Kun tällainen uskonnottoman retale lukee Raamattua, sitä ihmettelee tämän tästä Jumalan ratkaisumalleja ja päähänpistoja. Niin kuin, mitä ihmeen virkaa hyvän ja pahan tiedon puulla edes oli? Sehän tuhosi kaiken. Olisi jättänyt istuttamatta koko puun ja suhtautunut itseensä muutenkin vähemmän itsekeskeisesti, niin ihmiskunta pitäisi edelleen loputtomia juhlia Eedenin puutarhassa. Ei olisi sairautta tai kuolemaa, ei vilua tai kuumaa. Jostain syystä Jumala kuitenkin näki tarpeelliseksi istuttaa puu, jonka tiesi tuhoavan unelman ikuisista puutarhajuhlista.
Jos minä olisin Jumala, olisin luonut maailmankaikkeuden, jossa olisi tutkittavaa ja hämmästyksen aiheita loputtomiin. Tässä Jumala onkin onnistunut suhteellisen hyvin. Omassa maailmankaikkeudessani ei tosin olisi alituista uhkaa joutua muiden avaruudenkappaleiden kanssa törmäyskurssille. Maa on kohdannut pienempiä taivaankappaleita koko olemassaolonsa ajan, joista jotkut ovat hävittäneet suuren osan maanpäällisestä elämästä. Näin tulee tapahtumaan myös tulevaisuudessa – jos täällä on siinä vaiheessa enää mitään tuhottavaa. Joka tapauksessa: vain törmäys on varmaa myös tulevaisuudessa.
On törmäyksistä ollut hyötyäkin. Maa törmäsi alkuaikanaan toiseen planeettaan, jonka seurauksena meillä on Kuu. Elämää taas ei olisi ilman Kuuta.
Jos minä olisin Jumala, en olisi istuttanut oletettuun Eedeniin mitään koetinkivenä toimivaa puuta, koska en suhtautuisi itseeni niin itsekeskeisesti. Jos minä olisin luonut ihmisen, pitäisin huolta, että heillä on hyvä olla. Tuntisin olevani vastuussa heistä ja siitä, miten omat tekoni vaikuttaisivat heihin. Istuttamalla koetinkivenä toimivan puun, en ainoastaan aiheuttaisi ihmiskunnalle kärsimystä vaan osoittaisin myös olevani äärimmäisen itsekeskeinen. Siinä tapauksessa rankaisisin ihmisiä omasta valinnastani istuttaa puutarhaan puu, joka tuhoaisi kaiken.
Jos minä olisin Jumala, en piiloutuisi abstraktin uskon taakse, vaan tarpeen mukaan olisin mukana ihmisten elämässä ilman että kenenkään tarvitsisi miettiä, olenko todellinen vai en. En vaatisi uskomaan johonkin yliluonnolliseen, koska niin vaatiessa varmistaisin samalla, että minua olisi vaikea löytää – ihmismielen kehittämien tuhansien – vastaavien käsitteiden ja jumalien joukosta. Pitäisin tarvittaessa uudenvuodenpuheen joka vuosi kaikilla kielillä.
Jos siis olisin ylipäätään nähnyt tarpeelliseksi sitä, että maailmassa olisi useampia kieliä. Siitä olisin joka tapauksessa varma, että en olisi menettänyt hermojani niinkin pienestä syystä kuin korkean tornin rakentamisesta, enkä varsinkaan sekoittanut ihmisten kieliä sen takia. Tämä kun olisi aiheuttanut sotia ja muuta eripuraa, josta olisin täydessä vastuussa.
Jos minä olisin Jumala, Jeesusta ei tarvittaisi mihinkään, sillä ei olisi mitään minkä takia Jeesus olisi pitänyt raahata maan päälle ja murhata tämä ristillä. Minun maailmankaikkeudessani Jeesus olisi saanut tehdä mitä haluaisi. Kantanut vaikka grillihiiliä puutarhajuhliin koko olemassaolonsa ajan.
Jos minä olisin Jumala, olisin antanut ihmisille täyden vapauden valita mitä elämältään haluavat. Jokaisella olisi mahdollisuus onnelliseen elämään riippumatta siitä, mihin he uskovat ja mitä he pitävät tärkeänä. Minun maailmankaikkeudessani ei olisi rikollisuutta, sillä rikoksiin ei olisi mitään syytä. Murhia ja tappoja ei olisi, sillä kaikki olisivat kuolemattomia niin halutessaan. Psykopaatteja ja pedofiilejä ei olisi, sillä ei olisi mitään syntiinlankeemusta, joka olisi aiheuttanut myös mielen sairaudet.
Jos minä olisin Jumala, kaikki olisi aina hyvin. Ja se riittäisi.
Ps. Ikuinen Jumala on muuten paradoksi. Jos aika olisi ikuista, tähän hetkeen ei voisi päästä koskaan.
Cacciatoren kanssa samaa mieltä, että tällainen asia halventaa meitä miehiä ja meidän ihmisarvoamme.
Puolalaiseen kulttuuriin saattaa kuulua se, että miehet tekevät aloitteen. Globalisoituvassa maailmassa kannattaisi muistaa, että kaikkialla ei ole niin kuin Suomessa.
Miesten vastuulla on pitää omat tekonsa kurissa niistä himokaista ajatuksista huolimatta. Kaksinaismoralisti tosin saattaa väittää ettei niitä edes ole.
Metsässä elävät suomalaiset eivät tunne maailman tapoja – edes ns asiantuntijat.
Epäsäädyllinen pukeutuminen niemenomaan erottaa maksullista palvelua tarjoavat naiset muista. Se on siis tuotemerkki, brändi. Epäsäädyllinen pukeutuminen ei vain ns punaisetn lyhtyjen alueella, vaan kaikkialla, tulkitaan globaalisti naisen kutsuksi miehelle tehdä ehdotus maksullisesta seksistä. Kun suomalaiset ja eurooppalaiset nuoret tytöt pukeutuvat samalla lailla, se tunnustetaan koko maailmassa miehille oikeudeksi ”tehdä tarjous”. Kun suomalaiset viattomat tytöt eivät tätä ikivanhaa, erityisesti katolisissa maissa vallitsevaa, tapaa tunne, he ehdoin tahdoin tietämättään altistavat itsensä miesten seksuaaliobjekteiksi. Oli se sitten oikein tai väärin tai sallittua tai kiellettyä, se vain on niin. Sitten tulee näitä seksuaalista häirintää koskevat lait, jotka kieltävät jopa halaamisen – asian jota suomalaiset nimenomaan tarvitsisivat!
Siksi tämä rukous on erittäin tarpeellinen eikä loukkaa ketään, vaan suojelee viattomia työttöjämme.
Olin lukevinani lehdestä, että nyt on määritelty seksuaalisen häirinnän rajat. Niiden mukaan takapuolen hipaisu ei olisi häirintää, mutta pyllystä puristaminen kyllä. Halaus alkaa kyllä jo olla puristamista lähellä, joten se lienee kiellettyä. Harmi. Olen aina niin tykännyt halata.
monet naiset nimenomaan pitävät siitä että heitä katsotaan”sillä silmällä”ei tarkoita silti sitä että ovat valmiit sextailemaan jokaisen kanssa.usein he kylläkin pitävät miehiä seksiobjekteina.
Herroille (no Osmo saattoi kyllä vitsaillakin) on nyt syntynyt hivenen väärä käsitys seksuaalisesta ahdistelusta. Kyllä halata saa, mutta tahto siihen pitää olla molemminpuolinen. Yksipuolisesti ei kannata päättää, kuka halausta tarvitsee.
Mitenkähän on tultu siihen että paljastava pukeutuminen nähdään nykyään naisen vapauden ilmentymänä, kun se itse asiassa vähentää hänen tasa-arvoista asemaansa yhteiskunnassa?
Onko niin, että mitä peittävämmin pukeutuu, sitä tasa-arvoisempi on?
Oikein hyvä puheenvuoro Raisa Cacciatorelta. Täyttä asiaa – kiitos hänelle!
On julmaa syyllistää nuoria naisia heidän pukeutumisestaan. Tämä on samassa osastossa kuin sellaiset heitot, että: ”jos naisella on minihame niin saa syyttää itseään jos raiskataan”.
Tämä ”Puhtaiden Sydämien liike” näyttää olevan jonkinlainen roomalaiskatolinen versio ”Tosi Rakkaus Odottaa”- liikkeestä. Katolista pidättäytymisopetusta.
Pitäisikö Raamattukin kieltää tytöiltä, ettei heistä tulisi ”liian” tiukkapipoisia vaan olisivat valmiita hyppimään sängystä sänkyyn jo ennenkuin ovat aikuisia?
Me emme koskaan paasanneet kotona lapsille siveellisyydestä tai helvetin tuomioista. Ainoa asia mitä oman kokemukseni mukaisesti tein, oli että jätin Raamatun olohuoneen pöydälle, kun lapset täyttivät yhdeksän vuotta. He innostuivat lukemaan sitä samalla tavalla kuin itsekin olin lapsena tehnyt, ja sen jälkeen päiviimme kuuluivat pitkät ja ”värikkäät” keskustelut, joissa lasten johdolla pohdimme yhdessä mitä Raamattu missäkin asiassa mahtaa tarkoittaa. ”Jostakin syystä” heistä tuli seksuaalisesti yhtä ”pihejä” kuin äitinsä ja sen linjan he ovat myös pitäneet.
Minusta on hieman outoa, että Cacciatore kokee sitoutumisen säädylliseen pukeutumiseen julmana. Minusta sen pitäisi olla kristitylle itsestään selvä asia. Enkä missään tapauksessa osaa pitää asiaa mahdottomana toteuttaa.
Se on tietenkin selvää, että mies on itse vastuussa omista himoistaan ja käyttäytymisestään.
Mitenkähän asiaan mahtaisi vaikuttaa pappismiesten silmiinpistävä kiinnostus ”seksiasioita” kohtaan. Ikään kuin näillä ei olisi yleensä asioista juuri ja elämän ilmiöistä juuri mitään sanottavaa.
.Toimittaja, kouluttaja ja Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relanderin kolumni Etelä-Saimaa lehdessä pari vuotta sitten tulee mieleen.
Tämä kirjoitti: “Olin Kotkassa puhumassa huoneentäydelle pappeja. Työtehtävä oli mieluisa, sillä papit ovat mukavaa porukkaa.”
“Tunnen lukuisia pappeja. Ja kuin sattumalta, he ovat kaikki oppineita, avarakatseisia ja mukavia. Vain yhtä asiaa olen ihmetellyt heidän kanssaan keskustellessani. Tavallaan näet voisi olettaa, että papit puhuisivat mielellään uskonnollisista kysymyksistä. Mutta ehei. Heitä huolettaa kirkon suosio ja tulevaisuus, ei itse oppi. “”
“Itse asiassa nykykirkossa — lahkolaiset mukaanlukien — puhutaan enemmän seksistä kuin uskonnosta. Seksistähän puhuvat kaikki. Kuten nyt vaikka homoliitoista, avioseksistä, sitä edeltävästä kohkaamisesta ja sen sellaisista. Seksi ei enää ole mikään tabu. Uskonto on.”
http://www.esaimaa.fi/Mielipide—Kolumnit/2011/10/09/Pappia+kyydiss%C3%A4/2011112215778/67
On se vaan merkillistä, että S R-L:n ja joidenkin muiden mielestä nainen (tyttö) saa käyttäytyä (pukeutua) miten tahansa olematta vastuussa omasta käyttäytymisestään. Tämäkö se on sitä kuuluisaa sukupuolten keskeistä tasa-arvoa? Minusta tuntuu pikemminkin naissukupuolen halveksimiselta.
”Nuorten tyttöjen vastuulla ei ole miesten siveellisyyden valvominen” otsikko
Olen samaa mieltä, että nuorten tyttöjen vastuulla ei ole miesten siveellisyyden valvominen. Nuorten tyttöjen vastuulla on oman siveellisyytensä valvominen. Miesten vastuulla on myös oman siveellisyytensä valvominen.
Jokainen ihminen on vastuussa itsestään, käytöksestään ja ylipäätänsä elämisestään ja kanssakäymisestään toisten ihmisten kanssa.
Toinen asia on, että esim. muoti on viime vuosina ollut sellaista, että vaatteiden kaula-aukot ovat isoja (joskus liiankin avaria), muoti on tyköistuvaa (tiukkaa), paljastavaa jne. Pukeutumisessakin voi käyttää siis tervettä järkeä.