Hengellisten pohdintojen lisäksi ehdin katsoa yhdet uutiset ja katsoa kenraali Airon haastattelun.Haastattelussa sivuttiin myös UKK:ta. Ajatukset lähtivät laukalle, kun kuuntelin Keskustan ehdokkaiden luonnehdintoja, miten kansaa on kuunneltava.
MietinKekkosen johtamista, kun hän runnasi hallituksen. Kun päämies kutsui, kutsu otettiin vastaan. Hän kertoi ajatuksensa: Minä olen kutsunut teidät siksi, että me runnaamme maahan viiden puolueen enemmistöhallituksen. Sille annettiin nimeksi: Hätätilahallitus. Työttömiä oli 65000.
Joskus oli siis niin, että johtajat olivat profeetallista näkökykyä omaavia ja seuraajat luottivat johtajiinsa aina äärimmäisyyteen asti. Kun Isänmaa kutsui, miehet lähtivät ja tekivät mitä voivat. Nykyisin huudettaisi eduskunnassa ensin pariviikkoa puolivuotta olisi asiat valiokunnassa ja uusi huuto. Ovatko johtajat luopuneet siitä, mikä johtajille kuuluu: Nähdä asiat oikeassa valossa ja tehdä päätöksiä Isänmaan hyväksi, vaikka toiminta ei toisikaan ääniä seuraavissa vaaleissa? Profeetallisuutta koitetaan käyttää, mutta siihen tarkoitukseen, että voisi tietää trendit vuosien päähän.
Onko hengellinen johtajuus käynyt samaa prosessia läpi? Aina pitäisi tietää mitä on tulossa ja pitäisi osata reagoida kuin kissa, että aina tulee maahan jalat edellä.
Tosiasioitten tunnustaminen on haasteellista politiikassa ja sitä varten tarvitaan suuri avustajien joukko hallituksen jäsenille. Onko harkinnalla merkitystä itse päätöksiä odottaviin asioihin on oma kysymyksensä kun intohimoista oman puolueen asiaan on myös kysymys, ja tämä lyhyellä aikajänteellä. Ja ainahan ratkaisua odottava asia voidaan siunata työryhmään katsottavaksi ja siunattavaksi sopivalla ulostulolla.
Maailma ei kaikissa asioissa toimi näin vaan kyse on vastuun pakoilemisesta ikävienkin asioiden päättämisen haasteessa.
Kirkollinen asiayhteys ei monella tapaa ole erilainen. Hyvä ja mukava ei aiheuta näköpiirissä olevissa päätöksien haasteissa välttämätöntä pakkoa koskea mihinkään. Näin toimi· valiokunnat ovat hyvä tapa irtaannuttaa oma fyysinen kuin henkinen kokemus asiasta olla jotakin mieltä asioista vaikka ne miten aktuaalisia olisivatkin.
Oliko Jeesus esimerkki hengellisestä ”johtajasta”, jos vastataan kyllä niin missä näkyy Hänen johtajuutensa? Millaista se oli?
Hän opetti ihmisiä, ei kysellyt mitä mieltä muut ovat.
Eikö koko blogi ole kysymys?
Esitin ensin ajattelemisen aiheen että jokainen voi ittessään miettiä miten Jeesus johti, voinen kyllä tuoda omankin vastauksen esille vähän ajan päästä ja tuonkin jos blogisti sallii tai siis poista.
Lauri Lahtinen: ”Onko hengellinen johtajuus käynyt samaa prosessia läpi?”
Tuskin joka puolella maailmaa on hengellinen johtajuus käynyt läpi samaa prosessia, kuin se on käynyt esim. Pohjoismaissa. Minun käsityksen mukaan hengellinen (maallinenkin) johtajuus ”kärsii” sivistystason noususta. Kun tieto lisääntyy niin kansa ei jaksa uskoa enää ”suuriin johtajiin”. Demokraattisessa (edustuksellisessakin) päätöksenteossa ”kansa on johtaja”. Tässä hallintojärjestelmässä esiintyy tietenkin jonkinlaista epävakautta, mutta ehkä se on maallisessa ja hengellisessä vallankäytössä tähänastisista tähänastisista paras järjestelmä.
Loppulauseiksi sanoisin, että Kekkosen ”runnaamaa” Miettusen ”hätätila hallitusta” ovat monet asiantuntijat pitäneen Suomen kannalta epäonnistuneena ratkaisuna. Nykyisin ei tarvita Kekkosen kaltaisia vallankäyttäjiä valtiossa eikä kirkossa.
Hyvä kommentti Teiltä.
Jeesus oli esimerkki mihin ja minne Ihmismieli voi päästä ja mitä saavuttaa.
Näin Jeesus oli ja on esimerkki Ihmismielen mahdollisuuksista ylentyä ja ylentää Itsensä suhteessaan Jumalaan. Asia tarkoittaa Jumalayhteyttä enTheos.
Kyse on näin Ihmisen mahdollisuudesta päästä moraalisessa ymmärtämyksessään eteenpäin kohotakseen aikaa myötä henkisessä tasossaan. Jeesus oli näin Kirkastus ja suunta meille ihmissuvun jatkumon asukkaille huomata päämäärämme kehittyä ajassa niin moraalisessa kuin aikaa myöten henkisessä tasossamme.
Tihinen! Eikö sivistystason nousulla ole muuta hedelmää kuin eripuraisuus? Minä olen menettänyt uskoni ”asiantntijoihin”, jos maassa on todellisia asiantuntijoita, niin hallitseminen pitäisi olla helppoa, kun kuuntelee heitä?
Hengellisessä kentässä ei siis ole erityisiä vastuunkantajia eikä siis kenelläkään ole vastuuta siitä, että männikkö rytisee, kun demokratiajuna menee kiskoiltaan.
Lauri Lahtinen ollos huoleton Jumalalla kaikki hoidossa on, siis Ilmestyskirjassa on selkeästi kerrottu että kaikki mikä ei ole Jumalasta saastuu saastumistaan ja mikä Jumalasta on pyhittyy pyhittymistään, siis älä etsi saastaisesta mitään.
Minua joskus kyllästyttää jälkiviisaus, nyt akuutisti tuo hätätilahallitus. Kukan ei tiedä mikä olisi ollut vaihtoehto. Parempi/huonompi. Silloin oli johtajuutta ja onpa ollut esillä lausunto, että päämies riisuttiin lähes kaikista mahdollisuuksista hallita.
Lauri Lahtinen: ”Tihinen! Eikö sivistystason nousulla ole muuta hedelmää kuin eripuraisuus?”
Minä en ajattele, että sivistystason nousu välttämättä lisäisi eripuraisuutta. Sivistyneitä ihmisiä on helppo hallita, sillä hallintojärjestelmillä on olemassa säännöt, joiden noudattaminen on ”sivistyneille” luontevampaa. Sivistysvaltiot tai niiden hallintojärjestelmät – vaikka niissä esiintyy eripuraisuutta – ajautuvat harvoin kaaokseen.
Lauri Lahtinen: ”Minua joskus kyllästyttää jälkiviisaus, nyt akuutisti tuo hätätilahallitus. Kukan ei tiedä mikä olisi ollut vaihtoehto. Parempi/huonompi.”
Olet ihan oikeassa ja ymmärrän, että asia kyllästyttää. Ei jälkiviisaus ole ollenkaa paras viisauden laji ja tässä yhteydessä se ei liittynyt aiheeseen. Yritän ottaa opikseni.
En haluaisi olla töykeä, sori. Kuitenkin olen ollut huomaavinani, että johtajuudessa on tapahtunut muljahdus.. Aiemmin johtajilla oli näky tai agenda selkeämmin, jota sitten sovellettin käytäntöön. Nykyisin pitäisi olla oraakkeli, että voisi tulkita kansan tuntoja pitkälle tulevaisuuteen, koska tämä näkökyky määrää johtajan uran pituuden. Ei pienellä kansalla pitäisi olla varaa jatkuviin kokeiluihin, että aina on mahdollisimman paljon ensikertalaisia hallinnossa.
Hengellisellä puolella Raamattu ei mielestäni tue lainkaan ihmisten mieliksi hallitsemista. Vai onko niin, että profeetat puuttuvat juuri siksi, että siihen liittyy vastuu?
Lahtinen: ”Ovatko johtajat luopuneet siitä, mikä johtajille kuuluu”
Onneksi diktaattorit kuolivat Kekkosen, ja presidentinvallan alasajon myötä Suomestakin. Sivistyneestä vallankäytöstä Kekkosen aikana oltiin kaukana.
Mietippä miten diktaattori syntyy?? Onko hän styränki jo kapaloissaan? Eikö siihenkin aikaan ollut korkeakoulut, tehtiin tutkimusta ja tohtorinhattuja jaettiin.
Lahtinen: ”Eikö siihenkin aikaan ollut korkeakoulut, tehtiin tutkimusta ja tohtorinhattuja jaettiin.”
Ja presidentillä ihan liikaa valtaa. Onneksi 25 vuoden diktatuuri, itään kumartaminen ja länteen pyllistäminen ei enää ole Suomessa mahdollista.
Lahtinen: ” “Minua joskus kyllästyttää jälkiviisaus”
On sekin parempi kuin ei viisautta lainkaan.
Siis minkälainen ”johtaja” Jeesus oli, ensinnäkin Hän veti ihmisiä hyvyydellään puoleensa, paransi sairaita, julisti selkeästi parannusta, kun ihmiset tunnustivat syntinsä kastoi heidät, opetti selkeästi kuinka Jumalan valtakunnassa eletään. Tämän kaiken voi lukea Raamatusta selkeästi.
Jeesus ei pakottanut ketään seuraamaan itseään eikä rangaissut jos joku halusi lähteä pois.
Kaikenkaikkiaan Jeesus palveli kaikkia eikä vaatinut itselleen kunnioitusta vaan jokaisen tuli omasta vapaasta tahdostaan seurata Häntä.