Sunnuntaina 5.7.2020
Viides sunnuntai helluntaista
Armahtakaa!
Ensimmäinen lukukappale 2. Sam. 12: 1-10, 13
Kuningas Saul oli kuollut. Daavidista oli tullut hallitsija.
Myös naapurimaassa Ammonissa vanha kuningas Naahas oli kuollut. Hänen poikansa Haanun tuli kuninkaaksi. Äskettäin kuninkaaksi tullut Daavid lähetti osanottonsa naapurimaahan. Lähetystö kuitenkin tulkittiin vakoilijoiksi ja kohtelu oli sen mukaista. Syttyi sota.
Aluksi Ammon hankki monia liittolaisia, mutta Daavid voitti nämä. Jäljelle jäi vain Ammonin pääkaupungin Rabban valtaus. Daavid jätti sotajoukkonsa sotapäällikkönsä Jooabin alaisuuteen. Sitten hän palasi kotiinsa Jerusalemiin.
Daavidin kiusaus ja lankeemus
Kotonaan Daavidia kohtasi suuri kiusaus. Yhdellä hänen sotaurhoistaan Uurialla oli hyvin kaunis vaimo. Tämän nimi oli Batseba. Tämä asui aivan naapurissa. Uuria oli rintamalla ja vaimo oli kotona. Useinhan naapurit voivat aivan kuin ohimennessään nähdä jotain sellaista, mikä ei kuulu kauempana asuvien silmiin.
Niinpä kuningas näki kerran Barseban peseytyvän kotonaan. Tämä kiihotti Daavidin mielen niin, että hän kutsututti Batseban luokseen ja vietteli tämän seksuaaliseen kanssakäymiseen. Batseba huomasi tulleensa raskaaksi. Silloin Daavidille tuli kiire. Hänen yritti peitellä tapahtunut.
On huomattava, että Daavidilla oli ennestään monta vaimoa, mutta nämä olivar ajan moniavioisen käytännön ja juridiikan mukaan laillisesti solmittuja liittoja. Sen sijaan laissa oli ankarasti kielletty viettelemästä toisen miehen vaimoa. Enimmäisrangaistus sellaisesta oli kuolemanrangaistus. Toki käytännössä useinkin siitä selvisi suurilla sakoilla, mutta yleensä loukattu puoliso määräsi nämä niin suuriksi, että väärin tehneen talous joutui vaikeuksiin.
Daavid kutsui sotaurhon Jerusalemiin ja kestitsi tätä kuin suurta sankaria. Daavid järjesti tälle myös kuntoisuusloman, jotta tämä voisi palata kotiinsa. Tarkoitus oli tällä tavoin saada Uuria luulemaan syntyvää lasta omakseen. Mutta Uuriapa tekikin yllättävän teon. Hän jäi toisten sotilaiden luo kuninkaan linnan kasarmiin. Toisenakaan yönä häntä ei saatu palaamaan kotiinsa.
Silloin Daavid teki todella katalan työn. Hän lähetti sotapäällikölle kirjeen, jossa pyysi tätä järjestämään tämän urhoollisen soturin kuoleman. Kaupunkia piiritettäessä tällaiseen sai helpostikin tilaisuuden. Tehtiin vain puolustuksen hermoja ärsyttäviä pieniä salahyökkäyksiä. Nämä olivat vaarallisia, mutta kuluttivat puolustajien henkistä kestävyyttä. Jooelin piti järjestää tuollainen niin, että Uuria menee tuollaiseen mukaan. Tilanteesta piti tehdä röyhkeän tehokas, vaikka sellainen voisi olla vaarallinenkin. Tuollaisessa tilanteessa oli suuri riski saada surmansa.
Kaikki näytti menevän suunnitelmien mukaan. Uuria kuoli. Hänen vaimonsa piti tavanomaisen surukauden ja siirtyi kuningas Daavidin lailliseksi vaimoksi. Ulkonaisesti kaikki sujui niin, kuin juonittelijat olivat laskeneet.
Profeetta Naatan tuo esiin totuuden
Kuninkaan juoni ei kuitenkaan jäänyt piiloon, vain salajuonessa mukana olleitten tietoon. Jumala joka oli asettanut profeetta Naatanin profeetan virkaan, antoi tälle tehtävän puhutella kuningasta. Naatan totteli. Hän meni kertomaan totuuden Daavidille. Sepittämällä kertomuksen kahdesta naapurista, toinen köyhä, toinen rikas, ja siitä miten rikas ryösti köyhän ainoan naaraskaritsan, pikkulampaan, profeetta sai kuninkaan lausumaan itselleen tuomion. Kun Daavid oli tehnyt kuninkaallisen ratkaisunsa profeetan kertomaan tapaukseen, niin hän sai kuulla, että tuossa olikin kysymys hänen ja suurena sotaurhona tunnetun naapurinsa välinen juttu. Hänellä itsellään oli jo ennestään monta vaimoa aikansa kuninkaitten tapaan, mutta Uurialla oli vain yksi vaimo ja tämän ainoan hän ryösti naapuriltaan vietelemällä vaimon ja tapattamalla tämän entisen miehen.
Naatan oli onnistunut kertomaan tämän niin rauhallisesti ja vakuuttavasti, että Daavid ei tuosta suuttunut, vaan päin vastoin. Kuningas nöyrtyi totuuden edessä. Syvässä katumuksessa hän tunnusti syntinsä ja pyrki tekemään parannusta.
Kuninkaan parannus
Daavid tunnusti syntinsä Jumalan edessä. Hän myönsi tehneensä väärin ja katui pahaa tekoaan.
Tuolloin profeetta Naatan sai Herran sanana julistaa kuninkaalle synninpäästön. Tämä merkitsi, ettei kuningas saisi teostaan kuolemanrangaistusta, vaan saisi uskoa syntinsä anteeksi annetuiksi.
Tämä synninpäästö ei kuitenkaan tehnyt tyhjäksi pahan teon ajallisia seurauksia. Daavidin ja Batseban ensimmäine poika kuoli jo pienenä. Ja tuloskirja kädessä huomaamme että, koska Daavid oli ajan lainsäädännön mukaan julistanut esimerkkikertomuksen rikkojalle nelinkertaisen vahingon korvaamisen, niin Daavidkin menetti kaikkiaan neljä poikaa ennen aikojaan. Tuon aviorikoksessa siitetyn pojan, sitten veljesten välisissä sodissa vielä kolme muutakin poikaansa.
Edelleen. Koska hän oli tehnyt henkirikoksen, niin kuolemaan johtavaa väkivaltaa esiintyi hänen kotipiirissään myöhemminkin hänen elämänsä aikana.
Aviorikoksen hän oli yrittänyt tehdä salaa, mutta kerran hänen vallankumousta yrittänyt poikansa Absalom järjesti julkisen näytöksen Daavidin vaimojen kanssa. Tuolla hän halusi sanoa, että hän on nyt uusi kuningas, koska hän on ottanut syrjäyttämänsä Daavid -isänsä vaimotkin jo omiksi vaimoikseen.
Mitä tästä opimme meidän aikaamme varten
Meillä on jopa pahojenkin rikosten jälkeen mahdollisuutta katua pahuuttamme, tehdä parannus ja kääntyä armahtavan Jumalan luo. Hänen anteeksiantamuksensa on suurempi kuin mikään pahuuden mahti maailmassa. Armosta riittää. Vapahtajamme Jeesus armahti vieläpä kuolinhetkelläänkin miehen, joka eläessään oli ollut vain ryöväri ja pahantekijä.
Mutta samaan aikaan on muistettava, ettei tämä anteeksianto saa olla laataria likaisille haavoille vaan todellisen elämän uudelleen aloittamisen mahdollisuus.
Edelleen on huomattava, että monien elämässä jäävät pahoin tuhlatun elämän arvet näkyviin myös sen jälkeen, kun ihminen jo on aloittanut uuden elämän parempaan pyrkien.
Moni on menettänyt rahansa, terveytensä ja monet ihmissuhteensa esimerkiksi alkoholin väärinkäytön takia. Väkivaltaisen aiheuttamat pahat teot eivät koskaan lakkaa jättämästä jälkeä noiden tekojen uhreihin jne. Luettelosta voisi tehdä kuinka pitkän tahansa.
Kuvaavaa kuitenkin on että noiden elämää tuhoavien tekojen aiheuttamia pahoja jälkiä ei voi kokonaan sivuuttaa edes silloin, kun noiden tekijä huomaa toimineensa väärin ja pyrkii jatkossa löytämään rakentavampia elämänmalleja.
Kuitenkin on aihetta painottaa sunnuntain aihetta: ”Armahtakaa”, koska sillä on niin suuri merkitys meidän elämäämme, että tuon asenteen soisi saavan suuremman arvon meidän yhteiskunnassamme, kuin mitä nykyisenä henkisesti erittäin kovana aikana on tavanomaista.
Tässä ensimmäinen lukukappale kokonaan
2. Sam. 12: 1-10, 13
Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: ”Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tytär. Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.”
Daavid suuttui kovasti tuolle miehelle ja sanoi Natanille: ”Niin totta kuin Herra elää, se mies, joka noin teki, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki tuolla tavalla eikä tuntenut sääliä.”
Silloin Natan sanoi Daavidille: ”Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä. Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin. Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikä on minun silmissäni pahaa? Heettiläisen Urian olet lyönyt miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. Niinpä miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian vaimon.’”
Silloin Daavid sanoi Natanille: ”Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” Natan vastasi: ”Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla.”
Matias Roto myönnä virheeni eli Jeesuksen alkuperän unohtamisen, anteeksi epätarkkuuteni.
Tuot esille tuota tunnustusta, Athanasioksen tunnustus, uskotko todella niin kuin siinä kirjoitetaan?
Kuinka siinä sanotaan ”samanarvoisia” ja Jeesus selkeästi sanoo Isän olevan suurempi?
Entäpä se kun pahaa tekevät joutuvat kadotukseen ja hyvää tehneet ikuiseen elämään?
Eihän tuossa puhuta armosta mitään eikä kasteen pelastuksesta?
Sitten vielä Jeesuksen oppineisuus, ei missään mainita Hänen käyneen kouluja ja olleen fariseus tai kirjanoppinut, eikä yhdestäkään opetuslapsesta vaan päinvastoin heitä sanotaan ”oppimattomiksi”?
Se että Jeesus ja opetuslapset julistivat ja opettivat jossain pylvässalissa ei kerro oppineisuudesta mitään, kyllä Jumala saa kivetkin huutamaan jos haluaa.
Ari
1) Jumala on lukumäärältään yksi. Kuinka sinä voit sanoa, että Jumala on suurempi kuin Jumala. Yhtä ei voi verrata kuin kahta.
Athanasiuksen tunnustus sanoo tämän hyvin selkeaästi. Ei ole kahta Jumalaa.
Kun tutkit tarkkaan niin huomaat, että samaisessa uskontunnustuksessa todetaan, että inhimillisen luontons puolesta —-. Joten ole hyvä ja lue tunnustus tarkkaan.
2) Olet oikein lukenut uskontunnustuksen sen puolen, missä puhutaan laista: Hyvää tehneet pelastuvat ja pahaa tehneet joutuvat kadotukseen, mutta, mutta, mutta, katsopa, mitä tunnustus sanoo evankeliumista: Pyhä katolinen eli siis yhteinen usko antaa pelastuksen. Pelastus siis ei tule lain teoista, vaan yksistään uskosta, joka ei voi tukeutua ihmisen omiin tekoihin, vaan jonka ainoa turva on kolmiyhteinen Jumala. Tämä usko siis panee toivonsa Jumalaan, joka on meidän turvamme ja tulevaisuutemme antaja.
Pyhä yhteinen uskomme ( latinalaisittain katolinen uskomme eli maailmanlaajuisesti meidät samaan pelastettujen yhteisöön kuulumisemme) on pelastuksen perusta. Jumala pelastaa. Tähän yhteisöön eli opetuslasten joukkoon meidät otetaan kasteessa: ” —— tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen —- ” Matt 28:19.
Ari
3) Ei ole mitään aihetta perustaa arviota jonkun oppineisuudesta sen varaan, mitä tämän vastustajat kiukuspäissään sanovat. Esimerkiksi kerran eräässä keskustelussa aivan toisista asioista muuan ihmisen sanoi minua sivistymättömäksi. Huomautin että kotiini on tämän vuosituhannen puolella tullut yli 8 000 kirjaa ja että kirjastossani on kirjoja yli 150 eri kielellä. Hän kyllä luki tämän, mutta silti jatkossakin kinasi samasta aiheesta ainoana perustelunaan että olen sivistymätön, koska itse asiaperusteluissa hän huomasi perusteidensa loppuneen.
lueppas tuo keskustelu, missä Jeesusta väitetään oppimattomaksi ja totea itse, kuka tuota väittää.
4) Toisin kuin kuvittelet, niin Jeesus oli paljon tekemisissä kirjanoppineitten kanssa. Laskeppas, montako keskustelua Raamatussa kerrotaan hänen käyneen ihmisten kanssa kaikkiaan, ja montako näistä hän kävi kirjanoppineitten kanssa. Huomaat tämän tapahtuneen usein, koska kollegoiden kanssa yleensäkin käydään useammin keskustelua kuin muiden alojen ihmisten.
Ja huomaapa tämä. Jeesuksen aikana juutalaisuudessa oli noin puolentoistakymmentä liikettä, vain muutama näistä mainitaan Raamatussa. Jeesus sanoo, että oikeaa Moosen opetusta antavat fariseukset. ”Mooseksen istuimella istuvat fariseukset —-.”
Joten Ari hyvä. Ei tässä tarvita kuin sisältälukutaitoa, niin voit nähdä, kenen joukossa Jeesus liikkui ja mihin porukkaan hän kuului.
Matias Roto siis mistä ”luet” tuohon tunnustukseen tuon toisen:
””mutta, mutta, mutta, katsopa, mitä tunnustus sanoo evankeliumista: Pyhä katolinen eli siis yhteinen usko antaa pelastuksen. Pelastus siis ei tule lain teoista, vaan yksistään uskosta, joka ei voi tukeutua ihmisen omiin tekoihin, vaan jonka ainoa turva on kolmiyhteinen Jumala. ””
Miten ihmeessä tuon saat sopimaan tunnustukseen, eikö tuo ole selkeästi luterilaisuuden omaa ”keksintöä” eli ns ”uskonpuhdistuksen” sana vääntelyä?
Ari
Paavali tekee eron lain ja lupauksen välillä
Galatalaiskirje:
2:19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
3:18 Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta.
3:21 Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.
3:24 Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
Ari
Jotta huomaisit miten vanhurskauttamisoppi esiintyy kaikissa perinteisissä kirkoissa panen tähän otteen katolisesta katekismuksesta. (Jätän pois vain tämän keskustelun kannalta tarpeettomat viitteet kirjallisuuteen.)
I Vanhurskauttaminen
1987. Pyhän Hengen armolla on valta vanhurskauttaa meidät eli pestä meidät puhtaiksi synneistämme ja lahjoittaa meille Jumalan vanhurskaus uskon
kautta Jeesukseen Kristukseen ja kasteen kautta:
Jumalan valmistama pelastus: laki ja armo vrt. Room. 3:22. 41 vrt. Room. 6:3–4.
”Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös
elää hänen kanssaan. Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei
enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 6:8–11).
1988. Pyhän Hengen voimasta tulemme osallisiksi Kristuksen kärsimisestä ja ylösnousemuksesta kuollessamme synnille ja syntyessämme uuteen elämään. Me olemme näet hänen ruumiinsa, kirkon, jäseniä ja oksat jotka on
ympätty viiniköynnökseen, joka on hän itse.
”Hengen kautta olemme Jumalasta osallisia. Koska olemme osallisia Hengestä, tulemme jumalallisesta luonnosta osallisiksi … Sen tähden ne, joissa Henki asuu,
ovat jumalallistuneet.”
1989. Pyhän Hengen armon ensimmäinen teko on kääntymys, joka aikaansaa vanhurskauttamisen, niin kuin Jeesus sanoo evankeliumin alussa:
”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (Matt. 4:17).
Armo saa ihmisen kääntymään Jumalan puoleen ja kääntymään pois synnistä. Näin hän saa anteeksiantamuksen ja vanhurskauden ylhäältä. ”Vanhurskauttaminen ei ole pelkkä syntien anteeksiantaminen; siihen kuuluu myös pyhittyminen ja ihmisen sisäinen uudistuminen.”
1990. Vanhurskauttaminen irrottaa ihmisen synnistä, joka on ristiriidassa Jumalaan kohdistuvan rakkauden kanssa, ja puhdistaa hänen sydämensä.
Vanhurskauttaminen tapahtuu Jumalan laupeuden aloitteesta hänen tarjotessaan anteeksiantamusta. Laupeus sovittaa ihmisen Jumalan kanssa, vapauttaa synnin orjuudesta ja parantaa hänet.
1991. Vanhurskauttaminen on samalla sitä, että ihminen ottaa vastaan Jumalan vanhurskauden uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Vanhurskaus tarkoittaa tässä yhteydessä Jumalan vilpitöntä ja avointa rakkautta. Vanhurskauttamisessa sydämiimme vuodatetaan usko, toivo ja rakkaus ja meille lahjoitetaan kuuliaisuus Jumalan tahtoa kohtaan.
1992. Kristuksen kärsimys on ansainnut meille vanhurskauttamisen. Hän on uhrannut itsensä ristillä eläväksi, pyhäksi, Jumalalle mieluiseksi uhriksi, ja hänen verestään tuli väline, jolla kaikkien ihmisten synnit hyvitetään. Vanhurskauttaminen annetaan meille kasteessa, uskon sakramentissa. Siinä tulemme Jumalan vanhurskauden kaltaisiksi, Jumalan joka tekee meidät sisäisesti vanhurskaiksi laupeutensa voimalla. Vanhurskauttamisen päämäärä on
Jumalan ja Kristuksen kirkastaminen sekä iankaikkisen elämän saaminen
lahjana:
”Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen” (Room. 3:21–26).
Matias Roto miltä vuodelta on nuo esille tuomasi katekismuksen kohdat?
Ettei vaan olisi selkeästi uudemmat kuin käsittelyssä oleva tunnustus jossa selkeästi sanotaan pahaa tehneiden joutuvan kadotukseen?
Siis kun tuot esille uskoasi ja tuot tunnustuksen niin uskotko siihen niinkuin siihen on kirjoitettu, eikö se ole sen perus sanoma?
””Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.””
(Athanasioksen tunnustus)
En ymmärrä miksi olet ”hirttänyt” oman uskosi näihin vanhoihin kirjoitelmiin kun selkeästi voit lukea etteivät ne pidä paikkaansa, siis Raamatusta.
Eihän se tee asiasta oikeaa että joskus joku on uskonut niin, kuten esim että aurinko kiertää maata, eikö vääristä uskomuksista tule tehdä parannus eli jättää ne pois?
Ari
1) Luepa uudelleen tuon uskontunnustuksen alku:
” —- pysyttävä yhteisessä (= katolisessa eli koko Jumalan pyhittämän ja pelastaman kristikunnan ) uskossa —-”
ja ota opiksesi, että pelastus on uskosta.
2) pitäydyn tunnustuksessa, koska siinä on Raamatun totuuden yhteenveto.
3) Kuka tässä kuvittelee pysyvänsä Raamatussa, eikä kuitenkaan usko Raamatun sanaa, että kaste pelastaa
tai kuka on kinannut lapsikastetta vastaan, vaikka Pietari sanoi helluntain juhlasaarnassaan, että kasteen lahjana antama Pyhän Hengen lahja kuuluu myös lapsille,
tai kuka tässä on kinannut Paavalia vastaan, kun tämä sanoo, että vanhurskaus annetaan lahjaksi, armosta, ilman tekoja: ”—- sille, joka ei töitä tee —-”. Room. 4:5.
Joten arvoisa Raamattua vastaan kapinoiva keskustekukaverini: Etkö jo lopultakin voisi lakata potkimasta tutkainta vastaan ja ottaa Vapahtajamme armon ainoaksi pelastuksen perustaksesi.
Matias Roto milloin ihminen pääsee pimeydestä valoon eli alkaa kuulemaan Jeesuksen äänen?
Kun ajatellaan juutalaisia niin hehän elivät pimeydessä ja Jeesus tuli kutsumaan valoon. Eiiväthän fariseuksen ja kirjanoppineet ymmärtäneet elävänsä pimeydessä vaan kuvittelivat palvelevansa Jumalaa.
Siis milloin jamiten ihminen saa ”näkevät silmät ja kuulevat korvat”?
Ari
Pyhässä kasteessa Saatana ajetaan ulos ihmisestä. Silloin ihmisestä tulee Jumalan lapsi.
Kasteessa ihminen saa uuden elämän. Hän aloittaa elämänsä nollapisteestä. Hän siis uudestisyntyy.
Kasteessa ihminen siirtyy pimeydestä valoon. Hänestä tulee Valon lapsi. Pyhän Hengen luomistyö siis uudistuu hänen kohdallaan. Jo luomisessa veden mukana paikalle tullut Pyhä Henki sanoi, ”Tulkoon valo! Ja valo tuli. Näin hän toimii myös kasteen vedessä: Valo tulee.
Kaste antaa syntien anteeksiannon.
Kaste vapauttaa kuoleman vallasta, kun meistä tulee taivaan perillisiä. Pyhä Henki on ikuineen Jumala ja hän antaa meille ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän.
Matias Roto siis kun ihminen uudestisyntyy ja elää valossa niin hän tietää Jumalan tahdon, ok, eikö näin ole?
Mietippä sitten historiasta kirkko-isienne tekoja, miltä näyttää tiesivätkö he Jumalan tahdon ja opettivat ja elivätkö he niin?
Entäpä tänä päivänä kun esim seksuaalinen vapaus on ”vallannut” kirkon, niin tietävätkö tämän päivän ”oppineet” kirkko-isät mikä on Jumalan tahto ja opettavatko he niin ja elävätkö he itsekkään niin?
Ari
Jumalan teko pysyy Jumalan tekona täysin riippumatta siitä miten hyvin ihmiset ovat pystyneet toteuttamaan Jumalan tahtoa.
Jos edes jotain jäisi ihmisen omaan varaan, niin mikään ei toimisi.
Ihmisen omiin tekoihin perustaminen on kuin yrittäisi formula 1 sarjassa kilpailla itse rakentamallaan polkuautolla eilisten aika-ajojen ylivoimaista mersedestä vastaan.
Pelkästään se ei riittäisi, että olisi rakentanut tuon polkuautonsa mersun kappaleista.
Jatketaanpa vertausta, jotta näet miten Jumalan työ on kokonaisuus, jossa kukaan ei pärjää yksityisyrittämisellään oman itsensä varassa.
a) huippukuski on perille taivaaseen pyrkivä uskova, joka tavoittelee taivaan voittopalkintoa
b) tallin huoltoporukka on kirkko ja sen palvelijat sekä koko kirkkoväki. Nykyisinhä formulakisat voittaa paras huoltojoukko
c) auton pirustukset on hyvin ja oikein rakennettu kirkon oppi. Jos valmistaja ei seuraa piirustuksia, niin mikään ei toimi autossa. Samoin onneton käsitys kristinopista vie koko elämän hunningolle. (Ei riitä se että on käyttänyt mersun osia oman polkuautonsa rakentamiseen, vaan jokaisen osan on oltava oikealla paikallaan ja on myös huomattava että moottorin kampiakseli ei ole polkimet, vaan voiman siihen antavat sylinterit.)
Huomaa, että oikeat piirustukset antavat autolle kaikki ne ajo-ominaisuudet, joita tarvitaan kisojen voittamiseen. Samoin oikea oppi antaa elämälle oikean käsityksen Jumalasta ja koko elämästä Jumalan lapsena.
d) kisojen tankkaus on auton polttoaineen lisäystä. Polkuautolla monen sadan kilometrin ajo vaatisi kuljettajan tankkausta. Joten osallistuminen seurakunnan yhteiseen messuun on uskon voittopalkintoa tavoiteltaessa oleellinen osa meidän taivasmatkamme perille asti viemiseen.
e) ja sitten se ratkaiseva ero polkuauton ja moottorin tekemän työn välillä. voittopalkinnon saamiseksi eli taivaaseen pääsemiseksi vain Jeesus on voimallinen viemään meidät perille. Vain hänen tehonsa riittää. Polkuautolla tuskin pääsisi kahta kierrostakaan kun jo kutsuttaisiin varikolle ja kisat ovat osaltasi ohitse. Omin voimin kukaan ei pääse taivaaseen, vaan sinne päästään vain Jeesuksen pelastusvoiman ansiosta.
Matias Roto ei aivan aukea juttusi, siis onko nyt formula kuski ainoa joka yrittää voittaa palkintoa ja muu henkilökunta seuraa sivusta? Eikö jokainen henkilökohtaisesti kilpailekkaan ja pyri voittamaan palkintoa?
Entäpä Tie, voio sitä huristella formulalla, eikö se ole niin kapea ettei sinne autolla mahdu?
Ari
Puhe voittajasta jokaisen uskovan elämän vertauskuvana on otettu Paavalin tekstistä. Jokaisen on pidettävä uskostaan huolta, jotta pääsee osalliseksi elämän voittopalkinnosta.
Kristus on Voittaja. Siksi jokainen, joka hänessä pysyy on voittaja.
Ari
Miksi muutat sanoman vertauksessani. Etkö huomaa, miten itsekeskeinen eli yksilökeskeinen ajattelutapasi sitoo silmäsi niin, ettet näe, että tavoitteeni oli puhua tasan tarkkaan päin vastoin, kuin olet lukenut, puhua uskon yhteisöllisyydestä.
Formulassa jonkun tallin voitto on aina yhteisön voitto. Siinä koko yhteisö on tehnyt työtä y h d e s s ä .
Suunnittelijoiden osuus eli siis vertauksessani oikean opin oikea järjestys on aivan ratkaiseva osa koko järjestelmää, niin että vertausta jatkaakseni mersun ”johtotähteä” ei panna toiseksi etupyöräksi eikä istuimeksi panna jonkun pyörän kumirengasta jne, kuten käy itse rakennetuissa oppijärjestelmissä, yksilökeskeisesti, oman itsensä varassa tehty, omahyväinen, vain yksikseen pohdiskeltu, päin metsää menevissä systeemeissä, missä oman mielikuvituksen tuotteita pidetään muka ”hengen” tuotteina.
Sitten moottorin valmistus on tehtävä piirustusten mukaan, niin että huipputehomoottori tuottaa voiman, niin ettei itsepäisen, itsekeskeisen ajattelun tuotteena mennä vertausta ajatellen omiin t e k o i h i n sortuvaan vetovoimaan eli siis vertaukseni polkuauto, missä kuljettajan jalkojen voima ratkaisee menovauhdin, kun kerran vaaditaan, että parannus pitää itse TEHDÄ.
Sitten puhuin huoltojoukkojen vastuusta aivan ratkaisevana toimijana, jossa puhuin nimenomaan uskon yhteisöllisyydestä. Ei edes paras kuski voi saada pienintäkään pistesijaa ilman yhteisen porukan yhteistä panostusta voiton saavuttamiseksi. Näin myöskään yksikään ihminen ei voi päästä uskon elämässään pidemmälle kuin laumasta eksyneen lampaan kohtalo Jeesuksen vertauksessa, joka oli tuhon oma ja pedon uhkien alainen aina siihen asti kunnes se saatiin yhteiseen laumaan uudelleen, jos ihminen ei pääse osalliseksi kirkon yhteisöllisestä huolenpitosta uskon elämän hoitamisessa.
Samaten kun ajuri sitten saa porukan yhteisen ajoneuvon ensimmäisenä maaliin, niin silloin ei ole kysymys vain ajurin omasta voitosta vaan vielä enemmän koko perukan voitosta: Me voitimme, meidän tallimme voitti. Huomaa: Me, me, me, me, me kaikilla valmistelun, huollon ja toteutuksen tasoilla, vain yhteisöllinen m e .
Vitsailusi antaasta portista ja ahtaasta tiestä unohtaa myös tämän vertauksen yhteisöllisen luonteen.
Kapea tie on vuoren rinnettä ylös kaupunkiin menevä tie, joka päättyy kaupungin ahtaaseen porttiin, joka puolestaan avaa tien kaupungin torille, keskelle ihmisten vilinää, keskellä elämää, keskelle yhteisöä.
Yksilökeskeinen, individualistinen, henkilökohtaiseen ratkaisuun perustuva, yhteisöstä piittaamaton tyhmä rakentaja puolestaan rakentaa talonsa kaupungin ulkopuolelle, wadi -joen uomaan, eli osan vuotta kuivana olevaan jokeen, mihin on nopeaa ja vaivatonta rakentaa, mutta joka sadeaikana tuo sellaisen tulvan että talo sortuu.
Joten vain oman itsensä varassa oleva uskonkäsitys pannaan tässäkin kuvaamaan tyhmän rakentajan tuohua.
Sananlaskut:
3:5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
Matias Roto sanoppa missä kohden Jeesus puhuu tästä ”yhteisöllisyydestä”?
Eikö juuri Jeesus kutsu jokaista ihmistä luopumaan kaikesta ja lähtemään seuraamaan Häntä?
Tottakai peilaan kaikkea oman kokemuksieni kautta ja voin sovittaa ne kaikki selkeästi evankeliumin sanaan, siis lähtötilanne kaikilla ihmisillä (aikuisilla) on että he ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla eli eivät ”näe ja kuule” sitä mikä on Jumalan.
Sitten tulee Jumalan kutsu eli hyvyydellään Jumala vetää puoleensa ja tällöin ihminen todella tajuaa tämän ettei ole ”kuullut eikä nähnyt”, siis että kaikki oman elämän ongelmat johtuvat juuri siitä ja samalla Jumala antaa TOIVON paremmasta eli kun nöyrtyy tunnustamaan eron Jumalasta niin Jumala antaa toivon uudesta elämästä jossa Häneltä tulee kaikki mitä tarvitsee, enää ei olekkaan riippuvainen omasta voimasta ja siitä mitä ulkopuoliset tekevät ja ulkopuolella tapahtuu vaan Jumalan rauha varjelee sydämen. Tämä ei ole riippuvainen ”yhteisöllisyydestä” vaan ainoastaan omasta suhteesta Jumalaan.
Välitätkö siitä miten sinun ”yhteisössäsi” yksilöt kärsivät eli kuinka synti tuottaa kärsimystä viattomille ja heikoille, haureus, aviorikokset, väkivalta, …..? Vallitseeko ”yhteisössäsi” keskinäinen rakkaus eli kun rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa, niin näkyykö tämä myös ulkopuolella oleville ja koskeeko rakkaus myös ulkopuolella olevia eli heillekkään ei tahdä mitään pahaa?
Ari
Puhut ihmisen heräämisestä aivan hyvin. Jeesuksen kutsuma ihminen tulee Herramme luo ja elämäänsä apua saamaan.
Valitettavasti yksilökeskeisessä näkemyksessäsi näin elämässään uutta suuntaa hakenut jätetään heitteille oman itsensä varaan, vaille sitä yhteenkuuluvuutta, jonka usko Vapahtajamme rajattomaan armoon, eli siis sellaiseen rakkauteen, mikä annetaan ilman pienintäkään omaa ansiota meidän omalta puoleltamme, saisi synnyttää toinen toistamme kohtaan, kun Jumalan rajaton rakkaus saa sytyttää keskinäisen rakkauden myös toinen toisemme kanssa.
Luther puhuu kirjassaan Kristityn vapaudesta siitä, että usko tekee meidät vapaiksi, niin että emme ole kenenkään orjia, vaan täysin vapaita Kristuksen tähden, mutta samalla hän rakkauden kautta on kaikkien palvelija, kaikkien orja, joka sydämensä pohjasta haluaa rakastaa lähimmäistään ja palvella yhteistä elämää voimiensa ja lahjojensa mukaan.
Usko on voimallinen saamaan rakkauden.
Muista että ihminen myös Jumalan vanhurskauttamana eli synnit anteeksi saatuaan pysyy Aadamin lankeemuksen takia perisynnin vallassa eikä voi tulla valmiiksi ennen kuin vasta silloin, kun koko kirkko pääsee voittavana kirkkona taivaan kirkkauteen.
Joten jos olet saanut Jumalan armon omalle osallesi, niin jätä toisten tuomitseminen ja tuomitsemisen sijaan anna Jumalan rakkauden päästä virtaamaan myös näiden onnettomien ihmisten osaksi, jotta Jumalan hyvyyden säteily pääsee heidänkin elämäänsä uudistamaan.
Sillä valitettavasti nykyisellä tyylilläsi olet vuosien saatossa saanut hyvin monen keskustelukaverisi närkästymään, kun olet kommentoinut heidän blogejaan näykkivillä puheenvuoroillasi. Kaikki eivät ole ymmärtäneet poistaa pahimpia puheenvuorojasi, kuten minä olen tehnyt, jotta voisin keskittää vastaukseni niihin kommentteihisi, joissa on niin paljon asiaa, että katson vastaamisen mielekkäämmäksi. Kerron tämän, en sinua moittiakseni, vaan jotta voisit opetella hyvää keskustelukulttuuria, jossa sinun antisi pääsisi rakentamaan yhteistä hyvinvointiamme ja kaikkien yhteistä parasta.
Matias Roto selitäppä mitä seuravat Jeesuksen sanat tarkoittavat:
Matt. 11:12
Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.
Mitä se ”hyökkäys” tarkoittaa, eikö juuri väkivaltaa ja vainoa ja tappamisia?
Entäpä kun nämä ”hyökkääjät” sitten tempaavat taivasten vatakunnan itselleen, mitä se tarkoittaa, eikö juuri sitä että he perustavat oman ”taivasten valtakunnan” oikean rinnalle. Mistä tämän väärän tunnistaa, siitä miten tätä ”taivasten valtakuntaa” hoidetaan ja levitetään, väkivallalla ja kaikella saastaisuudella.
Ari
Tässä hyökkäämispuheessasi juuri näkyy, miten itse valitut selitykset vievät harhaan. Tartutaan yksittäiseen sanaan, josta tehdään oikosulkumainen johtopäätös koko tekstin perusmerkityksen vastaisesti.
Jeesus kuvaa, miten ihmiset tulevat mukaan yhteiseen Jumalan valtakuntakuntaan suurin joukoin. Tämän joukon tulo on verrattu hyökkäyksen suurten joukkojen yhteiseen vyöryyn eteenpäin. Näin myös Jumalan valtakunta on yhteisö, johon ihmiset tulevat yhteistä hallitsijaa, meidän Jumalaamme ylistämään.
Halusi vääristellä maailmanlaajuiden eli siis katolisen eli siis yhteisen kirkon yhteenkuuluvuutta yhden Jumalan palvonnassa saa sinut kääntämään tämän yhteisöllisen voittokulun suorastaan saatanalliseksi touhuksi, koska annat saatanallisille kuiskutuksille sijaa sydämessäsi. Tuo harhaan johdattelijahan aina pyrkii taistelemaan Jumalan kansaa eli kirkkoa vastaan, koska se tietää, että Pyhä Henki käyttää kirkkoa työvälineenään pahojen henkien karkoittamiseen sanan ja sakramenttien välityksellä ja se tietää että kerran sitä odottaa ikuinen kadotus ikuisesssa tulessa silloin, kun kirkko eli Jumalan kansa nousee taivaan riemuun Herraamme kohtaamaan.
Matias Roto sanoppa mitä ajattelet nuorista, siis luterilaisittain kastetuista, jotka eivät rippikoulussa halua opetella ulkoa uskontunnustusta, Isä meidän rukousta ym, mitä heille pitäisi tehdä ja kuinka vanhempien tulisi heitä kohdella?
Ari
Aivan samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin sellaisten kanssa, jotka eivät vielä ole oppineet riittävästi uskon perusteista.
Aivan samoin kuin sinunkin olisi aiheellista opetella uskontunnustuksesta, mitä tarkoittaa, että kolmannessa uskonkappaleessa uskomme kirkon olevan Pyhän Hengen työväline: ”Minä uskon — Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan”, latinaksi ”Credo in Spiritum Sanctum, sanctam Ecclesiam catholicam”, ”Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän katolisen Kirkon”.
Olen ikuisesti kiitollinen pappi Adu { S o l u t i o n t e m p l e. i n f o }, hän teki jälleennäkemisen rakkausloitsun ja mieheni palasi luokseni. Puhun hänen kanssaan ikuisesti, hän on todella tuonut rauhan avioliittooni. Arvostan todella sitä, mitä olet tehnyt perheeni hyväksi…