Kaikella on rajansa, kirkkohistorian professori Jouko Talosen mukaan myös lestadiolaisuutisoinnilla. Viimeisten vuosien näkyvä, Suomen suurinta herätysliikettä koskeva uutisointi olisi hänen mukaansa voinut olla monipuolisempaa.
Professorin mukaan vaarana on tietyn ihmisryhmän leimaaminen.
– Kielteiset aiheet, kuten pedofilia, ovat korostuneet ja liikkeeseen kriittisesti suhtautuvat tuntuvat saaneen paljon enemmän tilaa eri medioissa kuin myötämielisesti suhtautuvat, Talonen selventää.
– Pitkään jatkuessaan tällainen voi vääristää kuvaa ihmisten mielissä, hän lisää.
Esimerkiksi liikkeen uudet kansainväliset avaukset ovat Talosen mielestä jääneet vähemmälle huomiolle.
Tuohan on ihan totta, mitä Talonen törisee. Mutta miksi tilanne on sellainen kuin on?
Vanhoillislestadiolainen herätysliike ei ole koskaan halunnut paljoa huudella itsestään. Ei hyvässä eikä pahassa. Se on sulkeutunut liike, joka pääsääntöisesti tähtää pitämään omaa laumaa kurissa ja herrojen nuhteessa.
Kun olin itse liikkeessä vielä mukana, usein häpesin taustaani, puhumattakaan siitä, että olisin uskaltanut hehkutella oikein millään asioilla. Yksittäisiä keskusteluja kävin aina silloin tällöin aika avoimesti, mutta ainakaan mihinkään lehtiin en olisi uskaltautunut esiintymään ihan minkään asian kanssa. Varmaan moni vl-ihminen kokee asian samalla tavalla.
Tiedän, että moni mediassa vl-liikettä koskeva ohjelma tai uutinen on jäänyt kokonaan ilman myönteistä puolta asiasta, koska liikkeestä myötämielisesti ajattelevat eivät ole pyydettäessäkään lähteneet ohjelmiin ja haastatteluihin mukaan.
Se, miksi ylipäätään julkisuuteen on noussut esille asioita, johtuu liikkeen kyvyttömyydestä kohdata epäkohtia ja kuunnella uhrien hätähuutoja. Media on auttanut syntyneeseen tilanteeseen sillä tavalla, että joihinkin asioihin liikkeessä on ollut yksinkertaisesti pakko tarttua. Julkisuudenpelossa joihinkin toimintamalleihin on ollut pakko tehdä muutoksia. Tietty jos muutos pohjautuu pelkoon, se ei lähde sydämestä, mutta ainakin se hillitsee ”käsiä”.
Jotta käsitys liikkeestä muuttuu ihmisten mielissä, siihen voi vaikuttaa vain liikkeen ihmiset itse sanomallaan ja toiminnallaan. Jos hätähuutoja kuuluu edelleenkin ja uhreja syntyy, eikä niihin vastata liikkeen sisällä, ne asiat ovat ennenpitkää median pyörityksissä.
Vähän sama asia kuin lasten kasvatuksen kanssa. Jos et itse huolehdi lapsestasi, anna sille rakkautta ja rajoja, niin kohta sen tekee joku muu. Huolehdi siis. Se on tehtäväsi, jos et itse kykene, pyydä apua. Turha sinun on nurista, jos sinun omasta toiminnastasi tai sen puutteesta johtuen lapsellesi ei kuulu hyvää aikuisena. Sitten pitää vaan kestää seuraamukset, hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti. Sitä saa, mitä tilaa. Kasvattajana joudun itsekin näitten asioitten kanssa välillä peilitysten; mistä tämä tilanne lapseni kanssa johtuu, onko kenties itsessäni vikaa. Väliin vikaa löytyy itsestä, väliin jostakin muusta asiasta, mutta joka tapauksessa asiaan pitää aina tarttua.
Välinpitämättömyys epäkohtien ja hätähuutojen edessä on pahinta. Tapahtunut, mikä tapahtunut, sille ei voi enää mitään, mutta jälkihoidolle voi ja paljon voikin. Siihen tarvitaan vain sydäntä.
Nyt olisi vielä mahdollisuus kohdata käsi sydämellä vl-vanhempien uupumus ja siitä juontuva lasten pahoinvointi, ennen kuin homma hyppää silmille median kautta. Tosin kunnollinen asioitten käsittely esimerkiksi hoitokokoustenkin tiimoilta on liikkeessä käymättä, eli jälkipyykkiä riittää.
Jos joku ihminen on pääsääntöisesti hankala, hän ei muutu mukavaksi sillä, ettei häntä pidetä enää hankalana eikä häntä sanota enää hankalaksi, vaan sillä, että hän lakkaa olemasta hankala. Äkkiä tämmöinenkin muutos leviää ympäristön tietoon.
Minusta on hyvä, kun media on kuullut vl-liikkeen uhrien hätähuudot.
Jäädään odottelemaan hyviä uutisia vl-liikkeestä. Yksi hyvä, samalla kertaa vanha ja uusi Uutinen tuli heti tässä mieleeni: yksin uskosta, yksin armosta ja Kristuksen ansion tähden. Tätä Ilosanomaa julistetaan myös vl-liikkeessä.
Linkki Suomenmaahan ja Talosen haastatteluun: http://www.suomenmaa.fi/edoris?tem=sm_lsearchart&search_iddoc=6437410
Jussi:
” Sinä et ehkä täysin ymmärrä tai tiedä kovin paljon SRK -lestadiolaisesta seurakuntaopista ja siihen liittyvistä käytänteistä.”
Joo, tätä asiaa ei täysin ymmärrä, jos ei ole ollut liikkeessä kohtalaisen kauan mukana.
Hirveän monen on vaikea ymmärtää sitäkään -herra Talosenkaan näköjään-, että kaikki kytkeytyy vähän kaikkeen vl-liikkeessä. Eli kun aletaan puhumaan positiivisuudesta ja että sitä pitäisi enempi tuoda esille, niin sitä EI pysty tuomaan puhtaasti esille ainoastaa kuin vl-liikkeessä TÄYDESTÄ SYDÄMESTÄÄN kiinni oleva ihminen. Heti kun epäilykset alkaavat vallata mieltä, siellä ei pysty enää olemaan täysin positiivisella mielellä, eikä näkemään tavallaan mitään asiaa satapositiivisessa valossa.
Nimittäin, kun menojalka alkaa pikkasenkin vipattamaan ulos liikkeestä, se aiheuttaa uskomattomia vaikeuksia pääkopassa ja kanssakäymisissä liikkeen jäsenten kanssa. Tästä pitäisi tehdä kokonaan uusi aloitus.
Anteeksi Vuokko, että muokkasin myöhemmin juuri sitä lausetta, jota siteerasit. Mutta se ei muuttanut sen lauseen ajatusta, oletan ja toivon.
Tuo tuhannen merkin rajoitus täällä on todella ärsyttävää, kun joutuu pelkistämään ja karsimaan sanottavansa aivan äärimmilleen. Olen havainnut, että jälkeenpäin muokkaustoiminnalla on mahdollista ohittaa rajoitus ja paikata kirjoituksensa ymmärrettävämmäksi.
Juuri niinkuin sanoit, minäkin uskon ja luulen että kommunikointi Jorman kanssa on siksi niin vaikeaa, että hän kuvittelee SRK -lestadiolaisuuden olevan myös sisältä vanhoillislestadiolaisuutta. Ulkoapäinhän sen halutaankin näyttävän samalta, kaikkine julkisuuteenkin viljeltyine sanontoineen ”uskomme niinkuin aina ennenkin on uskottu”. Vain muutokset itse nähneenä ja kokeneena voi tietää ettei se ole samaa. Tämän tietävät myös vanhemmat liikkeeseen kuuluvat samalla tavalla, mutta heidän ei ole lupa puhua niistä.