Käynnistelin Kotimaan Seurakuntaopiston jooga-kurssia käsittelevän jutun pohjalta some-keskustelua. Keskustelu ryöpsähti äkkiä ja keräsi toista sataa kommenttia. Tein keskustelusta monia havaintoja:
1. Monia ahdisti koko keskustelu
Moni piti koko keskustelua tarpeettomana ja pelkäsi sen vahingoittavan kirkon mainetta. Ymmärrän tämän, koska monille jooga on vain liikuntamuoto ilman hengellistä ulottuvuutta. Itsekin hyväksyn kyllä joogan ”maallisessa” muodossa. Silti olisi tärkeä tunnistaa, että jooga voi olla myös aidosti hengellistä. Tiedän ihmisiä, jotka eivät joogatessaan todellakaan vain venyttele vaan etsivät kosketusta tuonilmaisiin. Onkin outoa, että keskustelu haluttiin yrittää tukahduttaa. On vaikea keksiä ajankohtaisempaa keskustelunaihetta kuin kirkon suhtautuminen uushenkisyyteen.
2. Rajalinja noudatteli vakiintuneita rintamia
Sikäli kun tunsin keskustelijoiden taustoja, niin näytti, että suhtautuminen joogaan kulkee kutakuinkin samoilla kohdin kuin parisuhdekiista. Myös käytetyt argumentit muistuttavat toisiian ja keskustelu provosoi ihmisissä samanlaisia tunteita: miksi tästä enää tarvitsee keskustella; emme voi tuomita toisia. Taustalla kummittelevat varmaankin erilaiset raamattukäsitykset.
3. Kirkon suhde uushenkisyyteen on epäselvä
Jooga on vain yksi esimerkki valtavasta uushenkisyysbuumista, joka on ryöpsähtänyt kirkon silmille viime vuosina. Itse asiassa jooga on hengellisesti varsin ”kiltti” muoto ja nykyään puhutaankin jo aivan avoimesti noituudesta, magiasta ja loitsuista. Siis ollaan avoimesti pakanallisia.
Buumi on valtava. Voisi jopa sanoa, että viimeisen 10 vuoden aikana Suomessa on ollut yksi sen historian suurimmista ”herätyksistä” – se ei vain ole kanavoitunut kristinuskoon. Kirkolla ei ole juuri ollut työkaluja näiden ihmisten tavoittamiseen. Joitakin uusia avauksia on onneksi ollut. Rohkeimpana niistä Helsingin seurakuntien näyttävä yhteistyö Minä olen -messujen kanssa.
Kirkossa on monenlaisia näkemyksiä uusista henkisyyden ja hengellisyyden muodoista. Jotkut näyttävät olevan uushenkisyyden suhteen hyvin avoimia. Heille uuspakanuus on vain yksi Jumalan tapa puhutella ihmistä. Toisille kaikki vähänkin epätavanomainen henkisyys on suoraan saatanasta. Ehkä kumpikaan ääripää ei ole oikeassa vaan kirkossa olisi kyettävä hiukan analyyttisempään otteeseen.
Ennen kaikkea kirkon olisi uskallettava tarjota ihmisille parhaita aarteitaan eli hengellisyyttä ilman sordiinoa. Käytännössä tämä tarkoittaa kirkasta evankeliumia, aitoa yhteisöllisyyttä ja kahlitsematonta Pyhän Hengen voimaa, joka ilmenee myös ihmeinä ja merkkeinä.
Missä on havaittu kahlittua Pyhän Hengen voimaa?
Kirkkossa hyvin yleistä. Annamme hengellisyyttä usein laimennetussa muodossa.
Eihän Pyhä Henki ole ihmisen vallassa ? Paha henki on. Jos kirkko kuvittelee olevansa Pyhän Hengen kanava, niin ymmärrän, että huonosti menee (meinasin kirjoittaa, että päin helvettiä).
Charlotta,
Pyhä Henki on Jumalan henki, eli on Jumala.
Ihminen on joko Jumalan vallan alla tai Tämän maailmanajan Valtiaan vallan alla.
Sitten on vielä ratkaisevin asia, minkä voimien ohjauksessa ihminen elää ja se on ihmiseen luotu oma, vapaa tahtominen. Eli olemme ”oman onnemme seppiä”.
Jumala vaikuttaa tässä maailmassa vapaaehtoisuuden kumppanina, työtoverina. Ihminen tulee uskoon ja luopuu uskosta omasta vapaasta tahdosta.
Näin paljon valtaa ihmisellä on. Eli kaikki valta, mitä hänen omaan taivasosaansa tulee.
Mitä vikaa uushenkisyydessä on? Kirkko ei tavoita näitä etsijöitä. Kirkon sanoman sisältö ja se muoto millä sitä tarjotaan ei kosketa enää edes niin paljoa että sitä käytäisiin kokeeksi kuuntelemassa. Jos pidetään tv hartauksia esimerkkeinä kirkon nykyisestä julistuksesta ,niin se on kyllä enemmän poistyöntävää sellaiselle joka ei kirkon kulttuuria tunne.
Joogassa on todellakin taustafilosofia ja kyseessä on enemmänkin filosofiaa kun uskontoa. Joogan pelastussanoma on ihan ok sellaiselle joka etsii rauhaa ja tasapainoa itselleen. Se auttaa siinä kun lenkillä käyntikin. Jooga laukaisee aivojen endforfinit liikkeelle , tätä ei kirkossa istuminen tee. Filosofisen taustan ymmärtäminen syventää kokemusta . Kesäkotien lentopalloturnaukset eivät voi kilpailla joogan kanssa.
Kyllä syntien anteeksisaamisen kokemus vapauttaa myös endforfinit liikkeelle. Jooga ei vapauta syyllisyyden kokemuksesta.
Just näin Veli Pekka Pesonen. Syntien anteeksiantamuksen evankeliumi on kirkon suurin aarre. Ei henkisyys tai tarkemmin määrittelemätön hengellisyys. Kaipaan näihin mielipiteen vaihtoihin jonkun joogan harjoittamisesta irtautuneen kristityn näkemyksiä, jotta ei mene tarpeettomaksi heittelyksi.
Jatkan vielä vähän. Perusongelma on muutenkin se, jos Pyhän Hengen työ ja siten Jumalan kohtaaminen irroitetaan armonvälineistä, jotka Hän itse on kuitenkin antanut meille.
Ei ole mitään syytä panna joogaa ja kristillisyyttä vastapuoliksi. Joogan harjoittajat tuskin etsivätkään syntien anteeksiantamusta tai oletetusta syyllisyydestä irtipääsyä. Syyllisyyden tunto on yleensä psykologinen reaktio . Syyllisyyden tunto on ihan paikallaan silloin kun on rikkonut jotakin vastaan. Sittenon ihmisiä joilla on yliherkkä syyllisyyden tunto ja sellaisenaan se on sairaloista ja he tarvitsevat hoitoa. Yleensä syyllisyydestä kärsivät kristityt ei pääse eroon siitä kertaheitolla vaan se on heille krooninen tila joka tulee ja menee koska siinä on myöskin aivan looginen psykologiansa.
Eikö ongelma oikeastaan ole se , että suuri maallistunut yleisö ei ole kiinnostunut syntien anteeksiantamuksesta ja syyllisyyden tunnoista pääsemisestä uskonnollisin harjoituksin.
Marko Sjöblom. Mitä tarkoitat sillä, että Pyhän Hengen työ ja Jumalan kohtaaminen irroitetaan armonvälineistä?
Yhdyn Markun mielipiteeseen. Kirkonopin karmeus on siinä, että se halua syyllistää jokaisen ihmiseen vauvasta vaariin kroonisen jo sikiönä saatuun syyllisyyteen (perisynti).
Jos ken on välttynyt tältä manipuloidulta syyllisyydeltä, ei hänellä ole mitään tarvetta olemattomasta irtipäästä. Elämään liittyvistä virheistä johtunut mahdollinen akuutti syyllisyys on käsiteltävissä muinkin keinoin.
Mietiskelystä….
” Mene kammioosi ja sulje ne viisi porttia ( aistit) jotka johtavat ulkomaailmaan,
siellä sinun opettajasi istuu aina odottamassa. ”
Tähän liittyy joogan perus-asana, eli istuminen silmät kiinni, jalat ristissä hiljaa.
Tätä lausetta on hyväksikäytetty myös kristillisyydessä liittyen rukoukseen, kun piti rukoilla salassa, koska isä joka salassa näkee, maksaa sitten palkan. On liitetty hyötytavoite mukaan. Ihminen ei tee yleensä mitään, jos siitä ei ole hänelle hyötyä.
Jooga ei kuitenkaan koskaan tule olemaan kristillistä joogaa, koska jooga ei ole kristillinen idea, ja siihen kuuluu paljon muutakin, kuin vain pyrkimys hallita ruumista mielen avulla, siis hengellisesti.
Mitään uushenkisyyttä ei ole olemassa, eikä tulossa. Esimerkiksi musiikki on aina ollut olemassa ja musiikki on suurimpia mielen/hengen liikuttajia, eli henkisyyttä.
Vaikka musiikki olisi murheuttaja, kuten esim. Golgatan risti ja sen veisuu, on sillä tavoiteltu juuri sitä, eli ihmisen murheelliseksi tekemistä. Josta taas nostetaan ylös jollakin ylesnousemus veisuulla. Tässä pyritään kreikkalaisen tragedian juonenkulkuun, eli paljon puhuttuun katharsikseen, säälin tunteen kautta ikäänkuin puhdistumiseen. Sitä voisi sanoa taikaopiksi ja noituudeksi.
Nuoruudessa rakastin kansanlauluja, ne vaikuttivat hyvin suuresti omaan Suomi-rakkauteeni. Laulamiseen liittyy myös hengittäminen, ja siksi laulaminen piristää, jos sanat eivät ole synkkiä, eikä melodia mollivoittoinen. Hengittäminen liittyy myös joogaan. Syväänhengittäminen ja ulosvirtaaminen. Olemme pääsääntöisesti pintahengittäjiä, koska olemme kireitä.
Runoutta voi sanoa myös hengelliseksi, eli mielen liikuttajaksi. Psalmit ovat runoja.
Kalevala on runoutta ja kaikki kansallisrunoilijat ovat vaikuttaneet meihin yhteisen kansallisen mielen ja hengen luojina. He ovat kuitenkin kadonneet jonnekkin ja lyyrisen runouden on voittanut kaikesta valittava räppi, hiphoppi, hoploppi, punkki ja muut verkkaajat. Aikana, jolloin meillä on paremmin kuin koskaan, nuoriso näkee vain ongelmia olossaan.
Filosofeja voi lukea, ei se ole kiellettyä enää, sekin on henkistä toimistaa, koska ei tehdä fyysistä työtä. Kuten myös sadut ja tarinat ja kaikki mikä ei vaadi tarttumista lapion varteen, vaan ainoastaan mielenliikettä, ajattelua.
Siis kaikki mikä ei ole ruumiillista työtä, on henkistä, luomista opiskelemista, sanojen ja sävelten kanssa värkkäämistä. Tässä ajassa sitäkin sanotaan työksi. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina, vaan henkistä toimintaa harrastivat vain vapaat miehet, se ei ollut työtä, se oli etuoikeutetussa asemassa olemista. Työ oli
halveksittua, sitä tekivät vain orjat, naiset, maanviljelijät, maahanmuuttajat ja sotavangit. Herrojen palvelijat.
Hieno kommentti!
Hieno kommentti
”Kirkas evankeliumi ” tarkoittanee aloittajalle jotakin sädehtivää ja hienoa, ehkä se on ainoa tulkinta mitä saa olla.
Jokainen kuitenkin tietää, että muuttuakseen oikein sädehtiväksi, kohde täytyy pestä ja riippuen materiaalista on se myös hiottava, ja hangattava, että siitä kristallia tulisi, tai auringon säteen osuessa syntyisi sädehtivä vaikutelma.
Kirkas tarkoittaa myös läpinäkyvää, eli salaisuuksien paljastumista ja katsomista, onko siellä sakramenteissa mitään jatkoon pääsevää talenttia. Vai onko pelkkää vilunkia ja hegellisen silmän kääntötemppuilua.
Hog est Corpus Filiague.
Jokainen saa tehdä mitä haluaa ja uskoa mitä haluaa, se vapaus on. Älköön kukaan kuitenkaan yrittäkö ympätä kaikkea muuta kristinuskon sekaan.
Lauri,
Tämä on ollut mahdollisuus, sitten Paratiisin. Se vapaa tahtominen jatkui, kun Kainin muoto synkistyi. Hän siirtyi omasta vapaasta tahdostaan Elämästä kuolemaan.
Petteri Maunu. Tässä yhteydessä sitä, että etsitään Jumalaa ja yhteyttä Häneen joko omasta sydämestä, tyhjyydestä ja ei-kristillisistä hengellisistä traditioista. Kun sitten saadaan jokin rentoutumisen ja mielen tyhjentymisen tms tuntemus ajatellaan, että kyse onkin Pyhän Hengen kohtaamisesta. Hiljentymistä ja sen harjoittamista tarvitaan aina.
Kiitos Marko selvennyksestä. Tähän en voi sanoa muuta, kuin että olen täysin samaa mieltä. Peräänkuuluttaisin myös tähän keskusteluun jotakuta, joka on ollut syvällä joogassa ja sitten päässyt siitä irtaantumaan.