Hailuodon kirkon sivupöydällä katselee alttarille päin rujo, 40 cm korkea hahmo kädet ristissä. Rukoileva Munkki, ensimmäiseltä työnimeltään Yksi Meistä. Oulunsalolainen taiteilija Pirkko Räntilä lahjoitti tuon rakutyön Hailuodon kirkkoon parikymmentä vuotta sitten, saatesanoinaan: ”Hailuodon kirkko edustaa minulle armollisuuden ja suvaitsevaisuuden kirkkoa. Muistuttakoon Rukoileva Munkki siitä aina: kirkossa on oltava tilaa inhimillisyydelle ja ihmisen rujoudelle.”
Rukoilevan Munkin esikuva löytyi Ranskasta. Pirkko oli ollut miehensä kanssa lomamatkalla ja istahtanut siellä erään kirkon penkkiin. Alttaria kohti oli raahautunut rampa mies, käsiensä varassa pitkin kirkon lattiaa, kaikin voimin kohti Jumalaa. Näky oli liikuttanut Pirkkoa syvästi ja kotiin palattuaan hän oli ryhtynyt ikuistamaan kokemaansa rakutyöksi.
Sanoin Pirkko Räntilälle jokunen vuosi sitten, että lopulliseksi nimeksi olisi sopinut hyvin myös tuo Yksi Meistä. Jokainen meistä on yksi meistä. Kaikki emme ole samanlaisia, emme ole samaa mieltä, emmekä tule kaikkien kanssa samalla tavalla toimeen. Silti jokaista on siedettävä, arvostettava ja tarpeen tullen autettava. Se kuuluu sivistykseen ja hyviin tapoihin.
Sivistys on ihmiskunnassa melko lailla alennustilassa nykyisenä aikana. Sosiaalisessa mediassa rehottaa vihapuhe. Perustetaan sivustoja, joiden agendana on kiihotus kansanryhmiä vastaan. Ihmistä vainotaan ja kiusataan lukemattomin eri tavoin. Sodissa moukaroidaan sivistys raunioiksi, kuten on käynyt Aleppolle, yhdelle maailman vanhimmista sivistyskaupungeista.
Kaiken tämän keskellä olisi oikein arvokasta muistaa Eino Leinon runon sanat ”Paha ei ole kenkään ihminen, toinen on vain heikompi toista”. Siellä, missä heikkoutta, epätäydellisyyttä ja erilaisuutta jaksetaan sietää, on vielä toivon kipinöitä.
