintotapahtumasta”. Huomioni kiinnitti kohta ”Seppo Kalliokoski kertoo, että hän on saanut tapahtumalle taustatukea myös kolmelta piispalta”.
Näistä piispoista vähintään kaksi, ellei kolmekin, on hiippakuntamme ulkopuolelta. Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana kummeksun sitä, että muiden hiippakuntien piispat haluavat käyttää tämän tästä työaikaansa Vantaan seurakuntien johtamiseen. Luottamustoimessani en ole havainnut Helsingin hiippakunnassa minkäänlaista johtamisvajetta, jonka hoitamiseen tarvittaisiin muiden hiippakuntien piispojen työpanosta. Vantaan seurakuntia, kuten koko hiippakuntaa, johdetaan hyvin ja ammattitaitoisesti.
Kommentoin nyt asiaa, koska kyseessä ei ole ensimmäinen kerta. Aiemmin piispat Jolkkonen ja Peura ovat pyrkineet vaikuttamaan Vantaan seurakuntien lähetysbudjettien kohdennukseen. Piispa Seppo Häkkinen on pyrkinyt vaikuttamaan Helsingin seurakuntayhtymän kansainvälisiin määrärahoihin.
Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana pyydän muiden hiippakuntien piispoilta työrauhaa hiippakunnallemme ja sen seurakunnille. Muun Suomen piispat voivat ilmaista mielipiteitään myös Vantaan asioista samoin kuin muutkin kirkon jäsenet, mutta hiippakunnan ja seurakuntien toiminnan suunnittelun he voivat huoletta jättää Helsingin hiippakunnan omien toimijoiden vastuulle.
Vantaalla 6.1.2014
Johanna Korhonen
Helsingin hpk-valtuuston puheenjohtaja
JOHANNA KORHONEN TÄYDENTÄÄ 10.1.:
Korhonen kiittää lisätiedoista
Kiitän Vantaan Korson kirkkoherraa Pirkko Yrjölää lisätiedoista, jotka koskivat Korson seurakuntaan 9. helmikuuta suunniteltua ”sovintotilaisuutta”. Voin siis vapautua huolestani, että Helsingin hiippakunnan ulkopuoliset piispat olisivat pyrkineet vaikuttamaan seurakuntatyön suunnitteluun tai toteutukseen tässä nimenomaisessa tapauksessa.
Huoleni syy oli alkuperäisen uutisen virke ”Seppo Kalliokoski kertoo, että hän on saanut tapahtumalle taustatukea myös kolmelta piispalta”. Uutisesta ei käynyt ilmi, että kyseessä eivät olekaan viranhaltijat, vaan eläkkeellä olevat eli entiset piispat. Näiden kysyminen puhujiksi on toki hieman eri asia kuin se, että virassa olevat piispat pyrkisivät aktiivisesti tarjoamaan ”taustatukea” toisessa hiippakunnassa järjestettävään, kiistanalaisiin aihepiireihin liittyvään tilaisuuteen. Tällainen menettely olisi erikoista, mutta tästä ei nyt siis onneksi ollutkaan kyse.
Meillä Vantaalla on valitettavasti kokemusta ulkopuolisista, kohtuullisen voimakkaista vaikuttamisyrityksistä nimenomaan lähetystyön rahoitukseen liittyvissä asioissa. Olemme joutuneet muistuttamaan eräitä hiippakuntamme ulkopuolisia piispoja siitä, että seurakuntien budjeteista päättäminen ei laisinkaan kuulu piispojen toimivaltaan. Piispojen ei esimerkiksi kuulu neuvoa luottamushenkilöitä siinä, miten näiden tulee lähetysrahaäänestyksissä toimia. Sen, mille järjestöille seurakunnat tai seurakuntayhtymät myöntävät rahoitusta, päättävät seurakuntalaisia edustavat luottamushenkilöt. Olemme joutuneet käymään eräiden piispojen ja kirkkohallituksen virkamiesten kanssa keskustelua myös siitä, että luottamushenkilöille nimenomaan kuuluu myös eettinen harkinta lähetystyön rahoituksessa.
Kirkon vallankäytön rakenteissa on epäselviä piirteitä, joiden selvittäminen auttaa kirkkoa eteenpäin entistä vahvempana. Hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana pidän tärkeänä, että piispat, muut viran- ja toimenhaltijat ja luottamushenkilöt kukin tuntevat omat tehtävänsä, velvollisuutensa ja oikeutensa, mutta myös valtuuksiensa rajat. Tarvittaessa rajanylityksistä on asiallisesti huomautettava.
Vallankäyttö ilman kontrollia johtaa aina huonoihin seurauksiin. Koska piispat käyttävät kirkossa valtaa, heidän vallankäyttönsä kontrollointi on tärkeää ja myös heidän oman etunsa mukaista. Luottamushenkilöiden vallankäyttöä puolestaan kontrolloi etenkin julkisuus: toimintamme tulee olla kaikkien arvioitavissa. Usein kontrolliksi riittää pelkkä avoimuus, astuminen kulissien takaa nähtäville. Kirkossa ei ole salaisuuksia, kun ydinsanomammekin on julkisista julkisin. (Tällä en luonnollisesti tarkoita esim. lailla salassa pidettäviksi säädettyjä henkilötietoja yms.) Kirkon kaiken toiminnan tulee kestää läpivalaisu kirkkaalla valolla. Avoimuuden ja julkisuuden ei pitäisi olla kirkossa ongelma kenellekään.
Yksi käytännöllinen ja helppo avoimuuden muoto on nimien mainitseminen aina ja kaikkialla. Jos Korson tilaisuudesta viestittäessä olisi nimeltä mainiten kerrottu, että tilaisuuden järjestämiseen ovat myönteisesti suhtautuneet (eivätkä siis aktiivisesti ohjailleet) ”emerituspiispat Virtanen, Lahtinen ja Nieminen”, tämänkertaiselta piispojen vallankäyttöön liittyvältä huolelta olisi vältytty.
Johanna Korhonen
Helsingin hpk-valtuuston puheenjohtaja
Piispan tehtäviin kuuluu kirkollisen yhteyden vaaliminen. Se voi tarkoittaa myös kannanottamista hiippakunnan ulkopuolisiin asioihin.
Kirkkojärjestys V Osa, 18 luku, 1 §:
Piispan tehtävänä on
1) vaalia kirkon ykseyttä ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa;
Minut on jo joku kommentaattori määritellyt Johanna Korhosen ja Sari Roman-Lagerspetzin ”bassoapulaiseksi”. En baritonina kuitenkaan enkä muutenkaan koe sellainen olevani. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että uusia raikkaita mielipiteitä tulee kuulla. Kirkon hallinto on täysin sekava. Hallinnon asiantuntija, arkkipiispa Juva, yritti aikoinaan sitä korjata, mutta joutui luovuttamaan. Jos nykyinen hallinto on voimassa, eivät toisen hiippakunnan piispat saa puuttua toisen piispan asioihin. Sen luulisi arvoisille piispoillekin olevan selvää.
Piispojen tehtäviin kuuluu vaalia kirkon ykseyttä. Blogistin pirtaan tämä ei sovi..
Korhoselta siis jyrkkä ei kaikelle sovinnon hieromiselle. Suvaitsevaisuutta tuntuu olevan kaikkein vähiten siellä, mistä sitä odottaisi lehtiotsikoiden mukaan eniten löytyvän.
Erittäin vähän ja huonosti harkittu kannanotto.
Koitas nyt Laaksonen paneutua itse asiaan. Ihan eri hiippakuntien piispat Jolkkonen ja Peura sotkeutuvat Vantaan (ihan eri hiippakunta) asioihin. Ei se ole oikein nykyisen järjestelmän mukaan. Arkkipiispan tiulisi olla piispojen esimies, eikä joku ”leikkiukko”.
Mä sanon nyt aika tiukasti, mutta olen jäämässä eläkkeelle. Muuten en uskaltaisi. En muuten ole arkkipiispan alainen, vaan Kallialan.
Vaikuttaa siltä, että Tulkaa kaikki-liikkeessä maltillisempi ja jyrkempi siipi. Miksiköhän muut piispat sitten ovat joutuneet jossain määrin ottamaan kantaa Helsingin hiippakunnan asioihin?
Jaa-jaa. Jos piispojen tehtävä todella on vaalia kirkon ykseyttä, ei piispojen Jolkkonen ja Peura sekaantuminen toisen hiippakunnan asioihin sitä edistä. Kirkkoa he tällä toiminnalla ovat hajoittamassa ja kirkosta eroamista edistämässä.
Osmo, käsitykseni mukaan arkkipiispan asema on primus inter pares, ensimmäinen vertaistensa joukossa. Hän ei ole muiden piispojen esimies.
Jusu on kommentissaan oikeassa. Arkkipiispa ei ole piispojen ”esimies.”
Johtuuko tämä puuttuminen siitä, että Helsingin hiippakunnan piispa on nainen, niin nämä miespuoliset eivät luota häneen? Todella vastenmielistä, epäasiallista ja piispalle sopimatonta käytöstä puuttua toisen hiippakunnan asioihin ikäänkuin ”ylempää” neuvoen.
Niin, kyllä selvästi on niin, että kukin piispa omassa hiippakunnassaan edistäköön kirkon ykseyttä. Teksti on selkeä.
KIRKKOJÄRJESTYS (1055/1993)
V OSA HIIPPAKUNNAN HALLINTO
18 Luku Piispa
1 §
Piispa, kukin hiippakunnassaan, on seurakuntien ja pappien ylin kaitsija.
Piispan tehtävänä on
1) vaalia kirkon ykseyttä ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa;
2) valvoa, että kirkon tehtävään kuuluvia toimia hoidetaan seurakunnissa uskollisesti kirkon tunnustuksen, kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkon vaalijärjestyksen sekä niihin perustuvien määräysten ja ohjeiden mukaan;
3) tukea ja ohjata hiippakuntansa pappeja heidän työssään sekä valvoa, että he hoitavat pappis- ja papinvirkansa velvollisuudet;
4) edistää hyvää työyhteyttä seurakunnissa ja valvoa, että papit ja seurakuntien muut viranhaltijat ja työntekijät ovat oppinsa puolesta nuhteettomia ja käyttäytyvät elämässään kristillisesti,
5) edistää seurakuntien yhteistyötä ja talouden ja hallinnon tarkoituksenmukaista hoitamista sekä valvoa, että näissä toimissa noudatetaan voimassa olevia säädöksiä,
6) suorittaa hiippakunnassa vihkitoimitukset ja virkaan asettamiset tai määrätä muun papin suorittamaan tällaiset toimitukset, jollei 5 luvun 1 §:n 2 momentista muuta johdu; sekä
7) suorittaa muut tehtävät ja päättää ne asiat jotka kirkkolain ja kirkkojärjestyksen mukaan hänelle kuuluvat. (9.11.2002/1275/2003)
http://kappeli.evl.fi/Kirkkolainsaadanto.nsf/a16399f0218eff85c2256e6d00473b03/18a97b1488337cf2c2256e4000454dd8?OpenDocument
Ystäväni Sonja. Siitä juuri on kysymys. Osmo.
Tästä on mielestäni aivan turha yrittää vääntää jotakin mies-nais -kysymystä.
Helsingin piispan ongelma ei ole naiseus, vaan sokea valmius hylätä kirkon traditio ja vääntää kirkon oppia tämänhetkisten trendien mukaan miellyttämään homoaktivisteja. Raamattu voidaan jättää sivuun, kirkonkin oppia muokatessa, kun poliittiset ja humanistiset ideologia vyöryvät ja sanelevat toimet.
Jotkut tahtovat ajaa Raamatun ulos kirkosta ja siihen uskovat ja sen mukaan oppinsa ymmärtävät työntekijät ja seurakuntalaiset. Näitten uljaita esitaistelijoita ovat Helsingin piispa ja tämä Johanna Korhonen, joka on lähes jokapäiväisesti joka mediassa huutamassa vaatimuksiaan ja ohjeitaan, ( itse hiippakunnista tai muista domaineista piittaamatta ) kuin jokin Suomen kirkon ylin ja koko maata hallintoalueenaan pitävä auktoriteetti?
Onko Suomen evl-kirkko vain Johanna Korhosen Talk-Show areena?
Eikä Helsinginkään piispaa sellaisella enemmistöllä valittu, että hänen mielipiteensä edustaisivat hiippakunnan kansaa. On hyvä, että edes jostakin muualta maasta löytyy sellaisia piispoja, jotka vielä muistavat Raamatun ja kirkon perinteenkin merkityksen, kun se näiltä poliittis-humanistisilta aktivisteilta tahtoo jäädä jalkoihin seksuaalivallankumousta touhutessaan.
Ihan hyvä avaus muuten mutta siellä Vantaalla on yritetty kammeta kirkkolaivaa karille siihen malliin etteivät muut voi olla vaiti.
Jos asioista ollaan eri mieltä, se kuka on kenekin mielestä ajamassa karille, riippuu kovasti siitä, kummalta puolelta kiistaa asioita katselee. Kovin populistisille heitoille sopii mielestäni seuraava ohje: ne kannattaa kirjoittaa paperille, paperi tulee rytätä ja kostuttaa syljellä sekä lopuksi sijoittaa mytty peräsuoleen.
Yhdyn edelliseen kommentoijaan.
Vihervaaran ohje blogistille on hyvä.
”sijoittaa mytty peräsuoleen”
Minä kyllä jätän terveydenhoitohenkilökunnalle kaikki peräaukko-operaatiot.
EXIT ONLY
Nyt on käymässä niin, että kun olen jäämässä eläkkeelle Jumalan Sanan palvelijan virasta, alkavat kaikki sielunvihollisen voimat touhuta ankarasti. Ei se kai minun persoonastani johtune. Mutta haluan antaa täyden tukeni omalle piispalleni Kaarlo Kallialalle hänen erinomaisesta ja rakkaudellisesta työstään kirkkomme hyväksi. Samoin kiitän Jumalaa myös ensimmäisestä naispiispata Irja Askolasta. He eivät ole ajamassa ”kirkkolaivaa karille”, kuten joku Turunen täällä väittää. Karille sen ovat ajamassa luthersäätiöläiset ja heidän hännystelijänsä. Mutta se ei onnistu.
Tuskin kukaan oletti, että kirkko olisi politikoinnista vapaa vyöhyke. Näyttää siltä, että piispat ovat mielellään sohimassa toisten hiippakuntien asioihin, jos siellä viedään asioita heidän itsensä kannalta epäedulliseen suuntaan.
Osut Jusu oikeaan.
Näyttää siltä, että Johanna Korhonen katsoo oikeudekseen paasata joka hiippakunnassa ja koko maassa, ja vaikuttaa maan ulkopuolellekin, kun on niin hanakasti lähetystyötäkin vääntämässä.
Mutta hänellä onkin erioikeus, toisin kuin piispalla tai muilla.
Lisää tälläisiä kannanottoja, niin ei kulu kymmentäökään vuotta kun Helsingin hiippakunnan alueella kirkkoon kuulumis% on alle 50.
Johanna Korhosen yhteenlaskutoimitus on oikea: jos kolme piispaa on antanut tapahtumalle taustatukea, näistä tosiaan ”vähintään kaksi” on Korhosen edustaman hiippakunnan ulkopuolelta.
Olisi kiva tietää, miten piispa Askola suhtautuu ko. tapahtumaan vai onko hän peräti yksi noista kolmesta Korhosen mainitsemasta taustatukea tapahtumalle antaneesta piispasta?
Näyttää pahasti siltä, että juuri tähän Laaksonenkin pyrkii. Onkohan siitä kuitenkaan pitemmän päälle etua edustamallesi liikkeelle?
Olen 100% varma, että jos Helsingin hiippakunnan alueella oltaisiin sovellettu Kari-Matti Laaksosen tulkintaa kristillisyydestä sekä hänen edustamiaan johtamisoppeja, hiippakuntaan kuuluisi jo tänään alle 50% alueen asukkaista.
Tyypillisesti vastuun kantaminen on vaikeampaan kuin sivusta huuteleminen.
Äh. Taas olen Jusun kanssa samaa mieltä, vaikka tiedänkin, että homoliittojen vastiustajat katsovat minua vinoon. En ole homojen avioliiton kannattaja, mutta katson, että heillä on oikeus olla se, mitä ovat, ja elää laillisessa suhteessa. Vihkiä ei minun tarvitse, koska jään eläkkeelle ennen kuin vihkimisoikeus tulee.
Jusu Vihervaaralle.
Voi olla. Kristuksen todellinen kirkko onkin aina melko suppea. Itse olen epäilemättä sen ulkopuolella.
En tiedä muuta johtamisopeista kuin että viihdyin armeijassa ja mielestäni vanhaa kunnon ”taylorismia” on turhaan vähätelty.
Kari-Matti, ensin sinä valitat siitä että Helsingin hiippakunnan johdon toimenpiteet vähentävät kirkkoon kuulumista. Seuraavaksi sinä sanot, että kirkon pitäisikin olla suppea. Mitä mieltä sinä nyt oikeasti olet?
Osmo, homous voi olla tarttuvaa ja olet selvästi viettänyt liikaa aikaa seurassani. Ensimmäisten oireiden perusteella saatat päästä vielä turvaan, jos pidät hetken taukoa. 😉
Jusu. Nyt en ymmärtänyt. Minä en ole hetero enkä homo. Minut on hormoonihoidettu eturauhassyövän vuoksi.
Jusu
Kansankirkkoon tulisi kuulua mahdollisimman moni. Kristuksen kirkkoon, sisimpään kehään, kuuluvia on luonnostaan melko vähän.
Olet siinä suhteessa oikeassa ettei allekirjoittanutta suoraan sanoen suuresti huoleta kirkon jäsenmäärän lasku. Kun luki joitakin virastopappien kommentteja Eero Jaakkolan kadulla saarnaamisesta, en ole isommin pahoillani, vaikka keskuslämmitystä kappalaisten työhuoneissa hiukan rahapulan vuoksi jouduttaisiinkin laskemaan.
Mikä ero on kansankirkolla ja Kristuksen kirkolla yksittäisen kristityn näkökulmasta? Eli siis mitä etua on kuulua jälkimmäiseen?
Pieni tarkennus Osmolle. Luullakseni ”homous” on enempi ylä- kuin alapäässä.
Minä en ole ollenkaan huolissani enää mistään. Minä pääsen eläkkeelle 68-vuotiaana.
Kari-Matti. Minun yläpääni alkaa olla siinä vaiheessa, että nimien tunnistaminenkin on jo ongelmallista. Siinä ei homous tai lepsous ihan ensimmäisenä kajahda mieleen.
Ikuinen elämä. Varo vain: kirkkoon kuuluminen ja Kristuksen kirkkoon kuuluminen eivät välttämättä korreloi keskenään.
Joo, eliittikrisset on taas vauhdissa. Aika uskaliasta ottaa siihen Vapahtajamme nimi kilveksi omalle sisäpiirille ja ”oikeauskoisille”.
Minulle ei uutisten perusteella selvinnyt, että sovinnossa olisikin kysymys jostain Vantaan seurakuntayhtymän sisäisestä asiasta. Tuskin edes Helsingin hiippakunnan. Seppo Kaalliokoski taisi mainita jopa yhteisen taivaan. Onko taivaassa hiippakuntia? Tuomiokapituli siellä ainakin on, mihin sitä muuten valitettaisiin. Ja hiippakuntasihteerejä.
Kun tilaisuus oli Korsossa, sopiiko muiden vantaalaistenkaan siihen kajota? Sovinnon tukeminen sallittua ainoastaan korsolaisille. Kirkollisveroa maksaville konfirmoiduille äänestysikäisille jäsenille.
Jos piispalta kysytään, tukeeko hän sovintotilaisuuden järjestämistä, että mahduttaisiin samaan taivaaseen, pitäisikö hänen vastata, ettei puutu toisen hiippakunnan asioihin?
Piispa Eenokki Kyttyräinen, kannatatteko rauhan syntymistä palestiinalaisten ja Israelin välille?
– En ota kantaa vieraiden hiippakuntien asioihin. Pysyttelen kirkkolain puitteissa.
Hei Teemu. Onkohan siellä helvetissäkin hiippakuntia? Kun me papit useimpien mielestä joudumme sille puolelle.
Toimittaja Korhonen näkemys sananvapaudesta on mielenkiintoinen.
Seppo Kalliokosken mukaan kirkkoon, ja taivaaseen, tulisi mahtua muitakin kuin ”ainoastaan oikeassa olevia .” Ymmärrän hyvin miksi blogisti suhtautuu tapahtumaan nihkeästi.
Tuli vielä mieleen jostain Arto Paasilinnan romaanista, kun piispa Huhtinen erotti rovastin papin virasta, niin rovasti totesi vain: ”Olet sinä piispa Huhtinen aika vittumainen mies.” Että silleen.
Osmo Kauppinen: ”Tuli vielä mieleen jostain Arto Paasilinnan romaanista, kun piispa Huhtinen erotti rovastin papin virasta, niin rovasti totesi vain: “Olet sinä piispa Huhtinen aika vittumainen mies.” Että silleen.”
Taisi muutoin romaanin nimi ”Onnellinen mies.” Siinä ”potkut” saanut rovasti muistaakseni taisi sekaantua vähän liikaa ns. maallisiin asioihin eikä niin kovin fiksuilla tavoillakaan. Se uskokin tällä muistaakseni kuvailtiin jossain vaiheessa vähän pettäneen.
Kun toi Johanna K. ja Sari R.-L. herättävät miehissä niin suuria intohimoja, herää kysymys: Miksi?
Aiheellinen kysymys, Osmo. Ja vastauskin on tiedossa.
Kerro sitten muillekin kun luulet tietäväsi.