Kuvassa prinssi Henri Tchouta. Vuosituhannen vaihteessa hän toimi Kamerunin luterilaisen kirkon kirkkohallituksen puheenjohtajana. Hänen monista muista luottamustehtävistään mainittakoon, että samoihin aikoihin hän toimi myös Afrikan Luterilaisten kirkkojen resurssien hallinnon konferenssin puheenjohtajana.
Lauantai 23.06.2018
Juhannuspäivä eli Johannes Kastajan päivä
Tien raivaaja
Evankeliumi: Luuk. 1:57-66
Vaihtoehtoinen saarnateksti: Luuk. 1: 67-79
Olemme keskellä kesää. Luonto kukoistaa ja viheriöi. Elämme kaunista aikaa. Juhannuksen aika tuoksuu tuoreelle koivun lehdelle, niillä leveysasteilla missä koivuja kasvaa. Ruotsin kielessä juhannuksella on myös nimi Midsommardagen, Keskikesän juhla.
Valtaosa nimipäivistämme vietetään asianomaisen pyhimyksen kuolinpäivän mukaan. Poikkeuksen tekee Jussin nimipäivä eli Juhannus. Juhannusta vietetään Johannes Kastajan syntymän kunniaksi. Johannes syntyi puoli vuotta aikaisemmin kuin Jeesus. Niinpä hänen kunniakseen vietettävää juhlaakin vietetään kuusi kuukautta ennen joulua.
Johanneksen syntymä
Evankeliumimme puhuu Johannes Kastajan syntymästä. Siinä kerrotaan myös viikon perästä vietettävästä ympärileikkauksesta sekä nimen annosta.
Vanhemmat Elisabet ja Sakarias saivat lapsen vanhalla iällään. He olivat jo menettäneet toivonsa lapsen saannista, mutta sitten Jumalan enkeli tuli kertomaan suuresta ihmeestä. Lupauksen mukaan lapsi syntyi ja vanhemmat antoivat hänelle nimen Johannes, enkelin sanan mukaan.
Enkelin ilmestyessä Sakarias oli epäröinyt lapsen saantia. Enkeli ilmoitti hänen tulevan mykäksi. Hiljaisuutta kesti lapsen syntymään ja ympärileikkauksen päivään asti. Silloin mykkyys hävisi. Kieli avautui Jumalan ylistykseen.
Tässä on opetusta meille, jotka pystymme puhumaan. Käyttäkäämme suutamme Jumalan suurten tekojen ylistykseen.
Jumalan teot koko kansan hyväksi
Sakarias kiitti Jumalaa pelastuksen antamisesta. Vapahtajan tulo oli lähellä. Tämä Johannes -lapsi ennakoi Jeesus -lapsen tuloa: Pelastajan aika oli lähellä. Sakariaan ylistysvirsi on ihanan suurenmoinen. Sillä on oma nimensäkin: Benedictus.
Benedictus eli Sakariaan ylistysvirsi elää edelleen liturgiassa eri puolilla maailmaa. Katolisessa kirkossa se on osa aamurukousta, Laudes. Ylistysvirsihän kiittää Vapahtajan tulosta ja jokainen auringonnousuhan on eräänlainen ylösnousemuksen aamun ennakointi.
Anglikaanisen kirkon aamurukouksen toisen lukukappaleen jälkeen lauletaan Benedictus tai vaihtoehtoisesti Jubilate Deo.
Meidän luterilaisessa kirkossamme Sakariaan kiitosvirttä käytetään myös aamurukouksissa. Meidän kirkossamme vaihtoehtoisesti voidaan laulaa virsi 258 tai 259. Juhlapäivinä se voidaan vaihtaa Te Deum -hymniin.
Kaste antaa syntien anteeksiantamuksen
Monesti Johannes Kastajaa on esitetty tiukkana parannussaarnaajana joka huutaa autiomaassa. Hänet on esitetty kovaäänisenä ja ankarana luonteena. Harvemmin tullaan ajatelleeksi että heprean qara -sana tarkoittaa paitsi huutamista, myös ääneen lukemista tai liturgian laulamista kuuluvalla äänellä. Kun otetaan tuo liturgian ääneen laulamisen merkitys todesta, niin voimme huomata, miten Johannes Kastajan parannussaarna olikin hartaan hengellisen sanoman esillä pitoa mitä syvällisimmän mietiskelyn ja koko persoonaa puhuttelevan tutkistelun äärellä.
Usein myös Johanneksen kehotuspuheista on vedetty sellaisia johtopäätöksiä, että Johannes muka olisi ollut erityisen ankara elämää rajoittavaan tyyliin pyrkivä. Kaikki eivät ole huomanneet, että noissa yhteiselämää rakentavissa moraalisissa ohjeissa annettiin käytännön elämää edistäviä ohjeita: yhteiselämä on helpompaa kun jokainen kansalainen elää ihmisiksi eikä tee pahaa toinen toiselleen.
Monelta on myös jäänyt huomaamatta, mikä on varsinainen parannuksen väline Johanneksen opetuksessa. Se on kaste: Kaste ojentaa pelastuksen kastettavalle. Jos elämänohjeet olivat lakia niin Johanneksen kaste oli puhdasta ja kirkasta evankeliumia: Saamme syntimme anteeksi meidän kasteemme antamana armona.
Markuksen evankeliumi 1:4 sanoo: ”Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi.”
Sama ajatus toistuu myös vanhan kirkon koko kristikuntaa yhdistävässä Nikaian uskontunnustuksessa: ”Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi.”
Tie auki Jeesukselle
Sakariaan profetiassa sanotaan, että Johannes valmistaa tien Vapahtajan tuloon. Jo Johanneksen tekemä julistustyö auttoi tähän suuntaan. Kansa lähti liikkeelle ja elämän nälkä kasvoi ja voimistui. Kasteen ihanan evankeliumin sanoma toi lohtua ja Jumalan työ pääsi esille.
Täyttymyksensä edelläkävijän työ sai Jeesuksen kasteessa. Kun Johannes kastoi Jeesuksen, niin taivaat aukenivat ja kolmiyhteisen Jumalan koko salattu olemus tuotiin julki: Isä puhuu taivaassa, Poika on Jordanin rannalla veden äärellä ja Pyhä Henki laskeutuu taivaasta maan päälle. Kolmiyhteinen Jumala on läsnä silloin kun Jeesus on kasteessa mukana. Tämä tuli esille Johannes Kastajan toimittamassa Jeesuksen kasteessa.
Sama kolmiyhteisen Jumalan läsnäolo jatkuu jokaisessa kastetoimituksessa. Kristillinen kaste on kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Yhä edelleen jokaisessa kasteessa yhä edelleen ojennetaan kastettavalle Jumalan lupauksen sana ja Hänen rakkautensa tunnutus: ”Sinä olet minun rakas lapseni. Rakastan sinua.”
Sakariaan kiitoslaulun eli Benedictuksen löytää aamurukouksen eli Laudesin yhteydestä seitsemäntenä kohtana osoitteesta
http://kirkkokasikirja.fi/jp/paivan_rukoushetket.html
Kiitos Matias tekstistä.
Sami
Kiitos huomaavaisuudestasi!
Hyvää juhannusta sinulle ja kaikille omillesi!
Juhannuksen ja tekstien esittelyä osoitteessa
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20180623
ja ruotsiksi – på svenska
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keSV?OpenPage&dagindex=20180623
Essealaiset kutsuivat itseään juurikin Tieksi.
Seppo
Kiitos kommentistasi.
Tie oli hyvin yleinen ilmaus tuon ajan juutalaisuudessa. Sanonnalla on hyvin vahva perusta jo Vanhassa testamentissa.
Otan tähän muutaman esimerkin Psalmien kirjasta vuoden 1933 käännöksen mukaan alusta monien tuntemaan psalmiin 23 asti.
Psalmit:
1:6 Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu.
2:12 Antakaa suuta pojalle, ettei hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä hänen vihansa syttyy äkisti. Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.
5:9 Herra, johdata minua vanhurskaudessasi minun vihamiesteni tähden, tasoita tiesi minun eteeni.
16:11 Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.
18:31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
18:33 se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
23:3 Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
Toisena esimerkkinä on esimerkiksi Didakhen eli Kahdentoista apostolin opetuksen kuvaus kahdesta tiestä. Oma ajoitukseni koko kirjalle lopullisessa muodossaan on noin vuosi 90 j.Kr., mutta kahden tien opetuksessa on mielestäni muutamia yksittäisiä kohtia, joiden aatehistoriallinen jatkumo asettuu parhaiten yhteyksiinsä, kun ajatellaan niiden syntyneen jo ennen Jeesuksen julistusta.
Kiitos Seppo että herätit tämän juutalaisen ympäristön näkökulman esiin kommentissasi!
Varmasti varsin yleinen sana tie דרך on Raamatussakin paljon käytetty sekä metaforana että konkreettisesti. Toinen asia on se, kuinka moni heprealainen nimeomaan y h t e i s ö antoi sen yhteisönsä itsenimitykseksi kuten Qumranin munkit tekivät. Johannes Kastajan essealaisuuden on katsottu paljon pohjaavan mm. juuri tähän Kastajan huutoon:
”Hän sanoi: ”Minä olen huutavan ääni erämaassa: ’Tehkää tie tasaiseksi Herralle’, niinkuin profeetta Esaias on sanonut.”
Hyvää keskipäivän tasausta eli Juhannusta Matias!
John Bartram: ”Kääröissä (Qumranin) ’Uuden testamentin’ kirjoitajat kuvavat itseään ’Tienä’, ’Köymhinä’ ja ’Jumalan seurakuntana’
Ensimmäinennäistä käsitteistä ’TIE* on täsmälleen sama kuin kuin Apostolien tekojen puoli tusinaa vastaavaa kuten APT 9:2. ‘Uudessa testamentissa vain APT:ssa me näemme tämän sijaisnimityksen omistetuna heille,joita olemme tottunet poitämään v arbhaisina kritittyinä. Käärät käyttävät sanaa ehdottoman tarkasti samassa merkityksessä kuten Apt.
Esimerkiksi, ’Nuo jotka ovat valinneet Tien…’ 1QS 9:17-18. Katso Fitzmyer, 1997, p. 7, s. 282 , joka antaa muita esimerkkejä ”Tien”: n käytöstä.
Relevantti Ut:n vastaavuus:
”Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan. Hän meni ylipapin luo 2 ja pyysi tältä Damaskoksen synagogille osoitettuja kirjeitä, jotka valtuuttaisivat hänet vangitsemaan tuolle t i e l l e lähteneet, sekä miehet että naiset, ketkä vain käsiinsä saisi, ja tuomaan heidät Jerusalemiin.
Kiitos Seppo että tuot täydennystä tie -sanan käyttöön Jeesuksen aikana.
Tuot esille tuon ajan yleisen puheenparren: Tie -sanaa käytettiin samantapaisessa käytössä kuin meillä sanoja se ja se suuntaus tai se ja se liike tai sen ja sen ajatuksen edustajat jne.
Kiitos puheenvuorostasi.
Tunnet Matias tarvetta korostaa vain käsitteen TIE yleistä käyttömerkitystä. Minusta ja mainitsemistani tutkijoista sillä on kuitenkin ollut essealaisille itseymmärryksellinen erityismerkitys, he katsoivat että vain he olivat oikealla ’tiellä’: ’Minä olen tie totuus ja elämä’ (Jeesus)
Kiitos dialogista.,lähden juhannuksen viettoon Kreivilän kesäkotiin Matkuun.
Seppo
Jeesuksen aikana juutalaisuudessa oli toistakymmentä erilaista suuntausta, ”tietä”. Tästä syystä korostan tuon sanan yleiskäyttöä.
Näiden joukossa siis tuo essealaisten käyttö oli omalla puolellaan osallisuutta samaan kulttuurivirtaan.
Toisaalla Jeesuksen ja hänen seuralaistensa joukossa käytettiin myös samaan kulttuuriin kuuluvaa käsitteistöä. Erityisenä korostuksena meidän Jeesuksen seuraajien nimityksessä korostuu se, että Kristus itse on kaiken keskus.
Hyviä pyhiä Matkussa! Olkoon viettosi siunattua!
Me rakkaani Coletten kanssa vietimme juhannusaaton Forssan leirikeskuksessa Klemelässä, missä saarnasin ja Colette lauloi. Siellä menossa olevan leirin riparilaiset ovat erityisen ihania.
Juhannuspäivän vietimme Forssan rukoushuoneella. Sielläkin minä saarnasi ja ikioma prinsessani Colette lauloi.
Tänään 24.6.2018 kirkkovuoteemme sijoittuvan 5. helluntain jälkeisen sunnuntain messun toimitin Someron kirkossa, tyttäreni Saaran toimiessa avustajana. Pidimme dialogisaarnan, pohdiskelimme keskustelun muotoon rakennetussa saarnassa päivän evankeliumia.