Sanonta kuvaa hyvin näitä keskusteluja. Käytämme sitä työkalua, jota osaamme ja näemme ongelmat sen läpi.
Äskettäin kunnioitettu kirkkoherra Jouni väitti, ettei oppini ole kirkon opetuksen mukaista. Onneksi oli tuo avioliittoleiri tuossa välissä. Joten ehdin kunnolla pähkäilemään väitettä. Ekana se otti päähän ihan rankasti. Olenhan vankka kirkon – ja M.L:n kannattaja. Ensi kertaa minut on raakattu koko kirkon ulkopuoliseksi kummajaiseksi. Sitten oivalsin; toinen puhui pellosta ja toinen pellon aidasta. Onhan näilläkin jotain yhteyttä keskenään. Kuitenkin pientä erimielisyyttä voi syntyä, jos aitaa ja peltoa yritetään pitää vertailukelpoisina.
Vastaava ero on opilla ja kristityn elämällä. Omat puheenvuoroni käytin siitä mitä on elämä. Kirkkoherra Jouni taasen alkoi puhua kristillisestä opista. On luonnollista, että Jouni on perehtynyt oppiin. Joten se on hänellä vasarana kädessä. Minun tekstini taasen täynnä nauloja. Niitä hän sitten alkoi innolla koputtelemaan opin vasaralla.
Palvellessani aviolliittoleirillä opin kerran jotain hyvin olennaista kristityn elämästä. Leirillä on useita tosi mielenkiintoisia luentoja. Jonkun saattaa ehtiä palvelutehtävien lomassa kuuntelemaan.
Niinpä eräs luento kiinnosti eritysiesti. Istuin mukavasti takana ja luento oli juuri alkamassa. Juuri silloin sain sanan, että toimistossa kaivataan.
Selvisi, että joku ei päässyt huoneeseensa. Avaimet oli jäänyt sisään. Huoneessa oli tietysti auton avaimet. Niinpä ei päässyt tulemaan luennolle. Minun oli siis lähdettävä tuonne, lähes seitsemän kilometrin päähän avaamaan ovea. Päätin siinä ajaessani, etten ilmaise harmistustani lainkaan. Palvelen vain iloisesti. Aivan kuin mitään harmistumista ei olisi.
Perillä sitten selvisi, ettei siellä enää apua tarvittu. Asia oli selvinnyt kymmenen sekuntia sen jälkeen, kun olin lähtenyt ajamaan. Kännykkä ei vain sattunut olemaan mukana. Mitäkö opin?
Opin se etten ole palvelemassa ensisijaisesti ihmisiä vaan Jumalaa.
Tuo näköala antaa koko elämälle aivan uuden motivaation. Palvelutyössäni olen jatkuvasti suuressa velassa avioparitoiminnalle, jonka ansiosta oma avioliitto toimii hienosti, ja vielä enemmän Herralle, joka on antanut meille kaiken.
Velkaani olin maksamassa taas leirillä. Saldo ei kuitenkaan pienentynyt lainkaan. Päin vastoin.
Velkaa tuli taas lisää, koska itse sai paljon. Niinpä kristittynä olemme jatkuvasti velassa kaikille.
Parastamme yritämme. Silti mitään palkkaa, tai ansiota palvelusta ei kannata edes odottaa.
Olemmehan velvollisia tekemään kaikkea hyvää kaikille. Mitä kiitosta velvollisuuden hoitamisesta voisi kuvitella. Emme selviä edes vähimmästä kunnialla. Joten jäämme kurjiksi maan matosiksi, kaiken yrityksen ja ponnistelun jälkeenkin. Ikinä emme täytä mittaa. Parempaa jälkeä silti aina syntyy.
Oppia tähän ei kannata sotkea.
Ari
Kuten yllä jo totesin niin ne jotka kulkevat Hubmeierin talutusnuorassa ovat yleensä tietämättömiä kahleistaan siitä syystä että oppi-isän nimeä ei mainita vaan ainoastaan toistetaan kerta toisensa jälkeen hänen opetuksiaan niin kauan että ne iskostuvat mieleen ikään kuin ne olisivat Raamatun opetuksia.
Ilman tuota RAamatun tekstin vääristelyä ei Raamatun sanaa
l a p s i
voi mitenkään lukea muodossa
ei kuitenkaan lapsi.
Pohdipa tätä ja mieti mistä hengestä on tällainen Raamatun kirjaimellisen merkityksen kääntäminen tasan tarkkaan päinvastaiseksi. Eipä ihme että saatanaa sanotaan valheen isäksi koska se aina ja yhä uudelleen vääntää Raamatun sanoja päinvastaisiksi kuin niiden suora merkitys edellyttää. Kerta toisensa jälkeen se kuiskii: ”Onko Jumala todella sanonut?”
Matias Roto, ”syytät” minua Raamatun ulkopuolisen tekstin käytöstä, mitä itse teit äsken, otit jotain vanhan kirkon ajatuksia?
”Syytät” minua Raamatun Sanan vääristelystä, siis kun Pietari antaa lupauksen kuinka saa synnit anterksi ja Pyhän Hengen lahjan, siis se on lupaus ja kenelle se kuuluu on niin niille jotka kuulivat ja heidän LAPSILLEEN, huomaa että lupaus on SAMA eli kun kuulijat tai heidän LAPSET tekevät parannuksen ja ottavat kasteen niin he saavat tämän lupauksen mukaan synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan. Tarkistuta tämä jollain ekaluokkalaisella joka osaa luke suomea niinkuin se kirjoitetaan.
Olisi kiva jos keskustelu voisi sujua asiatasolla. Menemättä henkilökohtaisuuksiin ja toisia loukkaaviin sanoihin. Tästä voi tulla vielä tosi mielenkiintoinen keskustelu. Lukijoitakin jo lähes 900
Pekka Pesonen, olen samaa mieltä ja pyydän anteeksi huonoja sana valintojani.
Toisaalta on vaikea ”keskustella” asiallisesti kun ei vastata kysymyksiin ja varsinkaan ei pidetä kiinni suomen kieliopista, siitä johtuu niin paljolti tämä ”jankkaus” kun ei olla samaa mieltä suomen kielen alkeistakaan.
Otappa sinä nyt kantaa tähän Pietarin helluntai julistukseen mitä siinä luvataan ja kuinka?
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Siis kuinka saa LUVATUT asiat (synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan)?
Minä ymmärrän tämän selkeästi tekemällä parannuksen ja ottamalla kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen. Olenko oikeassa?
Entä kenelle tämä LUPAUS on annettu, siis KAIKILLE KETÄ Jumala KUTSUU, siis niin kuulijoille kuin heidän lapsilleenkin ja myös muille ketä ikinä missä tahansa Jumala kutsuu.
Ota kantaa tähän suomen kielen mukaan.
Tässä kohtaan on hyvä muistaa, että meidät luetaan vanhurskaiksi Kristuksen sovituksen tähden ja meidät kastetaan Jeesuksen nimeen.
A) Johannes ei kastanut ketään Kristukseen, vaan tuo kaste oli aivan eri pohjalta ja suoritettiin Juutalaiseen tapaan uudelleen ja uudelleen aina määräaikoina. Johannes ei edustanut Juutalaista käytäntöä, jossa kasteen suoritti temppelin palvelija ja pappi. Johannes teki työtään koska hänet oli Jumala valinnut tulemaan Herran edellä. Johanneksen kaste oli arvoton, siihen nähden, mitä tulee Kristuksen kasteeseen ja Johannes sanoo sen itsekin. (Joh.1:27 ja Ap.t.13:25)
Sanotaankin, että Kristuksen kaste ei ole lihan saastan pois pesemistä (1.Piet.3:21) vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jeesuksen ylösnousemuksen kautta. (Sovitukseen ja Armoon kasvamista)
B) Kasteessa emme siis vetoa omaan tekemiseen, vaan toisen tekoon, joka on tässä tapauksessa Kristus. Kun me siis kastamme lapsemme Kristukseen, niin me uskomme, että tuo kaste Kristukseen on myös kestävä aina iankaikkisuuteen asti. Kasteen Voima ei ole meissä, vaan Kristuksessa.
Tässä on selkeä ero siihen, mistä puhutaan Johanneksen kasteen kohdalla.
C) Käsite parannuksesta ja sen tekemisestä on käsitettävä Kristukseen kastamisena, kun ihminen kastetaan Kristukseen, niin tuossa ihminen syntyy uudesti, Hengelliseen todellisuuteen, jota ei ollut, ennen kuin Kristus tuli maailmaan ja sovitti koko maailman synnin.
Meidät siis vanhurskautetaan Kristuksen työn tähden, kun uskomme ja saamme näin ollen kadotuksen alaisen tilamme uudistuksen ja Hengellisen luonnon, jonka mukaan kasvamme ja elämme kasteen jälkeen. Olemme Jumalan Valtakunnan lapsia, joka on iankaikkinen Armoliitto, jonka Jumala on Itse tehnyt Kristuksessa ihmisen tähden, jota Rakastaa.
Jumalan kutsu koskee koko maailmaa, mutta ei niin, että me voisimme omilla valinnoillamme tehdä itsestämme soveliaita Jumalan armoon, vaan kastamalla toisiamme Kristukseen (seurakunta) me uskomme Kristuksen pelastavan meidät.
Lopuksi tärkein. Uskoa ja kastetta ei voida erottaa toisistaan, vaan ne ovat yhtä. Yksi kaste, yksi usko, yksi Herra. Joka uskoo ja kastetaan on pätevä, kuten myös, joka kastetaan ja uskoo. Näissä ei ole mitään erotusta.
Kirkossa uskomme ja opetamme yhteisen Kristillisen kasteen perustuvan, yksin Jumalan työhön ja siihen jatkumoon, jonka jo isät ensimmäisinä hetkinä ylösnousemuksen ja Hengen vuodattamisen jälkeen ymmärsivät, nimittäin, kyse ei ole lihan saastan pois pesemisestä, vaan Pyhän Hengen lahjasta, joka annetaan ihmiselle Jumalan Armon osoituksena Kristuksen työn tähden.
Niin kauan kuin me kastamme lapsia ja aikuisia Kristukseen, niin kauan me saarnaamme ylösnoussutta Herraa maailmalle, joka pimeydessä vaeltaa.
Uudelleen kastaminen on osoitus Kristillisen kasteen täydellisestä väärinymmärryksestä ja vastoin sitä Henkeä, jonka Jeesus maailmaan lähetti.
Kielioppi on minulle lukihäiriön tähden hyvin vaikea pala.
Netissä keskustelu ei muutoinkaan vastaa henkilökohtaista mielipiteen vaihtoa.jokin väärä sana, tai – lauseenrakenne voi muuttaa sanoman muuksi, kuin mitä on tarkoitettu.jopa neutraali teksti saatetaan tulkita hyökkääväksi, tai loukkaavaksi.positiivinen ilmaisu tulkitaan neutraalina. Näin kertovat tutkijat nettikirjoittelusta.
Kyseessä on siis sellainen tuote mikä tulee äidistä ulos synnytyksessä.
Tikto —> teknon.
Uudestisyntymissymboliikassa myös ’siitettiin’ ja ’synnytettiin’ ja ’synnyttiin’.
Ismo Malinen, selität moni sanaisesti ja välillä ristiriitaisesti kuten esim ”kaste on hyvän omantunnon PYYTÄMISTÄ” ( KUKA pyytää ja kenelle?)
Heti seuraavassa lauseessa esität : ”Kasteessa emme siis vetoa omaan tekemiseen, vaan toisen tekoon, …”
Seuraava on mielestäni vaarallinen väite:” Johanneksen kaste oli arvoton, ” siis mistä tämän voi löytää, oliko Johanneksen kaste Taivaasta vai ihmisistä?
Ketä petät kun mitätöit Johanneksen kasteen JONKA Jeesuskin otti meille esimerkiksi?
Kun kerran Pietari selkeästi sanoo mitä tehdä (tehkää parannus ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen) niin se riittää minlle ja sitä samaa minäkin julistan Jeesuksen käskemänä:”46 Ja hän sanoi heille: ”Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.”(Luuk.24) Siis ei puhettakaan vauvojen kastamisesta vaan on saarnattava parannusta.
Kirjeessä Filipiläisille. 1:6 Paavali puhuu Jumalan meissä aloittamasta työstä, jonka Hän on myös saattava loppuun ja sen tähden meidän oma parannuksen tekeminen on kyseenalaista. Tarkoitan sitä, että vaikka me kuinka tekisimme parannusta, niin se ei yksinkertaisesti riitä.
”Parannuksen tekeminen” on muutenkin vähän harhaan johtavaa, koska kyse ei ole tekemisestä, vaan uskomisesta. (Mielen muutoksesta)
Kun kuulemme Jumalan Sanan, niin meidän mielemme kääntyy vanhurskasten mielenlaatuun ja näin me saamme tuon ”Parannuksen” Kristuksen Evankeliumin kautta Lahjaksi. (Näin Raamattu tuon asian ilmoittaa) Kyse ei siis ole mistään tekemisestä.
Kun ihminen kuulee Jumalan Sanan, niin sen kautta ihminen muuttuu ja muutokset myös näkyvät yleensä ihmisen elämässä. Näin usko on siis toimiva, mutta ei ihmisen omien toimien ja aktiivisuuden tähden, vaan Jumalan Voiman, joka meissä vaikuttaa.
Jos ja kun ihminen muuttuu ulkoisesti ja sisäisesti kuulemansa saarnan vaikutuksesta, niin toimiiko siinä Jumalan Sana vai ihminen? Tästä on kysymys.
Väitän siis, että ihminen pelastetaan, pyhitetään ja kirkastetaan vain sen tähden, että Jumalan on aloittanut meissä uskon ja samoin Hän on vievä meissä myös päätökseen aloittamansa työn.
Väitän myös, ettei ihminen omalla operoimisellaan saavuta ainuttakaan vanhurskauden hedelmää, vaan jos jotain hyvää tapahtuu, niin sen saa aikaan yksin Jumala Pyhän Henkensä kautta, jonka on laittanut meihin asumaan.
Usko ja hyvät työt siis kuuluvat erottamattomasti yhteen, eikä voi olla uskoa, joka on toimeton, koska Jumalasta meihin tullut Rakkaus ei anna meidän olla toimettomina. Jokainen toimii omalla paikallaan yhdessä sen suuren ja näkymättömän seurakunnan palveluksessa, joka myös näkyy maailmassa Kristuksen kirjeenä ja elävänä seurakuntana, joka pysyy yhteisessä tunnustuksessa.
”Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,
joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset .”
.
Hyvää ja selkeää tekstiä Ismolta.