Seppo Simola pyysi tylyä tekstiään Päivi Räsäseltä anteeksi telkkarissa, kertoi YLE. Väärin kerrottu, ei pyytänyt.
Koska Simola ei pyytänyt Räsäseltä aikuisten oikeesti anteeksi, niin Arto Antturi pyysi Simolan puolesta radiossa anteeksi Räsäseltä, tulkitsi Seurakuntalainen.fi Väärä tulkinta, eikä pyytänyt, korjaa Kotimaa24.
Anteeksipyytäminen on nyt kova sana. Media tahtoo olla mukana sovinnontekoapajilla ties mistä syystä. Mainio perusajatus, mutta lopputulos on ihan karmea. Ei anteeksipyytely onnistu välikäsien kautta. Eikä kukkoa saa käskien laulamaan. Anteeksianto on iso ja tärkeä asia. Sille ei saa käydä niin kuin armolle. Armo on joutunut polkumyyntiin, kun sitä sanaa liian usein käytetään aivan väärissä yhteyksissä.
Tällaisesta eipäs-juupas-anteeksipyyntöleikistä kannattaisi tehdä stop tykkänään. Mikä paradoksi: Riidellä nyt siitä, antoiko joku jollekin joskus jonkin asian anteeksi vai ei!
Jeesus opettaa Isä meidän rukouksessa meitä pyytämään: ”…anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”.
Pohdittavaksi: Pitääkö minun antaa itseeni kohdistuneet loukkaukset anteeksi, vaikka loukkaaja ei pyytäisikään anteeksi?
PS: Anteeksi, unohdin mainita tietolähteeni, vaikka moni sen olisi varmasti arvannutkin: K24-uutiset…
Kurkku ja Kuponki-lehden kummallisuuksiin pääkirjoitusten lisäksi kuuluvat myös kollektiivinimimerkki Kerettiläisen pakinat, joissa turhautuneet toimittajat saavat purkaa nimettöminä omaa pahaa oloaan. Kas, tähän tapaan lyödään Ruttopuiston rovastin työtoveria kunnolla vyön alle (onneksi Arto ei lyö takaisin!):
http://www.kirkkojakaupunki.fi/kannanotot/anteeksi
Hauska idea.
https://m.youtube.com/watch?v=6wrqFyZr5FE
Kiinnostava idea. Uskon, että viihtyisin, Saisi touhuta sydämensä pohjasta ja katsoa, että kaikilla on kaikki hyvin.
Toivon, että saamme kokemukset tapahtumasta, jossa majatalo on täynnä. Tietävätkö, mitä tallissa tapahtuu?
Kävin aikoinani tekemässä juttuja joistakin suomalaisten seurakuntien joulujuhlista niille, joilla ei muuta juhlaa olisi.Tuli jo silloin mieleen, että miksei järjestetä juhlia aattona, kun niille olisi tarvetta. Nykyasuinpaikassani eri kirkkokuntien seurakunnat järjestävät yhdessä jouluaterian silloin kun muutkin juhlivat muuten yksin jääville ihmisille joka vuosi. Apuna ovat vapaaehtoiset, jotka käyvät jopa noutamassa kotoa ne, jotka eivät muuten pääsisi paikalle.
Hyvä homma. Olen huomannut, että etenkin vapaiden suuntien seurakunnat ovat järjestäneet vastaavia tapahtumia jo kauan aikaa ja tietysti vapaaehtoisvoimin. Omalla paikkakunnallakin näkyy taas olevan tällainen aattojuhla runsaine ruokapöytineen.