Ai minkä kansalaisaloitteen? No tämän. Sen kotisivut ovat tässä ja siitä kertova (pari kuukautta vanha ja siksi allekirjoitusten määrän osalta päivittämätön) Hesari-juttu tässä. Eli pointti on se, ettei kenenkään tarvitsisi tappaa ammattinsa puolesta vastoin tahtoaan. Ja hommalla alkaa olla kiire, alle kuukausi aikaa.
On se ihme, jos nimet eivät täyty: Suomessa pitäisi olla pelkästään lestadiolaisia ja evankelisia niin paljon, että aloite saataisiin läpi. Puhumattakaan meistä muista.
Ytimekkäät blogikirjoituksetkin ovat välillä jees, vai mitä? Ei mene kovin paljon aikaa niiden lukemiseen. Ja silti voi vaikka pelastaa sieluja. Action!
Kyllä Emil!
Olen allekirjoittanut kansalaisaloitteen, joka edellyttää hoitohenkilöstölle omantunnonvapautta pidättäytyä surmaamasta vielä syntymätöntä lasta.
Toivon mahdollisimman monen allekirjoittavan tämän saman aloitteen.
Joo, mäkin allekirjoitin.
Ei Emil! En ole allekirjoittanut kansalaisaloitetta, koska hyväksyn kahden lääkärin suositteleman laillisen abortin. Äitejä kuolee yhäkin ehkäisyn ja abortin kieltämisen vuoksi tehtyjen laittomien aborttien aiheuttamiin komplikaatioihin.
Sen sijaan en hyväksy Vatikaanistakin löytyvää vauvalaatikkoa, johon äidit voivat hylätä ei-toivotut lapsensa. Vauvalaatikoita on ainakin Saksassa, Puolassa, Venäjällä, Tšekissä, Liettuassa, Unkarissa, Slovakiassa ja Italiassa. YK:n lapsenoikeuksien komitea on vaatinut laatikoita poistettavaksi, koska katsoo niiden rikkovan kapsen oikeuksia.
Tuula, eihän abortin saanti siitä vaikeudu, jos jotkut hoitohenkilökunnasta eivät omantunnon syistä osallistu niiden toteuttamiseen. Aina löytyy ne kaksi lääkäriä ja hoitajat, jotka toteuttavat abortin. Joten ei äitejä kuole siksi, että kaikki eivät osallistu aborttien toteuttamiseen. Eri asia on jos äiti menee kaikesta huolimatta teetättämään aborttinsa laittomasti. Silloin vaarassa voi olla myös äidin henki lapsen kuoleman lisäksi.
Näyttääki olevan enemmän miesten projekti tämä kansalaisaloite. Vakaumustaan voi seurata ilman, että siitä aiheuttuu ongelmia muille, kun ei hakeudu tehtäviin, joista ei pidä. Tässä on kysymyksessä naisten elämän vaikeuttaminen. Jos vastustaa aborttia, ei kannata hakeutua tilanteisiin, joissa joutuu tekemään sen joko potilaana tai lääkintähenkilökunnan jäsenenä.
Ainakaan minä en halua vaikeuttaa naisten elämää, vaan puolustaa lasten elämisen oikeutta. Luulen myös, että monelle aborttiin suostuneelle naiselle se tulee ennemmin tai myöhemmin ongelmaksi. Surmautettu lapsi voi olla suurempi taakka kuin synnytetty.
Se muuttuu varmasti taakaksi, jos abortin tekijöitä syyllistetään. Hyvätkin ihmiset joutuvat hankalissa olosuhteissa tilanteisiin, joissa tulee epätoivottuja raskauksia. TIlanteessa naisella pitää olla viimeinen sana, ja kun hän on päätöksensä tehnyt, muiden on hyväksyttävä se.
Alkio tai alkuvaiheessa oleva sikiö ei vielä ole lapsi. Ei ole lasta, jota pitäisi sääliä, koska lasta ei tullut.
Miesten projekti? Tokkopa vaan. Käsittääkseni suurin osa abortin tekemiseen osallistuvista on naisia. Minulta sai nimen paperiinsa nuori nätti nainen puiston reunassa,
Yllättävän suuri osa nimistä on muuten kerätty paperilomakkeille. Noin kaksi kolmannesta.
”Alkio tai alkuvaiheessa oleva sikiö ei vielä ole lapsi. Ei ole lasta, jota pitäisi sääliä, koska lasta ei tullut.”
Tunnut painottavan tuossa sanoja ”alkio” ja ”alkuvaiheessa oleva”. Haluamatta olla mitenkään nenäkäs kysyisin, että onko mielestäsi ”loppuvaiheessa oleva” sikiö lapsi, ja yhtä arvokas kuin vastasyntynyt?
Itse ajattelen, että jo varhaisimmassakin alkuvaiheessa oleva alkio on lapsi ja ihminen.
Jäljittelemättömät ainekset ainutkertaista ihmiselämää varten ovat kasassa. Ihmisen elämänmittainen matka on alkanut, samalla tavoin kuin se jokaisen kohdalla alkaa. Henkilön persoonallisuus, ainutlaatuiset ominaisuudet, synnyinlahjat ym. ovat jo olemassa vaikkeivät vielä näy tai ilmene mitenkään.
Aika usein abortoitavat sikiöt jo näyttävätkin ihmisiltä sormineen ja varpaineen. Aina heitä ei voi nimittää ”alkioiksi”. Sitä sanaa tästä keskustellessa kuitenkin usein mieluummin käytetään…
On kysyttävä sitäkin, että mikä tarkkaan ottaen tekee lapsesta, joka on jo syntynyt arvokkaan? Sekö vain, että joku kiintyy häneen?
Antiikin aikana vastasyntynytkään ei ollut vielä ihminen. Ei parivuotias, ei vielä viisivuotiaskaan.
Sari Weckroth: Kyllä minustakin olisi tullut pianisti, jos vain olisi opetettu soittamaan.
Kun pieneltä sikiöltä puuttuvat ne keskushermoston rakenteet, jotka tekevät hänestä ihmisen, on virheellistä pitää alkiota tai sikiötä lapsena. Potentiaalinen ihminen ei ole vielä ihminen, niin kuin minäkään en todellisuudessa ole potentiaalinen pianisti.
Sari Weckroth :”On kysyttävä sitäkin, että mikä tarkkaan ottaen tekee lapsesta, joka on jo syntynyt arvokkaan? Sekö vain, että joku kiintyy häneen?”
Mielestäni paitsi Suomenkin ratifioima YK:n lapsen oikeuksien sopimus, myös se, mitä kerrotaan luterilaiseen Raamattuun kuulumattomassa Salomonin Viisauden kirjassa:
”7:1 Minäkin olen kuolevainen, niinkuin kaikki muut, ja sen
jälkeläinen, joka ensimmäiseksi maasta tehtiin. Äidin kohdussa
minä sain ruumiillisen muodon
7:2 kymmenen kuukauden kuluessa.
Se kehkesi veressä miehen siemenestä,
sekä yhtymisen hekumasta.
7:3 Ja synnyttyäni minä vedin sisääni yhteistä
ilmaa, minä putosin maan päälle, niinkuin käy kaikkien, ja
ensimmäinen ääneni oli itku, niinkuin kaikkien muidenkin.”
(Viisauden kirja 7:1-3)
”Sari Weckroth :”On kysyttävä sitäkin, että mikä tarkkaan ottaen tekee lapsesta, joka on jo syntynyt arvokkaan? Sekö vain, että joku kiintyy häneen?””
Tuo oli siis tavallaan retorinen kysymys, ei niinkään pohdintaa. Itse vastaan ihmisarvon osalta alkion, sikiön ja lapsen kuten aikuisenkin tapauksessa samoin: jokainen ihminen on tähän elämään kutsuttu, ainutlaatuisena yksilönä. Elämään ainutkertaista elämäänsä, omalla paikallaan, Jumalan suunnittelemana ja rakastamana, sovitettuna iankaikkisuusolentona.
Mutta jos lähdetään siitä, että ”lapsi” on arvokas, mutta aiemmissa kehitysvaiheissaan ”alkio” tai ”sikiö” ei ole vielä arvokas eikä suojelemisen arvoinen, niin tähän on kysyttävä perusteluja.
Matti Pulkkinen: ”Kun pieneltä sikiöltä puuttuvat ne keskushermoston rakenteet, jotka tekevät hänestä ihmisen, on virheellistä pitää alkiota tai sikiötä lapsena. Potentiaalinen ihminen ei ole vielä ihminen, niin kuin minäkään en todellisuudessa ole potentiaalinen pianisti.”
No, tähän on sanottava se tunnettu ja suosittu lause, että tuo on sinun näkemyksesi. Sinun tulkintasi ”ihmisyydestä” on tuo. Että keskushermoston rakenteet tekevät ihmisen.
Pianisti-rinnastus on vähän kaukaa haettu. Koska alkiosta tulee sikiö, sikiöstä vastasyntynyt, vastasyntyneestä vauvasta lapsi, lapsesta aikuinen, jos kukaan ei tätä matkaa keskeytä. Tämä prosessi tapahtuu ilman erityistä ”harjoittelua” tai ”asiaan panostamista”. Kun elämä on alkanut, se on jatkuva, kehittyvä ja omalla painollaan etenevä prosessi, joka on tietoisesti katkaistava.
Pianistiksi taas tullaan asiaan erikseen panostamalla ja harjoittelemalla.
Sari Weckroth :”jokainen ihminen on tähän elämään kutsuttu, ainutlaatuisena yksilönä. Elämään ainutkertaista elämäänsä, omalla paikallaan, Jumalan suunnittelemana ja rakastamana, sovitettuna iankaikkisuusolentona.”
Mielestäni myös aborttiin syystä tai toisesta päätyvät naiset ovat saaneet samanlaisen oikeuden elämään. He ovat joutuneet tekemään vaikean ratkaisun, eikä heitä pidä syyllistää, vaan kertoa, että myös he ovat kipeästä ratkaisusta huolimatta Jumalan rakastamia olentoja.
Minusta ns. vauvalaatikko on huomattavasti parempi ratkaisu kuin että vastasyntyneitä hylättäisiin roskalaatikoihin tai kaatopaikalle. TV-dokumentissa oli, että vauvalaatikoita alettiin esim. Saksassa ottaa käyttöön sen jälkeen, kun vastasyntyneitä alkoi löytyä kuolleena roskien seasta. Vauvalaatikot tarkastetaan säännöllisesti ja niihin jätetyt vauvat jäävät eloon. Hienoa on myös, että niihin voi jättää vauvan anonyymisti.
Emmehän me kaikkien äitien elämäntilannetta ja vaikeuksia tiedä. Vauvalaatikon kautta lapsi pystyy saamaan rakastavan adoptioperheen ja hyvät elämäneväät. Minusta vauvalaatikot eivät riko lapsen oikeuksia vaan antavat mahdollisuuden elämään.
Merja Ruuska :”Minusta vauvalaatikot eivät riko lapsen oikeuksia vaan antavat mahdollisuuden elämään.”
Lapsenoikeuksien komitean mielestä lapsen oikeuksia rikotaan, koska jokaisella syntyvällä lapsella pitää olla mahdollisuus tietää biologiset vanhempansa. Olen samaa mieltä, ja joskus ihmettelin sitäkin kuinka tämä oikeus turvataan keinohedelmöitetyille lapsille, vaan ei sillä asialla taida tässä yhteiskunnassa olla sen enempää merkitystä kuin silläkään, että esim. ortodoksikirkossa avioliitto on yksi sakramenteista.
Vauvalaatikoita ei todellakaan tarvita, jos sosiaalitoimi ja asenteet mahdollistavat sen, että suunnittelematon raskaus ei milloinkaan ole naiselle häpeän tai köyhyyden syy.
Mitä paremmin naisen oikeudet toteutuvat ja mitä paremmin yhteiskunta tukee äitiyttä, sitä vähemmän tarvitaan raskauden keskeytyksiä ja lopulta ei lainkaan vauvalaatikoita. Uskonnollinen oppi, joka julistaa, että nainen on miehelle alamainen tai että äitiys on ainoa sovelias osa hänelle on tärkeä taustavaikuttaja perheiden sosiaalisissa ongelmissa. Tie lasten hyvinvointiin käy naistan tasa-arvon kautta. Oikoteitä ei ole.
”Mielestäni myös aborttiin syystä tai toisesta päätyvät naiset ovat saaneet samanlaisen oikeuden elämään. He ovat joutuneet tekemään vaikean ratkaisun, eikä heitä pidä syyllistää, vaan kertoa, että myös he ovat kipeästä ratkaisusta huolimatta Jumalan rakastamia olentoja.”
Kyllä, äideille, jotka ovat tähän päätyneet, täytyy ilman muuta painottaa, että he ovat kipeästä ratkaisustaan huolimatta Jumalan rakastamia olentoja.
Mutta myös se lapsi, jota tämä ratkaisu eniten ja peruuttamattomasti on koskenut, on Jumalan rakastama. Sikiö on ilman muuta yksi osapuoli tässä. Tämän tosiasian esillä pitäminen ei tarkoita, että äidit olisivat yhtään vähemmän arvokkaita. Varmasti ratkaisu monillekin on kipeä.
Mutta on niitäkin, joilla olisi ollut muitakin vaihtoehtoja kuin abortoida lapsi. Ei ole itsestäänselvää sekään, että abortti on aina ainoa mahdollinen ja kipeä ratkaisu.
Usein varmasti on, mutta miksi se olisi niin kipeä jos äiti ei halua lasta pitää? Jos äiti ei koe menettävänsä lasta vaan haluaa tästä eroon? Eikö tällöin pidä suojella lasta, ja lapsen oikeutta elämään, ajattelematta niin paljon äitiä? On nähtävä sekin puoli, että joskus äidin ratkaisu ON itsekäs.
Olen allekirjoittanut ajat sitten.
Eikä laillisia abortteja voi puolustaa sillä perusteella, että ”joku ne kuitenkin tekisi, mutta epäammattimaisesti”. Ei todellakaan.
Sen sijaan olisi tehtävä kaikki sen eteen, että myös ”ei-toivotut” lapset olisivat toivottuja – että heidät otettaisiin erityisen rakkaasti vastaan. Ja näin todella saattaa tapahtua siellä, missä Kristuksen rakkaus voittaa kuoleman vallat, kuten olen saanut sivusta seurata.
Olen allekirjoittanut. Pyydän kaikkia hyvän tahdon ihmisiä allekirjoittamaan sekä levittämään tietoa tästä aloitteesta mahdollisimman laajalle.
Allekirjoitettu
Tarkastin, että olin allekirjoittanut aloitteen jo kesällä.
En allekirjoita, koska on tilanteita, myös eettisiä, joissa abortti on paras ratkaisu kaikkien kannalta.
Tässähän ei ole kyse siitä, että abortin saanti oikeutta kavennettaisiin vaan että hoitohenkilökunnan oikeuksia laajennettaisiin siten, että vakaumuksellisista syistä johtuen ei tarvitsisi osallistua abortin tekoon sen missään vaiheessa.
Tilanteissa, joissa abortti on paras ratakisu kaikkien kannalta, asia ei muutu miksikään, kuten ei muissakaan aborttitilanteissa.
Makaaberia sanoa, että abortti eli yksilön, lapsen elämän tuhoaminen olisi myös hänen kannaltaan ”paras ratkaisu”.
”Eli pointti on se, ettei kenenkään tarvitsisi tappaa ammattinsa puolesta vastoin tahtoaan.”
Entäs esimerkiksi ammattisotilaat? Missä on adressi heidän puolestaa? Miksi sotilasta tulisi velvoittaa surmaamaan toinen ihminen omantunnon vastaisesti?
En luonnollisesti allekirjoita.
Matti ”Alkio tai alkuvaiheessa oleva sikiö ei vielä ole lapsi” ja muut tämän ajattelumallini kannattajat:
Kertokaa objektiivisesti se tismallinen hetki jolloin sikiö muuttuu ”jostakin” lapseksi? Siis hetki jota ennen sikiö oli ”jotain” ja jonka jälkeen se on ihminen?
Timo Jokela: En vastaa koskaan kysymyksiin, jotka ovat pelkkää retoriikkaa.
Matti Pulkkinen, kysymys on täysin relevantti. Jos ja kun tässä tulee perustaa kantansa faktoille. Sille onko joku ”ihminen” vai ei.
Jos mielestäsi sikiö on tietyssä vaiheessa ihminen ja tietyssä vaiheessa ei, sinun täytyy voida sanoa missä vaiheessa tämä muutos tapahtuu.
Ja mikä tässä on se tarkasti määritettävä tekijä joka antaa ihmiselle sen ihmisarvon.
”Ihmisarvo” käsitteenä ei ole ollut yleisesti tunnettu ja tunnustettu läpi historian. Antiikin aikaan lapsilla ei ollut ihmisarvoa, eikä ihmistä muutenkaan pidetty mitenkään periaatteessa arvokkaana. Ihmisellä oli sen verran arvoa kuin satuttiin ylemmältä taholta antamaan.
Sen vuoksi tässä olisi osattava antaa todella painavat perusteet myös ihmisarvolle sinänsä. Miksi tarkkaan ottaen vastasyntynyttä ei saa tappaa ja lapsen, ja ihmisen elämää, ylipäätään on suojeltava, ja murha on hirvittävä rikos.
Koska jos perusteita ei löydy, on vaara liukua tässäkin asiassa antiikin ajan ajattelumalliin. Ihmisarvolle on oltava perusteet, ja myös sille miksi ihminen on eri kehitysvaiheessaan enemmän tai vähemmän arvokas tai täysin arvoton, ”roskaan” tai ”loiseen” verrattava.
Itse näen vain kaksi vaihtoehtoa, joko ihminen on itsessään arvokas ensimmäisestä kehitysasteestaan (hedelmöittyneestä munasolusta) elämänsä loppuun ja iankaikkisuuteen asti. Tai sitten raja ihmisyyden ja ihmisarvon ja arvottoman roskan välillä on siirreltävissä tai otettavissa kokonaan pois.
Millä perusteella pidämme aikuisia ihmisiäkään arvokkaina? Sen ”keskushermoston” takiako? Vähän parempia perusteluja tässä kaipaisi…