Viime vuosina olen kovasti tykästynyt Jobin kirjaan ja Psalmeihin. Molemmat varsin ainutlaatuisia kirjoja. En usko, että yhdessäkään toisessa Raamatun kirjassa puhutaan Jumalalle yhtä monipuolisesti kuin Psalmeissa: Psalmeissa Jumalaa kiitetään ja ylistetään, mutta myös kysytään, miksi Hän on hylännyt ihmisen, rukoillaan epätoivoisesti Häneltä apua ja pohditaan sitä, miten kaiken surunkin keskellä Jumalaan halutaan turvautua. Psalmit ovat mielestäni paitsi kaunista ja väkevää ylistystä, myös inhimillistä ja voimakasta tunteiden purkua Jumalalle suoraan.
Jobin kirjassa taas pureudutaan syvällisesti kysymykseen, miksi hyvä Jumala sallii maailmassa kärsimystä myös ”hyville” ihmisille, kun Job-niminen Jumalaan uskova mies saa kokea kaikenlaisia Jumalan sallimia onnettomuuksia. Job sanoo kirjassa useita kertoja, että on pettynyt Jumalaan ja haluaa Jumalalta selityksen (ei kuitenkaan kiroa Jumalaa, on eroa siinä purkaako Jumalaan pettymystä Häneen vai kiroaako suoraan).
Jobin purkaessa kovin sanoin pahaa oloaan Jobin ystävät yrittävät miettiä kaikenlaisia selityksiä Jumalan toiminnan puolesta ja ovat vakuuttuneita, että Jumala rankaisee Jobia tämän synneistä. Lopulta Jumala ilmestyy paikalle ja näyttää Jobille ja tämän ystäville miten paljon suurempi maailma on kuin kukaan ihminen voi ymmärtää, ja vain Jumala ymmärtää maailman kokonaisuuden. Aluksi Jumala puhuu Jobille ankarin sanoin, mutta sitten sanookin, että Job teki aivan oikein, kun purki Jumalalle omaa pahaa oloaan. Jumala arvosti sitä, että Job kertoi Hänelle omat tunteensa täysin rehellisesti ilman kaunistelua. Jobin kirja päättyy siihen, miten Jumala siunaa Jobia suuresti ja antaa Jobille valtavasti ihania asioita, ja Job saa elää lopun elämänsä onnellisena loppuun asti.
Psalmeissa siis Jumalaa lähestytään kiittäen, iloiten, kiukutellen, surren ja epätoivoisesti apua pyytäen. Jobin kirjassa taas pohditaan kärsimyksen ongelmaa: jos Jumala on hyvä, miksi hän sallii kärsimystä, jolle ei ihminen keksi mitään syytä. Mielestäni kummastakin kirjasta olisi hyvä puhua enemmän: huomaan tosi usein, että moni ihminen luulee Raamatun olevan yksipuolista, kuivaa Jumalan kehumista. Kun kerron joskus ihmisille Psalmeista ja Jobin kirjasta, moni on yllättynyt. Tällä en missään nimessä halua vähätellä muita Raamatun kirjoja vaan muistuttaa, että Raamattu on monipuolisempi kirja kuin siitä joskus puhutaan.
Onko sinun vaikea uskoa Jumalaan, koska et ymmärrä miksi et salli kärsimystä? Tai uskotko Jumalaan mutta mietit, miksi hän sallii kärsimystä? Jos vastasit jompaankumpaan tai molempiin myönteisesti, suosittelen lämpimästi lukemaan Psalmeja ja Jobin kirjaa. Lukiessasi niitä voit samalla itsekin puhua Jumalalle, että et ymmärrä miksi Hän sallii pahoja asioita tai miksi hän ei auta, kun sinä tai läheisesi tarvitsisitte apua. Tämä ei ole Jumalan kiroamista tai edes epäkunnioittavaa puhumista Hänelle, vaan päinvastoin rehellistä puhetta ja suhteessa olemista Häneen.
Kristinuskossa yleisesti ottaen uskotaan, että jokainen ihminen on tavalla tai toisella suhteessa Jumalaan. Ja kuten muita ihmisiä kohtaan tunnetaan vaihtelevasti iloa, surua, pettymystä ja muita tunteita, näin on myös suhteessa Jumalaan. Uskon koko sydämestäni, että Jumala arvostaa, jos kerrot Hänelle tunteesi rehellisesti ja kaunistelematta, ja kuten ihmissuhteissa yleensä kannustetaan puhumaan mykkäkoulun pitämisen sijaan, näin on myös Jumalan suhteen. Oma kokemukseni on, että jos Jumalaan on pettynyt ja Hänelle ei puhu sitten esimerkiksi rukouksessa, se ei auta omaa oloa. Sen sijaan Jumalalle puhuminen on ainakin minua lähes aina auttanut.
Jobin kirja muistuttaa myös siitä, että ihmisen ei ole hyvä liian paljon miettiä väkisin erilaisia selityksiä sille, miksi Jumala sallii kärsimystä. Sen tietää vain Jumala. Kuitenkin Kolmiyhteinen Jumala (Isä, Poika eli Jeesus ja Pyhä Henki) on luvannut olla meidän ihmisten kanssa kaikki päivät maailman loppuun asti, ja kärsimyksenkin keskellä Jumala on kanssamme. Kun voimme hyvin, Hän iloitsee kanssamme. Kun voimme huonosti, Hän suree kanssamme. Kun kärsimme, Hän jakaa kärsimyksen kanssamme. Tämä ei silti tarkoita, että ei saisi miettiä syitä kärsimykseen. Kuitenkin yleensä on hyvä välttää liian varmoja päätelmiä, vaan sen sijaan kysyä vaikkapa Jumalalta itseltään suoraan. Aina hän ei vastaa kysymyksiimme, mutta joskus vastaakin. Ja vaikka ei vastaisi, usein tavalla toisella Hän antaa merkin siitä että Hän kyllä tukee ja auttaa meitä ja läheisiämme.
Jobin kirjan onnellinen loppu, missä Job elää lopun elämänsä onnellisesti loppuun asti, on myös muistutus toivosta jo tässä maan päällä eläessämme: välillä Jumala sallii kärsimystä, mutta usein Hän antaa myös meille paljon ihania asioita elämiimme ja vaikeiden aikojen jälkeen voi koittaa onnellisemmat ajat meille. Kristinuskon yksi tärkeä teema onkin, että koskaan ei ole kärsimystä ilman toivoa.
Yhteenvetona sanon, että suhde Jumalaan ei tarkoita vain Hänen ylistämistään (vaikka sekin on erittäin tärkeä ja kaunis osa suhdetta), vaan ylipäätään kaikenlaisten tunteiden kertomista Hänelle. Ja juuri tätä Jumala meiltä toivoo: kokonaisvaltaista suhdetta Häneen missä myös pettymystä ja surua ei peitellä vaan nekin avoimesti kerrotaan. Jos epäilet tätä väitettä, katsohan mitä Psalmeissa ja Jobin kirjassa lukee.
Siunausta sinulle! 😊
Ps. Tässä vielä kaksi keskenään varsin erilaista Psalmia. Suosittelen lukemaan Psalmeja mahdollisuuksien mukaan ääneen, ne usein puhuttelevat silloin syvällisemmin.
Psalmi 44: Miksi annoit onnettomuuden kohdata meitä?
Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi. Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään, muinaisina aikoina. Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat ja istutit isämme tähän maahan, sinä murskasit kansat ja päästit isämme vapauteen.
He eivät vallanneet maata omalla miekallaan, ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi, sillä sinä rakastit heitä.
Sinä olet kuninkaani ja Jumalani, sinun vallassasi on Jaakobin pelastus. Sinun avullasi me lyömme viholliset, sinun nimesi voimalla me poljemme vastustajat maahan. Minä en luota jouseeni, eikä miekka meitä pelasta, mutta sinä pelastat meidät ja saatat vihamiehemme häpeään.
Jumala on meidän ylpeytemme, iäti me kiitämme hänen nimeään. (sela) Kuitenkin sinä olet hylännyt meidät ja tuottanut meille tappion ja häpeän. Sinä et lähtenyt liikkeelle meidän sotajoukkomme mukana. Sinä pakotit meidät perääntymään vihollisen edestä, vihamiehet ryöstivät meiltä kaiken.
Sinä jätit meidät alttiiksi kuin teuraslampaat, sinä hajotit meidät kansojen sekaan. Sinä myit kansasi pilkkahinnalla, et saanut voittoa kaupastasi. Sinä jätit meidät naapureitten häväistäviksi, ympärillä asuvien pilkan ja ivan kohteeksi.
Meistä on tullut kansojen pilkkalaulu, kaikki pudistavat päätään ja ilkkuvat meitä. Minä kärsin häväistystä joka päivä, häpeän puna peittää kasvoni, kun joudun kuulemaan, miten viholliset kostonhimossaan herjaavat ja pilkkaavat meitä.
Kaikki tämä on meitä kohdannut, vaikka emme ole unohtaneet sinua emmekä rikkoneet liittoasi. Sydämemme ei ole luopunut sinusta, jalkamme ei ole poikennut sinun polultasi. Silti sinä olet murskannut meidät, niin kuin murskasit syvyyden hirviön.
Sinä peitit meidät pimeydellä. Jos olisimme unohtaneet sinut, Jumalamme, ja kohottaneet kätemme vieraan jumalan puoleen, sinä, Jumala, kyllä tietäisit sen, sillä sinä tunnet sydämen salaisuudet. Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina. Herää, Herra! Miksi nukut? Nouse, älä iäksi hylkää! Miksi olet kääntänyt pois katseesi, unohtanut hätämme ja ahdinkomme? Voimani raukeaa, otsani painuu maan tomuun. Nouse auttamaan meitä, lunasta meidät armosi tähden!
Psalmi 23: Herra on minun paimeneni
Daavidin psalmi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Väinö,
Toisesta pohdinnastasi::
”Yhteenvetona sanon, että suhde Jumalaan ei tarkoita vain Hänen ylistämistään (vaikka sekin on erittäin tärkeä ja kaunis osa suhdetta), vaan ylipäätään kaikenlaisten tunteiden kertomista Hänelle. Ja juuri tätä Jumala meiltä toivoo: kokonaisvaltaista suhdetta Häneen missä myös pettymystä ja surua ei peitellä vaan nekin avoimesti kerrotaan. Jos epäilet tätä väitettä, katsohan mitä Psalmeissa ja Jobin kirjassa lukee.”
Psalmeissa on keskeinen viesti Jumalan kaiken tietämisestä, meidän salaisimpia sopukoitakin myöten.
Itse olen kokenut kuinka vaikea on se myöntää, että ”Sinä tunnet minut jo kaukaa”, siis ennenkuin olemme virheemme edes itsellemme myöntäneet, Jaak. 5:17.
Theodokian ongelma on ratkaisematta, siis ei kärsimyksen ongelma vaan v i a t t o m a n kärsimyksen ongelma. Siihen ei vastaa mikään Raamatussa eikä mikään inhimilinen
logiikka.
Seppo,
Jos Jumala-asioissa et kelpuuta vastausta, selitystä Raamatusta, niin uskon, ettei ole mielekästä jatkaa.
”Kaikille voi tapahtua kaikkea” jne jne.
Jos olet löytänyt v iattoman kärsimnyuksen ongelmaan oikean ratkaisun Raamatusta tulet saamaan tieten nobelin alana eksegetiikka.
Viatonkärsimys kun ei koske vain ihmisä vaan kaikkia eliöitä, joiden keskushermosto voi yhdistä niiden aivoihin äärimäisen kovan tuskan.
Mitä pahaa on elävältä vaikakpa tulivuoren laavaan palava gorillan pentu esim. tehnyt ansaitaksen helvetillisiin tuskiin kuolemisen?
Väinö Väistö: ”Jobin kirjan onnellinen loppu, missä Job elää lopun elämänsä onnellisesti loppuun asti, on myös muistutus toivosta jo tässä maan päällä eläessämme….”
Onko se, että Jumala tapattaa Jobin perheen, jotenkin onnellinen loppu jo alkujaan vastenmieliselle tarinalle?
Jos joku murhaisi perheesi ja saisit tilalle vakuutusyhtiöltä uuden perheen, pitäisitkö sitä onnellisena loppuna ja kaikki olisi hyvin?
Antero Syrjänen tuot yhtä näkökulmaa esille, siis oletat että Jumala ”tapatti” Jobin perheen.
Minulle Jobin kohtalo kertoo kuinka paha haluaa tuhota kaiken ja Jumala suojelee tältä.
Se miksi Jumala antaa pahan tehdä jotain on kuitenkin minun(kin) ymmärryksen yli, annan Jumalan olla Jumala ja tyydyn itse Hänen luoman ihmisen osaan jolle kuuluu kyllä myös peljätä Jumalaa.
Niinhän Jumala tapattikin Jobin perheen. Mitä epäselvää siinä voisi olla? Jumala olisi koska tahansa voinut laittaa stopin Jumalan ja Saatanan väliselle lapselliselle pelleilylle mutta ei tehnyt sitä, vaan salli Saatanan murhata Jobin perheen. Jumala on siksi aivan yhtä syyllinen murhaamiseen kuin Saatana.
Miksi Jumala sitten sallii pahan, selittyy parhaiten sillä, ettei Jumalaa ole. Jos Jumala olisi, pahan salliminen ja siihen puuttumatta jättäminen tekisi Jumalasta osallisen pahuuteen. Eikä ainoastaan osallisen, vaan kaiken luojana hän olisi itse asiassa luonut pahuuden. Tämä on ristiriita, jota uskovienkaan on tosiaan vaikea käsittää.
Antero Syrjänen miten määrittelet rakkauden?
Siis millainen on ihminen joka rakastaa lähimmäistään niinkuin itseään eli tekee lähimmäiselle niinkuin haluaisi itselle tehtävän?
Wikipediasta kun lukee artikkelin rakkaudesta, niin siinä sitä on termille määritelmää ihan kiitettävästi.
Lähimmäisen rakastamiseen ei kai tarvita kovin paljoa, talonpoikaisjärjellä ja empatialla pääsee jo pitkälle.
Ja samalla toisaalta, eihän se, mitä itselle haluaisi tehtävän tarkoita, että kaikki muutkin haluaisivat aina samaa. Näin ollen periaate ei ole kaikenkattava vaan voi joskus olla jopa vahingollista.
Tosin en tiedä, miten tuo aihe nyt liittyi asiaan, ehkä valistat kun ehdit. 🙂
Voiko toisia ”pakottaa” rakastamaan?
Nyt kun ajattelee Jumalaa niin onko todiste Jumalan olemassaolosta se ettei Hän estä pahan tapahtumista, siis kahlitsisi ihmiset ”rakastamaan” toisiaan?
Niin siis tässä puhuttiin Jumalan aiheuttamasta pahasta, sillä taas ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että ihmiset aiheuttavat pahaa. Kaksi aivan eri asiaa.
Antero Syrjänen olisiko Jumala hyvän vai pahan asialla jos Hän ”tapattaisi” jo vauvana kaikki jotka tietäisi tekevän pahaa (Jumalan kaikkitietävyys)?
Toisaalta jäisikö sitten ketään tänne maan päälle ihmisistä vai koskisiko tämä vain hirmutekoja tekeviä?
Riippuu tosiaan pahuuden asteesta. Jos Jumala tappaisi kaikki hitlerit ja putinit jo alkuunsa, tai mikä vielä käytännöllisempää estäisi sellaisten ihmisalkujen hedelmöittymisen, olisi sillä varmasti pahuutta vähentävä vaikutus.
Edelleen kyse on kyllä Jumalan pahuudesta, ei ihmisten omista sössimisistä.
Antero Syrjänen on vielä kysymys iankaikkisuudesta, siis siitä mitä tapahtuu kuoleman jälkeen (inhimillisesti ajateltuna)?
Elämme täällä maan päällä tätä näkyvää elämää tietyn ajan, entä sitten, onko sen jälkeen mitään?
Siis kun ajatellaan iankaikkisuutta niin eikö olisi parempi elää se hyvin ja jos täällä maan päällä elettävä elämä on ratkaiseva sen suhteen miten iankaikkisuuden viettää niin eikö olisi parempi tehdä kaikkensa että iankaikkisuus olisi hyvä?
Iankaikkisuudesta on turha murehtia, sellaista ei ole olemassakaan.
”Lähimmäisen rakastamiseen ei kai tarvita kovin paljoa, talonpoikaisjärjellä ja empatialla pääsee jo pitkälle.”
-Itse asiassa siihen lähimmäisenrakkauteen tarvitaan hyvinkin paljon. Suorastaan mahdottomia.
Koska sen ei tule tarkoittaa vain mukavia harmittomia ja kaukaisia tuntemattomia ihmisiä. Vaan myös äärimmäisen vastenmielisiä ja pahoja ihmisiä, joiden taholta on kenties itse saanut kokea käsittämätöntä pahuutta.
”Jos Jumala tappaisi kaikki hitlerit ja putinit jo alkuunsa, tai mikä vielä käytännöllisempää estäisi sellaisten ihmisalkujen hedelmöittymisen, olisi sillä varmasti pahuutta vähentävä vaikutus.”
-Sinä siis oikeasti jaat ihmiset ”hyviin” ja ”pahoihin”? Että Jumalan ei pitäisi antaa ”pahojen” ihmisten syntyä ollenkaan, ja tällöin maailmassa olisi vain ”hyviä” ihmisiä?
Sehän tietysti on päämäärä. Maailma jossa syntiä ei enää ole, ei pahuutta eikä kukaan tee enää mitään pahaa.
Eli jälleen palataan kysymykseen tämän elämän tarkoituksesta, ennen tuon maailman toteutumista…. Voisiko se olla se, että pahimmatkin ihmiset saavat mahdollisen parannuksentekoon…?
Mahdollisuuden
Yksi vielä tähän.
En osaa vastata tyhjentävästi kysymykseen tämän elämän tarkoituksesta. Että miksi Jumala ei luonut ihmisiä suoraan hyviksi ja taivaaseen.
Joskus itsekin ajattelen synkästi, että jos tämä elämä onkin vain jokin sairas Jumalan ja saatanan yhdessä tuottama tosi-TV-ohjelma.
Mutta pointtini on näkökulma. Kun tarkastellaan kristillistä uskoa, ei voi pitää lähtökohtana sitä, että tämä elämä on se tärkein. Se varsinainen elämä ja tuonpuoleinen jonkinlaiset ”jatkot”. Koska oikeasti se on juuri päinvastoin. Nämä ovat ”etkot”. Esinäytös, prequel.
Ja varsinainen päämäärä, ihmisten oikea koti ja varsinaisen elämän alku on elämä Jumalan yhteydessä iankaikkisuudessa. Sinne ihminen oikeasti kuuluu.
Jostain syystä vain ensin täytyy olla olemassa ajassa ja paikassa ja alttiina kaikenlaiselle kärsimykselle ja fyysiselle kuolemalle, joka tulee jokaisen kohdalle.
Blogisti on tarttunut keskeiseen asiaan. Kiitos siitä. Kärsimyksen ongelma on asia, josta ei tässä ajassa kukaan ole osaton. Alkuasetelmassa Jumala kiittää uusilaisen Jobin hurskautta, johon saatana esittää vastaväitteen: Suottako Job pelkää Jumalaa? Olet siunannut hänen kättensä työn, hänen talonsa ja kaiken mitä hänellä on. Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on, varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi. Saatana siis väittää ettei Jobin hurskaus ei ole muuta kuin onnistuneen ihmisen pintajumalisuutta.
Tämä yli-polaarinen ikuisuudesta aikaan sijoittuva keskustelun lopputulos kuitenkin päättyy Jobin tragedian takana olevan kiusaajan tappioon. Job ei Jumalaa kironnut vaan säilytti uskonsa Jumalaan kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Eihän Jumala olisi Jumala, jos hän olisi ihmisviisaudella selitettävissä. Viattoman kärsimyksen ongelma ei taida ratketa, sillä kuka meistä on viaton, kun kaikki olemme poikenneet pois ja kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Myöskin Job. Mutta ketä Jumala rakastaa, sitä hän myös kurittaa avaa ehkä jonkin näkökulman kärsimyksen ongelmaan?
Kuka meistä on viaton? S iis esim. vastasyntynöt lapsiko on sinusta niin viallinen että ansaitsee tulla ja vielä Jumalan toimesta vaikapa elävältä poltetuksi?
Kosti: ”Eihän Jumala olisi Jumala, jos hän olisi ihmisviisaudella selitettävissä.”
Eihän Jumalan tarvitsisikaan olla ”ihmisviisaudella selitettävissä”, mutta hänen tekonsa ja valintansa suhteessa ihmiseen tulisivat tietenkin olla perusteltavissa ilman ajatuskuperkeikkoja ja logiikan unohtamista. Oikeuskäsityksestä puhumattakaan.
Kuka Seppo meistä on kärsimyksistä vapaa. Ei edes pieni lapsi. Miksi hänkin joutuu kärsimään. Tässä palaudumme synnin ongelmaan, sillä kuka meistä on synnitön? Sitä ei ole edes avuton lapsi. En oikeastaan ymmärrä, miksi tätä asia on niin vaikea käsittää, vaikka paha ja pahuus ovat joka päivä nähtävissä. Siihen riittää, kun katsomme sisimpäämme. Jobin kirjalla on ollut ilmeinen vaikutus Danteen, Miltoniin (”Miks ammoin lankes ihminen ja kuinka, kuin maistamalla kielletystä puusta….”) ja mm. Goethen Faust-teokseen.
Se ei taida auttaa vaikka inhimillinen tietämyksemme olisi miten syvää tahansa. Siitä huolimatta Jumala jää tuomioissaan ja armossaan meille salatuksi. Syytä Jobin kärsimykseen ei selitetty vaan hänelle sanottiin yks´kantaan; – ”sinäkö teet minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa.” Jumala mykisti Jobin luomisihmeillään. Jobhan oli kerta toisensa jälkeen vakuuttanut syyttömyyttään, mutta Jumala paljastaa ihmisen alkusynnin Jobin sydämessä (40:6-42:6). Erehdys on myös helpompi tunnustaa kuin syyllisyys Jumalan edessä.
Kärsimyksen syytä taideta selittää myöskään meille, mikä meitä sitten mahdollisesti kohtaa, tai on kohdannut omasssa elämässämme. ”Minun armossani on sinulle kyllin” sanottiin myöskin Paavalille. Mutta vaikea pesti kokea risti Jumalan armoksi on meille kaikille. Ihmisviisaus ei siihen yllä, emmekä / en kykene Jumalan toimintatapaa myöskään ymmärtämään, koska se ei aukene ihmislogiikalla.
Niin Antero. Oikeataan vastasin jo sinulle tuossa edellisessä kommentissani.
”Sitä ei ole edes avuton lapsi.”
Muta Kosti kysymys, ja sitten nin maa perustelisen oikin ISO kymsy kuuluukin, onko tuo avuton vastasytynyt i t s e s y y l l i n e n pahuuteensa ja syntisyyteensä? Onko hän saanut vapasti valita syntymisensä niin pahaksi että Jumala katsoo jokus tarpeelliseski jopa paoltattaa hänet helvetilisin tuskin elävältä?
Kuten edellä totesin. Jumala jää tuomioissaan ja armossaan meille salatuksi. Isrelilaiset pelastuivat Jumalan armosta Egyptin ja Faaraon orjuudesta, eivät omasta ansiostaan. En tiedä uskotko vapaaseen valintaan? Minä en siihen usko, vaan perisynti seuraa meitä alusta asti, kuten Daavid toteaa. Sikäli se koskee jokaista tänne maailmaan syntyvää. Entä tuo syyllisyys? Tuosta on esimerkki sokeana syntynyt mies, josta opetuslapset kysyivät; ”Rabbi, kuka on tehnyt synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” (Joh. 9:1-2) Jeesushan vastasi siihen: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki (9:3). En voi kertakaikkiaan tietää Jumalan tuomioita. Jumalan valtasuuruus on niin rajaton, että ihmismieli ei voi sitä käsittää eikä ymmärtää, mistä kulloinkin mikäkin asia johtuu. Sanoihan Jumala myös Jobille; ”sinäkö teet minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa.”
”Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki (9:3).”
Siis Jumala aiheutti lapselle sokeuden vain näytääkseen tekojaan. Ja ilman omaa valintaa ja syytään mailmaan valmiisti syntisenä syntynyttä helvettioletettua vauvaa voiJumala rangaista tuskallisella kuolemalla sitten ilmeisesti samasta syytä, että Hänen ’armolliset’ tekonsa näkyisivät.
Nuo tuskat eivät siis merkitse näköjän mitään.
”Siis Jumala aiheutti lapselle sokeuden vain näytääkseen tekojaan.” (9:3). Niin. Mitä Jumala sanoikaan Jobille? ”Sinäkö teet minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa.” Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan?
”Siis Jumala aiheutti lapselle sokeuden vain näytääkseen tekojaan.” (9:3). Kosti: ”Niin. ”
No mitä pitäis ajatella olennosta joka aiheuttaa elinikäistä kärsimystä vain pullistellakseen?
Vaikea nähdä tuommoista ainakaan rakautena.
Seppo. Niin aiheuttaa kuka? Sitä kannattaa ehkä myös miettiä. Mutta ei siitä sen enenpää.
Kosti: ”Seppo.”Kosti: ”Niin aiheuttaa kuka? ”
Kuka???? No eikös ko aiheuttaja näistä Jeesuksen sanoista ilmene: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta J u m a l a n t e o t tulisivat hänessä julki (9:3)
Siis sokeus kärsimyksineen oli Jumalan teko!
”Onko sinun vaikea uskoa Jumalaan, koska et ymmärrä miksi et salli kärsimystä?”
Huom! Tässä on kirjoitusvirhe. Tässä pitäisi lukea ”Onko sinun vaikea uskoa Jumalaan, koska et ymmärrä miksi Hän sallii kärsimystä.
Yleisesti ottaen kaikille kommenteille: kiitos kommenteista teille kaikille. Kysymys siitä miksi esim viaton lapsi joutuu joskus kärsimään kamalasti on tärkeä ja vaikea. Siihen meillä ihmisillä ei vastausta ole. Voimme kuitenkin tätä Jumalalta kysyä ja sanoa että tunnemme tästä vihaa/surua yms.
Uskon kuitenkin että kaikella on jokin tarkoitus kyllä, en väitä että osaan selittää kaikkea mutta uskon että vaikka elämä maan päällä olisikin pelkkää kärsimystä, viimeistään Taivaassa tällekin koittaa onnelliset ajat. Tiedän toki että tämä on laiha lohtu sille joka valtavasti kärsii ja viattomana, mutta kuitenkin. 🙏
Jobin kirjassa muuten Jobin ystävät aluksi kohtaavat Jobin mielestäni varsin mallikkaasti. Aluksi he vain istuvat Jobin vieressä ja jakavat tämän tuskan. Sitten alkaa tosin kaiken maailman spekuloinnit ja selitykset. Minulle tämä opettaa siitä että kun ei osaa jotain asiaa selittää, ei ainakaan aina kannata edes yrittää vaan jakaa tuska kuten Jobin ystävät aluksi tekivät.
Väinö: ”Kysymys siitä miksi esim viaton lapsi joutuu joskus kärsimään kamalasti on tärkeä ja vaikea. Siihen meillä ihmisillä ei vastausta ole.”
Kyllä meillä siihen vastaus on, mutta ei uskonnollisesta näkökulmasta.
Raamattu avaa hyvin monia ja osittain vastakkaisiakin näkökulmia Jumalan ja ihmisen suhteeseen. Jobin kirja on tärkeä kirja, sillä se on vastalause VT.n historiakirjojen opetuksille. Israelin ja Juudan kuninkaiden kronikat (1. ja 2. Sam., 1. ja 2. Kun. ja 1. ja 2. Aik.) selittävä kuninkaiden ja kansan vaheita siten, että uskollisuus oikealle Jumalalle, Jahvelle, tuo kuninkaalle ja kansalle menestystä ja voittoja kun taas luopumus ja vieraiden jumalien palveleminen tuo mukanaan kirouksen, siis tappiota ja tuhoa. Jobin kirja vastoin tätä opetusta kertoo moittettoman hurskaasti elävän raskaista kärsimyksestä. Jobille hurskas elämä ei tuo menestystä vaan sarjan hirveitä onnettomuuksia. Eip siis ihme, että Job sinkoaa Jumalalle hyvin katkeria syytöksiä. Kaiken tämän jälkeen Jumala toteaa, että Job on puhunut totta toisin kuin nuoJumalaa puolustelevat ”ystävät”. Tämmmöinen vastakkaisuus löytyy myös UT:n kirjeistä. Paavali korostaa ansiotonta armoa, Jaakob vaatii uskon ilmenemistä teoissa. Johanneksen 1. kirjeessä kirjoittaja jopa puhuu ristiin itsensäkin kanssa, sillä yksittäisiä jakeita poimimalla saa kirjeestä perustelut sekä vaativalle lakihurskaudelle että edellyksettämälle armolle. Jumalan todellisuus ei näytä alistuvan inhimillisen logiikan johdonmukaisuusvaateisiin. Jumalan valtakunta taitaakin olla peräti toisenlainen kuin tämä maailma.
”Jumalan todellisuus ei näytä alistuvan inhimillisen logiikan johdonmukaisuusvaateisiin.”
Ei, mutta alistuu liukkaasti ns saippuakuplateologiaan.
Hyvää pohdintaa blogissa… Jobin kirja on Raamatun syvällisimpiä.
Jobille Elihu (Totuuden ääni) toteaa: ”Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta. Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko maanpiirin?
Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä, niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen.
Jos sinulla on ymmärrystä, niin kuule tätä, ota korviisi sanojeni ääni.” Job 34:12-16
Antero S. ja Seppo H.:
Ei ole ”sidottua ratkaisuvaltaa”, seurauksetonta lainkuuliaisuutta eikä lain rikkomusta.
On hengellinen Laki-Armo, mikä kunnioittaa hengetöntä(kin) lainalaisuutta.
Te ette hyväksy ihmisen vapautta valita. Ei hyväksynyt Augustinus-Lutherkaan.
Kumminkin koko Raamattu Vanhasta Testamentista Uuteen, sen viimeisiin jakeisiin asti muistuttaa, että tarkoituksellinen, tahallinen kapina ajallisia ja ikuisia lakeja vastaan tuottaa seuraamuksia.
Teillä on koko ajan löytöjä Jumalan luomistyön, järjestyksen huonoudesta. Tunnetuin niistä on ”miksi viattomat, syyttömät joutuvat kärsimään?
Kuten jo aikaisemmin viittasin Saarnajan kirjaan, niin siellä Salomonin johtoajatuksena on, ettei hänellä, fiksuutensa vuoksi ollut mitään etua tyhmään verrattuna, Jumalan edessä. Vt. Srn. 2:15 ja 9:11.
Näihin löydät vahvistuksen koko Raamatusta. Ellet tätä ota huomioon, niin nalkutus Jumalaa vastaan jatkuu.
On kuitenkin suurin VASTAUS se, että nöyrille antaa Jumala totaalisen Armon, mikä sisältää ei pelkästään tiedon siitä miksi Jumalalla olisi mennyt kaikki pieleen, vaan Voiman ratkaista oma kohdattu oikeudenmukaisettomuus. Olen sen kokenut. Tuo Ratkaisu on ikuinen, eli ei silmiin näkyvä. Tämän Jumala haluaa lahjoittaa jokaiselle Hänen luokseen tulevalle. Ellei kiinnosta,niin nalkutus jatkuu.
Sinulle ja muille on moneen kertaan sanottu, että Jumalaan (Jos ylipäätään on) en minä eikä esim. Antero kohdista mitään. Kritiikkimme kohdistuu IHMISTEN Jumalasta laatimiin oppeihin ja uskomuksiin,jotka lyövät korvalle niin toisiaan kuin raamattutekstejä.
Enkä ole missää sanonut etten hyväksy vapaata valintaa,jos sellainen vain olisi olemassa, mutta täysin determinismi-vapaata valintaa ei yksinkrtaisesti ole, ei etenkään sikiö ole voinut valita kasvanmistaan kohdussa helvettioleteuksi perisyntiseksi, joka voidaan syntisyytensä tähden polttaa elävätä jopa suoraan kohtuun tai heti synnytään .
”Antero kohdista mitään. Kritiikkimme kohdistuu IHMISTEN Jumalasta laatimiin oppeihin ja uskomuksiin,jotka lyövät korvalle niin toisiaan kuin raamattutekstejä.”
-Vai että ”kritiikki” 🙂
Vaikuttaa ennemmin pakkomielteeltä. Anteeksi vain, että käytän tällaista sanaa. Keskustella, kysyä ja ihmetellä voi, mutta tällainen raivoaminen on minusta jo aika erikoista. Tarkoitan, että miksi jatkaa vuodesta toiseen, jos vaikuttaa siltä että kunnollisia vastauksia ei tule?
Se vain vielä, että näissä kysymyksissä ja toistuvissa syytöksissä (Jumalaa kohtaan, ”jos Jumala ylipäätään on”) tulee jatkuvasti esiin se näkökulma että tämä elämä olisi se tärkein ja sen vieminen ihmiseltä on ”murhaamista” ja julmuutta, raakuutta ja yksiselitteistä pahuutta.
Eli oikeastaan aina palataan siihen kysymykseen mikä tämän elämän tarkoitus (kaikkine mahdollisuuksine fyysisiin tuskiin, onnettomuuksiin ja sairauteen ym.) oikeastaan on.
Aiemmin sanoit että ei ole häpeä sanoa ”en tiedä”. Ei sitä tyhjentävästi voikaan tietää. Pohtia voi, Raamatun äärellä. Miksi siis jatkaa asiasta jankuttamista loputtomasti ja vaatia valmiita vastauksia?
Seppo. Vai että kummankin kritiikki kohdistuu ”ihmisten Jumalasta (Jos ylipäätään on)” laatimiin oppeihin. Olisiko asia aivan niinkään? 🙂 Kommentoitte sitten ilmeisesti molemmat kaiketi ikäänkuin ”puhtaalta pöydältä” , ja yritätte oikaista meidän asenteelliset käsityksemme. Onhan sekin toki sallittua.
Miksiköhön Seppo tuo kiivas vuodatus, jos kysymys on vain meidän asenteistamme? Haluatko kenties vain puolustaa Jumalaa ” (Jos ylipäätään on)”, kun me annamme hänestä väärän todistuksen?
Sari, pääsit taas lempikeinoosi, kun olet ahtaalla alat antaa keskusteluissa käytetyile käsiteille ikiomia määritelmiäsi ja sisältöjäsi.
Kritiikkimme ei ole yhtään sen enempää pakkomielle kuin uskoville evankeliumin julistus, kaksi vuosituhatta on toistettu samaa hokemaa…
S ari, kyse on myös t a v a s t a,millä Jumala tuon elämän viattomiltakin vie. Jos sinä et näe mitään ongelmaa elävältä poltetuissa lapsissa suhteesa opetukseenJumalasta rakkautena, se ei todellakaan tarkoita eteikö moni muu ja vielä erittäin perustellusti voisi nähdä.
Minulla meni vuosikymmeniä, ennen kuin oivalsin Jobin kirjan pääsanoman armollisesta Jumalasta.
Jumala ei toimi sellaisena orjapiiskurina, niin kuin Jobin ystävät Jumalan kuvasivat. Sehän on juuri se sama näkemys, jota eim. Antero Syrjänen on esiin nostanut. Jumala on armollinen ja Hänen hyvyytensä vetää jatkuvasti meitä puoleensa. Hänen hyvyyttään emme vain aina osaa nähdä sillä tavalla, jolla sitä katsellaan ylhäältäpäin.
Kosti: ”Seppo.”Kosti: ”Niin aiheuttaa kuka? ”
Kuka???? No eikös ko aiheuttaja näistä Jeesuksen sanoista ilmene: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta J u m a l a n t e o t tulisivat hänessä julki (9:3)
Siis sokeus kärsimyksineen oli Jumalan teko!
Sari: Se vain vielä, että näissä kysymyksissä ja toistuvissa syytöksissä (Jumalaa kohtaan, ”jos Jumala ylipäätään on”) tulee jatkuvasti esiin se näkökulma että tämä elämä olisi se tärkein ja sen vieminen ihmiseltä on ”murhaamista” ja julmuutta, raakuutta ja yksiselitteistä pahuutta.
Seppo aiemmin: ”Sinulle ja muille on moneen kertaan sanottu, että Jumalaan (Jos ylipäätään on) en minä eikä esim. Antero kohdista mitään. ”
Asettamala sukukumerkin sitaatissaa eri paikkaan ja lisäämälläsana ’syytöksissä’ siihen S ari ovelasti muuttaa viestini ajatuksen juuri siksi mitä oikeasti torjuin. Oletan hyväntahtoisesti että kyseesä oli lapsus, mutta jos ei niin kysessä on hävytön väärennös.
Seppo. Otteesi tekstiin näyttää herpaantuneen. Tuossa tekstissä sanotaan, että sokeassa miehessä – Jumalan teot -tulevat julki. Sinun logiikkasi mukaan miehen sokeus oli Jumalan teko. Mistä tuosta tekstistä löydät siihen viitteen. Se on sinun oma tulkintasi. Entäpä jos syy piileekin syntiinlankeemuksessa, joka on vienyt myös sinun vapaan tahtosi ja muuttanut sen sidotuksi. Pääasiaksi nousevat Jeesuksen sanat fariseuksille: ”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.
No mitä ihmee muita Jumalan tekoja sokeana syntyminen voisi julkituoda? Ei kyllä teksti, sen asiayhteys ja konteksti viittaavat siihen, että kun lapsen ja vanhempien syylisyys ko. sokeana syntymiseen kielletään, tilalle tuodaan Jumala. Otteesi kontekstiin alkaa Kosti herpaantua 🙂
Et sitten pannut tarkemmin merkille sitä, että tuossa kontekstissa esiinttyy sana – synti. Mistä se lienee pujahtanut tuohon tekstiin, sekä opetuslapsilla, että myös noilla fariseuksilla, kun tuo näkönsä saanut mies joutui sitä heille kaksi kertaa selvittämään, kuka teki hänet terveeksi. Kauhistus ja vielä sapattina, miten – syntinen – ihminen voi tehdä senkaltaisia tunnustekoja?” Miten fariseuksiltakin mahtoi lipsahtaa tuo sana – synti ja vielä Jeesuksen yhteydessä?
Lopputulos ja fariseusten sana tuolle nyt näkevälle miehelle; ”Sinä olet kokonaan synneissä syntynyt, ja sinä tahdot opettaa meitä!” Ja he ajoivat hänet ulos. Ihmeen monta kertaa sana – synti esiintyy tämän kertomuksen yhteydessä, että melkein tulee mieleen, että onko syntiinlankeemuksella sittenkin osuus tähän meidän kärsimykseemme? Tuossa kertomuksessa fariseukset eivät sentään olleet ”kokonaan synneissä syntyneet”, ainakaan omasta mielestään. Hmm….??
Kyse on ko jakeiden sisäsisestä lähikontekstista. Ja nimeomaanhan sanotaan ettei sokeana syntynyt ollut itse syyllinen eli hänen syntinsä ei asiaa voinut aiheuttaa. Harjoitat Kosti nyt minusta selitystaiteen nuorallatanssimista.
Vaan mikä oli tämän Jeesuksen tekemän parantamisihmeen kärki? ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi”. Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: ”Olemmeko mekin sokeat?” Jeesus sanoi heille: ”Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’; sentähden teidän syntinne pysyy” (Joh9:39-43)
Lisäksi. Kun Jeesus totesi, ettei ”tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa,” oletuksena Jeesuksella ei ole heidän synnittömyytensä. Sairaus ja synti eivät aina ole syysuhteensa toisiinsa nähden. Joutuihan myös hurskas Job kärsimään, joka on blogin varsinainen aihe. Sanoohan Jeesus kuitenkin toisaalla. Mene äläkä vastedes syntiä tee, ettei sinulle tapahtuisi jotakin pahempaa.
Vastailet Kosti-sorry vaan- koko ajan hieman asian vierestä. Sokea kärsi sokeudestaan eikä ole sitä sikiönä voinut mitenkään i t s e s y y n t a k e i s e s t i aiheuttaa. Se on olenaista tässä viatonta kärsimystä edustavasa tapauksessa.