Helsingin Sanomat uutisoi: Presidentti Barack Obana syytti viime yönä Suomen aikaa pitämässään tiedotustilaisuudessa amerikkalaisia välinpitämättömyydestä joukkoampumisten suhteen. Hän kommentoi Oregonin Roseburgissa torstai-iltana Suomen aikaa tapahtunutta kouluampumista, joka vaati ainakin kymmenen ihmishenkeä.
RR: Obana on ilmiselvästi turhautunut. Jostakin syystä Ruttopuiston rovastin mieleen on jäänyt Nancy Reaganin lause, jonka mukaan Ase on naisen paras ystävä! Ja miehensä Ronald oli todellinen pyssysankari, tosin b-luokan länkkäreissä.
”Toimittajien raportointi, minun esiintymiseni tällä korokkeella, tapausta seuraava keskustelu – meistä on tullut tälle turtia”, Obama sanoi.
RR: Kyllä, de javu-ilmiöstä (olen elänyt tämän ennenkin) on todellakin kyse, sillä tämä oli jo 15. kerta, kun Obama joutui puhumaan joukkoampumisen johdosta.
Presidentti vetosi jälleen kerran aserajoitusten puolesta. Hän muistutti, että kaivosonnettomuuksien, tulvien ja liikenneturmien jälkeen säädetään uusia lakeja, mutta joukkoampumisten jälkeen ei tapahdu mitään.
RR: Niin, miksi ei tapahdu? Siinäpä vasta kysymys. Vastaus on vaikea maassa, joka
- löytymisestään lähtien on ollut yhtä villiä länttä.
- kuvittelee olevansa jonkin sortin Maailman poliisi ja tällä haavaa ainoa todellinen Suurvalta.
- joka on jatkuvasti jossakin maailmankolkassa sotimassa.
Syyriassa käydään tällä hetkellä täyttä päätä sotaa Obana vs. Putin. Kun Putin ei ole omilla manöövereillään saanut Eurooppaa sekasortoon, niin nyt hän onnistuu siinä Syyrian avulla tukemalla USA:n vastapuolta. Näin on saatu kansainvaelluksella aikaan todellinen kaaos ja sekasorto Eurooppaan ja hämminki aina Pohjolan pimeimmille perukoille asti.
”Olemme kaikki yhdessä vastuussa perheille, jotka menettivät rakkaansa”, Obama sanoi poikkeuksellisen vakavailmeisessä esiintymisessään.
RR: C’moon! Tuo on pelkkää retoriikkaa, sitä kuuluisaa sanahelinää, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Vai aikooko Obana muka riisua johtamansa valtion aseista? Huihai! Eihän kukaan voisi leikkiä Maailman poliisia ilman pyssyjä, paukkuja ja Tähtien sota-ohjusjärjestelmiä. Uhoamistahan tuo sapelien kalistelu on. Tositilanteissa vahvaltakin näyttävästä puolustuksesta aina löytyy karmeita aukkoja, heikoimpia lenkkejä, joihin vastustajan on helppo iskeä.
Uutta tässä viimeisimmässä kouluteurastuksessa oli se, että ampuja halusi tähtäimeensä nimenomaan kristittyjä. Ikävä kyllä näistä tuli marttyyreja, veritodistajia. Kun tappaja käski kristittyjen nousta, hän sai myös erittäin helpot maalitaulut eteensä.
Muuten olen sitä mieltä, että aseet eivät tuo minkäänlaista turvaa kenellekään. Aseet ovat olemassa vain sitä varten, että niitä käytetään. Valitettavasti.
En kiistä Paavalin näkemystä, että Esivalta ei turhaan miekkaa kanna. Silti elätän sisälläni ihanaa unelmaa rauhan ajasta, jolloin miekat taotaan auroiksi.
Muutama kysymys lukijoille:
– Kun tällaisista asioista niin hanakasti uutisoidaan, niin joku voi Suomessakin taas saada tästä kimmokkeen vastaavanlaiseen tekoon. Miten mielestäsi Suomessa voisi varautua tällaiseen mielettömyyteen? Vai voiko tällaisia asioita ollenkaan ennaltaehkäistä?
– Aina hoetaan, että Suomi on rauhallinen maa, eihän täällä… Nähdäkseni tilanne on muuttumassa ja jo muuttunutkin siihen suuntaan, että erilaiset uudet tavat osoittaa mieltä ja mellakoida odottavat jo kulman takana. Meidän on varauduttava rankkoihin muutoksiin. Samaa vai eri mieltä?
Hesarin juttu, johon blogissani viittaan, on luettavissa tästä:
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1443674598162
Jeesuksen aikaan ongelmana olivat publikaanit, nyt amerikkalaiset ovat lisänneet siihen re- (uudestaan) – tavun eteen…
Olen aina ihmetellyt tuota uuspublikanismia. Mikähän juju siinä on? Uuszelootteja ja uusfariseuksia taitaa löytyä meiltäkin, mutta eivät ne noilla oikeilla nimillään rehvastele! Olisikohan uusessealaisilla tai nykysamariineilla mitään jakoa suomalaisessa politiikassa?
” Meidän on varauduttava rankkoihin muutoksiin. Samaa vai eri mieltä?”
Samaa mieltä. Perustan käsitykseni Raamatun Ilmestyskirjan sanomaan.
Niinpä. Meitä kehoitettiin aikoinaan papinkoulussa lukemaan maailman tapahtumia niin, että toisessa kädessä on päivän sanomalehti, toisessa Raamattu. Hyvä ohje, vai mitä?
Tosi hyvää pohdintaa Hannulta. Kyllä näistä jotkut ottavat mallia maailmalla, ehkä Suomessakin, kuten tekijäkin kertoi ottaneensa mallia aiemmista kouluampumisista. Jotakin toivoa silti on, mm. HelsinkiMission Aggredi-työmuoto auttaa väkivaltaisia nuoria aikuisia ja pyrkii myös ennaltaehkäisemään rikoksia, kuten kouluampummisia. Työtä tehdään viranomaisten kanssa. Toimintamalli on laajentunut myös Kuopioon ja Ouluun.
Yleensä ihmiset haluasivat tappaa jonkun. Kaikki eivät halua sitä aktiivisesti tai ruoki ajatusta. Kun palestiinalaisia kuolee, niin suru on pienempi tai sitä ei tunneta ollenkaan. Israelilaisiin tai nk. kristittyihin kun osuus, niin kaikkiin sattuu ja paavi herää!
Kun Ruandassa tapettiin miljoonia, niistä ei juuri saatu jutun aihetta, verrattuna esim. juuri sattuneeseen kouluampumiseen. Tällä hetkelläkin on meneillään jatkuvaa tappamista monella alueella Afrikassa sekä Keski-Idässä, mutta ne eivät innosta vetoomuksiin siinä mittakaavassa kuin nk. kristityihin kohdistuva toiminta.
USA pelkää, että kommunistit, siis NL:n jälkeläiset ovat jatkuva uhka ja siksi aseita on oltava saatavilla.
Yleisesti ottaen, suurimmat pelot olen kohdannut USAssa. Kirkoissa etenkin, pelätään, että ”freedom”, minkä esi-isämme ovat hankkineet, on koko ajan vaarassa. Ammuskellaan syystä ja syyttä ja vainoharhaisesti, jotta ”hampaat” eli aseet pysyisi terävinä, kun tosi juttu tapahtuu.
Paavali puhui esivallasta, mutta jokamiehen aseenkanto-oikeutta pyhänä pitävä teekutsuliike nimenomaan vastustaa esivaltaa, ts. liittovaltiota. Jos Yhdysvaltain seuraava presidentti on republikaani, joutuu hän nuolemaan teekutsuliikettä, joka on ottanut panttivangikseen koko republikaanipuolueen (samalla tavoin kuin ns. halla-aholaiset ovat ottaneet persut), jonka kannattajista sentää suuri(n) osa on varsin maltillisia.
Ase ei toimi ilman ampujaa, mutta ilman asetta on vaikea ampua. Suomessa ns. väkivaltaiset nuoret eivät ehkä ole se riskiryhmä, johon eniten pitäisi kiinnittää katse kuoluampumisten ehkäisemisessä. Pikemminkin huomio tulisi suunnata koulukiusaamiseen, yksinäisiin, umpikujaan ajettuihin, itseään häpeäviin nuoriin.
”Pikemminkin huomio tulisi suunnata koulukiusaamiseen, yksinäisiin, umpikujaan ajettuihin, itseään häpeäviin nuoriin.”
Huomaan olevani jälleen kerran Kari-Matin kanssa samaa mieltä. (Vaikka olenkin pakana).
Ei se haittaa Kimmo. Mäkin yritin teologisten opintojen loppusuoralla puristaa itseni tiukasti uskoon, vaikka edes liberaaliin light-sellaiseen (näkynä kirkko suurena työnantajana), mut ei se oikein onnistunut:-)
Seison lipas kourassa, vihreä liivi yllä ja kerään rahaa kirkon ulkomaanavulle. Nuori mies tulee kohti, tukeva maha farkkujen päällä, huojahdellen, kädessä täysi muovikassi, josta pilkottaa makkaralenkkejä, toisessa kädessä olutlaatikko, hiukset nähneet vettä ja kampaa toissaviikolla, tulee ihan eteen ja örisee: -Perkele, ei mitään niille neekereille, ovat niin helvetin rumiakin Horjahtelee kavereidensa luo, joita 2 miestä ja yksi tyttö, uliseva mäyräkoira ja lisää olutlaatikoita. Mies kertaa heille mitä tuli sanottua. Kauhea naurunremakka. Ovat tilanneet taxin, johon pakkautuvat, joka vie jatkoille. Suomalaisia työttömiä. Tiedän, että ovat poliisin kirjoissa, diilaavat aineita, pahoinpitelevät, .kiristävät rahaa vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan.
Ei meillä ole sen kummemmin turvallista kuin missään muuallakaan. Amerikoissa Villin Lännen asekulttuuri, jonka poiskitkemiseen kuluisi aikaa, vaikka sen kaikki jonain päivänä tuomitsisivat.
Kyse on välittämisestä, välittämisestä oikealla hetkellä. Siitä, että saa olla oikeasti tärkeä niiden edessä, joita rakastaa, jotka etupäässä ovat vanhemmat, mummit, kummit, opettajat. Lapsi luottaa ja rakastaa aina, mutta saako hän vastakaikua. Jälkeeni keräämään tulee tomera 15-vuotias nuorimies, siisti, hymyilevä. Vaihdamme liivejä, lipasta ja muutaman mukavan sanan. Hänestä on välitetty.
Jospa pitäisikin laittaa niihin aseisiin se siru niin, että niiden olinpaikkaa voidaan seurata. Kun joku siru lähestyy kauppakeskuksia, teattereita, kouluja ja kirkkoja, niin automaattihälyytys sulkee ovet ja hälyyttää paikalle luotiliiviporukan pumppuhaulikoineen.
Jotain on pahasti pielessä tuossa länsimaisen ideologian ja kapitalismin kehdossa, kun tänä vuonna ollaan saatu lukea kouluampumisita jo 45:ttä kertaa… Venäjältä ei kuulu kouluampumista juurikaan, vaikka omat ongelmansa sieläkin. Jotenkin koen tämän päivän Venäjän terveemmäksi, kuin USA:n
Enpä nyt tiedä, kumpaa kansakuntaa terveenä pitäisi. Venäjällä tukitaan suut toisinajattelijoilta kuten vaikka Anna Politkovskajalta ja lukuisilta muilta journalisteilta tai ihmisoikeusjuristeilta. Mitä väliä sillä on, ammutaanko kouluissa vai rappukäytävissä….? Yhtä kauheaa se on aina ja missä tahansa
.
Yhdysvalloissa omistetaan käsiaseita lähinnä oman perheen, kodin ja omaisuuden suojelemiseksi. Ei sillä taida olla mitään tekemistä suurvaltapolitiikan kanssa. Jostakin syystä pelätään oman ympäristön ’toisenlaisia’. Pelko tuottaa vihaa. Kun todellista kohdetta ei ilmaannukaan, purkautuu turvattomuus viattomiin.