Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin. 1 Moos. 50:20.
Jumala on katsellut vain hiljaa vierestä, kun meille on tehty tahallista vääryyttä. Olemme huutaneet äänemme käheiksi Jumalaa apuun, mutta mikään rukous ei ole tuntunut menneen perille. Ihmettelemme ja olemme hädässä: eikö Jeesus autakaan meitä? Missä vika?
Ehkä missään ei olekaan mitään vikaa. Jumala kun voi kääntää meille tarkoitetun pahan palvelemaan omia tarkoitusperiään. Kaiken aikaa Jumalamme valvoo kuitenkin elämäämme. (Ks. Job 34:21, Sananl. 5:21, Ps. 33:18) Hänen tahtoaan vastaan ei tapahdu mitään. Jos jokin tahallinen meitä vastaan tehty teko tai syytös on kuitenkin tapahtunut, sen tapahtumisella on ollut tietty tarkoitus Jumalan johdatuksessa. Jotakin on opittu, jokin luovuttamaton kokemus on annettu vastaisuuden varalle. Johonkin on meitä kasvatettu. Kaikki asiat yhdessä vaikuttavat niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa. (Ks. Room. 8:28) Myös kokemamme vääryydet.
Juha Vähäsarja, Joka päivä Jumalan kämmenellä, s. 192, vuoden 2005 painos, SLEY. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Näin on, missäs se paska muualla kuin rattaassa, sanoi vanha kansa. Elämän pyörä se pyörii vaan ja pyörivä kivi ei sammaloidu.
Minun mielipiteillä ei havitella suosion suloisia sointuja, olen raakasti rehellinen, enkä pidä valheita, en siitäkään, että muille valehdellaan. Siksi olen erittäin vihattu henkilö.
Haluan toivottaa sinulle Jumalan siunausta. Ja tarkoitan tällä kaikkea hyvää.
O Herra, auta minua
Rakastamahan sinua,
Sinuhun aina turvaamaan
Ja lähimmäistän` holhoomaan!
Sun, Herra, annan huomaasi
Mä kaikki armosuomasi,
Työn`, puheen`, ajatukseni,
Henkeni, sielun`, ruumiini.
Suo kaikki, mitä hankitsen,
Ja päällen pannut askareen`
Sinulle tulla kunniaks,
Itsen` ja muiden parahaks!
Hengellinen Virvottaja, s. 430, vuoden 1894 painos.
Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset. Luuk. 12:7
Hädän ja ahdistuksen aikana sisäinen kuuloaistimme terävöityy. Pahat sanat, masentavat uutiset tai ikävät kokemukset koetaan silloin ylivoimaisina. Raskaat pilvet ovat kuin jähmettyneet elämän ylle. Aika tuntuu pysähtyneen, mikään ei liiku, mikään ei lohduta.
Onneksi myös Jumalan läsnäolon lupaukset korostuvat synkkinä päivinä. Korvat herkistyvät lohdutuksen sanoille. Jumalan yksinkertaiset ja jo usein aiemminkin kuullut lupaukset saavat yllättäen todellisen merkityksen. Yksikin sanan lupaus voi kantaa meidät läpi synkän yön. Siksi, että se lupaus on totta. Lupailijoita ja lohduttelijoita maailmassa riittää. Mutta Jumala pitää minkä lupaa. Et voi luottaa häneen saamatta suojaa. Tämä on varmasti totta.
Juha Vähäsarja, Joka päivä Jumalan kämmenellä, s. 191-192, SLEY-Kirjat, 2005.