Jos kädessäsi on vasara, niin kaikki ongelmat ovat nauloja.

Sanonta kuvaa hyvin näitä keskusteluja. Käytämme sitä työkalua, jota osaamme ja näemme ongelmat sen läpi.
Äskettäin kunnioitettu kirkkoherra Jouni väitti, ettei oppini ole kirkon opetuksen mukaista. Onneksi oli tuo avioliittoleiri tuossa välissä. Joten ehdin kunnolla pähkäilemään väitettä. Ekana se otti päähän ihan rankasti. Olenhan vankka kirkon – ja M.L:n kannattaja. Ensi kertaa minut on raakattu koko kirkon ulkopuoliseksi kummajaiseksi. Sitten oivalsin; toinen puhui pellosta ja toinen pellon aidasta. Onhan näilläkin jotain yhteyttä keskenään. Kuitenkin pientä erimielisyyttä voi syntyä, jos aitaa ja peltoa yritetään pitää vertailukelpoisina.

Vastaava ero on opilla ja kristityn elämällä. Omat puheenvuoroni käytin siitä mitä on elämä. Kirkkoherra Jouni taasen alkoi puhua kristillisestä opista. On luonnollista, että Jouni on perehtynyt oppiin. Joten se on hänellä vasarana kädessä. Minun tekstini taasen täynnä nauloja. Niitä hän sitten alkoi innolla koputtelemaan opin vasaralla.

Palvellessani aviolliittoleirillä opin kerran jotain hyvin olennaista kristityn elämästä. Leirillä on useita tosi mielenkiintoisia luentoja. Jonkun saattaa ehtiä palvelutehtävien lomassa kuuntelemaan.
Niinpä eräs luento kiinnosti eritysiesti. Istuin mukavasti takana ja luento oli juuri alkamassa. Juuri silloin sain sanan, että toimistossa kaivataan.

Selvisi, että joku ei päässyt huoneeseensa. Avaimet oli jäänyt sisään. Huoneessa oli tietysti auton avaimet. Niinpä ei päässyt tulemaan luennolle. Minun oli siis lähdettävä tuonne, lähes seitsemän kilometrin päähän avaamaan ovea. Päätin siinä ajaessani, etten ilmaise harmistustani lainkaan. Palvelen vain iloisesti. Aivan kuin mitään harmistumista ei olisi.

Perillä sitten selvisi, ettei siellä enää apua tarvittu. Asia oli selvinnyt kymmenen sekuntia sen jälkeen, kun olin lähtenyt ajamaan. Kännykkä ei vain sattunut olemaan mukana. Mitäkö opin?
Opin se etten ole palvelemassa ensisijaisesti ihmisiä vaan Jumalaa.

Tuo näköala antaa koko elämälle aivan uuden motivaation. Palvelutyössäni olen jatkuvasti suuressa velassa avioparitoiminnalle, jonka ansiosta oma avioliitto toimii hienosti, ja vielä enemmän Herralle, joka on antanut meille kaiken.

Velkaani olin maksamassa taas leirillä. Saldo ei kuitenkaan pienentynyt lainkaan. Päin vastoin.
Velkaa tuli taas lisää, koska itse sai paljon. Niinpä kristittynä olemme jatkuvasti velassa kaikille.
Parastamme yritämme. Silti mitään palkkaa, tai ansiota palvelusta ei kannata edes odottaa.

Olemmehan velvollisia tekemään kaikkea hyvää kaikille. Mitä kiitosta velvollisuuden hoitamisesta voisi kuvitella. Emme selviä edes vähimmästä kunnialla. Joten jäämme kurjiksi maan matosiksi, kaiken yrityksen ja ponnistelun jälkeenkin. Ikinä emme täytä mittaa. Parempaa jälkeä silti aina syntyy.

Oppia tähän ei kannata sotkea.

  1. Uskkoontuloa, tai miksi kukakin sitä nimittää, en uskalla mennä määrittelemään. Lapsena kastetut voivat aivan hyvin kasvaa hyvän opetuksen kautta uskoon sisälle. Miten usko syntyy kunkin tapauksessa on Pyhän Hengen työ. Enkä minä Hänen työtään lähde määräilemään.

  2. Ari: ”Ismo Malinen JOOS tuo todistelusi pitäisi paikkaansa niin miksi et elä kuin Jeesus KUN kerran väität Jumalan vaikuttavan KAIKEN mitä teet? Eikö Jumalan tahto ole samanlainen elämä kuin Jeesuksen?”

    Ari etkö ole lukenut mitä Paavali kirjoittaa, vai etkö ymmärrä mistä puhuu? :
    ”Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
    Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
    Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
    Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
    Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
    Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
    Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
    Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room. 6:1-11

    Emme elä siis lain alla, vaan armon alla, jolloin meidän lihalla ei ole enää merkitystä, koska se ei voi vanhurskautua. (Tulla täydelliseksi), vaan me saamme kasvaa Jumalan Armossa ja Ilossa ja sanotaankin, että armo kasvattaa meitä, kun olemme Kristuksessa. Emme katso enää kuoleman ruumiiseen, vaan Kristukseen, johon meidät on upotettu kasteen kautta. Olemme vapaita vaeltamaan Hengessä ja Rakkaudessa.

    Oletko koskaan ajatellut miksi kastetta sanotaàn uuden liiton ympärileikkaukseksi, jossa myös pakanat liitetään Jumalan perhekuntaan? Jeesus joka oli Juutalainen ja esikoisena ympärileikattu 8 päiväisenä, meni kuitenkin Johanneksen luo kastettavaksi, että kaikki vanhurskaus täytettäisiin Hänessä, tullen näin koko Israelin lunastajaksi, siis myös meidän, jotka olemme pakanoita ja uskomme Hänen Sanansa.

    Kun pakanat alkoivat ympärileikata toisiaan Juutalaisten mukaan, niin Paavali sanoi:
    ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
    Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.
    Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain.
    Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.
    Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta.
    Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” Gal.5:1-6

    Näin on myös kasteen laita, jos me emme ymmärrä, että usko on se joka vaikuttaa meissä vanhurskauden, sen rakkauden mukaan, jonka Jumala on meihin vuodattanut Henkensä kautta.
    Ei lapsena saatu kaste ole yhtään kelvottomampi kuin aikuisena saatu ns. Uskovan kaste.
    Jos ihminen uskoo, sen, minkä Jumala on luvannut, niin kaste on aina toimiva. Jos ihminen luulee täyttävänsä Jumalan tahdon, menemällä uudelleen kastettavaksi, niin Hän ei tee sitä uskon vaan lihan mukaan ja näin halveksii jo kerran saatua kastetta, jonka Jumalan perheväki on toimeen pannut. Uskon kautta on kaikki, eikä ilman uskoa ole mitään.

    Näin on myös kasteen laita.

  3. Pekka Pesonen, haluatko todella oppia tuntemaan Totuuden?

    Siis kun kerran Jeesus Sanoo että Jumala salaa evankeliumin ”viisailta ja ymmärtäväisiltä” niin itse et omalla järjellä voi ikinä ymmärtää evankeliumia, siis tulee nöyrtyä lapsenkaltaisesti ottamaan Jumalan valtakunta vastaan niin silloin Jumala sen avaa, aiia tätä ei voi olla tajuamatta eli kun evankeliumi todella avautuu nöyrälle syntiselle ja Jumalan voima ja rakkaus tulee ihmiseen niin silloin kyllä kaikki muuttuu kun elämän päämääräksi tulee Jumalan valtakunta ja iankaikkinen elämä.

    Jos ei ole ymmärtänyt omaa entistä sokeuttaan niin ei silloin ole uudestisyntynytkään Jumalan hengestä.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Vaimon kanssa yhtä matkaa on saatu olla lähes 50v. ja tyttö ja poika. Molemmilla on 2 poikaa ja yksi tyttö. Joten meidän suurena ilona on 6 lastenlasta. Virastomestarina verotoimistossa olin pitkään ja kirkossa olin jonkin aikaa nuoriso-ja lähetystyöasioita hoitamassa. Lapsuudessani ei tunnistettu lukihäiriötä, joten mitään kielitaitoa ei ole, joka rajoittaa nyt paljon elämää. Kirjoittamien sujuu hyvin, kunhan kone muistaa näyttää virheet. Teologiseen pyrin kun sain erivapauden osallistua pääsykokeeseen ilman ylioppilastutkintoa. Eikä sekään siinä auttanut. Tärkeitä sanoja jäi pois vastauksistani. Nyt rukoustyöhön keskittymisestä on tullut pääasiallinen toimenkuvani.