Sanonta kuvaa hyvin näitä keskusteluja. Käytämme sitä työkalua, jota osaamme ja näemme ongelmat sen läpi.
Äskettäin kunnioitettu kirkkoherra Jouni väitti, ettei oppini ole kirkon opetuksen mukaista. Onneksi oli tuo avioliittoleiri tuossa välissä. Joten ehdin kunnolla pähkäilemään väitettä. Ekana se otti päähän ihan rankasti. Olenhan vankka kirkon – ja M.L:n kannattaja. Ensi kertaa minut on raakattu koko kirkon ulkopuoliseksi kummajaiseksi. Sitten oivalsin; toinen puhui pellosta ja toinen pellon aidasta. Onhan näilläkin jotain yhteyttä keskenään. Kuitenkin pientä erimielisyyttä voi syntyä, jos aitaa ja peltoa yritetään pitää vertailukelpoisina.
Vastaava ero on opilla ja kristityn elämällä. Omat puheenvuoroni käytin siitä mitä on elämä. Kirkkoherra Jouni taasen alkoi puhua kristillisestä opista. On luonnollista, että Jouni on perehtynyt oppiin. Joten se on hänellä vasarana kädessä. Minun tekstini taasen täynnä nauloja. Niitä hän sitten alkoi innolla koputtelemaan opin vasaralla.
Palvellessani aviolliittoleirillä opin kerran jotain hyvin olennaista kristityn elämästä. Leirillä on useita tosi mielenkiintoisia luentoja. Jonkun saattaa ehtiä palvelutehtävien lomassa kuuntelemaan.
Niinpä eräs luento kiinnosti eritysiesti. Istuin mukavasti takana ja luento oli juuri alkamassa. Juuri silloin sain sanan, että toimistossa kaivataan.
Selvisi, että joku ei päässyt huoneeseensa. Avaimet oli jäänyt sisään. Huoneessa oli tietysti auton avaimet. Niinpä ei päässyt tulemaan luennolle. Minun oli siis lähdettävä tuonne, lähes seitsemän kilometrin päähän avaamaan ovea. Päätin siinä ajaessani, etten ilmaise harmistustani lainkaan. Palvelen vain iloisesti. Aivan kuin mitään harmistumista ei olisi.
Perillä sitten selvisi, ettei siellä enää apua tarvittu. Asia oli selvinnyt kymmenen sekuntia sen jälkeen, kun olin lähtenyt ajamaan. Kännykkä ei vain sattunut olemaan mukana. Mitäkö opin?
Opin se etten ole palvelemassa ensisijaisesti ihmisiä vaan Jumalaa.
Tuo näköala antaa koko elämälle aivan uuden motivaation. Palvelutyössäni olen jatkuvasti suuressa velassa avioparitoiminnalle, jonka ansiosta oma avioliitto toimii hienosti, ja vielä enemmän Herralle, joka on antanut meille kaiken.
Velkaani olin maksamassa taas leirillä. Saldo ei kuitenkaan pienentynyt lainkaan. Päin vastoin.
Velkaa tuli taas lisää, koska itse sai paljon. Niinpä kristittynä olemme jatkuvasti velassa kaikille.
Parastamme yritämme. Silti mitään palkkaa, tai ansiota palvelusta ei kannata edes odottaa.
Olemmehan velvollisia tekemään kaikkea hyvää kaikille. Mitä kiitosta velvollisuuden hoitamisesta voisi kuvitella. Emme selviä edes vähimmästä kunnialla. Joten jäämme kurjiksi maan matosiksi, kaiken yrityksen ja ponnistelun jälkeenkin. Ikinä emme täytä mittaa. Parempaa jälkeä silti aina syntyy.
Oppia tähän ei kannata sotkea.
Ismo Malinen, toistan siis kysymykseni elätkö siis Jeesuksen elämää kun taasen kerran toteat:
”Olemme vapaita vaeltamaan Hengessä ja Rakkaudessa.”
Jos siis OLET todella vapaa ja Jumala vaikuttaa kaiken tekemisesi niin et kaiketi syntiä enää tee?
Millään Raamatun kohdalla et Ari kykene osoittamaan lapsikastetta vääräksi. Väitteesi tueksi sinun on jokaisessa paikassa otettava avuksi oma tulkintasi. Sinun on ihan pakko selittää kastetta käsitteleviä kohtia, jos haluat väittää olevasi oikeassa. Pelkillä Raamatun jakeilla sellainen ei ole mahdollista. Tietenkään ajatukset joita latelet eivät ole omiasi. Ne on vain uudestikastajien oppia. Jolla sinänsä ei ole todellista Raamatullista pohjaa.
Pekka Pesonen, nyt kyllä taasen heitit ajattelemattoman väitteen, siis kuinka monta kohtaa sulle pitää näyttää että kelpaisi?
Johannes Kastaja kastoi vain ne jotka tunnustivat syntinsä.
Jeesus ei kastanut lapsia joita tuotiin Hänen luo vaan siunasi.
Pietari sanoo ensimmäisenä helluntaina että tulee TEHDÄ parannus ja OTTAA kaste, siis ensin parannus ja sitten vasta kaste.
1 Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa
2 ja sanoi: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”.
3 Sillä hän on se, josta profeetta Esaias puhuu sanoen: ”Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ’Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi’.”
4 Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan oli heinäsirkat ja metsähunaja.
5 Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö,
6 ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.(Matt.3)
13 Silloin tuotiin hänen tykönsä lapsia, että hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.
14 Niin Jeesus sanoi: ”Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta”.(Matt.19)
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu. No siinähän se on sanottu selvästi. Enpä itse ole tuota lapsikastetta puoltavaa sanaa huomannut. Missä noista mainitsemistasi kohdista kielletään lapsien kastaminen? En tyydy selityksiin. On oltava todellinen kohta, joka kieltää lapsen kastamisen. sellaista ei ole.
Annos asiantuntemattomuuttako?
Vai onko kysymyksessä tarkoituksellinen ”lapsillenne” eli TEKNON-sanan kielellinen väärennös?
teknon – sana viittaa jälkeläisiin, aina ”teistä” eteenpäin.
Et tyydy selityksiinkö? Tyydytkö Lutherin ”todelliseen kohtaan”, että ”eihän lapsia kielletäkkään kastamasta.
Pekka Pesonen, ei kai sinulle tarvitse kuin eka luokkalaiselle opettaa mitä ko Pietarin sanoma tarkoittaa, otappa nyt itse ja lue että mikä on SE LUPAUS joka on annettu KUN Jumala kutsuu.
Siis nytkö se onkin että kieltoa pitää etsiä, no sen kyllä tunnustan ettei kieltoa ole, mutta kun ei ole yhtään kastettukaan niin eikö sen pitäisi jo riittää.
Ajatteletko tosiaan jos ei ole kielletty niin sen voi tehdä?
Kasteessa on kyse voiko toinen ihminen päättää toisen puolesta, onko siis kaikki vanhempien käsissä? Tällä mitätöidään niin moni evankeliumin kohta ettei rajaa, alkaen Jeesuksen kutsusta ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.
Eka kerta kun Ari myönnät jotain. Väitteesi perustuu siis, pelkkiin milekkäisiltä kuulostaviin päätelmiin. Muuta todistusarvoa niillä ei ole.
Perustan käsitykseni vain siihen mitä Raamatussa lukee tästä asiasta.
Et mitenkään kykene kampeamaan minua tältä pohjalta pois.
Väitteinesi kaste asiassa olet täysin tyhjän päällä.
Ari: ”Jos siis OLET todella vapaa ja Jumala vaikuttaa kaiken tekemisesi niin et kaiketi syntiä enää tee?”
Olisi mukava tietää mitä pidät syntinä? Raamattu puhuu synnistä monin eri tavoin, mutta se synti, joka kadottaa ihmisen on epäusko, se joka vaeltaa Kristuksessa ei ole epäuskoinen vaan uskovainen. Jokainen Kristitty ihminen vaeltaa lihan ruumiissa maailmassa, mutta ei elä maailmasta vaan Kristuksesta. Näin tuleekin olla.
Jos ihminen on saanut syntinsä anteeksi Kristuksessa, niin ei tuota syntiä, enää lueta ihmiselle kadotukseksi. Onko meidän siis vaellettava sen mukaan, kuin syntejämme ei olisi sovitettu? Jos ihminen siis on Kristuksessa, niin hänen omat ”lihanteot” ovat kuolleita tekoja, sillä Hengessä vaeltaminen kuolettaa (tekee tyhjäksi) lihan työt.
Olen aikaisemminkin tästä sanonut, mutta tuntuu siltä, että perkaat Kristittyjä omilla kriteereilläsi, etkä luota Jumalaan siinä, että Hän kyllä tuntee omansa ja antaa heille kaiken mitä jumalisuuteen tarvitaan. Kaikessa mitä kirjoitat on vahvasti sellainen tuntu, että näet kaiken lain silmien kautta ja Jumalan lupaukset jäävät sinulta täysin huomiotta, ethän vain ole jäänyt Armosta osattomaksi, vaikka paljon kiivailetkin Jumalan puolesta, tosin välillä tuntuu, ettei et tee sitä taidon mukaan, jos sallit pienen kritiikin, sillä kovin helposti tuomitset muita, vaikka pitäisi kannustaa ja tukea kaikkia ”tämän Tien” kulkijoita.
”Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,
joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.
Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;
sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.
2.Piet.1:2-11
Pekka Pesonen, minulla ei todellakaan ole halua eikä tarvetta ”kammeta” ketään mihinkään, ihmisen on itse haluttava kun Jumala kutsuu, eihän Jeesuskaan ”kammennut” väkisin ketään seuraamaan itseään vaan kutsui ja kysyi vieläpä opetuslapsilta ”tahdotteko tekin mennä pois?”
Ei kaste itsessään ole ratkaiseva vaan kokonaisuus eli Jumalan kutusessa nöyrryttävä parannukseen ja uskoa evankeliumi ja ottaa kaste, nämä kaikki ja oikeassa järjestyksessä.
Otetaan vielä Pietarin helluntai saarnasta se lupaus:
”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Siis tekemällä parannuksen ja ottamalla kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan, siis KUN tekee niin saa ON LUPAUS.
KENELLE tämä lupaus on, niin kuulijoille kuin heidän LAPSILLEEN, siis myös heidän lapsensa saavat synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan KUN tekevät parannuksen ja ottavat kasteen KUN JUMALA KUTSUU.
Et tietenkään voi kammeta, kun siihen sinulla ei ole muita perusteita, kuin nuo ajatukset. Tulkitset Raamattua omaksumasi opin läpi. Et ole tässä asiassa uskollinen Raamatun sanalle. Lisäät siihen näköaloja, joita Raamatussa ei ole.
Kaste on valtava Jumalan lahja. Olisi aika outoa, jos rakastamani lapset olisin jättänyt ilman tätä lahjaa. Sinulle se näyttää olevan uskovan oma kuuliaisuuden teko. Todellisuudessa se on kuuliaisuutta vain tuolle opille. Vaatimus kasteen uusimisesta, vaatii sen jälkeen paljon muutakin. Vaatimukset ovat sitä luokkaa, ettei niihin lopulta kukaan pysty. Näin kasteen uusimisesta tulee monelle armoton ansa.
Selvitäkseen tästä, on ryhdyttävä toimenpiteisiin. Raamattua täytyy alkaa selittämään opin mukaisesti. Armo ei enää ole armoa, vaan kuuliaisuudesta seuraavaa ansiota. Tämä valitettava asia tulee esiin, kun opin mukaisesti elävä lankeaa pahasti. Silloin näiden on erityisen vaikea uskoa armahdukseen ansiotta. Surullista on nähdä miten väärä kaste opetus johtaa monen luopumusiin uskosta. Heidän uskonsa on nähtävästi perustunut heidän omaan kuviteltuunn kuuliaisuuteensa.
Toivoisin kirkossa paljoa enemmän opetettavan kasteen salaisuudesta. Nyt väärä oppi saa paljon tilaa myös kirkon sisällä.
Pekka Pesonen, selitäppä sinä Pietarin helluntai puheen lupaus oman ns ”raamattusi” mukaan, siis mikä on lupaus ja kenelle se kuuluu?
Eihän tähän tarvita kuin selkeää suomenkielioppia, vai kuinka?