Maailmassa tapahtuu koko ajan isoja katastrofeja; sotaa, maanjäristyksiä, nälänhätää ja monenlaisia muita ihmisten elämään negatiivisesti vaikuttavia tapahtumia. Turrumme helposti niihin koska uutisia seuratessamme maailma tulvii olohuoneisiimme iltaisin – antamatta armoa.
Maailman kärsimyksestä on tullut oleellinen osa elämäämme, joskin ulkoistettu sellainen, etteivät ne välttämättä enää kosketa meitä.
Me, jotka teemme humanitaarista avustustyötä, emme kuitenkaan pääse pakoon kriisejä, sillä ne ovat osa elämäämme – ei vain uutisissa vaan päivittäisessä työssämme. Se on valitsemamme elämäntyyli – samalla kuluttava, mutta niin paljon merkitystä elämään antava.
Syyrialaiset pakolaisystäväni pakolaisleireillä kertovat usein kokemuksistaan pommitusten keskellä. Kun helikopterin ääni kuului niin sitten vaan odotettiin milloin ja missä räjähtää. Vaikken itse sitä ole kokenut, tuntuu ajatuksin sietämättömältä. Parin minuutin odotus, joka voi ratkaista koko elämän tulevaisuuden tai loppumisen.
Tänään, 15.9.2016, tuli viisi ja puoli vuotta täyteen Syyrian alkamisesta. Viisi turhaa tuhon, väkivaltaisuuden ja pakolaisuuden vuotta. Kun kirjoitin tätä blogia, oli ilmassa toivoa sillä Syyriassa oli menossa Venäjän ja Yhdysvaltojen neuvottelema viikon tulitaukosopimus. Väkivaltaisuudet ovat uutisten mukaan vähentyneet ja ihmiset uutisissa kertoivat olevansa helpottuneita, kun pommituksia ei tapahdu päivittäin.
Kieltämättä pienikin rauhanpilkahdus herättää toiveita pitemmästä rauhasta.
Valitettavasti viiden ja puolen vuoden sodan aikana ilmassa on ollut paljon lupauksia, mutta ne ovat harvoin pitäneet – tai pääsääntöisesti ei kertaakaan.
Tulitauko ei ole täysin pitänyt vaikka alueittain on ollut rauhallista. Väkivalta on kuitenkin vähentynyt. Silti monin paikoin avustuksia ei vielä ole päästy jakamaan ja rekat odottivat pääsyä saarretuille alueille – kuten surullisen kuuluisaan Aleppoon.
Silti, humanitaarisen avun antamista on jatkettava. Ihmisyys ja ihmiset vaativat sitä.
Syyriassa tehdyn selvityksen mukaan ihmiset elävät siellä alueittain jatkuvassa nälässä.
Ruoasta on valtava pula ja saatavilla oleva ruoka on heikkolaatuista. Sen lisäksi tarvittaisiin tukea vuokriin ja asuntojen korjaamiseen, terveyspalveluihin ja lääkkeisiin – ja ennen kaikkea ihmiset kaipaavat parantunutta turvallisuutta sillä jatkuva väkivalta syö ihmistä.
Ja mikä ehkä pahinta, Ihmiset elävät jatkuvassa pelossa pommitusten keskellä. Erityisesti lasten psykososiaalisenavun tarve on valtava.
Elämän ohuella langalla roikkuminen vuosikausia on kuluttavaa.
Syyriassa toimiva kollegani Roy kirjoitti eilen: “Emme tiedä miten kauan tulitauko tulee kestämään, mutta toivomme että tämä olisi nyt kestävää ja johtaisi rauhaan Syyriassa. Jos tilanne pysyy vakaana niin se tulee varmasti avaamaan pääsyn eri puolille Syyriaa auttamaan saarroksissa olevia.”
Toivon mukaan rauha tulee – sillä autuaita ovat rauhan tekijät!
