Kirkolliskokousedustajien valinnan ongelmat on tunnustettu pitkään ja yhtä pitkään nykyistä tapaa on pidetty parhaana. Suora vaali nousi tämän syksyn istuntoviikon keskusteluissa esiin.
Papeillahan suora vaali jo on, mutta maallikot valitaan kirkolliskokoukseen välillisellä vaalilla. Äänioikeutettuja siinä ovat seurakuntavaaleissa valitut kirkkovaltuustojen ja seurakuntaneuvostojen jäsenet.
Yksi perustelu on, että näin kirkolliskokoukseen valitaan edustajia, jotka ”tuntevat asiat”. He ja me tunnemmekin hyvin seurakuntien asioita. Tunnemme, miten asiat ovat ja ovat olleet aikaisemmin, mutta tiedämmekö, minkälainen kirkko palvelisi nuoria parhaiten ja minkälainen kirkon tulisi olla tulevaisuudessa? Miten vähemmistöjen ääni kuuluisi nykyistä paremmin. Haaste saattaa olla edelleen myös patriarkaalisuusoletus.
Kerran nykysysteemiä perusteltiin sillä, että suorassa vaalissa ”kuka vain voisi tulla valituksi”. Se on tosin myös suoran vaalin peruste.
Suoran vaalin puolesta on paljon perusteluja. Sitä voi ensinnäkin pitää periaatteessa oikeana. Ajattelen, että (maallisessa mielessä) valta kirkossakin nousee jäsenistä, ei ylhäältä alaspäin.
Jäsenet voisivat valita siinä suoraan edustajansa. Sen odotetaan lisäävään mielenkiintoa kirkon hallintoon yleensä ja myös seurakuntatasolla. Se mahdollistaisi laajemmin tarpeiden ja toiveiden kirjon tulevan esille. Välillinen vaali vie kirkolliskokouksen valinnan varsin kauas seurakuntavaalien äänestäjästä.
Onhan siinä haasteitakin. Voi olla, että kiinnostus ei nousisi. Miten saadaan äänioikeutetut liikkeelle? On esitetty pelko, että politiikka tulisi kirkkoon ja julkkikset valtaisivat paikat. Ehkei tai tuskin näin kävisi.
Ja voidaan kysyä, mitä vikaa on julkkiksissa ja poliitikoissa? Eiköhän heilläkin ole äänioikeus? Kirkossa on vahva perinne sulkea ihmisiä ulkopuolelle.
Elokuun kokouksessa meitä opetettiin, että me kirkolliskokousedustajat olemme kirkon edustajia. Vastaavasti kansanedustajista pitäisi käyttää nimitystä valtion edustajat.
Emme siis edusta hiippakuntia, seurakuntia tai seurakuntalaisia. Ymmärsin sillä tarkoitettavan, että emme aja omia tai suppeita etuja, vaan koko kirkon etua. Näin tietysti on ja uskon kaikkien edustajien ajattelevan.
Markku Jalava
kirkolliskokousedustaja
Nurmijärvi
Kiitos hyvästä blogista.
”Kirkolliskokousedustajien valinnan ongelmat on tunnustettu pitkään ja yhtä pitkään nykyistä tapaa on pidetty parhaana. Suora vaali nousi tämän syksyn istuntoviikon keskusteluissa esiin.”
On hyvä, että kirkolliskokousedustajien vaalitavasta keskustellaan, sillä nykyinen systeemi on vanhanaikainen ja siitä johtuen epädemokraattinen. Nykysysteemi muistuttaa sääty-yhteiskunnan aikaa. Kirkossa tavalliset seurakuntalaiset ovat ”säädyttömiä”, joilla ei käytännössä ole valtaa, vaikka heidänkin veromarkoilla kirkon toimintaa rahoitetaan.
Perustelu, että suorassa vaalissa ”kuka vain voisi tulla valituksi”, on huono kristinuskosta lähtevä perustelu. Eikö Pyhähenki ohjaa kaikkia kastettuja ja seurakunnan yhteyteen otettuja toimimaan oikein ja kristillisesti? Kuten olemme huomanneet , niin ykyinen kirkollinen ”säätyhallinto” ei vakuuta toimintakyvyllään. Pitäisikö keskustelujen jälkeen alkaa tekemään tekoja systeemin muuttamiseksi?
”Suoran vaalin puolesta on paljon perusteluja. Sitä voi ensinnäkin pitää periaatteessa oikeana. Ajattelen, että (maallisessa mielessä) valta kirkossakin nousee jäsenistä, ei ylhäältä alaspäin.”
Tuo on juuri päinvastainen ajatus, minkä mallin Raamattu antaa. Valta on Jumalan , eli sadetta saadaan ylhäätä alas päin. Jos tätä ei ymmärretä, niin emme ymmärrä myöskään, miksi Jumala valitsi ja kutsui Apostolit.
ismo malinen: ”Jos tätä ei ymmärretä, niin emme ymmärrä myöskään, miksi Jumala valitsi ja kutsui Apostolit.”
Kyllä minä ymmärrän helposti, miksi Jumala tai Jeesus valitsi ja kutsui Apostolit. Silloinhan oli kysymys aivan uudesta asiasta, jonka Jeesus pani alulle. Hän kutsui joukkoonsa kaksitoista oppimatonta miestä, joita hän opetti Jumalanvaltakunnan työhön ja antoi muutakin valtaa.
Kirkolliskokousedustajat eivät ole Apostoleita eikä Apostoleihin verrattavia, joten Raamatunmalli ei tähän asiaan sovellu.
Apaostoliella oli kuitenkin valta opettaa muita ja tämä ei kaiketi ole muuttunut mihinkään. Tarkoitan tällä sitä, ettei mikään demokratian muoto sulje pois Raamatun erityistä asemaa Kirkon opetuksessa, eli kirkolliskokous ei ole kansan vaali, vaan erityinen Kirkon ja Raamatun oppiin ja asioihin perehtyneiden keskuudesta valittujen vaali. Näin sen tulee olla edelleen ja selkeistä syistä.
Kirkko tulee muuttumaan paljon tulevaisuudessa, kun Kristittyjen määrä vähenee kaiken aikaa, kastettuja ei linee enää 10 v päästä ole puoliakaan nykyisestä ja kuolleisuus vie Kirkolta ison osan nykyisistä jäsenistä muutamassa sukupolvessa. Uusia ei tule enää automaattisesti, joka on toisaalta hyvä asia.
ismo malinen: ”Apaostoliella oli kuitenkin valta opettaa muita ja tämä ei kaiketi ole muuttunut mihinkään. ”
Onhan tilanne muuttunut olennaisesti, sillä meillä ei enää ole Apostoleita – Jeesuksen ristinkuoleman todistajia, jotka voisivat meitä opettaa. Totean vielä, että eivät kirkolliskokousedustajat ole Apostoleita, eikä niihin verrattavia.
Me luterilaisten seurakuntien jäsenen voisimme välittömillä vaaleilla valita kirkolliskokouksen. Tietenkin vaalit saattaisivat tulla kalliimmaksi, mutta uskon, että kirkolliskokouksien kokoonpanon laatu voisi parantua.
Vastuuton ja populistinen kirjoitus
Yhtä hyvin lääkärit ja palomiehetkin voitaisiin valita kansanvaalilla.
”Vähemmistöjen” ääni kuuluu paremmin, kun he järjestävät itse omaa toimintaa.
Joka ikinen seurakunta on vähemmistö esim. 5000 ihmisen pitäjässä 20 käy jumalanpalveluksessa. 20 000 lähiössä 50-70
Joka ikinen järjestö, opisto, herätysliike, raamattupiiri on myös vähemmistö
Kiitos, Markku! Tärkeitä pohdintoja. Samaan aikaan, kun ihmetellään USA:n presidentinvaalijärjestelmän kiemuroita, voidaan toki pohtia oman kirkkomme edustuksellisen demokratian kiharoita.
Ymmärtäisin paremmin vaatimukset suoran kansanvaalin toteuttamiseksi kirkolliskokouksen valitsemiseksi, jos samaan aikaan ei tehtäisi edustuksellisten vaalien ratkaisuja, joilla kansanvaltaa kavennetaan samoilla ”järkiperusteilla”. Kirkkoherran vaalihan voidaan toteuttaa suorana kansanvaalina, mutta kun portti edustuksellisuuteen avattiin – ja sen piti olla poikkeus – itse asiassa poikkeukseksi muodostui vain suora kansanvaali.
Samalla, kun kirkolliskokous pitäisi voida valita suoralla kansanvaalilla, voidaan kysyä, miksei piispanvaaliakin..? Voisimme saada mielenkiintoisia pappeja valituksi suoralla kansanvaalilla piispakuntaan. Nythän pieni piiri pyörittää keskisen kirkollisen vaikuttajan vaalia. Ja piispakin voisi olla (monien muiden luterilaisten kirkkojen tavoin) määräaikainen: esim. 5+5 vuotta ja sen jälkeen uutta matoa koukkuun..?
Pointtini on tämä: jos suora kansanvaali on kirkollisissa keskeisissä vaaleissa kirkon kannalta paras, eikö tässä pitäisi olla johdonmukainen ja poistaa kirkosta kaikki edustukselliset vaalit ja elinikäiset johtavat virat demokratiaa kaventavina?
Vai onko niin, että tässäkin (kirkko)poliittinen tarkoituksenmukaisuus menee todellisen demokratian edelle?
Hyviä huomioita,Jouni Turtiainen!
Werner Janhonen, ilmaiset sinäkin asiat aika populistisesti, vaikka noinhan se oikeastaan on kuten sanot. En usko, että suora vaali kirkolliskokoukseen on järkevä tie eteenpäin. Perusteluina kolme asiaa ja yksi rakentava ehdotus.
1) Nykyisellään rippikoulu ja konfirmaatio eivät ole ehto kirkollisissa vaaleissa äänestämiselle. Olisi vieläkin älyttömämpää, jos kirkon ylimmän päättävän elimen kokoonpanoon vaikuttaisivat nekin, jotka eivät ole oikeutettuja esimerkiksi olemaan kummeina ja osallistumaan itsenäisesti ehtoolliseen. Ja olisivat muodollisestikin ”tietämättömiä” kirkon uskon perusteista. Vaikka eivät ne rippikoulun välittämät tiedot ole määrällisesti ylen suuret nykyäänkään.
2) Viime kirkollisvaaleissa nähtiin, että äänioikeuden laajentaminen 16-vuotiaisiin ei ole erityisesti lisännyt heidän äänestysintoaan. Eräässä Pohjanmaan seurakunnassa eläköitynyt poliitikko sai nostatettua osallistumista kampanjoimalla innokkaasti naispappien jne hyväksi. Muistaakseni seurakunnassa ei ollut yhtään tai 2 kpl alle 18-vuotiasta äänestämässä. Kansanvaali johtaisi yksinkertaisesti ”Ruotsin malliin”, jossa kirkollisvaaleista tulisi ainakin osaksi yhä enemmän politisoituneet yhteiskunnan ”välivaalit”. Ja kysymykset sekä kampanjointi sen mukaisia.Toisin sanoen kirkon jäsenten osallistuminen voisi lisääntyä marginaalisesti, mutta johtaisi kirkon oman identiteetin heikentymiseen ja politisoitumiseen eri tavoin. Vaaliuurnilla käynti tuskin lisäisi kirkossa käyntiä.
3) Kirkko ei ole olemukseltaan demokratia vaan teokratia, vaikka demokratia onkin ylivertainen tapa ratkaista monia yhteisiä kysymyksiä. Osallistuminen ja osallisuus luodaan muilla keinoin!
4) Kirkkomme varsinainen ongelma on älyttömän raskas hallinto sekä vieraus. Samalla kun seurakuntalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa jo nyt. Kirkko on samslla kertaa läheinen ja etäinen. Kuitenkaan väki ei käy uurnilla edes oman seurakunnan asioita ratkottaessa. Olisiko mahdollista luoda jokin kansalaisaloitteen tyyppinen kirkollisaloite? Tosin pitäisi ratkaista, ketkä sen voivat tehdä, minkä laisista asioista ja mille instanssille.
Mitä takeita olisi siitä, että suora vaali muuttaisi tilannetta hyvään suuntaan? Saisimme päättäjiä, joilla ei olisi käsitystä päätettävistä asioista. Heitä olisi helppo ohjata mielestämme oikeaan suuntaan. Oma ryhmä, kun vain saisi tarpeeksi em. kaltaisia henkilöitä mukaan, niin voisimme demokraattisesti ja täysin laillisesti ottaa kaiken vallan käsiimme.
Suorassa vaalissa vois käydä niinkuin perussuomalaisille, joku ryhmä hiffais akitoida oman porukkansa äänestämään ja niinpä olis kaikki paikat kokouksessa heillä, ei siihen isoakaan porukkaa tarvittais.
Tää näin sivullisen huomiona laivasta joka seilaa ilman kapteenia.
Olen samaa mieltä, Ari Pasanen.
Marko Sjöblom no mitähän etsit sitten kirkosta, kun ei ole kapteenia niin kuka sitten kirkkoa johtaa?
Ketä siis seuraat ollessasi kirkossa?
Blogistin ajatus taitaa olla , että saadaan muutoksia kirkossa aikaan ja taitas pikkuhiljaa politisoitua,kuten kirkkovaltuusto. Jossa sitten olisi asioista päättämässä ne joita itseasiassa ei kiinnosta kirkon sanoma ensisijaisesti, vaan valta jota voidaan käyttää omiin päämääriin.
Ihan oikeesti jokainen voi miettiä mitä sillä saavutettaisiin jos demokratia tulisi kirkkoon, voitaisiinko sillä muuttaa ”puun” tuottamaa hedelmää?
Voiko siis ihminen muuttaa sen mitä puu tuottaa, eikö olisikin kiva kun kaikki maailman puut tuottaisivat hyvää hedelmää samalla kun ne kasvaisivat ja lopulta niistä tehtäisiin tukkeja, siis männyt kuuset ja koivut tuottaisivat vaikkapa omenoita appelsiineja päärynöitä…, nam.
Samoin voiko ihminen itse muuttaa sitä hedelmää mitä tuottaa, puhutaan Jumalan sanan mukaisesta hedelmästä? Ilman Jeesusta tuottaa sitä hedelmää mitä tuottaa ja kun oksastetaan Jeesukseen niin tuottaa Jeesuksen sanan mukaista hedelmää, voik siis ihminen itse oksastaa itsensä Jeesukseen?