Kirkolliskokousedustajien valinnan ongelmat on tunnustettu pitkään ja yhtä pitkään nykyistä tapaa on pidetty parhaana. Suora vaali nousi tämän syksyn istuntoviikon keskusteluissa esiin.
Papeillahan suora vaali jo on, mutta maallikot valitaan kirkolliskokoukseen välillisellä vaalilla. Äänioikeutettuja siinä ovat seurakuntavaaleissa valitut kirkkovaltuustojen ja seurakuntaneuvostojen jäsenet.
Yksi perustelu on, että näin kirkolliskokoukseen valitaan edustajia, jotka ”tuntevat asiat”. He ja me tunnemmekin hyvin seurakuntien asioita. Tunnemme, miten asiat ovat ja ovat olleet aikaisemmin, mutta tiedämmekö, minkälainen kirkko palvelisi nuoria parhaiten ja minkälainen kirkon tulisi olla tulevaisuudessa? Miten vähemmistöjen ääni kuuluisi nykyistä paremmin. Haaste saattaa olla edelleen myös patriarkaalisuusoletus.
Kerran nykysysteemiä perusteltiin sillä, että suorassa vaalissa ”kuka vain voisi tulla valituksi”. Se on tosin myös suoran vaalin peruste.
Suoran vaalin puolesta on paljon perusteluja. Sitä voi ensinnäkin pitää periaatteessa oikeana. Ajattelen, että (maallisessa mielessä) valta kirkossakin nousee jäsenistä, ei ylhäältä alaspäin.
Jäsenet voisivat valita siinä suoraan edustajansa. Sen odotetaan lisäävään mielenkiintoa kirkon hallintoon yleensä ja myös seurakuntatasolla. Se mahdollistaisi laajemmin tarpeiden ja toiveiden kirjon tulevan esille. Välillinen vaali vie kirkolliskokouksen valinnan varsin kauas seurakuntavaalien äänestäjästä.
Onhan siinä haasteitakin. Voi olla, että kiinnostus ei nousisi. Miten saadaan äänioikeutetut liikkeelle? On esitetty pelko, että politiikka tulisi kirkkoon ja julkkikset valtaisivat paikat. Ehkei tai tuskin näin kävisi.
Ja voidaan kysyä, mitä vikaa on julkkiksissa ja poliitikoissa? Eiköhän heilläkin ole äänioikeus? Kirkossa on vahva perinne sulkea ihmisiä ulkopuolelle.
Elokuun kokouksessa meitä opetettiin, että me kirkolliskokousedustajat olemme kirkon edustajia. Vastaavasti kansanedustajista pitäisi käyttää nimitystä valtion edustajat.
Emme siis edusta hiippakuntia, seurakuntia tai seurakuntalaisia. Ymmärsin sillä tarkoitettavan, että emme aja omia tai suppeita etuja, vaan koko kirkon etua. Näin tietysti on ja uskon kaikkien edustajien ajattelevan.
Markku Jalava
kirkolliskokousedustaja
Nurmijärvi
Ari Pasanen. Minä yritän seurata Herraamme Jeesusta Kristusta, jonka tunnustan Vapahtajakseni ja autuaaksi tekijäkseni ja joka on ottanut minut vahvaan armoliittoon kasteessa.
Marko Sjöblom tuota juuri kyselen, kuinka sinä voit seurata Jeesusta kun on muita jotka myös yrittävät tehdä sitä ja ovat selkeästi eri tiellä kuin sinä, siis teoista ja sanoista voi tämän päätellä ja teillä on sama perusta KASTEESSA?
Kuinka siis jos kaikki ovat kasteessa ”oksastettu” Jeesukseen voivat tuottaa erilaisia hedelmiä?
Kun ajatellaan nuoria niin eivätkö he kastettuina kuljekkaan samaa tietä eli seuraa Jeesusta vai voiko ihminen Jeesuksessa valita mitä tekee ja silti olla samaalla oikealla tiellä?
Kaikki kastetut eivät tällä hetkellä elä uskossa eli usko Jeesukseen ja siksi tuottavat erilaisia hedelmiä.
Mika Rantanen siis mistä se johtuu, eikö rakkaus vaikutakkaan tekoina?
Mietippä ihan ite, siis kun joku opettaa että perisynti on SUUUUREMPI kuin Jumalan rakkaus eli perisynti saa ihmisen lankeamaan eikä näin ”voi/tarvitse” rakastaa lähimmäistä niinkuin itseään, voi vain mennä ”kasteen armoon” lillumaan, tätäkö on rakkaus, tämäkö kirkastaa Jumalaa?
Rakkauden kautta vaikuttava usko. Gal. 5:6
Mika Rantanen kuinkas tämän sovitat perisynti oppiin, onko rakkaus voimaton synnin edessä vai usko?
Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. Gal. 5:4
En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut. Gal. 2:21
Mika Rantanen et vastaa selkeisiin kysymyksiin, siis kun usko vaikuttaa rakkauden kautta teot niin missä vika kun tekeekin syntiä? Mitä on mielestäsi perisynti, eikö Jeesus vapautakkaan synnin orjuudesta?
Elätkö synnin orjana eli perisynnin alla?
Olemme ratkaisseet atomin salaisuuden ja hylänneet Vuorisaarnan. We have grasped the mystery of the atom and rejected the sermon on the mount.
Omar N. Bradley (1893-1981)
Turha tässä on sinnitellä, mutta kun ei muutakaan voi. There is no sense in the struggle, but there is no choice but to struggle.
Ernie Pyle (1893-1981)
Ernie Pyle (1900-1945).
Jos Suomen urheilujoukkueet kansainvälisiin kilpailuihin valittaisiin myös kansanäänestyksellä
Tämmöiset turhat karsinnat ja tulosrajat häiritsevät ja estävät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.
Nyt lähes kaikki valitut edustavat konservatiivista ja fanaattista suhtautumista urheiluun. Se on kyllä ihan väärin. Ja vieläpä harjoittelevat kyseistä lajia.
Kansanäänestyksellä valitut suomalaiset voisivat tasa-arvon mallimaana edistää yhdenvertaisuutta maailmalla. Kun esim. Naiset voisivat maailman kisoissa heittää kuulaa ja keihästä ja pelata lätkää miestensarjoissa.
Werneri on nytihan terävimmillään.
Jumalan armoa voi myös vastustaa. Se, että joku on joskus uskossa ja rakastanur ei estä, että hän lankeaa pois uskosta ja lakkaa rakastamasta. Paavalillakin oli aihetta valittaa, että jotkut vaelsivat nyt ristin vihollisina (eli olivat joskus olleet uskossa(. Samasta asiasta puhuu myös Jeesuksen vertaus neljänlaisesta kylvömaasta.
Kiitoksia hyvistä kommenteista. Muutama ajatus niiden perusteella:
Vaaleilla on eroa. On eri asia, valitaanko jonkin yhteisön päättävä toimielin vai yksittäinen viranhaltija.
En halua aliarvioida kirkon jäseniä tai osoittaa epäluottamusta heitä kohtaan.
Vaalin toimittamisen tapa ja muodot on sovittava, jos tähän siirrytään.
Vaalien toimittamista ylipäätään pitää kirkossa kehittää.
Kirkolliskokouksen suora jäsenvaali ei minusta vähennä Raamatun tai rukouksen merkitystä, eikä monimutkainen vaali tai päätöksenteko niiden merkitystä lisää.
Markku Jalava
Demokraattisen valintaprosessin puuttuessa kirkolliskokous on rampa ankka. Päätöksiä saadaan aikaan vain vähäpätöisimmistä asioista.