Joonas valaskalan vattas ja suurkaupunkilähetys

Olen tehnyt lähetystyötä miljoonakaupungissa. Näkymä Yaounden lähetysasemalta Kamerunissa. Yaounde on virallisesti yli kahden miljoonan asukkaan kaupunki. Tämän lisäksi siellä asuu vielä valtaisa joukko, jotka ovat kirjoilla jossain muualla.

Joonan kirja kestoo oman aikansa suurkaupunkilähetyksestä. Hänet lähetettiin Niniveen. Parhaina päivinään kaupunki oli Assyrian suurvallan pääkaupunki. Imperiumin kukistumisen jälkeen se vähitellen raunioitui.
Niniven raunioiden keskellä nykyajan suuria nähtävyyksiä on ollut profeetta Joonan hauta. Aivan muutama vuosi sitten kerrottiin, että hautamuistomerkkiä on loukattu pahasti. Minulla ei ole tarkkaa tietoa miten perusteellisesti.

Joskus lapsena kuulin puhuttavan Joonaksesta ja valaskalasta. Nykyisin käytän nimeä Joona ja näen kirjassa monia suuria ja syvällisiä linjauksia. Ne ovat ajankohtaisia meidänkin aikanamme.

Sunnuntai 14.07.2019
5. sunnuntai helluntaista
Armahtakaa!
1. lukukappale: Joona 3:1-5, 10-4:11 tai Sak. 8:16-17

Tässä blogissa keskityn Joonan kirjan sanomaan.

Ota Jumalan kutsu tosissasi

Joona pakeni kutsua lähteä Niniveen. Koilliseen menon sijaan hän lähtikin länteen. Pakomatka keskeytyi merihätään. Pako tuli hänelle kalliiksi: Hän osti matkaliput turhaan. Kuoleman vaara oli lähellä. Hän pelastui vain ihmeen kautta. Sen jälkeen hän oli valmis toteuttamaan saamaansa kutsua.

Omalla kohdallani sain sisäisen kutsun lähetystyöhön jo talvella 1963. Monia eri teitä yritin toteuttaa tuota kutsua. Ovet eivät kuitenkaan auenneet pitkään aikaan. En päässyt lähtemään. Lähdön venyessä luulin jo, että kutsu oli vain nuoruuden unelmia, joiden oli aika jäädä taakse.

Lopulta kuitenkin vuonna 2001 ovi avautui Kameruniin ja pääsin tekemään sitä työtä, johon jo nuoruudestani olin pyrkinyt. Iloitsin sydämestäni tuosta tehtävästä. Pääsin toteuttamaan sitä, mihin olin tuntenut vetoa jo 38 vuotta aikaisemmin. Olen kiitollinen Kamerunin kaudesta. Jumala on suojellut ja varjellut matkalla ja sen jälkeenkin. Sydämeni täyttää Jumalan kiitos.

Suurimmassa hädässä tutuin virsi

Joonan kerrotaan veisanneen syvästi Jumalan turviin luottavaa virttä. Sama laulu esiintyy useamman kerran Vanhassa testamentissa. Eri yhteyksissä sillä vain on pieniä eroja yksityiskohdissa. – Virsikirjan uudistus ei ole vain meidän aikamme ilmiö.-
Joidenkin ihmettelyyn, miksi merihädän keskellä puhutaan temppelistä, Jumalan asuinsijasta, on helppoa vastata. Tässähän on kysymys siitä, että suurimman hädän keskellä Jumalan puoleen huudettaessa käytetään kaikkein tutuimpia rukouksia ja lauluja.
Näinhän tehdään nykyaikanakin, kun ihminen ahdistuksissaan ja ongelmiensa keskellä kääntyy Herramme puoleen. Näin myös Joonan kirjassa syvimmän epätoivon keskellä kaikkein tutuin ja turvallisin virsi sai palvella ja antaa lohtua pelon ja kauhun hetkien keskellä.

Suurkaupungin saarnamies

Joonan koko saarnatoimi tiivistetään voimakkaaseen Jumalan lain ja tuomion sanomaan. Jokainen vähääkään Jumalan sanaa ja sen julistusta tunteva ymmärtää, että vain yhteenveto on mainittu.
Puheen kulkua ja muuta sisältöä ei ole kerrottu. Käytännön saarnahan on aina monipuolisempi.

Joonalle tuli toisen kerran tämä Herran sana: ”Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista sille se sanoma, jonka minä sinulle puhun.”
Nyt Joona meni Niniveen, niin kuin Herra oli käskenyt. Ninive oli suunnattoman suuri kaupunki, laidasta laitaan kolme päivänmatkaa. Joona lähti kulkemaan kaupungissa ensimmäistä päivänmatkaa ja huusi: ”Enää neljäkymmentä päivää, sitten Ninive hävitetään!”

Parannuksen suuri salaisuus: Jumala muuttaa mielensä

Kirja kertoo kaupungin parannuksesta. Kansa kääntyi armoa anomaan. Paasto ja säkkipukuun pukeutuminen olivat tuonaikaisen katumuksen ilmauksia.

Joonan kirja kertoo parannuksesta sen syvimmän keskuksen. Parannus ei ole ihmisen teko. Sen syvin olemus on paljon lujemmalla perustalla. Parannus on Jumalan teko.

Ihminen voi toisinaan olla kuin tuuliviiri. Siksi myöskään parannuksen perusta ei voi olla ihmisen omien ajatusten heilahteluisssa, vaan parannuksen on tukeuduttava Jumalan omaan työhön ja toimintaan.

Joonan kirja kertoo että parannuksen antaman pelastuksen varsinainen ydin on siinä, että Jumala itse muuttaa mielensä. Parannus siis on mielenmuutos. Mutta hän, joka mielensä muuttaa, on Jumala.

Sen kuultuaan Niniven asukkaat uskoivat Jumalaan. He julistivat paaston, ja niin ylhäiset kuin alhaisetkin pukeutuivat säkkivaatteeseen.
Jumala näki, että he kääntyivät pahoilta teiltään. Niin hän muutti mielensä eikä sallinutkaan onnettomuuden kohdata niniveläisiä, vaikka oli sanonut tuhoavansa heidät.

Armahtakaamme toisiamme

Jumalan ja Joonan välillä käytiin keskustelu, missä Jumala osoitti, että meidän on armahdettava toinen toistamme.

Joona suuttui Jumalan armahtavaisuudesta. Hän olisi toivonut, että kaupungin synnit olisivat saaneet syvemmän tuomion. Jumalan ratkaisu kuitenkin oli täydellinen armahdus.

Sekä sanoin että risiinikasvin välityksellä Jumala opetti Joonalle, että armo ja laupeus ovat koko evankeliumin tärkein puoli. Armosta me olemme pelastetut, emme omien tekojemme takia. Kaikki on Jumalan rakkauden lahjaa, ei ihmisten omaa ansiota.

Ihmiset kiukuttelevat valitettavan usein. Jumala armahtaa useammin kuin osaamme edes aavistaa.

Herra sanoi: ”Sinä suret risiinikasvia, vaikka et ole nähnyt vaivaa sen vuoksi etkä ole sitä kasvattanut. Yhden yön se vain eli, yhden yön jälkeen se kuihtui pois. Enkö minä säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia! Siellä on enemmän kuin satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät pysty edes tekemään eroa oikean ja vasemman käden välillä, ja lisäksi paljon eläimiä.”

Myös suurten kaupunkien lähetystyössä on rohkeasti tuotava esille Joonan kirjan sanoma:
Rakastakaamme toinen toistamme ja armahtakaamme kanssaihmisiämme!