Kun tällainen uskonnottoman retale lukee Raamattua, sitä ihmettelee tämän tästä Jumalan ratkaisumalleja ja päähänpistoja. Niin kuin, mitä ihmeen virkaa hyvän ja pahan tiedon puulla edes oli? Sehän tuhosi kaiken. Olisi jättänyt istuttamatta koko puun ja suhtautunut itseensä muutenkin vähemmän itsekeskeisesti, niin ihmiskunta pitäisi edelleen loputtomia juhlia Eedenin puutarhassa. Ei olisi sairautta tai kuolemaa, ei vilua tai kuumaa. Jostain syystä Jumala kuitenkin näki tarpeelliseksi istuttaa puu, jonka tiesi tuhoavan unelman ikuisista puutarhajuhlista.
Jos minä olisin Jumala, olisin luonut maailmankaikkeuden, jossa olisi tutkittavaa ja hämmästyksen aiheita loputtomiin. Tässä Jumala onkin onnistunut suhteellisen hyvin. Omassa maailmankaikkeudessani ei tosin olisi alituista uhkaa joutua muiden avaruudenkappaleiden kanssa törmäyskurssille. Maa on kohdannut pienempiä taivaankappaleita koko olemassaolonsa ajan, joista jotkut ovat hävittäneet suuren osan maanpäällisestä elämästä. Näin tulee tapahtumaan myös tulevaisuudessa – jos täällä on siinä vaiheessa enää mitään tuhottavaa. Joka tapauksessa: vain törmäys on varmaa myös tulevaisuudessa.
On törmäyksistä ollut hyötyäkin. Maa törmäsi alkuaikanaan toiseen planeettaan, jonka seurauksena meillä on Kuu. Elämää taas ei olisi ilman Kuuta.
Jos minä olisin Jumala, en olisi istuttanut oletettuun Eedeniin mitään koetinkivenä toimivaa puuta, koska en suhtautuisi itseeni niin itsekeskeisesti. Jos minä olisin luonut ihmisen, pitäisin huolta, että heillä on hyvä olla. Tuntisin olevani vastuussa heistä ja siitä, miten omat tekoni vaikuttaisivat heihin. Istuttamalla koetinkivenä toimivan puun, en ainoastaan aiheuttaisi ihmiskunnalle kärsimystä vaan osoittaisin myös olevani äärimmäisen itsekeskeinen. Siinä tapauksessa rankaisisin ihmisiä omasta valinnastani istuttaa puutarhaan puu, joka tuhoaisi kaiken.
Jos minä olisin Jumala, en piiloutuisi abstraktin uskon taakse, vaan tarpeen mukaan olisin mukana ihmisten elämässä ilman että kenenkään tarvitsisi miettiä, olenko todellinen vai en. En vaatisi uskomaan johonkin yliluonnolliseen, koska niin vaatiessa varmistaisin samalla, että minua olisi vaikea löytää – ihmismielen kehittämien tuhansien – vastaavien käsitteiden ja jumalien joukosta. Pitäisin tarvittaessa uudenvuodenpuheen joka vuosi kaikilla kielillä.
Jos siis olisin ylipäätään nähnyt tarpeelliseksi sitä, että maailmassa olisi useampia kieliä. Siitä olisin joka tapauksessa varma, että en olisi menettänyt hermojani niinkin pienestä syystä kuin korkean tornin rakentamisesta, enkä varsinkaan sekoittanut ihmisten kieliä sen takia. Tämä kun olisi aiheuttanut sotia ja muuta eripuraa, josta olisin täydessä vastuussa.
Jos minä olisin Jumala, Jeesusta ei tarvittaisi mihinkään, sillä ei olisi mitään minkä takia Jeesus olisi pitänyt raahata maan päälle ja murhata tämä ristillä. Minun maailmankaikkeudessani Jeesus olisi saanut tehdä mitä haluaisi. Kantanut vaikka grillihiiliä puutarhajuhliin koko olemassaolonsa ajan.
Jos minä olisin Jumala, olisin antanut ihmisille täyden vapauden valita mitä elämältään haluavat. Jokaisella olisi mahdollisuus onnelliseen elämään riippumatta siitä, mihin he uskovat ja mitä he pitävät tärkeänä. Minun maailmankaikkeudessani ei olisi rikollisuutta, sillä rikoksiin ei olisi mitään syytä. Murhia ja tappoja ei olisi, sillä kaikki olisivat kuolemattomia niin halutessaan. Psykopaatteja ja pedofiilejä ei olisi, sillä ei olisi mitään syntiinlankeemusta, joka olisi aiheuttanut myös mielen sairaudet.
Jos minä olisin Jumala, kaikki olisi aina hyvin. Ja se riittäisi.
Ps. Ikuinen Jumala on muuten paradoksi. Jos aika olisi ikuista, tähän hetkeen ei voisi päästä koskaan.
Tekstissä viitataan nuoriin tyttöihin – ei täysi-ikäisiin ja -valtaisiin naisiin. Cacciatore lastenpsykiatrina on täysin oikeassa siinä, ettei keskenkasvuisten tyttöjen käyttäytymisen ja pukeutumisen aiheuttamista reaktioista miehissä voi sälyttää vastuuta tyttöjen niskaan. Kyllä vastuu on miehillä ja myös pojilla itsellään sekä ajatuksistaan että teoistaan täysin riippumatta siitä, miten tyttö käyttäytyy tai pukeutuu.
Että vain miehillä? Eikö usein myös äideillä ja useimmiten naisten omistamila vaatekaupoilla, jotka ostavat ja myyvät täysin laskelmoidusti suunniteltuja seksistisiä hepeneitä lapsille?
Kyllä, vain miehillä, kun kyseessä on ovat alaikäiset tytöt. Vastuu omista reaktioista ja käyttäytymisestä on ihmisellä itsellään. Tapahtui päässä mitä tahansa, siitä ei voi vierittää syytä alaikäisten niskaan – edes oikeusistuimessa. Eikä siinä äitien tai naisten syyllistäminenkään auta.
Et siis Liisa Sorsa näe lapsia sekstistävissä bisnesmiehissä ja naisissa ja äideissä ja isissä mitään moitittvaa. Niin arvelinkin.
Tämä ei ole sitten Liisa Sorsa kenenkään asiassa vastuullisen henkilön ei naisen eikä miehen, pojan tai nuoren puolustus. Eli turha sitten väärinlukea: sanon jo näin etukäteen.
Kyllä lastenpsykiatrilla luulisi olevan tässä barbi-kulttuurissa, jossa nuoret sairastuvat anoreksiaan tai bulimiaan ja miettivät peilin edessä pidetäänkö heitä ”pissiksinä vai noulaiffeina”, suurempiakin huolia kuin satunnaiset rukoukset. 90-luvun laman lasten sanoin: ”Apua tarvitaan kun alkaa tuntua, ettei ole tarpeeksi kaunis tai laiha sopiakseen muuhun porukkaan. Ja jonkun pitäisi kertoa, että on ihmisarvoinen ilman suorituksiakin.”
Onko kukaan muuten kiinnittänyt huomiota nykyajan miesten pukeutumiseen? Kamalampaa näkyä kuin miehet maaseutukaupungin katukuvassa kesällä Suomessa on vaikeaa kuvitella.
Minä en nyt saa silmieni eteen kuvaa Osmon mainitsemista kesäistä maaseutukaupungin miehistä. Onko heidän pukeutumistyylinsä seksuaalisesti houkutteleva vai päinvastoin?
(miesten pukeutumistyyli ei tainnut olla uutisen aihe, mutta tartuin syöttiin, kun sitä tarjottiin)
En tiedä, kiinnostaako naisia miesten puoli pyllyä paljaaksi jättävät lököttävät rantashortsit tai paljaat karvaiset rinnat katukuvassa. Tai se, että he julkisilla paikoilla rapsuttelevat haarojen välysiään, kun sattuu syyhyämään? Lippalakit ovat kyllä tiukasti päässä. Ja ”mäyräkoirat” kädessä. Pullon suusta ryypätään ja syljeskellään kulkiessa. Onko se naisista houkuttelevaa vai ei, en tiedä, koska en ole nainen.
Ei kuulosta kauniilta eikä houkuttelevalta tuo ”maaseutukaupungin miesten kesäinen pukeutuminen” ainakaan minun mielestäni.
Salme. Jos naisihmiset pukeutuisivat ja käyttäytyisivät katukuvassa samantyyppisesti kuin kuvaamani maaseutukaupungin kesän miehet, se ei ainakaan minusta olisi kaunista eikä houkuttelevaa. Päinvastoin. Onneksi naiset eivät yleensä kuitenkaan tee niin. Tai sitten olen katsellut muualle.
Osmon kuvaus maaseutukaupungin miehistä on kyllä niin hurja, että on pakko kysyä: missä tällainen maaseutukaupunki on???
Kuvailin vai kotikaupunkini Porin katunäkymää eräänä perjantai-iltana kesällä 2013.
Sen verran vielä, että oli kuuma ilta ja katselin auton ikkunasta. Kadulle ei viikonloppuna ole siellä syytä mennä, ellei halua turpiin.
Joskus on tehnyt mieli sanoa, huoltoasemalla kahvia ryystäessä, joillekin ns. naisille että tämä on huoltoasema eikä mikään ilotalo. Nämä onnettomat ilmeisesti luulevat että sukuelin puoliksi paljaana saa miehet viehättymään mutta jotain rajaa voisi olla.
Jos liikkeeseen kuuluu myös poikia, olisi ollut reilua, jos pojat olisivat lisänneet rukoukseen oman osuutensa, jossa luvattaisiin yrittää olla katselematta himokkaasti tyttöjä.
Olen lukenut joitain Cacciatoren kirjoituksia lasten kehityksestä ja psykologiasta. Ihan hyviä juttuja kertoo.
Antero Syrjänen siis kuvitelmassasi on ihmiset vailla mahdollisuutta ”kompastua” eli tehdä mitään ”väärää” sinun mielestä eli he eläisivät tahtosi mukaan(ko)?
Miten tämä eroaa orjuudesta?
Esitinkö jossain, etteivät ihmiset voisi minun maailmankaikkeudessa tehdä virheitä tai että siellä mentäisiin minun tahtoni mukaan?
”Jos minä olisin Jumala, olisin antanut ihmisille täyden vapauden valita mitä elämältään haluavat.”
Juu noinhan kirjoitat ei siinä mitään, mutta kuitenkin kun ei olisi mitään ”koetinkiveä” eli mahdollisuutta tehdä tahtoasi vastoin niin kuinka ihminen voisikaan rikkoa sitä vastaan?
Et siis asettaisi mitään rajoitteita etkä sanoittaisi tahtoasi?
Kuinka siis varmistaisit ””Jos minä olisin Jumala, kaikki olisi aina hyvin. Ja se riittäisi.””?
Vai olisitko hävittänyt ”käärmeenkin” pois sieltä häiritsemästä?
Niin, tahtoani vastaan ei oikein voisi toimia, kun jokainen saisi tehdä elämällään mitä haluaisi. Minä vain antaisin elämälle ja onnellisuudelle parhaat mahdolliset edellytykset, jättämällä kaiken sellaisen pikkumaisuuden pois, mitä Raamatun Jumala edustaa.
Mitään käärmettä ei luomassani paratiisissa tietenkään edes olisi.
Kristinuskon mallin mukaan vapaa tahto on joka tapauksessa illuusio. Kaikki siis aivan kaikki on lähtöisin Jumalasta joten me toimimme Jumalan suunnittelemalla tavalla. Voit ajatella asiaa siten että rakennat robotin jonka ohjelmoit satunnaisesti sanomaan kyllä tai ei. Vaikka robotin toiminta vaikuttaa sinusta satunnaiselta, noudattaa se silti luojansa eli sinun sille antamaa toimintamallia.
Ojjanen: ”Kristinuskon mallin mukaan vapaa tahto on joka tapauksessa illuusio.”
No sitä paremmalla syyllä voi ihmetellä, mitä järkeä on ensin luoda ihminen, jolle antaa paratiisin asuinsijaksi ja sitten ohjelmoida se ihminen toimimaan niin, että saa lähtöpassit sieltä parastiisista. Ja sitten vielä kaiken kukkuraksi pitää ohjelmoida se ihminen tekemään ”syntiä” niin, että pitää pistää Jumalan oma poika henkiolennosta Marian kohdussa lihaksi muuttuneena maanpäälle kuolemaan karulla ja verisellä tavalla niiden itseohjelmoimiensa ihmisten syntien tähden.
Onko tuossa nyt sitten olevinaan jotain järkeä? Ilmeisesti se on sitten sitä jumalallista viisautta. Minun mielestäni ihan umpipöhköä puuhaa.
Olihan Jumalan pakko kaikkitietävänä kaikkivaltiaana tietää jo sitä puuta istuttaessaan kuinka siinä tulisi käymään. Siis, että luomansa sekundaihminen sen vapaan tahtonsa kanssa tulee joka tapauksessa sössimään koko homman. Kielletty hedelmähän maistuu tunnetusti aina kaikkein makeimmalle. Yhtä turha luomus kuin hyvän ja pahan tiedon puu oli se käärmekin.
Ihan piruuttaan Jumala sen puun sinne paratiisiin istutti ja käärmeen loi, jotta saisi sadistisesti nautiskella ja antaa potkut ihmispoloille paratiisin riemuista kun tiesi taatusti ihan tarkkaan kuinka siinä tulee käymään. Aika raaka rangaistus muuten yhden ompun popsimisesta.
Se Jeesuksen tapattaminen ihmiskunnan syntien vuoksi oli myös mielestäni täysin turha, raaka ja brutaali teko. Ihan taatusti kaikkivaltias, jos varsinkin on vieläpä jopa ihan kaikkivoipa, olisi keksinyt fiksumman ja vähemmän verisen konstin ihmiskunnan pelastamiseen helvetistä ettei olisi tarvinnut omaa poikaansa tapattaa. Eikä mitään helvetistä pelastamistakaan olisi tarvinnut edes hoitaa, jos kaiken luonut Jumala olisi jättänyt koko helvetin piruineen kaikkineen luomatta.
Vapaata tahtoakaan ei olisi tarvinnut ihmisille antaa. Olisi varmaan paratiisin yltäkylläisyydessä ja ikuisessa riemussa pärjätty ilman sitäkin. Olisi jäänyt synnitkin tekemättä.
Sitäkin voi toki miettiä, oliko se nyt sitten ihminen joka sössi homman, kun Jumala kuitenkin teki ihmisestä sellaisen että se sössii homman ihan alkumetreillä. Minä vierittäisin tuotevastuun koko kuviosta sellaisenaan Jumalan harteille.
Antero, en tainnut ilmaista itseäni riittävän selvästi kun kirjoitin: ”Siis, että luomansa sekundaihminen sen vapaan tahtonsa kanssa tulee joka tapauksessa sössimään koko homman.”
Tarkoitin siis sitä, että luomispuuhien tiimellyksessä Jumalalle on ollut pakko – ihmistä luodessaan – sattua hyvistä aikomuksista huolimatta paha moka ja on syntynyt ns. ”maanantaikappale” eli ihmisestä on tullut sekundaa, laadullisesti epäkurantti luomus, joka sitten saatuaan vieläpä (vahingossa?) vapaan tahdon, sössii koko homman niin, että potkitaan paratiisistra karuun, arkiseen ja kylmään maailmaan.
Ja onhan Jumalan kaikkitietävänä ollut pakko nuo mokansa seuraukset jo ihmisen luomisprosessin jälkeen viimeistään tietää. Niin lienee ainakin lupa olettaa, jos Jumala kerran on kaikkivoipa ja kaikkitietävä kaikkivaltias.
Nämä raamatun kertomukset ja kuvailut ovat ihmisen kuvitelmaa ns. jumalasta/jumaluudesta. Ne eivät ole totta. Niissä jumala on ihmisen kaltainen. Ihminen on siis heijastanut oman kuvansa jumalaan. Kuinka muuten voisikaan olla, eihän kukaan tunne jumalaa. Ihmisen (siis raamatun) jumalakuva on julma, toisaalta ihmisen jumala vaatii jatkuvaa ylistämistä ”luoduiltaan”. ”Oikea” jumala ei olisi noin infantiili. Joten, jos jokin jumala on olemassa, ihmisen sanat eivät riitä kuvailemaan häntä. Eikä kukaan ihminen voisi sanoa olevansa jumalan luoma, niin epäonnistunut ihminen ja ihmisyys on. Jumalakuvansa kaltainen.
Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa? Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava? Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen. Room. 11:33-36
No siinä tuli taas raamattusitaattia, jolla ei ole mitään perusteita tai tekemistä todenperäisyyden kanssa. Ikivanhoja ihmisten vilkkaaseen mielikuvitukseen perustuvia kirjoituksia kuvitellusta henkiolennosta, josta kukaan ei tiedä eikä ole koskaan tietänyt mitään.
Eipä hetkauta ainakaan minua puoleen eikä toiseen.
Kimmo Wallentin eipä minuakaan hetkauttanut puoleen eikä toiseenkaan liki neljäänkymmeneen vuoteen, vasta sitten kun omat eväät oli syöty ja elämä umpikujassa huusin jostain sydämen pohjasta Jumalalta apua, en edes tiedostanut sitä tehneeni mutta kirjoitin sen päiväkirjaan jota pidin ahdistukseni aikaan.
Samoin voit sinäkin jos elämäsi menee umpikujaan huutaa Jumalan puoleen tai vaikkapa vain hiljaa huokaista ”Jumala jos olet olemassa niin auta!”
Just niin!
Ari Pasanen: ”Kimmo Wallentin eipä minuakaan hetkauttanut puoleen eikä toiseenkaan liki neljäänkymmeneen vuoteen, vasta sitten kun omat eväät oli syöty ja elämä umpikujassa huusin jostain sydämen pohjasta Jumalalta apua”
Minäkin olen ollut eräänlaisessa umpikujassa, jossa ulospääsykeinoja oli hyvin vähän. Osa ihmisistä tekee siinä tilanteessa itsemurhan, toiset kääntyvät jumalansa puoleen. Minä hoidin tilanteen ihan ilman jumalia. Eikä tullut edes mieleen kääntyä sellaisten puoleen – eihän niiden olemassaolo ole siitä kiinni, miten juuri minulla sattuu milloinkin menemään.
Antero Syrjänen tuot esille oman ”umpikujasi”, en vähättele sitä, totean vain että selvisit siitä ”omilla eväilläsi”, niinkuin minäkin tein ennen todellista umpikujaani mm kun tein konkurssin ja velkaa jäi huomattavasti ettei ”normaalia” elämää voinut kuvitella mutta omalla voimalla ja läheisten tuella siitä nousin ja luulin päässeeni jaloilleni ja oman elämän ”herraksi”, siis tuosta jatkoin todelliseen umpikujaan jolloin todella huusin Jumalalta apua.
Mikä oli Jumalan vastaus niin hyvyydellään Hän veti puoleensa, antoi Toivon elämääni.
Kyllä sinä nyt vähän vähättelit, kertomalla ettei umpikujani ollut ”todellinen” siinä määrin kuin omasi. Melko rohkeaa arvailua.
Jumaluuksien olemassaolo ei riipu siitä, millaisessa umpikujassa juuri minä satun olemaan, joten umpikujan laadulla ei ole mitään merkitystä asiaan.
Antero Syrjänen anteeksi että koit kommenttini ”vähättelynä”, tarkoitus oli vain sanoa että millä voimalla pääsit umpikujastasi, sen suuruutta en voi tietää kuten totesit.
Ja pääasiahan on että sieltä umpikujasta pääsee, varsinkin siten ettei ulospääsykeino vahingoita ketään.
Onnea siitä, että sinäkin pääsit ulos tilanteesta ja elämä maistuu taas. 🙂
Olettaisin, että aika monet muutkin tämän päivän ihmiset, varsinkin me kristityt länsimaalaiset, tekisimme luomistyön hyvin samalla tavalla kuin Anterokin. Olemmehan me niin viisaita ja rakastavia ja hyviä ihmisiä. Kaikki olisi yhtä juhlaa vain. Vai olisiko? Vaikka sitä yhtä ”puuta” ei olisi ollut, olisiko ihminen kuitenkin jollain tavalla ”keksinyt” itsekkyyden ja pahan käyttäytymisen toisiaan kohtaan? Oman tahdon kun sai…
Se on kyllä mielenkiintoinen kysymys, että miten VT:n tekstit oikein saivat alkunsa. Missä vaiheessa Jumala ensimmäisen kerran ilmoitti itsestään jollekulle kirjoitustaitoiselle ihmiselle? Vai oliko silloin kirjoitustaitoa? Onko tarinat vain kiertäneet sukupolvilta toisille ennen luin joku (Mooses) on ne äkännyt kirjoittaa? Silloinen kulttuuri ei liene ollut niin sivistynyttä, että olisi osattu ajatella, puhua ja kirjoittaa niinkuin me sivistyneet ihmiset tänään teemme. Ilmoittiko Jumala jotakin jollekin vai ihmettelivätkö ihmiset – meidän tavallamme – jo silloin maata ja taivasta ja omaa tarkoitustaan ja pahan alkuperää ja jotenkin päättelivät sen menneen niin kuin Raamatun alkulehdille on kirjoitettu? Ainakin luomiskertomus on kirjoitettu hyvin inhimillisen näkövinkkelin mukaan taivaankansineen ja valoineen. Ei ihme, koska sitä ”taivaankantta” pidemmälle ei päästy. Onko joku nähnyt ilmestyskirjamaisen näyn kaiken synnystä ja kirjoittanut sen niin kuin sen ajan ihminen sen on ymmärtänyt? Ihmeen looginen se joka tapauksessa on tämän päivänkin tietämyksen mukaan, eikä mikään ”sotkanmunatarina”.
Olisiko ihmiselle sitten pitänyt sanoa vain: ”Do whatever you like”. Ei mitään rajoituksia. Niinhän mekin lapsillemme sanomme, vai? No, ihminen sitten ylitti rajan ja on sen jälkeen tehnyt melkein mitä haluaa. Joskus meitä vähän näpäytellään milloin milläkin tavalla ja muistutetaan, että teoilla saattaa olla seurauksiakin. Mutta joo, luotu luulee joskus olevansa viisaampi kuin Luojansa… Eivät nämä ihan yksinkertaisia asioita ole.
Niin, ja jos sitä Jumalaa ei sitten olekaan, niin aika hyvin me olemme silti sössineet tämän maailman asiat ihan omin päinkin suuressa rakkaudessamme ja viisaudessamme. Itsekkäitä ja ahneita ja sotaisia ja monin tavoin typeriä olemme olleet kautta aikain.
Onko se sitten Jumalan syy, jos Häntä ei edes ole?
Kiitos mielenkiintoisista näkemyksistä.
Kari Roos: ”Vaikka sitä yhtä ”puuta” ei olisi ollut, olisiko ihminen kuitenkin jollain tavalla ”keksinyt” itsekkyyden ja pahan käyttäytymisen toisiaan kohtaan? Oman tahdon kun sai…”
Oleellista tässä ajatuskokeessa on, että ihmiselle annetaan parhaat mahdolliset edellytykset onnistua. Luodaan maailma, jossa on mahdollisimman vähän aihetta itsekkyyteen ja pahaan käyttäytymiseen toisia kohtaan. Kun ei ole sairauksia tai puutetta, iso osa itsekkyyden tai pahuuden motivaattoreista karsiutuu jo sillä pois.
Kari: ”Niin, ja jos sitä Jumalaa ei sitten olekaan, niin aika hyvin me olemme silti sössineet tämän maailman asiat ihan omin päinkin suuressa rakkaudessamme ja viisaudessamme. Itsekkäitä ja ahneita ja sotaisia ja monin tavoin typeriä olemme olleet kautta aikain. Onko se sitten Jumalan syy, jos Häntä ei edes ole?”
Ainakin olemme saaneet sössittyä asiamme esimerkiksi uskonnolla pitkin historiaamme. Tälläkin hetkellä on monia alueita, joissa on käynnissä sota joka perustuu jonkinlaisiin uskonnollisiin ristiriitoihin. Jos minä olisin Jumala, tätäkään ongelmaa ei olisi olemassa.
Mitä sössimiseen noin muuten tulee, olemme saavuttaneet myös paljon hyvää. Tämän voi todeta pelkästään sillä, että eläisikö sitä mielummin jossain historian ajassa vai nykyaikana. Hyvin harva valitsee mitään historian aikaa, koska asiat ovat olleet yksilöiden kannalta historiassa aina huonommin kuin nyt. Hyvinvointia on enemmän kuin koskaan.
Jos kohta olemmekin saaneet asioita sössittyä, nykyisen hyvinvoinnin olemme saavuttaneet ihan omin voimin ilman minkäänlaisia jumaluuksia. Mitä uskonnollisempi maa, sitä surkeammin niillä ja kansalaisillaan keskimäärin menee.
Kari: ” Mutta joo, luotu luulee joskus olevansa viisaampi kuin Luojansa… ”
Mutta se luojan luoja vasta viisas (mies) olikin.
Kari: ”Niin, ja jos sitä Jumalaa ei sitten olekaan, niin aika hyvin me olemme silti sössineet tämän maailman asiat ihan omin päinkin suuressa rakkaudessamme ja viisaudessamme. Itsekkäitä ja ahneita ja sotaisia ja monin tavoin typeriä olemme olleet kautta aikain. ”
Parempaan suuntaan on kuitenkin kuljettu kaiken aikaa.
Mitä ihmisten väliseen solidaarisuuteen ja heikommista huolehtimiseen tulee, niin ennen ”hyvään aikaan” “huolehdittiin” orvoista ja vanhuksista huutolaisina ja mieleltään sairaista täysin luokattomissa hourulossa, joihin oli sijoitettuna jopa vanhuksia ja orpoja lapsia. Se, että ei esim. leipäjonoja ollut, ei tarkoita sitä, etrteikö köyhyyttä eriarvoisuutta, syrjäytymistä, nälkää ja kurjuutta olisi ollut. Se tarkoitttaa sitä, ettei ollut leivän ja ruoan lahjoittajia ja jakelijoita, jotta sitä leipää olisi voitu jonottaa. Köyhyyttä ja kurjuutta oli ennen monin verroin enemmän kuin nykyään maailman onnellisimmassa maassa.
Eipä ollut ennen kehittynyttä, kaikille lähes ilmaista terveydenhoitoa, sosiaalihuoltoa, lastensuojelua, vanhusten hoidosta, harrastustoiminnasta ja virikkeellisyydestä puhumattakaan. Köyhille ja syrjäytyneille oli tarjolla vain kirkkokuri ja helvetin tulta ja tulikiveä, jos uskalsit olla uskomatta.
Mitä saasteisiin tulee, ennen kaupungit olivat varsinaisia avoviemäreitä ja saastaisia rotanpesiä ruttoinneen ja muine vakavine kulkutauteineen, joihin ei kaiken lisäksi tunnettu edes mitään parannuskeinoa tai lääkkeitä. Lääkkeeksi oli tarjolla vain pakkouskonto, joka julisti, että sairaudet ja tauteihin kuoleminen oli uskon puutteesta johtuva synnin palkka ja Jumalan rangaistus.
Sitä mukaa kun kristinuskon pakkosyöttö on loppunut on pohjoismaista tullut maailman parhaiten menestyvä ja onnellisin maailmankolkka. En väitä, että se johtuisi kristinuskon vaikutuksen hiipumisesta ja uskonnottomuuden lisääntymisestä, mutta väitän, ettei kristinuskolla, kuten ei millään muullakaan henkiolentojen palvonnalla ole mitään tekemistä pohjoismaisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden kanssa – ei hyvää, enempää kuin huonoakaan vaikutusta.
Aika kummallista on se, että asiat ovat yleisesti ottaen nykyään paljon paremmalla tolalla sekularisoituvissa länsimaissa kuin kehitysmaissa, joissa kristinusko ja muut uskomukset ovat vielä kasvussa, suuressa suosiossa ja kirkot täynnä väkeä. Jos kristinuskolla olisi jokin vääryyksiltä, sodilta, köyhyydeltä, kurjuudelta ja sairauksilta varjeleva vaikutus, niin silloinhan asian pitäisi olla ihan päinvastoin.
Jotain kertoo asioiden paremmasta tolasta menneisiin aikoihin verrattuna sekin, että elinajanodote kasvaa (länsimmaissa) jtkuvasti ja kohta yhä suurempi osa ihmisista elää yli satavuotiaiksi.
Aika metkaa on myös se, että vielä 60- luvun alussa huumausaineiden käyttö ei ollut rikos vaan täysin sallittua, mutta homoseksuaalisuus oli kriminalisoitu. Nykyään taas huumeiden käyttö on kriminalisoitu eikä homous ole enää rikos tai sairaus. Kumpi mahtaa olla uskovaisten mielestä parempi?
Entä kun verrataan viime vuosisadan alun ja tämän päivän rikostilastoja suloisessa Suomessammekin, niin pakkohan se on todeta, että väkivalta- ja henkirikostilastot olivat ennen paljon rumempaa luettavaa kuin tänäpäivänä.
Niin se aika muuttuu, tieto lisääntyy, kehitys kehittyy ja sivistys sivistyy – hiipuvasta uskosta huolimatta. Olipa Jumalaa, tai ei.
Mutta jos se Jumala nyt kaikesta huolimatta kuitenkin sattuisi olemaan, niin kyllä ihmiseltä siinä tapauksessa väistyy vastuu töppäyksistään. Kyllä minä sen tiedän ja tunnustan, että ihan paskasakkia tässä ollaan ja että on tullut töpeksittyä elämän varrella yhtä sun toista, mutta sellaisiksihan se luoja meidät loi. Antoipa vielä sen vapaan tahdonkin, jonka myötävaikutuksella elämässä sössiminen ja mokailu onnistuvat vallan mainiosti.
Ei se ihmisen vika voi olla, jos on skundaksi luotu.