Luin Kotimaa24:stä Vantaalla järjestettävästä ”sovintotapahtumasta”. Huomioni kiinnitti kohta ”Seppo Kalliokoski kertoo, että hän on saanut tapahtumalle taustatukea myös kolmelta piispalta”.
Näistä piispoista vähintään kaksi, ellei kolmekin, on hiippakuntamme ulkopuolelta. Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana kummeksun sitä, että muiden hiippakuntien piispat haluavat käyttää tämän tästä työaikaansa Vantaan seurakuntien johtamiseen. Luottamustoimessani en ole havainnut Helsingin hiippakunnassa minkäänlaista johtamisvajetta, jonka hoitamiseen tarvittaisiin muiden hiippakuntien piispojen työpanosta. Vantaan seurakuntia, kuten koko hiippakuntaa, johdetaan hyvin ja ammattitaitoisesti.
Kommentoin nyt asiaa, koska kyseessä ei ole ensimmäinen kerta. Aiemmin piispat Jolkkonen ja Peura ovat pyrkineet vaikuttamaan Vantaan seurakuntien lähetysbudjettien kohdennukseen. Piispa Seppo Häkkinen on pyrkinyt vaikuttamaan Helsingin seurakuntayhtymän kansainvälisiin määrärahoihin.
Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana pyydän muiden hiippakuntien piispoilta työrauhaa hiippakunnallemme ja sen seurakunnille. Muun Suomen piispat voivat ilmaista mielipiteitään myös Vantaan asioista samoin kuin muutkin kirkon jäsenet, mutta hiippakunnan ja seurakuntien toiminnan suunnittelun he voivat huoletta jättää Helsingin hiippakunnan omien toimijoiden vastuulle.
Vantaalla 6.1.2014
Johanna Korhonen
Helsingin hpk-valtuuston puheenjohtaja
JOHANNA KORHONEN TÄYDENTÄÄ 10.1.:
Korhonen kiittää lisätiedoista
Kiitän Vantaan Korson kirkkoherraa Pirkko Yrjölää lisätiedoista, jotka koskivat Korson seurakuntaan 9. helmikuuta suunniteltua ”sovintotilaisuutta”. Voin siis vapautua huolestani, että Helsingin hiippakunnan ulkopuoliset piispat olisivat pyrkineet vaikuttamaan seurakuntatyön suunnitteluun tai toteutukseen tässä nimenomaisessa tapauksessa.
Huoleni syy oli alkuperäisen uutisen virke ”Seppo Kalliokoski kertoo, että hän on saanut tapahtumalle taustatukea myös kolmelta piispalta”. Uutisesta ei käynyt ilmi, että kyseessä eivät olekaan viranhaltijat, vaan eläkkeellä olevat eli entiset piispat. Näiden kysyminen puhujiksi on toki hieman eri asia kuin se, että virassa olevat piispat pyrkisivät aktiivisesti tarjoamaan ”taustatukea” toisessa hiippakunnassa järjestettävään, kiistanalaisiin aihepiireihin liittyvään tilaisuuteen. Tällainen menettely olisi erikoista, mutta tästä ei nyt siis onneksi ollutkaan kyse.
Meillä Vantaalla on valitettavasti kokemusta ulkopuolisista, kohtuullisen voimakkaista vaikuttamisyrityksistä nimenomaan lähetystyön rahoitukseen liittyvissä asioissa. Olemme joutuneet muistuttamaan eräitä hiippakuntamme ulkopuolisia piispoja siitä, että seurakuntien budjeteista päättäminen ei laisinkaan kuulu piispojen toimivaltaan. Piispojen ei esimerkiksi kuulu neuvoa luottamushenkilöitä siinä, miten näiden tulee lähetysrahaäänestyksissä toimia. Sen, mille järjestöille seurakunnat tai seurakuntayhtymät myöntävät rahoitusta, päättävät seurakuntalaisia edustavat luottamushenkilöt. Olemme joutuneet käymään eräiden piispojen ja kirkkohallituksen virkamiesten kanssa keskustelua myös siitä, että luottamushenkilöille nimenomaan kuuluu myös eettinen harkinta lähetystyön rahoituksessa.
Kirkon vallankäytön rakenteissa on epäselviä piirteitä, joiden selvittäminen auttaa kirkkoa eteenpäin entistä vahvempana. Hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana pidän tärkeänä, että piispat, muut viran- ja toimenhaltijat ja luottamushenkilöt kukin tuntevat omat tehtävänsä, velvollisuutensa ja oikeutensa, mutta myös valtuuksiensa rajat. Tarvittaessa rajanylityksistä on asiallisesti huomautettava.
Vallankäyttö ilman kontrollia johtaa aina huonoihin seurauksiin. Koska piispat käyttävät kirkossa valtaa, heidän vallankäyttönsä kontrollointi on tärkeää ja myös heidän oman etunsa mukaista. Luottamushenkilöiden vallankäyttöä puolestaan kontrolloi etenkin julkisuus: toimintamme tulee olla kaikkien arvioitavissa. Usein kontrolliksi riittää pelkkä avoimuus, astuminen kulissien takaa nähtäville. Kirkossa ei ole salaisuuksia, kun ydinsanomammekin on julkisista julkisin. (Tällä en luonnollisesti tarkoita esim. lailla salassa pidettäviksi säädettyjä henkilötietoja yms.) Kirkon kaiken toiminnan tulee kestää läpivalaisu kirkkaalla valolla. Avoimuuden ja julkisuuden ei pitäisi olla kirkossa ongelma kenellekään.
Yksi käytännöllinen ja helppo avoimuuden muoto on nimien mainitseminen aina ja kaikkialla. Jos Korson tilaisuudesta viestittäessä olisi nimeltä mainiten kerrottu, että tilaisuuden järjestämiseen ovat myönteisesti suhtautuneet (eivätkä siis aktiivisesti ohjailleet) ”emerituspiispat Virtanen, Lahtinen ja Nieminen”, tämänkertaiselta piispojen vallankäyttöön liittyvältä huolelta olisi vältytty.
Johanna Korhonen
Helsingin hpk-valtuuston puheenjohtaja
Sivusta katsoen sanoisin, ettei Johanna Korhosen kannanotto ole sen kummempi kuin Arkadianmäen poliittisen tivolinkaan puheenvuorot. Missään ei näy tietoa siitä, miten nimeltä mainitut piispat ovat Johanna Korhosen varpaille tallanneet ja onko asiaa lainkaan käsitelty hiippakuntavaltuustossa. Kun näitä ”terveisiä” lukee, tuntee itsensä todella typeräksi, kun on edes yrittänyt puhua mitään Jeesus Kristuksen merkityksestä tai Raamatun Rakkauden laista näillä sivustoilla.
Ei se ole ihmeellistä.
J.Korhonen melskaa ja uhoaa poliittisen pelin asein ja säännöillä. Räyhää ja pitää itseään jatkuvasti esillä.
Milloin olet nähnyt hänen ajavan asiaansa raamatullisin argumentein?
Mikä tässä tapahtumassa ja sen järjestäjissä ja tukea antavissa piispoissa on niin kamalaa, että täytyy ottaa kantaa K24n blogin kautta? Hehän kertovat pyrkivänsä luomaan sovintoa kirkkoon.
”..mutta hiippakunnan ja seurakuntien toiminnan suunnittelun he voivat huoletta jättää Helsingin hiippakunnan omien toimijoiden vastuulle.” toteaa Johanna Korhonen.
Nyt olisi tarpeellista tietää, millä tavalla ihan käytännössä ko. piispat ovat olleet osallisena Helsingin hiippakunnan toiminnan suunnittelussa. Mielestäni ei ole suunnittelua jos sanoo, että jokin tapahtuma on järjestämisen arvoinen. Etenkin jos oma piispa Askolakin on sitä mieltä.
Tässä on nyt vastakkain hiippakuntasihteerin ja piispojen arvovalta. Johtaako/päättääkö toiminnasta hiippakuntasihteeri hiippakuntaa tai onko johtajien ryhmä suurempi?
Mistä on siis oikeasti kysymys?
Vastaus on selvä. mediahan on julistanut (Kotimaa etunenässä) J.Korhosen korkeimmaksi kirkolliseksi dogmiasiantuntijaksi ja ohjaajaksi. Häneltä aina kysytään se korkein totuus.
Muita auktoriteetteja ei Suomen kirkossa olekaan. Siksi valta on niin helppo ottaa.
Uutisoinnin perusteella kirkollisen sovinnon tapahtumassa on kyse kokonaiskirkollisesta tilaisuudesta. Puhujina on paikallisen kirkkoherran Pirkko Yrjölän lisäksi Seppo Kalliokoski, Eero Junkkaala ja Vesa Hirvonen.
Tapahtumalle on antanut tukensa, ei vain yksi piispa, vaan peräti kolme. Tästä siis Helsingin hiippakunnan hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Johanna Korhonen on närkästynyt. Ei siis yksityishenkilön eikä vantaalaisena kirkon luottamushenkilönä, vaan nimenomaan hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana.
Eikö kokonaiskirkollisia tilaisuuksia saisi järjestää Helsingin hiippakunnan alueella kysymättä asiaan ensin paikallisen hiippakunnan hiippakuntavaltuuston puheenjohtajan lupaa? Vai pitäisikö kaikki kokonaiskirkolliset tilaisuudet järjestää esimerkiksi Turun arkkihiippakunnan alueella?
Tapahtuman tarkoitus on korostaa yhteyttä ja luottamusta yhteiseen kirkkoon ja löytää luottamusta toinen toisiamme kohtaan. Miksi tämä ei käy Johanna Korhoselle ja miksi tämä ei kävisi Helsingin hiippakunnalle?
Puuttuuko Johanna Korhonen nyt asiaan, johon reagointi hänen hiippakuntansa alueella kuuluu hiippakunnan piispalle Irja Askolla, jos hän itse näkee sen tarpeelliseksi.
” Puuttuuko Johanna Korhonen nyt asiaan, johon reagointi hänen hiippakuntansa alueella kuuluu hiippakunnan piispalle Irja Askolla, jos hän itse näkee sen tarpeelliseksi.” Jukka Kivimäki
Minäkin mietin, että eikö tämänkaltaiset asiat (mielen pahoitukset) olisi hyvä hoitaa piispojen kesken tai sitten niin että asiasta mielensä pahoittanut lähestyy suoraan mielenpahoittajia, tässä tapauksessa noita piispoja.
Miten sitä ennen sanottiinkaan? Pestään pyykki kotona, ei levitellä likapyykkiä kaikkien nähtäville? Menikö se noin?
Ovatko nuo puhujat seurakuntapappeja vai järjestöjyriä?
Onhan se selvä, että kun muualla Suomessa on evankelisluterilainen kirkko, mutta Helsingissä ja Vantaalla femisnistishumanistinen kirkko, niin ei sinne pääkaupunkiseudulle saa mennä kuin J.Korhosen luvalla.
Korhonen haluaa omalle iskuriryhmälleen työrauhan. Siitähän tässä näyttää olevan kysymys.
Kumpa Johanna Korhonenkin antaisi työrauhan muille hiippakunnille ja kunnioittaisi muiden seurakuntien lähetysrahojen jakoa.
Niissä ei kohta ole jakamista millekään taholle. Yt-neuvottelut ovat alkaneet. Kirkon arvostelijat tuhoavat kirkon, joka on jakanut niille rahaa. Että loppu on alkamassa koko lähetysmäärärahoille. Ihmiset eroavat kirkosta. Raha, jota järjestöt himoavat, loppuu pian.
Niin ja mitäpä se muille kuuluu. Siis eriseuraisille. Sitä mä jaksan aina ihmetellä, että eikö ole nyt hyvä olla siellä omassa piirissä.
Sieltä vielä purskutellaan. Hohhoijaa.
Jos eriseuraisella viitataan minuun, niin tiedoksi seuraavaa: olen Suomen ev.lut. kirkon ja Mikkelin hiippakunnan pappi, kirkollisveronmaksaja ja erään lähetysjärjestön hallituksen jäsen. Että kyllä se kuuluu. Pursrkuttele Sonja vain rauhassa, mutta katso minne syljet.
Kenen nimissä Johanna Korhonen taas tässä esiintyy. Onko hän hiippakuntavaltuuson nimissä vai ihan vain taas piti Kotimaa-yhtiöiden pönkittää tätä parin henkilön propagandasotaa.
On se kumma, että tänne ei kelpaa blogisteiksi muita kuin nämä muutamat henkilöt jatkuvalla syötöllä syöttämään omaa poliittista mantraansa. On tämä touhua!
Saako täällä kukaan esiintyä ihan omissa nimissään?
Ei hirveesti, jos lukee toista kommenttiketjuu. Riippuu mitä mieltä oot ja kenestä ja seksuaalisesta suuntaumisesta. Että se pitää ilmeisesti ekana tajuta kysyä, ennenkuin voi keskustella.
Kummallisinta tässä tosiaan on tämä Kotimaa24:n ”moniäänisyys”.
Kävin v.1963 Leningradissa. Hotellihuoneen radiossa oli kanavanvalitsin. Mutta sieltä tuli joka kanavalla samaa ohjelmaa. ”Monikanavaisuus”. Vähän kuin Kotimaa24:n ”Moniäänisyys”.
Onhan ne piispat jo aikoja sitten julistettu pannaan mm. lähetyshiippakunnan pastoorien taholta.
Meinaatko Osmo Kauppinen, että Johanna Korhosella ja Risto Soramiehellä on yhteinen huoli: Lähetyshiippakunta lähtee, mutta herätysliikkeet jää.
En ymmärrä, mitä Kivimäki tarkoittaa.
Jos kyse on kirkon sovinnon tapahtumasta, kuten olen ymmärtänyt, niin silloinhan sinne pitäisi kai toivoa mahdollisimman paljon väkeä kaikkialta keskustelemaan mahd. ongelmista, vai mitä? Olen siis ymmärtänyt väärin. Ei kai ne piispat sinne johtamaan ole menossakaan?! Ihan kumma kommentti Korhoselta
Kun tuosta tilaisuudesta luin, tuli mieleen ensimmäiseksi se vanha ”Tule kylään, sanoi hämähäkki kärpäselle”. Heh! Noh, siitähän ei onneksi olekaan kysymys. Vaan mistä ”sovintotapahtumasta” on kyse, kun rähinä on päällä jo ennen alkua!
Hiippakunta siis tekee sovintoa itsensä kanssa?
JOHANNA KORHONEN taitaa olla huomion kipeä. Eikö hän voisi keskittyä omaansa eikä aina olla neuvomassa paremmuudessa. On tässäkin tiedottaminen ja esiintulo.
Ho ho!!!
Voisiko olla niin, että Johanna Korhonen taitavana toimittajana ja viestinnän hallitsijana tällä tavoin käynnisti oman shownsa viedäkseen sovintotapahtumalta huomiota ja vaikuttavuutta?
Ihmettelen, jos yksikään piispa voisi kieltäytyä osoittamasta tukeaan tämän kaltaiselta tilaisuudelta.
Osmo, oon ihan samaa mieltä. Ja pidän näitä kirkon hajoittajina. Me ei anneta periksi. Eikä Jumalakaan.
Tässä pääsi kai menemään päivä, ettei tullut mitään julkilausumaa tuomiofeministi Korhoselta.
Ettei kansa unohtaisi.
Piispan virka on vain hallintovirka eikä piispalla ole mitään kokonaiskirkollista asemaa tai tehtävää?