Käynnistelin Kotimaan Seurakuntaopiston jooga-kurssia käsittelevän jutun pohjalta some-keskustelua. Keskustelu ryöpsähti äkkiä ja keräsi toista sataa kommenttia. Tein keskustelusta monia havaintoja:
1. Monia ahdisti koko keskustelu
Moni piti koko keskustelua tarpeettomana ja pelkäsi sen vahingoittavan kirkon mainetta. Ymmärrän tämän, koska monille jooga on vain liikuntamuoto ilman hengellistä ulottuvuutta. Itsekin hyväksyn kyllä joogan ”maallisessa” muodossa. Silti olisi tärkeä tunnistaa, että jooga voi olla myös aidosti hengellistä. Tiedän ihmisiä, jotka eivät joogatessaan todellakaan vain venyttele vaan etsivät kosketusta tuonilmaisiin. Onkin outoa, että keskustelu haluttiin yrittää tukahduttaa. On vaikea keksiä ajankohtaisempaa keskustelunaihetta kuin kirkon suhtautuminen uushenkisyyteen.
2. Rajalinja noudatteli vakiintuneita rintamia
Sikäli kun tunsin keskustelijoiden taustoja, niin näytti, että suhtautuminen joogaan kulkee kutakuinkin samoilla kohdin kuin parisuhdekiista. Myös käytetyt argumentit muistuttavat toisiian ja keskustelu provosoi ihmisissä samanlaisia tunteita: miksi tästä enää tarvitsee keskustella; emme voi tuomita toisia. Taustalla kummittelevat varmaankin erilaiset raamattukäsitykset.
3. Kirkon suhde uushenkisyyteen on epäselvä
Jooga on vain yksi esimerkki valtavasta uushenkisyysbuumista, joka on ryöpsähtänyt kirkon silmille viime vuosina. Itse asiassa jooga on hengellisesti varsin ”kiltti” muoto ja nykyään puhutaankin jo aivan avoimesti noituudesta, magiasta ja loitsuista. Siis ollaan avoimesti pakanallisia.
Buumi on valtava. Voisi jopa sanoa, että viimeisen 10 vuoden aikana Suomessa on ollut yksi sen historian suurimmista ”herätyksistä” – se ei vain ole kanavoitunut kristinuskoon. Kirkolla ei ole juuri ollut työkaluja näiden ihmisten tavoittamiseen. Joitakin uusia avauksia on onneksi ollut. Rohkeimpana niistä Helsingin seurakuntien näyttävä yhteistyö Minä olen -messujen kanssa.
Kirkossa on monenlaisia näkemyksiä uusista henkisyyden ja hengellisyyden muodoista. Jotkut näyttävät olevan uushenkisyyden suhteen hyvin avoimia. Heille uuspakanuus on vain yksi Jumalan tapa puhutella ihmistä. Toisille kaikki vähänkin epätavanomainen henkisyys on suoraan saatanasta. Ehkä kumpikaan ääripää ei ole oikeassa vaan kirkossa olisi kyettävä hiukan analyyttisempään otteeseen.
Ennen kaikkea kirkon olisi uskallettava tarjota ihmisille parhaita aarteitaan eli hengellisyyttä ilman sordiinoa. Käytännössä tämä tarkoittaa kirkasta evankeliumia, aitoa yhteisöllisyyttä ja kahlitsematonta Pyhän Hengen voimaa, joka ilmenee myös ihmeinä ja merkkeinä.
Ihminen ei ole ”oman onnensa seppä”. Ihminen ei ole vapaa, eikä ihmisellä ole vapaata tahtoa. Olemme ”lahjaksi” saatujen geeniemme summa. Joku syntyy sairaana, toinen terveenä. Joku upporikkaana, toinen köyhänä. Se määrittää koko elämää, myös hengellistä. Vain hyväosainen ihminen voi kuvitella olevansa vapaa.
Charlotta L.,
Tämä kommentti on siis minulle, joten jotain jatkan:
Sanonta “oman onnensa seppä” ei ole Raamatusta, ja se alkuperäisessä tarkoituksessa viittaa ihmisen kaikkivoipaisuuteen. Käytin sitä kuvaamaan ihmisen vapaata tahtoa, Jumalan ihmiseen luomaa. Tiedän, että Luther ”luikerteli” tästä vastuusta irti osittain, vt. ”Rajoitettu ratkaisuvalta” teos, mikä on evlut kirkon tunnustuskirjoja.
Eli velvollisuutesi(ko) on käyttää evlut välineitä.
Olen jo monen vuoden ajan lukenut enemmän Raamattua, kuin kirjoja, mitkä kertovat mitä Raamatussa on kirjoitettu. Nämä kirjat liian usein edustavat ”suurempaa” valoa kuin Kirjoitukset, joiden väänteley, niihin lisääminen ja niistä poistaminen on paha asia Jumalan silmissä.
Ihmisen vapaa tahto ei ole kumottu,vaikka sen tuloksena, taivaaseen asti noussut perverssiys hukutti koko ihmiskunnan, kahdeksaa lukuunottamatta.
Jumala ei myöskään tehnyt väkivaltaa estämällä Eevan ja Aadamin omenansyönnin, eikä estänyt Kainia tappamasta Abelia. Jumala kyllä ’katui’ luonneensa ihmisen, mutta oli reilu eikä muuttanut olemassaolon ehtoja, vaikka seuraamukset jo aivan alussa oli tehnyt selviksi. Eli syyn ja seuraamuksen ajallinen laki toimi rutosti vedenpaisumuksen muodossa.
Mitä geeneihin tulee, niin ne voidaan laittaa ”palvelemaan” ennaltamääräysoppiakin ja sitä, että kaikkihan me olemme koko ajan syntisiä ja elämme(kö) synnissä. Kyllä nk. kirkon opetus on mm. että luotamme kasteen armoon ja viikottain syömme ja juomme ”pöydän puhtaaksi” ja alotamme sen jälkeen uuden rupeaman sakramentaalisessa armossa. (Tämä on sanatarkka kopio mm. Majlis Janatuisen toistuvassa julkisessa opetuksessa).
Itse olen syntynyt keskiluokkaiseen kotiin. Sain omalla toiminnallani kasaan enemmän rikkauksia kuin yleensä. Vaikken tehnyt konurssia niin menetin kaikki (90 luvun lama). Elin perheeni kanssa ehdottomassa köyhyydessä 3 vuotta. Perheen, joka oli tottunut yltäkylläisyyteen luxuksessa. Tein rakennuksilla raskasta työtä nuo 3 vuotta. En koskaan ollut tehnyt ruumiillista työtä. Seuraava on tämä osan ”pihvi”:
Uudistuimme uskossa vaimoni kanssa ja Jumalan lahja tuli niin runsaana todellisuudeksi, vaikka meilä ei ollut edes huonekaluja, että lattia ja pahvilaatikot edustivat meille taivasta. Ulkoinen tilanteemme parani vain vähän kerralla ja kaikkien ylenkatseen alla.
Upporikkaus tai köyhyys ei määritä mitään, ei etenkään hengellistä.
Määritelmäsi todellisesta vapaudesta on joko kokemuksen tai tiedon puutetta.
Petteri Maunu
Mitä mahtaa tarkoittaa oleminen syvällä Joogassa, sitäkö, että ihon lävistäminen vaikka nauloilla ei enää tunnu miltään.
Josefus kertoo essealaisista, että he hallitsivat kivun mielensä lujuudella, ja vaikka heitä roomalaisten toimesta kidutettiin, ja käytettiin kaikkien mahdollisten kidutusvälineiden läpi, että he olisivat kieltäneet lain-antajansa Mooseksen nimen, niin, he eivät anoneet armoa, eivätkä antautuneet kivun edessä, vaan olivat uskollisia kuolemaan saakka.
Olivatko he joogeja, oliko Jeesus joogi, vai onko yleensä mahdollista saada ruumis mielen hallinnan alle, kuten vaikka hallita kipu tahdonvoimalla. Tai parantaa sairaus vaikuttamalla siihen menttaalisesti. Kristittyjen pitäisi tietää, kuuluuhan se heidän oppiinsa, että käsien päälle panemisella voidaan parantaa.
Essealaisten kerrotaan kuitenkin tutkineen vanhoja kirjoituksia löytääkseen niistä tietoa parantavista juurista, yrteistä ja kivistä. Elikkä, he eivät harrastaneet ihmeparantamista, eikä taikatemppuja, vaan harrastivat tavallaan lääketiedettä. Ja saattoihan heillä olla tietoa sellaisistakin aineista, jotka poistavat kivun, vaikka ristille naulittaisiin.
Hyviä huomiota Tarja. Jeesus sanoi oman Joogansa (zygos) olevan keveä ja niin, toden totta, essealaiset parantaja/therapeutit olivat perehtyneet parantaviin yrtteihin kuten mirhaan ja aloeen, toinen poisti kipua ja lievensi tulehdusta ja toinen lääkitsi mm ruoskanhaavoja….näin lääkittyjä eläviä ei siis tarvinnut etsiä kuolleiden joukosta.
Tarja Parkkila. Kerron, mitä olen saanut kuulla niiltä, jotka ovat olleet syvällä. Kyseessä on tila, jossa ollaan kiinni siinä hengellisessä maailmassa, joka joogan taustalla on. Kuvaan kuuluu mm. ahdistus ja pelko, jos koetaan, että halutaan siitä maailmasta irti. Jeesukseen uskovan näkökulmasta kyseessä on pimeyden maailma. Mutta niinkuin totesin, kerron kerrottua, omakohtaista kokemusta minulla ei ole.
Ehken meidän kaikkien tulisi ymmärtää, että Joogan taustalla on panteistinen tai /ja polyteistinen jumala käsitys, joten sen pohjavie on lähtökohdiltaan vastoin Raamatun ilmoittamaa käsitystä Jumalasta, jossa Jumala ilmoittaa itsensä persoonan muodossa ”Minä olen”, eli Jumala on Yksi ja ennenkaikkea Hän persoona, joka on ilmestynyt maailmaan Korkeimman Poikana. Näin siis Raamattu opettaa.
Toisekseen on hyvä ymmärtää, että Pyhä Henki on nimenomaan erityinen ja erotettu Henki kaikesta muusta hengellisetä ja henkisestä, ihmisen alkeisvoimista ja filosofioista.
Ei ole toista Jumalaa, kuin Herra, joka voi ihmisen lunastaa, sillä ihminen syntyy kuoleman ja orjuuden alle, Luotuna, mutta kuoleman alle eksyneenä.
Mutta ihminen sanoo: ”Tätä elämää minä rakastan” ja ”Ei ole mitään pimeyttä, on vain elämää, kuinka se voisi olla kuolemaksi” He voivat sanoa toiselle vain: ”Katso itse eteesi”, niinkuin sanoivat Juudakselle, joka anoi armoa kova sydämmisiltä papeilta, erheensä tunnustaessaan. Olkoot jokainen oman elämänsä herra, sanovat he, jotka etsivät mielenrauhaa vääryydessä elävästä ihmisestä.
Niin on tosi sana sanottu: ”Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.”
”Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen!