O taivaallinen Isä, minun Jumalani; katsahda minun puoleeni ja armahda minua, ole myös nopia minua auttamaan, että minä tänä päivänä ja tänä hetkenä taitaisin ruveta välttämään, mikä paha on, ja tekemään, mikä hyvä ja otollinen sinun silmäis edessä taitaisi olla; anna minulle totinen, oikia ja vahva usko, sinun ja Poikas Jesuksen Kristuksen päälle, että minä taitaisin sen tietää, tuta ja uskoa, että hän on minulle annettu viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi, ja että hän on minun Sovittajani, Välimieheni ja Edesvastaajani. Lainaa minulle armos, seuratakseni hänen jälkiänsä ja elääkseni hänen sanansa ja käskynsä jälkeen. Auta myös, etät minä joka päivä kuolettaisin lihalliset ajatukset, halut ja himot, nöyryyttäisin itseäni sinun edessäs, ja sitä ristiä ja vastoinkäymistä, jonka sinä päälleni panet, kärsisin ja hyväksi ottaisin. Ja että minä myös taitaisin rakastaa minun lähimmäistäni niinkuin itseäni, ja tehdä hänelle hyvää, niinkuin Kristus minulle tehnyt on, ja että minä suuren karttamisen kanssa välttäisin niitä, jotka sinun mieltäs vastaan olisivat. O Jesu, minun Vapahtajani ja Lunastajani; vahvista minua Pyhän Henkes kanssa, ja jos minä kiusauksessa lihan heikkoudesta, perkeleen yllytyksestä ja pahain ihmisten haukutuksesta johonkuhun syntiin lankeen, niin auta, Herra, minua nopiasti ylös jälleen; älä salli, että minä sinun kiellän ja annan ylön. Anna myös armos, että minä sinun pyhää nimeäs viimeisellä hetkellä avukseni huutaisin, ja panisin minun turvani ja toivoni sinun katkeran piinas ja kuolemas päälle, jonka minä asetan minun syntini ja sinun tuomios välille. O Jesu! minä olen omas, sinun haltuus minä annan itseni, ja kaikki, mitä minulla on, tänä päivänä ja jokapäivä, armahda minun päälleni, kuule minun rukoukseni, tee minua autuaaksi ja saata tästä surkiasta alhosta taivaan valtakuntaan. Amen.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumikirja, s. 813-814, Raumalla 1963. O. Y. Länsi-Suomen kustannuksella.
Ote gradustani, s. 53. “Hannu Lehtonen käsitteli erilaisia suhtautumistapoja lopunaikoihin Concordiassa 2003. Joillakin teologeilla nämä asiat jäivät taka-alalle. Kirkko saattoi katsoa päätehtäväkseen ihmisoikeudet, luonnonsuojelun tms. Toinen ääripää oli askaroiminen miltei kokonaan näissä kysymyksissä. Tällöin erilaisia tapauksia maailman historiassa koetetaan sovittaa yksityiskohtaisesti Raamatun ennustuksiin. Lehtonen kirjoitti, ettei kumpikaan linja ollut täysin oikea. Kristikunta kyllä odottaa Kristuksen paluuta, ja mitä “elävämpi” usko on ollut, sitä innokkaampaa on ollut tämän lupauksen täyttymisen odotus. Lehtonen viittasi lähinnä kahteen Raamatun jakeeseen: “Tule, Herra Jeesus!” ja “Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä”. (Ilm. 22:20, Kol. 3:2). Concordia 5/2003, 12.”
“Lutherin mukaisesti profeettoja olivat kaikki uskovat, koska he tietävät tulevista tapahtumista esimerkiksi sen, että me nousemme kuolleista ja viimeinen päivä tulee.” Ote s. 58.
Ote s. 53. “Silti Raamatun pääopetus on “Jeesus Kristus ja pelastus hänen lunastustyönsä kautta”. Esimerkiksi Roomalaiskirjeessä Paavali käsitteli seikkaperäisesti vanhurskauttamisoppia. Lehtonen vetosi Lutheriin, joka oli sanonut vanhurskauttamisoppiin ajatustensa aina palaavan ja siitä lähtevän. Tähän pitäisi myös meidän kaikkien teologian keskittyä. Concordia 5/2003, 12.”
Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer. 29:11
Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman. Apt. 4:12
Jos kuulet jonkun hengen itsessäsi puhuvan ja ylistävän jotakin muuta autuutesi kalliona ja toivosi perustuksena kuin Kristusta ja hänen vertaan, puhuvan hyvistä puolistasi, joita sinulla on, omasta voimastasi ja kyvystäsi, niin sulje siltä ovi: se ei ole kyyhky (Jumalan Pyhä Henki), vaan se on kettu tai petolintu, joku helvetin sanansaattaja.
Friedrich Wilhelm Krummacher, Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966.
Lihaa tulee meidän kurittaa, niin että se tulee hengelle kuuliaiseksi ja palvelee sitä, mutta sen pitää tapahtua oikealla tavalla.
Martti Luther, Hengellinen Aarreaitta, s. 214, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016.
Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niin kuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niin kuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi. 1. Kor. 9:24-27
Mika
Kiitos hyvistä sitaateista
Nostat esille selkeitä tekstejä merkittävistä aiheista
Kiitos sinulle
Kiitos Jumalalle.
Meidän sydämemme luottaa sinun loppumattomaan hyvyyteesi. Opeta meitä, Herra, jättämään kaiken elämässämme sinun sanasi vaikutuksen alaiseksi. Siunaa myös tyhjyyden ja kuivuuden ajat meidän sielussamme, niin että ilman tunne-elämän liikuntojakin kokisimme sinut ja iloitsisimme sinun armollisesta läsnäolostasi.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 63, WSOY, 1965.
Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. Ps. 73:23-26
Herra Jeesus Kristus. Ilman sinua me hukumme kaikki tyynni. Ilman sinun armoasi ei yhdelläkään ihmisellä ole toivoa. Kuinka tyhmästi tekevät ne, jotka sinun apusi hylkäävät. Käänny meidän puoleemme, näe meidän sydämemme hätä ja huoli ja armahda meitä. Puhdista meidät kaikesta synnistä. Tee meidät valkeuden aseiksi kaikkia pimeyden voimia vastaan maailmassa.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 62, WSOY, 1965.
Mitä lain käsitteellä tarkoitetaan ja ymmärretään, kun laista puhutaan ja saarnataan kristityille Uudessa testamentissa?
Kymmenen käskyn lakia. Kun Kristus ja Paavali mainitsevat lain tässä merkityksessä, he tarkoittavat yksinkertaisesti kymmentä käskyä (Matt. 5:17-; 19:17-; Luuk. 10:26-27; Room. 7:7; 13:8-9).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 65, Concordia ry, 2023.
Ken uskoo Kristukseen ja on kastettu, hän korottakoon ylös kätensä ja uskokoon lujasti, että hän jo on vapahdettu kaikista synneistään, sekä suurista että pienistä, olkootpa ne minkä nimellisiä tahansa, ja ettei Jumala enää lue hänelle ainoatakaan syntiä, vaan että hän on Jumalan edessä aivan puhdas, ja olkoon hän omassatunnossaan yhtä iloinen kuin Aadam ennen lankeemustaan tahi enkeli, jopa kuin itse Kristus. Sillä Jumala tahtoo, että me suuresti kunnioitamme Hänen hyviä töitänsä.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 198-199, SLEY, 1925.
Tyytykäämme siihen puhdistukseen, jonka Jeesus Kristus meille lahjoitti sekä ristillä että pyhässä kasteessa, älkäämmekä koetelko itse puhdistaa itseämme synneistämme.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 435, SLEY, 1925.
Kristus sanoo, etteivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat (Matt. 9:12). Evankeliumi on saarnattava köyhille, joiden sydän on ensin pelästynyt ja murtunut (Luuk. 4:18; Jes. 61:1; 66:2). Farisealainen sydän ajattelee nimittäin teko-opin tiimellyksessä, ettei armon saarnasta ja Kristuksesta ole hänelle hyötyä. Huoleton ja epikurolainen sydän ei siitä puolestaan välitä eikä sitä kaipaa tai etsi. [Epikurolaisuus pohjautuu filosofi Epikuroksen (341-270 eKr.) edustamaan ajatteluun, jossa maallisen onnen tavoittelu koetaan tärkeimmäksi päämääräksi ja jumalanpelko puolestaan turhaksi.] Siksi Herralle Kristukselle täytyy valmistaa tie lain saarnan kautta. Se tapahtuu niin, että farisealaisille osoitetaan lain nojalla, että he ovat itse synnin ja Jumalan vihan alla eivätkä voi kestää omassa vanhurskaudessaan Jumalan tuomion edessä eivätkä saavuttaa ikuista elämää omilla teoillaan. Huolettomille epikurolaisille näytetään puolestaan, kuinka vakavia ja kauhistuttavia heidän syntinsä ovat Jumalan edessä ja miten he perivät niiden tähden Jumalan vihan alla ikuisen tuomion. Näin sekä farisealaiset että epikurolaiset alkavat tuntea nälkää ja janoa vanhurskauden perään, jonka evankeliumi ilmoittaa Kristuksessa ja lahjoittaa armosta.
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 66, Concordia ry, 2023.