Luin Kotimaa24:stä Vantaalla järjestettävästä ”sovintotapahtumasta”. Huomioni kiinnitti kohta ”Seppo Kalliokoski kertoo, että hän on saanut tapahtumalle taustatukea myös kolmelta piispalta”.
Näistä piispoista vähintään kaksi, ellei kolmekin, on hiippakuntamme ulkopuolelta. Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana kummeksun sitä, että muiden hiippakuntien piispat haluavat käyttää tämän tästä työaikaansa Vantaan seurakuntien johtamiseen. Luottamustoimessani en ole havainnut Helsingin hiippakunnassa minkäänlaista johtamisvajetta, jonka hoitamiseen tarvittaisiin muiden hiippakuntien piispojen työpanosta. Vantaan seurakuntia, kuten koko hiippakuntaa, johdetaan hyvin ja ammattitaitoisesti.
Kommentoin nyt asiaa, koska kyseessä ei ole ensimmäinen kerta. Aiemmin piispat Jolkkonen ja Peura ovat pyrkineet vaikuttamaan Vantaan seurakuntien lähetysbudjettien kohdennukseen. Piispa Seppo Häkkinen on pyrkinyt vaikuttamaan Helsingin seurakuntayhtymän kansainvälisiin määrärahoihin.
Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana pyydän muiden hiippakuntien piispoilta työrauhaa hiippakunnallemme ja sen seurakunnille. Muun Suomen piispat voivat ilmaista mielipiteitään myös Vantaan asioista samoin kuin muutkin kirkon jäsenet, mutta hiippakunnan ja seurakuntien toiminnan suunnittelun he voivat huoletta jättää Helsingin hiippakunnan omien toimijoiden vastuulle.
Vantaalla 6.1.2014
Johanna Korhonen
Helsingin hpk-valtuuston puheenjohtaja
JOHANNA KORHONEN TÄYDENTÄÄ 10.1.:
Korhonen kiittää lisätiedoista
Kiitän Vantaan Korson kirkkoherraa Pirkko Yrjölää lisätiedoista, jotka koskivat Korson seurakuntaan 9. helmikuuta suunniteltua ”sovintotilaisuutta”. Voin siis vapautua huolestani, että Helsingin hiippakunnan ulkopuoliset piispat olisivat pyrkineet vaikuttamaan seurakuntatyön suunnitteluun tai toteutukseen tässä nimenomaisessa tapauksessa.
Huoleni syy oli alkuperäisen uutisen virke ”Seppo Kalliokoski kertoo, että hän on saanut tapahtumalle taustatukea myös kolmelta piispalta”. Uutisesta ei käynyt ilmi, että kyseessä eivät olekaan viranhaltijat, vaan eläkkeellä olevat eli entiset piispat. Näiden kysyminen puhujiksi on toki hieman eri asia kuin se, että virassa olevat piispat pyrkisivät aktiivisesti tarjoamaan ”taustatukea” toisessa hiippakunnassa järjestettävään, kiistanalaisiin aihepiireihin liittyvään tilaisuuteen. Tällainen menettely olisi erikoista, mutta tästä ei nyt siis onneksi ollutkaan kyse.
Meillä Vantaalla on valitettavasti kokemusta ulkopuolisista, kohtuullisen voimakkaista vaikuttamisyrityksistä nimenomaan lähetystyön rahoitukseen liittyvissä asioissa. Olemme joutuneet muistuttamaan eräitä hiippakuntamme ulkopuolisia piispoja siitä, että seurakuntien budjeteista päättäminen ei laisinkaan kuulu piispojen toimivaltaan. Piispojen ei esimerkiksi kuulu neuvoa luottamushenkilöitä siinä, miten näiden tulee lähetysrahaäänestyksissä toimia. Sen, mille järjestöille seurakunnat tai seurakuntayhtymät myöntävät rahoitusta, päättävät seurakuntalaisia edustavat luottamushenkilöt. Olemme joutuneet käymään eräiden piispojen ja kirkkohallituksen virkamiesten kanssa keskustelua myös siitä, että luottamushenkilöille nimenomaan kuuluu myös eettinen harkinta lähetystyön rahoituksessa.
Kirkon vallankäytön rakenteissa on epäselviä piirteitä, joiden selvittäminen auttaa kirkkoa eteenpäin entistä vahvempana. Hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana pidän tärkeänä, että piispat, muut viran- ja toimenhaltijat ja luottamushenkilöt kukin tuntevat omat tehtävänsä, velvollisuutensa ja oikeutensa, mutta myös valtuuksiensa rajat. Tarvittaessa rajanylityksistä on asiallisesti huomautettava.
Vallankäyttö ilman kontrollia johtaa aina huonoihin seurauksiin. Koska piispat käyttävät kirkossa valtaa, heidän vallankäyttönsä kontrollointi on tärkeää ja myös heidän oman etunsa mukaista. Luottamushenkilöiden vallankäyttöä puolestaan kontrolloi etenkin julkisuus: toimintamme tulee olla kaikkien arvioitavissa. Usein kontrolliksi riittää pelkkä avoimuus, astuminen kulissien takaa nähtäville. Kirkossa ei ole salaisuuksia, kun ydinsanomammekin on julkisista julkisin. (Tällä en luonnollisesti tarkoita esim. lailla salassa pidettäviksi säädettyjä henkilötietoja yms.) Kirkon kaiken toiminnan tulee kestää läpivalaisu kirkkaalla valolla. Avoimuuden ja julkisuuden ei pitäisi olla kirkossa ongelma kenellekään.
Yksi käytännöllinen ja helppo avoimuuden muoto on nimien mainitseminen aina ja kaikkialla. Jos Korson tilaisuudesta viestittäessä olisi nimeltä mainiten kerrottu, että tilaisuuden järjestämiseen ovat myönteisesti suhtautuneet (eivätkä siis aktiivisesti ohjailleet) ”emerituspiispat Virtanen, Lahtinen ja Nieminen”, tämänkertaiselta piispojen vallankäyttöön liittyvältä huolelta olisi vältytty.
Johanna Korhonen
Helsingin hpk-valtuuston puheenjohtaja
Piispan toimivallan rajoittuminen omaan hiippakuntaan ei vaikuta heidän oikeuteensa sananvapauteen ja sen suomiin vaikutusmahdollisuuksiin.
Martti Pentti näkee pintaa syvemmälle. Juuri noin asia on minunkin mielestäni.
Voisiko joku kertoa, miten nämä syytöksen kohteena olevat piispat ovat käytännön tasolla ”häirinneet Helsingn hiippakuntavaltuuston työrauhaa tai vaikuttaneet Helsingin hiippakunnan ja seurakuntien toiminnan suunnitteluun” kuten blogissa syytetään?
Tarvitaan perustelut eikä pelkkiä epämääräisiä ilmaan heitettyjä syytöksiä.
On myös selvää, että piispojen mielipide vaikuttaa siihen, miten tästä asiasta kirjoittavat suhtautuvat asiaan.
Jos joku ”liberaali” piispa menisi vieraaseen ”konservatiiviseen” hiippakuntaan osallistumaan keskusteluun seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoisesta kohtelemisesta, häntä varmasti opastettaisiin olemaan puuttumatta muiden hiippakuntien asioihin. Ja tämän ohjeen hänelle pommittaisivat hyvin selväsanaisesti ne täsmälleen samat henkilöt, jotka tässä keskustelussa kivittävät Johanna Korhosta.
Olen edelleen sitä mieltä, että mielipiteitä saa esittää ja asioista saa olla erimieltä. Sen sijaan tällainen tekopyhyys ja syyllisten näkeminen vain vastapuolen leirissä on typerää, varsinkin kun se näyttää johtavat vain lapselliseen huuteluun internetin keskustelupalstoilla.
Toivoisin keskustelijoilta mielipiteitä perusteluineen, en lapsellista henkilöön käyvää hyökkäilyä.
”Jos joku…. …Johanna Korhosta” ei ole perustelu vaan olettamus, eikä siitä johdettu tekopyhyyden ja syyllisten näkeminen ole mikään argumentti. Tässä kyseisessä tapauksessa on kyse faktisesta tapahtuneesta tilanteesta, ei olettamuksesta. Jotkut piispat tukivat sovintotapahtumaa ja se nähdään sekaantumiseksi ja yritykseksi vaikuttaa vieraan hiippakunnan asioihin. Siis Sovintotapahtuma. Minä käsitän sen kirkollisen yhteyden vaalimiseksi, eli juuri siksi työksi jota piispojen oletetaan tekevän.
Luulen, että jos joku liberaali piispa tulisi konservatiiviseen hiippakuntaan seksuaalisuuskeskusteluun, niin kritiikki kohdistuisi mahdollisesti puheisiin, ei siihen, että piispa on vieraalla maalla. Sitä en tiedä mitä tapahtuisi jos liberaalipiispa ilmoittautuisi vain tapahtuman tukijaksi …nimettömänä. Tämä on tietenkin vain olettamus.
En ole nähnyt missään näiden tukijapiispojen nimiä.
Piispojen jakaminen liberaaleihin ja konservatiivisiin ei onnistu. Puhumattakaan hiippakunnista.
Eikä meidän kirkolliseen kulttuuriimme ole kuulunut tiukka pitäytyminen muodollisuuksiin, esimerkiksi arvoihin, asemiin ja hiippakuntarajoihin. Jos jossain seurakunnassa olisi vakava hallinnollinen kiistatilanne tai seurakunnassa tulehtunut henkilöstöongelma, sen käsitteleminen kuuluisi tietenkin vain piispalle ja omalle tuomiokapitulille. Mutta tällaisestahan Korsossa ei ole kysymys.
Muuten piispoja on saanut pyytää puhujaksi ja tervehdysten lähettäjäksi ihan miten on hyväksi nähty. Ja hyvä niin. Minä en ainakaan kaipaa kirkkoon yhtään enempää kankeutta ja jäykkyyttä ja muodollisten asemien pompöösia kumartelua.
On merkillistä kuinka asiat sotketaan keskenään ja rinnastetaan asioita, jotka eivät ole rinnasteisia. Esim. insesti on kokonaan toisen luokan asia kuin se, että joku luottamushenkilö pahoittaa mielensä siitä, että piispat harjoittavat virkaansa ja yrittävät luoda sopua kirkkoon. Edellisestä asiasta on syytä käydä julkista keskustelua, mutta jälkimmäisestä se on turhaa, mielestäni.
“Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, ja talot sortuvat toinen toisensa päälle.” Jori Mäntysalo
Jori osui asian ytimeen. Raamatun mukaan talo, joka riitautuu itsensä kanssa, tuhoutuu. Uusi villitys on kirkkohallituksen, piispojen ja lähetysjärjestöjen haastaminen milloin milläkin menetelmällä.
Mutta uskon, että kirkkomme johtajilla on tarpeeksi näkö- ja arviointikykyä niin etteivät he takerru kaikkiin eteensä heitettyihin syytöspiikkipalloihin, vaan jatkavat kirkon ykseyden vaalimista ja rakentamista Jeesuksen esimerkin ja kehotuksen mukaan ”että he yhtä olisivat”, siitä myös luterilaiset tunnetaan Jeesuksen opetuslapsiksi.
Nyt jos koskaan olisi ensiarvoisen tärkeää, että kirkon viranhaltijoilla ja luottamushenkilöilä olisi asenteet kohdallaan. Kirkkohallitusta on syytetty syrjivästä asenteesta. Onko syyttäjillä itsellään asenteet kohdallaan? Pyrkivätkö he rauhaan ja sovittelevaan metodiin pelkkien syytösten sijaan?
On hyvä, että nämä luottamushenkilöiden aatokset saatetaan julki, siten ne kirkon jäsenet, joilla on ”silmät nähdä” tietävät, missä mennään ja osaavat rukoilla asioiden puolesta. Kirkkoa ravistellaan nyt, mutta kun se on rakennettu Kristus-kalliolle, niin se pysyy pystyssä ja kestää. Akanat vain lentävät ravistelussa tuuleen.
Jeesus sovitti maailman synnit ja uskoi meille sovituksen sanan. Olkaamme siis sovinnon, ei riidan, rakentajia.
Salme, osallistuivat ne kirkkoherrat ja kirkon työntekijät, jotka kirjeessään vaativat lähetystyöhön lähetetyn homoparin irtisanomista, villitykseen piispojen, kirkolliskokouksen ja lähetysjärjestöjen haastamiseen?
Kyseisessä tilanteessa Tampereen piispa Repo, kirkon lakimies sekä Lähetysseuran johto nimenomaan etukäteen ilmoittivat, että kirkolliskokouksen ei hyväksynyt päätöstä homoparien virkakiellosta ja että kirkko ei voi lainsäädännön mukaan sellaista päätöstä tehdä, mitä kirjeessä myöhemmin vaadittiin.
Ovatko nämä kirjelmän lähettäneet sinusta riidan rakentajia?
Piispat hoitavat tehtäviään kokonaiskirkollisella tasolla. Seurakunnat ympäri Suomen tukevat SLS työtä, SLS ei ole vastuussa toimistaan vain Helsingin hiippakunnalle.
Tämä blogi väittää, että muutamat piispat ovat häirinneet Helsingin hiippakuntavaltuuston työrauhaa. Siihen väitteeseen kaivataan perusteluja.
Et vastannut kysymykseeni.
Vastasinpa hyvinkin, kun vain luet vastauksen oikein.
Se, että kiertelet kysymystä kuin kissa kuumaa puuroa kuvastaa juuri sitä, mitä tarkoitin. Ihmisillä on taipumus leimata riidanrakentajiksi vain ne ihmiset, joiden mielipide ei miellytä omaa mielipidettä. Sen sijaan omassa toiminnassa ei olla valmiita näkemään mitään vikaa.
Tällainen asenne tähän kysymykseen ei ole mielestäni omiaan helpottamaan sovinnon rakentamista, vaikka näennäisesti kokoajan puhutkin sovinnon rakentamisen puolesta. Kunhan sovinto rakennetaan sinun ehdoillasi.
Jusu, kenet sinä näet kirkossa sovinnonrakentajina? Kenen ehdoilla sinä haluat rakentaa sovintoa?
Minua muuten hymyilyttää tuo sanonta ”kiertää kuin kissa kuumaa puuroa”. Se otetaan esiin aina silloin kun toisen vastaukset eivät miellytä itseä ja siten halutaan saattaa toinen epäilyttävään huutoon.
Minun mielestäni kysymykseni ei ole asenteellinen eikä se ollut kompakysymys. Siihen olisi pystynyt vastaamaan ”kyllä” tai ”ei” sekä antamaan lyhyen perustelun. Jostain syystä et halunnut.
Sovinnonrakentamisesta kirjoitin kommentin tuossa ylempänä olevaan kommenttiketjuun. Sovinnonrakentajiksi näen kaikki seurakuntalaiset ja johdolla on asiasta tietysti suurin vastuu ja merkittävin rooli. He eivät kuitenkaan pysty tekemään sitä yksin, jos seurakuntalaiset eivät sitä halua. Kirkko on paljon enemmän kuin 10 piispaa.
Jään edelleen odottamaan piispa Askolan kannaottoa blogissa esitettyihin syytöksiin. Onko myös hän sitä mieltä että muiden hiippakuntien piispat ”ovat häirinneet Helsingn hiippakuntavaltuuston työrauhaa ja vaikuttaneet Helsingin hiippakunnan ja seurakuntien toiminnan suunnitteluun”.
Jos näin on tapahtunut, tulee myös piispa Askolan tuoda julkisuuteen perustelut käytännön esimerkkeineen siitä, että syytökset ovat totta.
Nyt kaivataan perusteluja.
Mikäli piispa Askolan ja muiden piispojen välillä on kitkaa Helsingin hiippakunnan johtamisesta, ei ole mitenkään itsestäänselvää, että piispa Askola haluaa lähteä puimaan näitä asioita julkisuudessa.
Jos minä olisin piispa Askola, en veisi asiaa mihinkään ”maallikkotuomioistuimeen”.
Sinäpä sen sanoi Jusu.
Tällaisia asioita ei tarvitse puida julkisuudessa, ei piispan eikä luottamushenkilöiden toimesta. Tällainen pyykki voidaan pestä kotona.
Ps. mutta kun asia on tuotu julkisuuteen, niin nyt se pitää selvittää, ettei väärien syytösten varjo jää piispojen päälle.
Meinasin lisätä edelliseen kommenttiini, että piispa johtavana viranhaltijana on erilaisessa asemassa kuin luottamushenkilöistä koostuva valtuusto, jonka työskentelymalli jo lähtökohtaisesti on julkisempi jo sitäkin kautta, että henkilöt äänestetään tehtäviinsä.
Ajattelin kuitenkin jättää tämän huomion pois, jotta keskusteluun jäisi uusi köysi, josta nykäistä ”sovinnon rakentamisen” hengessä.
Jusu, haluatko sinä rakentaa sovintoa kirkkoon?
Minä en ole kirkon jäsen, joten minulla ei ole asian suhteen välitöntä henkilökohtaista intressiä. Minun mielestäni sovinnon rakentaminen olisi kuitenkin kirkon kannalta järkevää.
Jusu,
tuo on hyvä näkökulma.
Onko järkevää syytä miksi Johanna Korhonen vastustaa sovinnon rakentamista?
Jukka Kivimäen kysymys on hyvä. Minusta tuntuu, että meistä kenelläkään ei ole riittävää kokonaiskuvaa tästä kyseisestä tapaamisesta ja sen taustalle liittyvistä tapahtumista. Johanna Korhosen kirjoituksen ja tarkoitusperien arvioiminen on vaikeaa ilman riittävää tietoa asiasta.
Minä en ainakaan osaa vastata Jukan kysymykseen enkä halua siksi esittää mielipidettä, joka perustuisi pelkästään omiin ennakkoluuloihini Johanna Korhosesta sekä siihen, miten suhtaudun hänen ajamiin asioihin.
Korhosen reaktio voi olla ylimitoitettu tai sitten hänellä on erittäin validit syyt olla sitä mieltä, mitä kirjoitetuksessaan tuo esiin.
Olen samaa mieltä Tuire Kajasvirran kanssa. Piispa Häkkinen on toiminut piispojen keskinäisten sopimusten mukaisissa toimivaltuuksien puitteissa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vedotessaan Inkerin kirkon asiassa Helsingin yhteiseen kirkkovaltuustoon. Siten Johanna Korhonen hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana valitessaan Piispa Häkkisen yhdeksi maalitaulukseen käyttämällä tuota esimerkkitapausta, oikaisee mutkat suoriksi, kun ko. tapauksen sisältö ei muuten sovi Johanna Korhosen poliittisiin päämääriin. Toivottavasti Helsingin hiippakunta valitsee seuraavaksi hiippakuntavaltuuston puheenjohtajakseen rakentavamman, maltillisemman ja sovinnonhakuisemman maallikon, kun Johanna Korhonen jopa vastustaa oman viiteryhmänsä, Tulkaa kaikki -liikkeen sovinnontekopyrkimyksiä, ja yrityksiä, jotka eivät käsittääkseni kuitenkaan ole tarkoitettu pelkästään Helsingin hiippakunnan sisäisiksi yrityksiksi. Tosin, kun heikoimpiakin yrityksiä ollaan sammuttamassa, ennenkuin ne ovat edes alkaneetkaan, on hyvin mahdollista, että sellaiset kuivuvat kokoonkin ennenaikojaan.
Kuluva vuosi 2014 on tärkeä kirkollisen vaikuttamisen vuosi kaikille niille Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenille, jotka uskovat, kuten kirkon katekismukset opettavat, ja jotka katsovat, että Johanna Korhosen linja, toimintatavat, tavoitteet ja päämäärät eivät ole sellainen linja, jolle Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa tulisi kuljettaa. Piispakunnan soisi pysyvän rohkeina, eikä alistua Tuire Kajasvirran hyvin kiteyttämässä asiassa, Johanna Korhosen yrittämien toimivalta rajoituspyrkimysten edessä.
Piispat toimivat hiippakuntiensa hengellisinä johtajina. Heillä on toimivaltuudet ykseyden edistäjinä hengessä ja totuudessa, Helsingin hiippakunnan hengellinen johtaja on piispa Irja Askola, ei Johanna Korhonen.
Kohdistetaanko kirkkoomme ns. repressiivistä toleranssia, kankeasti suomennettuna tukahduttavaa suvaitsevaisuutta, jonka yksi muoto on
vastustajien mustamaalaus. Vastustajat on leimattava ja heistä on tehtävä huonoja ihmisiä – asiallisilla perusteilla ei väliä, kunhan pidetään meteliä?
Ovatko piispat ja kirkkohallituksen jäsenet huonoja ihmisiä, joita tulee vastustaa?
Toisaalta on huolestuttavaa, jos saman kirkon piirissä toimivat henkilöt nähdään vastustajina eikä yhteisen päämäärän puolesta työskentelevinä lähimmäisinä.
Salme, kohdistuuko repressiivisen toleranssin harjoittaminen ainoastaan ns. kirkon konservatiiveihin?
Viime aikoina vaikuttaa, että se on kohdistunut kirkon johtohenkilöihin, joiden joukossa on uskoakseni sekä konservatiisesti että liberaalisti ja siltä väliltä ajattelevia henkilöitä.
Niin, minulle jää tästä keskustelut nyt sellainen tunne, että tässä yritetään väittää Johanna Korhosen olevan yksin syyllinen kirkon riitelyyn. Tässä yritetään sanoa, että hän on yksin väärässä. Ja jotta sopi pitäisi löytää, mutta siten, että Johanna Korhonen luopuu kaikista omista näkemyksistään ja ”sovinnoksi” valitaan hänen kanssa erimieltä olevien kanta sellaisenaan.
Yleisesti riidan ratkaisuissa ei ole avuksi se, että pommittaa mielettömän määrän viestejä, joissa pyrkii syyttämään eri tavalla ajattelevia riitelijöiksi ja kyseenalaista heidän toimintatapojaan. Mielestäni sinä Salme olet aika kärkäs esittämään täällä syytöksi enkä väitä, että minä toimisin tämän suhteen yhtään järkevämmin.
Riidan ratkaisemista voisi auttaa se, jos syyttelemisen sijasta jokainen toisi ilmi oman mielipiteensä ja esittäisi sille perustelut ilman että mielipiteessä ja perusteluissa suhtaudutaan kriittisesti erilailla ajattelevia ihmisiä kohtaan.
Paras malli mielestäni kuitenkin on se, että riidan kumpikin osapuoli yrittäisi ymmärtää vastapuolen toiveita ja ajatuksia ja miettisi, mitä olisi valmis omassa toiminnassaan muuttamaan tullakseen vastaan. Tällöin ei siis puolusteta omaa mielipidettä vaan mietitään, mistä olisi itse valmis antamaan periksi eri tavalla ajattelevien eduksi.
Minä en näe tässä keskustelussa ensimmäistäkään argumenttia riidan kummaltakaan osapuolelta, jossa he toisivat esille omaa valmiuttaan tulla vastaan sovinnon saavuttamiseksi. Sen sijaan näen suuren määrän oman oikeassaolon todistelua ja vastapuolen syyttelyä. Myös sinun kirjoituksissasi.
Niin kauan kun asetelma on tämä, en näe realistisia edellytyksiä sovun löytymiselle.
Minä en esitä syytöksiä vaan odotan perusteluja blogeissa ja uutisissa eri henkilöiden esittämiin syytöksiin milloin kirkkoa, milloin sen johtajia kohtaan. Minä siis tuon esiin ne syytökset, joita he esittävät ja odotan niihin perusteluja.
”Paras malli mielestäni kuitenkin on se, että riidan kumpikin osapuoli yrittäisi ymmärtää vastapuolen toiveita ja ajatuksia ja miettisi, mitä olisi valmis omassa toiminnassaan muuttamaan tullakseen vastaan. Tällöin ei siis puolusteta omaa mielipidettä vaan mietitään, mistä olisi itse valmis antamaan periksi eri tavalla ajattelevien eduksi.” Jusu
Tuo on minunkin mielestäni hyvä lähtökohta sovinnon etsimiselle.
Minun mielestäni sitä olet esittänut lukemattomia kertoja syytöksiä siitä esimerkiksi siitä, että kirkkohallitusta ei saisi arvostella ja että piispoja ei saisi haastaa. Olet esittänyt Johanna Korhosen riidankylväjänä. Olet arvostellut sitä, että hän tuo nämä kysymykset julkisuuteen.
Kuten sanoin, mielestäni sinä olet aika kärkäs arvostelemaan Johanna Korhosen tekemisiä. Mielestäni sinä omalla käyttäytymiselläsi ylläpidät riitelyä sen sijaan, että toimisit sovinnon rakentajana.
Mm. Jusu Vihervaaralle.Minusta tässä keskustelussa ei ole eri ’puolueita’, jotka riitelevät. Keskustelu on aika hyvin pysynyt sen pohdinnassa, mitä Johanna Korhosen julkitulo tarkoittaa. EI siinä julkitulossa ole sellaista, että sen seurauksena jonkun osapuolen pitäisi antaa periksi.
Johanna Korhonen on arvostellut useampaa Suomen piispaa. Hän käyttää itse sananvapautta arvostellen piispoja nimeltä ja arvostelee heidän toimintaansa. Samalla hän esiintyy mandaatilla asiassa, jonka maallikko helposti tulkitsee piispalle kuuluvaksi.
Samalla tässä kummeksun pyrkimystä jakaa keskustelussa seurakunnat ja piispat liberaaliin tai konservatiiviseen leiriin.
Antakaa nyt ihmeessä meidän tavallisten seurakuntalaisten olla vaan kirkon ja kotiseurakuntamme jäseniä miettimättä, elänkö nyt liberaalin vai konservatiivisen seurakunnan tai hiippakunnan alueella.
Omalta osaltani lopetan tämän vilkkaan ja mielenkiintoisen keskustelun seuraamisen tänään. On tärkeämpää miettiä ja rukoilla siunausta illan sovintokokoukselle.
Tässä tilanteessa on kuitenkin faktaa että Johanna Korjonen on asettunut vastustamaan sovinto -tapahtumaa, jossa puhujina ovat mm. Vesa Hirvonen ja Eero Junkkaala.
Asia on joko niin, että Johanan Korhonen joko vastustaa sovitoa tai sitten niin, että Johanna Korhonen vastustaa sellaista sovintoa jossa on mukana kyseiset henkilöt ja heidän edustamansa kirkolliset piirit, eli laajasti ajatelleen enemmistö kirkon aktiivitoimijoista yli hiippakuntarajojen.
Anteeksi kirjoitusvirhe Johanna Korhosen nimessä.
Tuire, en ajattele tätä pelkästään tämän keskustelun kannalta vaan laajempana kysymyksenä. Näen, että kirkko on jakautunut vanhoillisiin ja uudistusmielisiin. Tämä jako on tuskin historiallisessa mielessä uusi. Se lienee ollut aina, riitelyn aihe on vain vaihtunut.
Tällä hetkellä näen, että merkittävin skismaa aiheuttava asia on suhtautuminen samaa sukupuolta oleviin pareihin. Vielä joitain vuosia sitten kyse oli myös suhtautumisesta homoseksuaaleihin, mutta nykyään alkaa olla enemmän tai vähemmän yhteisymmärrys siitä, että myös heille kuuluu täysi ihmisarvo. Tästä syystä painopiste on siirtynyt enemmän homoseksuaalien parisuhteeseen.
Toinen aihe, joka aiheuttaa jossainmäärin riitelyä on naispappeus ja naisten asema. Sen riitelyn kultakausi taisi olla jo noin 25 vuotta sitten, mutta kaksi vuosikymmentä on liian lyhyt aika, että siihen liittyvät erimielisyydet olisivat täysin laimenneet.
Mielestäni Johanna Korhonen esiintyy viestissään hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana. Tarkemmin en osaa ottaa kantaa, koska en tiedä, mikä on hiippakuntavaltuuston tehtävänkuva ja toimivalta. Villi veikkauseni nimen perusteella olisi, että valtuusto toimisi piispan esimiehenä ainakin joissain hiippakunnan toimintaan liittyvissä asioissa.
Jusu,
Minä olen esittänyt mielipiteitä en syytöksiä. Olen esittänyt mielipiteeni niiden syytästen johdosta, joita on esitetty esim. kirkkohallitusta kohtaan.
En ole sanonut missään nimeltä mainiten, että Johanna Korhonen on riidankylväjä. Olen puhunut riidankylämisestä yleisellä tasolla.
Minulla on oikeus sanoa mielipiteeni siihen, onko tämän blogin asiat aiheellista tuoda julkisuuteen. Miksi minulla ei olisi sananvapautta ilmaista mieipitedettäni asiasta?
Esitit monia syytöksiä minua kohtaan. Mutta en vastaa samalla mitalla.
En aio myöskään provosoitua syytöstesi johdosta, joten eiköhän keskustelu tästä aiheesta kanssasi ole tässä.
Hiippakuntavaltuusto:
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Hiippakuntavaltuusto
Korson seurakunnan työntekijänä voin vakuuttaa, että tämän tapahtuman järjestämisellä on hiippakunnan piispan Irja Askolan siunaus. Vaikka hän ei pääse osallistumaan itse tilaisuuteen, siellä kuullaan tietääkseni hänen kirjeitse välittämänsä tervehdys. Muut piispat eivät ole vaikuttaneet tilaisuuden järjestämiseen eikä kyseessä ole kannanotto ketään vastaan, vaan yhteisen asian puolesta. Minun on myös vaikea uskoa, että Helsingin piispa ei sallisi kollegojensa tukevan Seppo Kalliokoskea tilaisuuden järjestämisessä. Tapahtuman painopiste ei ole eri kirkollisten toimijoiden ja järjestöjen välisissä kiistoissa, vaan tavallisten seurakuntalaisten toiveessa sitoutua kirkkoon, joka on sovinnossa Jumalan ja sovussa toisten kanssa.
Kiitos Risto Auvinen asiaan vaikuttavasta arvokkaasta tiedosta .
Tämä on raikas tuulahdus järjestäjäseurakunnasta ja siten varmasti totta olevaa tietoa. Kiitos siitä.
On hienoa, että kirkosta vielä löytyy rakentajia, noitten repijöitten vastapainoksi.
Eivät vakuuta sellaiset, jotka mainostavat suvaitsevaisuutta, mutta osoittavat itse toimillaan repimistä ja riidankylvöä ja räyhäämistä.
Uskomaton soppa Johanna Korhosen väärinkäsityksestä. Sikäli kuin tiedän, asianomaisen tilaisuuden ideoija Seppo Kalliokoski on kysynyt tilaisuuteen puhujaksi kolmea eläkkeellä olevaa piispaa, jotka kaikki pitivät hanketta erittäin suositeltavana, mutta joiden ohjelma oli tuolloin varattu. Samoin oli hiippakunnan oman piispan laita, mutta hän lupasi lähettää tervehdyksen.
Johanna Korhosen väärinkäsitys? Kolmen eläkkeellä, huom. eläkkeellä, olevan piispan ohjelma varattu? Hiippakunnan oma piispa on myös varattu?
Ajatus sovintotapahtumasta on tietysti hyvä. Vaan kyllä aika surulliselta näyttää. Toivottavasti se kuitenkin tuottaa jotain myönteistä kaikesta huolimatta.
Ts. Johanna Korhosen kannanotto (blogin otsikko) onkin ”paljon melua tyhjästä”.
Se olikin olkinukke.
Kiitos myös Eero Junkkaala tiedosta tapahtumaa koskien.
Oikea juorujen juoru laskettu liikkeelle kiireesti?
Ennen tämän sopan keittoa olisi ollut viisautta paavalilainen neuvo: puheenjohtaja vaietkoon hiippakuntakokouksessa – vai miten se nyt menikään
Tavoite saavutettu, Johanna Korhosen nimi taas mediassa.
Mutta kenen tavoite?
Ja miksi K24 ensimmäisenä kiitää julkituomaan tämän tarkistamattoman ja selvittämättömän tyhjästäräyhäämisen?
Mitäs näistä on täällä tällä kertaa käytetty? http://www.hyvejohtajuus.fi/13101/kun-argumentit-eivat-riita/
Taitaa olla niin, että on kiva (koskee myös itseäni) haihailla kaikenlaisten homo- ym. muotiaiheiden parissa, vaikka oma seurakunta alkaa kärsiä talouden supistuessa. Kaikella kunnioituksella (erityinen kiitos Jusulle asian esillä pitämisestä) kaikkia poikkeavia kohtaan, voin todeta, etten tunne yhtään homoa kotiseurakunnassani. Joten asia on aika triviaali paikallisseurakunnan papinviran hoitajalle.
”Tarvitaan perustelut eikä pelkkiä epämääräisiä ilmaan heitettyjä syytöksiä.”
Tässä ydin.
Hiippakuntaneuvoston puheenjohtaja toimii kuin suurinkvisiittori, vihje tai epäilys riittää syylliseksi toteamiseen.
Olen luullut, ettei kirkon organisaatioon kuuluisi enää inkvisiittoria. Eikä tuomiofeministiäkään.