Johanneksen sääntökuntien piinaviikko – Argentiinassakin

Kuluneella viikolla kaksi Johanneksen nimeen vannonutta sääntökuntaa on ollut otsikoissa, eikä kumpikaan hyvissä merkeissä. Ranskassa kokoontui tiistaina 5.11. Pyhän Johanneksen perheen (Famille Saint-Jean) sääntökunnan keskuskapituli ja päätti katkaista kaikki henkiset yhteydet perustajaansa, dominikaani-isä Marie-Dominique Philippeen. Taustalla on tieto siitä, että Philippe oli tuomittu Vatikaanin kanoniseen rangaistukseen jo vuonna 1957 veljensä Thomas Philippen suojelemisesta. Thomas oli sekaantunut moniin naisiin ja manipuloinut heidän omaatuntoaan ja hänet oli tuomittu 1956. Uutinen löytyy La Croix Internationalin lisäksi esimerkiksi täältä Riposte Catholiquen sivulta. Yhteisö sanoo omassa tiedotteessaan pyrkivänsä selvittämään ainakin 70 vuoden aikana tapahtuneet ”sanomattomat kärsimykset ja raskaat skandaalit”. Yhteisön taustalla ei ollut mikään pyhä perhe, vaan myös Marie-Dominiquen ja Thomasin sisar Cécile, luostarin abbedissa, että heidän enonsa Pierre-Thomas Dehau, suvun ja mm. Jean Vanierin hengellinen primus motor, tuomittiin tuolloin mutta Dehau jäi korkean ikänsä vuoksi vaille varsinaista kanonista rangaistusta. [Edit: Juuri Thomas Philippe ”inspiroi” La Croix’n jutun mukaan Vanierin Arkkia.]

Dominikaanien järjestelmä suojeli Philippeä niin, että hänen 1957 tuomiotaan ei tiedetty vaan hän saattoi perustaa oman järjestön vaikka kahden vuoden ajaksi hänellä oli ”kielto ripittää, ohjata nunnia hengellisesti, vaeltaa paikasta toiseen, saarnata luostareissa ja opettaa hengellisyyttä”. Välirikkoa dominikaanien kanssa selitettiin näkemyseroilla heidän oppilaitoksensa Le Saulchoirin kanssa.

Vielä raskaammalta tuntuu tilanne Argentiinassa, paavin kotimaassa. Paavi on jälleen kerran ilmoittanut, ettei aio seuraavan vuoden(kaan) 2020 aikana käydä kotimaassaan vaikka siellä on mm. ensimmäisen messun 500-vuotisjuhla. Matkalle voisi olla objektiivisena syynä jo maan suuri koko: onhan Argentiina Etelä-Amerikankin mittakaavassa väkirikas maa ja maailman katolisimpia maita monella mittarilla. Perusteluna se, ettei paavin matkaa nähtäisi ”voittokiertueena” (victory lap) peronistipresidentin voitettua vastikään vaaleissa, ei riitä. Vuonna 2019 peruste oli, että kyseessä on vaalivuosi…

Argentiinan-matkaa voisivat vaikeuttaa myös kirkon eikä vain politiikan kysymykset? Maan pohjoiskolkalla Bolivian rajalla sijaitseva Salta on tuottanut useita skandaaleita viimeisen vuoden aikana: Vatikaanin omaisuudenhoitoyhtiön parkkivirkaan päätyi Oranin ex-piispa Zanchetta. Siellä on toiminut (ex)pappi Emilio Lamas, joka on tuomittu seksirikoksista maallisessa oikeudessa ja johon liittyen Saltan arkkihiippakunnan toimisto ratsattiin ”Chile-tyyliin” kuukausi sitten. Kolme vuosikymmentä sitten hänellä kuoripoikana (monaguillo) ollut Juan Carlos García esiintyy tässä TN-uutiskanavan 5.11. julkaistussa jutussa omalla nimellään ja kuvallaan ja puhuu omasta ”Golgatasta” Lamasin matkalla. Uutisen ytimenä on, että Lamas sai kanonisen maksimirangaistuksen: pappisoikeudet vietiin, mistä Saltan arkkihiippakunta antoi tiedotteen. García puolestaan sanoi viestinä Lamasille ”Raunioitit minut (Me arruinaste)” ja toivoi arkkipiispa Cargnellolta ”sitä nöyryyttä, jota hän julistaa toisille”.

Lamasia suurempi häväistysjuttu on kuitenkin Saltassa syntynyt menneen euro-kesän aikana toisesta Johanneksen, tosin Johannes Kastajan, nimeä kantavasta sääntökunnasta. Hermanos Discípulos de Jesús de San Juan Bautista kuulostaa pitkällä nimellään hurskaalta kuin fariseusten kadunkulmarukoukset. Todellisuus on kuitenkin tarua, jopa pahinta kauhustooria, ihmeellisempi. CruxNow on julkaissut tällä viikolla peräkkäisinä päivinä (4.-7.11.) neljän jutun sarjan (yksi, kaksi, kolme, neljä) siitä, mitä Saltassa on tapahtunut – joko vahvistettuna asiana tai todistajien lausuntona medialle. Ongelmaa sekoittaa se, että vaikka itse sääntökunta on Vatikaanin päätöksellä lakkautettu 6.8., sen perustajapappi Agustín Rosa Torino kulkee de facto vapaalla jalalla kotiarestistaan huolimatta ja saa matkailla Espanjassa asti. Tämän katsotaan johtuvan siitä, että hänellä on Saltassa paljon political power tai että hänen asianajajansa ovat onnistuneet ”lahjomaan tuomarit” (1. jutun mukaan).

Edes näistä neljästä CruxNow’n jutusta ei täysin avaudu koko se kauheus, jota argentiinalaisen lukijan eteen leviää espanjankielisessä mediassa – ongelmien moniulotteisuus kyllä. Ensimmäinen juttu kertoo sääntökunnan historian: Johannes Kastajan päivän aattona pidetyistä vespereistä lähti liikkeelle sääntökunta, joka alkoi toimintansa Saltassa 1996 hiippakunnan virallisen luvan turvin. Luvan taustalla oleva paperityö ei ollut kuitenkaan täysin kunnossa, ja arkkipiispa Cargnello haki vasta 2009 Roomasta virallisen, kanonisen luvan. Franciscuksen aikana sääntökuntien perustamista on kiristetty, ja se on mahdollista vain Vatikaanin antaman luvan turvin. Eikä ihme: jo 2015 alkoi kaltoinkohdeltujen oikeustaistelu perustajaa Agustín Rosaa ja varsinkin ”padre Felipeä” eli Nicolás Parmaa vastaan. Kaikkiaan sääntökunnan piirissä katsotaan tapahtuneen 100 hyväksikäyttöä, ja hyväksikäyttäjiä on 30. Keskuksia on ollut Argentiinan lisäksi Chilessä ja Meksikossa yhteensä 42.

Toisen jutun keskuksessa on Valeria Zarza, vähän alle viisikymppinen nainen, joka on viettänyt käytännössä koko aikuisikänsä liikkeen piirissä. Koska hän yhdessä mm. Chrystian Contrerasin ja Yair Gyurkovitzin kanssa on lähtenyt julkisuuteen, hän on joutunut myös silmätikuksi ja häntä syytetään itseään hyväksikäytöstä oikeusistuimessa. Asia käy ilmi viikon takaisesta El Tribuno de Saltan jutusta. Ilmiantajana on nainen, jonka setä on liikkeen perustajan Rosan tuttu pappi samasta yhteisöstä. Tämä voinee tuntua ulkopuolisesta jääviltä. Oikeusjuttu on edennyt Zarzan psykologiseen tutkimukseen (juttu 5.11.).

Zarzan omat kokemukset kahden vuosikymmenen aikana ovat kuitenkin raskaita. ”Joidenkin sisarten, ja muutamien veljien, Zarza sanoi, odotettiin tarjoavan seksuaalisia palveluja hyväntekijöille (benefactors). Jos Rosa havaitsi että hyväntekijä oli jostakin veljestä tai sisaresta kiinnostunut, hän lähetti kyseisen henkilön vierailemaan hyväntekijän luona ’niillä seurauksilla, joita siitä oli’, hän [Zarza] sanoi, muistellen kuinka sen jälkeen kun eräs sisar väitti hyväntekijän raiskanneen hänet, Rosa syytti häntä miehen viettelemisestä ja kutsui tätä ’prostituoiduksi’.” Valitukset kuitenkin torjuttiin, ja ylempien harjoittamaa väärinkäytöstä selitettiin jonakin mitä ”rakkaudesta Kristukseen” ja ”sielujen pelastumiseksi” oli vain kestettävä. Zarza joutui itse psykologin käsittelyyn asetuttuaan poikkiteloin. Edessä oli raskas lääkitys, joka johti masentumiseen. Lopulta toisten eli liikkeen miespuolisten jäsenten avulla hän pääsi vapauteen ja siirtyi La Riojaan elämään salanimellä koston pelossa.

Rosan lähipiirissä Zarzalle annettiin isoimmat summat rahaa siirrettäväksi liikkeen Meksikon-pisteistä Argentiinaan. Hän toi 30 tuhatta dollaria kitaransa sisällä, joku toinen kätki taalat Guadalupen neitsyen patsaaseen, ym. Kyseessä oli ”lahjoitukset” yrityksistä, joiden luonne jäi epäselväksi. Yhteyksistä meksikolaisen ”El Chapo” Guzmánin huumemafiaan (Sinaloan kartelli) alettiin huhuta muutama kuukausi sitten. Tässä suuren Clarin-lehden juttu 5.8. TN-televisiokanava julkaisi liikkeestä paljastavat videot kolme vuotta sitten (Malos ”hábitos” 20.12.2016 1.osa tässä). Rahamiehet olivat myös asemiehiä, joilla oli mm. ”vuohensarvia” eli Kalashnikov(AK-47)-rynnäkkökiväärejä aseistuksenaan. Aika rajulta tuntuu heinäkuinen luonnehdinta näistä caponarcon lähipiireistä: ”Huumekauppiaat työntyvät yleisesti kirkkoihin, ovat hyvin uskovaisia ja pyytävät siunausta ennen operaatioita ja ammuskeluja.” (Los narcotraficantes generalmente se meten en las iglesias, son muy creyentes, y piden la bendición antes de los operativos y las balaceras.) CruxNow pohtii, kuinka helppoa ja samalla vaikeaa on lakkauttaa jokin hengelllinen liike kokonaan. Kenelle menee sen maa- ja muu omaisuus? Rahaa on myös säästettävä korvausoikeudenkäynteihin. Rosan, Parman ja muiden Johannes Kastajan oletettujen seuraajien uhrit eivät ole toistaiseksi saaneet penniäkään.

Valeria Zarza on oikeuspattona argentiinalaisessa oikeusistuimessa, elää käsitöistä saamallaan eurolla päivässä ja katuu menneisyyttään. Hän ei ole voinut perustaa perhettä. Usko Jumalaan on saanut jäädä.

Tällaisten uutisten keskellä paavin ei ole ehkä aivan helppoa mennä Argentiinaan, eikä Saltaan ainakaan.

Viime päivien myönteiset uutiset katolisuudesta voivatkin sitten liittyä Saksasta ja Amazonasilta käsin virinneeseen avioliitossa olevien pappien hyväksymiseen, tässä tuore AP:n uutinen.