Kaikella on rajansa, kirkkohistorian professori Jouko Talosen mukaan myös lestadiolaisuutisoinnilla. Viimeisten vuosien näkyvä, Suomen suurinta herätysliikettä koskeva uutisointi olisi hänen mukaansa voinut olla monipuolisempaa.
Professorin mukaan vaarana on tietyn ihmisryhmän leimaaminen.
– Kielteiset aiheet, kuten pedofilia, ovat korostuneet ja liikkeeseen kriittisesti suhtautuvat tuntuvat saaneen paljon enemmän tilaa eri medioissa kuin myötämielisesti suhtautuvat, Talonen selventää.
– Pitkään jatkuessaan tällainen voi vääristää kuvaa ihmisten mielissä, hän lisää.
Esimerkiksi liikkeen uudet kansainväliset avaukset ovat Talosen mielestä jääneet vähemmälle huomiolle.
Tuohan on ihan totta, mitä Talonen törisee. Mutta miksi tilanne on sellainen kuin on?
Vanhoillislestadiolainen herätysliike ei ole koskaan halunnut paljoa huudella itsestään. Ei hyvässä eikä pahassa. Se on sulkeutunut liike, joka pääsääntöisesti tähtää pitämään omaa laumaa kurissa ja herrojen nuhteessa.
Kun olin itse liikkeessä vielä mukana, usein häpesin taustaani, puhumattakaan siitä, että olisin uskaltanut hehkutella oikein millään asioilla. Yksittäisiä keskusteluja kävin aina silloin tällöin aika avoimesti, mutta ainakaan mihinkään lehtiin en olisi uskaltautunut esiintymään ihan minkään asian kanssa. Varmaan moni vl-ihminen kokee asian samalla tavalla.
Tiedän, että moni mediassa vl-liikettä koskeva ohjelma tai uutinen on jäänyt kokonaan ilman myönteistä puolta asiasta, koska liikkeestä myötämielisesti ajattelevat eivät ole pyydettäessäkään lähteneet ohjelmiin ja haastatteluihin mukaan.
Se, miksi ylipäätään julkisuuteen on noussut esille asioita, johtuu liikkeen kyvyttömyydestä kohdata epäkohtia ja kuunnella uhrien hätähuutoja. Media on auttanut syntyneeseen tilanteeseen sillä tavalla, että joihinkin asioihin liikkeessä on ollut yksinkertaisesti pakko tarttua. Julkisuudenpelossa joihinkin toimintamalleihin on ollut pakko tehdä muutoksia. Tietty jos muutos pohjautuu pelkoon, se ei lähde sydämestä, mutta ainakin se hillitsee ”käsiä”.
Jotta käsitys liikkeestä muuttuu ihmisten mielissä, siihen voi vaikuttaa vain liikkeen ihmiset itse sanomallaan ja toiminnallaan. Jos hätähuutoja kuuluu edelleenkin ja uhreja syntyy, eikä niihin vastata liikkeen sisällä, ne asiat ovat ennenpitkää median pyörityksissä.
Vähän sama asia kuin lasten kasvatuksen kanssa. Jos et itse huolehdi lapsestasi, anna sille rakkautta ja rajoja, niin kohta sen tekee joku muu. Huolehdi siis. Se on tehtäväsi, jos et itse kykene, pyydä apua. Turha sinun on nurista, jos sinun omasta toiminnastasi tai sen puutteesta johtuen lapsellesi ei kuulu hyvää aikuisena. Sitten pitää vaan kestää seuraamukset, hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti. Sitä saa, mitä tilaa. Kasvattajana joudun itsekin näitten asioitten kanssa välillä peilitysten; mistä tämä tilanne lapseni kanssa johtuu, onko kenties itsessäni vikaa. Väliin vikaa löytyy itsestä, väliin jostakin muusta asiasta, mutta joka tapauksessa asiaan pitää aina tarttua.
Välinpitämättömyys epäkohtien ja hätähuutojen edessä on pahinta. Tapahtunut, mikä tapahtunut, sille ei voi enää mitään, mutta jälkihoidolle voi ja paljon voikin. Siihen tarvitaan vain sydäntä.
Nyt olisi vielä mahdollisuus kohdata käsi sydämellä vl-vanhempien uupumus ja siitä juontuva lasten pahoinvointi, ennen kuin homma hyppää silmille median kautta. Tosin kunnollinen asioitten käsittely esimerkiksi hoitokokoustenkin tiimoilta on liikkeessä käymättä, eli jälkipyykkiä riittää.
Jos joku ihminen on pääsääntöisesti hankala, hän ei muutu mukavaksi sillä, ettei häntä pidetä enää hankalana eikä häntä sanota enää hankalaksi, vaan sillä, että hän lakkaa olemasta hankala. Äkkiä tämmöinenkin muutos leviää ympäristön tietoon.
Minusta on hyvä, kun media on kuullut vl-liikkeen uhrien hätähuudot.
Jäädään odottelemaan hyviä uutisia vl-liikkeestä. Yksi hyvä, samalla kertaa vanha ja uusi Uutinen tuli heti tässä mieleeni: yksin uskosta, yksin armosta ja Kristuksen ansion tähden. Tätä Ilosanomaa julistetaan myös vl-liikkeessä.
Linkki Suomenmaahan ja Talosen haastatteluun: http://www.suomenmaa.fi/edoris?tem=sm_lsearchart&search_iddoc=6437410
Ruttopuiston suuntaan tehdään tunnustuksia…
………….
Kun itse joutuu elämään silkan armon varassa, ei pidä pahana sitä, että Jumala aikoinaan antoi neuvon heittää verkkoja Tornionjoen, Muonion, Ounaksen ym. vesiin.
Monenlaista kalaa sieltä on noussut, Nyt jotenkin näitä lukiessa tuntuu.
että todella isot kalat painavat itsensä syvemmälle mutaan ja antavat nuotan käydä ylitsensä…
Jos tuhannet ja tuhannet ovat saaneet rauhan rintaansa, sovun perheeseensä ja kotikyläänsä, eikö siitä päällimmäiseksi todellakaan jää muuta kuin pedofilia…=
Ei kai nyt Talonen sentään ehdota, että ehkäisemättömyysopetuksen vieminen afrikkaan olisi sellainen asia, josta SRK:lle pitäisi antaa julkista tunnustusta ja kiitosta. Ellei hän sitten tarkoita, että median olisi syytä kantaa enemmän huolta maapallon ylikansoittumisesta.
Oikeastaan tässä kirkkoon kullumisasiassa Vuokko on sinulla jonkinlainen vastaus liene omasta kokemuksesta. Olit vl- ja kuuluit kirkkoon. Sitä ei tietenkään voi yleistää kaikkiin.
Hannu enemmänkin ihmettelen, että miksi tätä kirkkoon kuulumista ihmetellään. Jokainen on liitattu lapsena tähän kirkkoon. Ei siihen kuulumista niin kovin pohdi, jollei satu tulemaan Kotimaahan. Sitten sen järkevyyttä kyllä alkaa tosissaan pohtimaan. Milloin minkin porukana kirkkoon kuulumisoikeutta ihmetellään, jollei peräti ollla ajamassa ulos.
Vl-ihmisille tai joillekkin herätysliikkeiden ihmisille kirkkoon kuulumininen voi olla syvempää. Suurelle osalle suomalaisia se on lapsen nimenantoa, häitä ja hautajaisia. On ihan normaalia sanoa, että kuulun kirkkoon vihkimiseen asti. Tai sitten joku muut etappi. Työnsaantimahdollisuus on yksi tekijä jne.
Eija, kyse on liikkeen kuulumisesta kirkkoon, tai miten sen sanoisi viisaammin…? Liike tunnustautuu evlut kirkon alaisuuteen tai piiriin. Että, miks niin kuin tekee niin, jos kerta pitää kirkon opetusta pääsääntöisesti harhaoppina ja kirkon papppeja ja väkeä epäuskoisina/omavanhurskaina?
Olavi Voittonen väläytteli kikrosta eroamista seuraavan linkin takana:
http://www.rauhantervehdys.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00010905
Itse en usko, että kovinkaan iso porukka vl-ihmisiä todellisuudessa eroaisi kirkosta, vaikka Voittosen uhkakuva kävisikin toteen. Vl-porukka on kuitenkin omalla tavallaan hirmuisen kiintynyt kirkkoon.
Minulle lestadiolaisuus on tullut tutuksi vain ja ainoastaan näiden K24 ja muun median uutisten kautta ja voin sanoa, että kuvaukset ovat todella negatiivisia, pariin asiaan keskittyvää ”haukkumista”.
Negaatiot ovat ilmeisesti totta, mutta peräänkuuluttaisin vastapainoksi myös niitä positiivisia puolia, joita uskon kyllä olevan olemassa, koska olettaakseni suurin osa liikkeeseen kuuluvista ihmisistä elää jokapäiväistä arkeaan yhteiskunnan rakentavina jäseninä.
Salme Kaikusalo:
Salme hei, nämä kaikki ”negaatiot” kohdistuvat 99,9%:sesti ko. liikkeen ekslusiiviseen seurakuntaoppiin, omaperäiseen fundamentalistiseen raamatuntulkintaan ja tähän perustuviin opetuksiin ja käytänteisiin, autoritääriseen johtamistapaan sekä tietysti myös ”höpösynteihin” ja perinnäissääntöihin, jotka ovat autuuden ehtoja liikkeessä. Kritiikki ei juuri koskaan kohdistu yksittäisiin uskovaisiin ihmisiin. Tämä kannattaa aina muistaa.
Sitähän minä ihmettelen, että mistä tästä keskustellaan?
Voittonen ” Vanhoillislestadiolaisuus ei ole liikkeenä kirkon jäsen.”
Joka ikinen ry on itsenäinen kirkkoon nähden. Ainoa linkki kirkkoon on vanhoillislestadiolaiset, jotka ovat kirkontyöntekijöitä, jotka ovat vanhoillislestadiolaisia sekä ne jäsenet , jotka kuuluvat kirkkoon. Siis ketä ihmetellään ja mistä? Siis pitäiskö näiden lapsena kysymättä kirkkoon liitettyjen ihmisten hävetä sitä, etteivät he mene mukana kirkon rendissä ? Vai riittäisikö se, että ne joita pidetään heidän johtajinaan häipyisivät huitsin nevadaan tai taipuisivat rendiin.
Miten tästä liikkeestä erotellaan yksilö ja liike? Toisaalta ihmettelen sitäkin, ettei ole tapahtunut todellista välirikkoa. Se selittyy varmaan dialogilla, jota käydään julkisuuden ulkopuolella.
Negaatioiden kelaaminen lienee asianomaisille omien tunteiden tuulettamista, ei sen kummempaa. Monen ulkopuolisen kommentit kuvastavat yleistä katkeruutta herätyskristillisyyttä kohtaan. On niin kiva mollata, kun se tapahtuu hyvän asian verukkeella.
Muistan kun arkkipiispamme otti nämä tietyt epäkohdat virallisesti puheeksi, lisäsi hän, ettei niiden kautta tulisi mustamaalata koko liikettä. En muista sitaattia sanatarkasti, mutta se oli siinä ajatuksena. Täällä k24:ssi nuo tietyt asiat ovat esillä leimaavasti ja vähän samaan tapaan kuin juutalaisten liikemiesten sanottu epärehellisyys 1930-luvun Suomessa.
Miksi eksklusiivisen seurakuntaopin tulee edelleen synnyttää paiseita sellaisessa, joka on jo löytänyt itselleen avaramman taivaan? Entisen tulisi jäädä taakse, ja uuden onnen tulisi viitoittaa tietä eteenpäin ja antaa voimaa niidenkin ihmisten rakastamiseen, jotka ovat väärässä.
Eksklusiivinen seurakuntaoppi herättää paiseita siksi, että sen takia (koska se on perussyy moneen muuhunkin harhaan liikkeessä) monet ihmiset joutuvat kärsimään; vaikkapa synnyttämään henkensä kaupalla lapsia helvetin pelossa.
Ei kaikki vl-liikkeeseen kohdistuva kritiikki ole ilkeilyä. Taustalla on usen myös aito huoli ihmisten jaksamisesta. Tästä vilpittömästä välittämisestä on Vuokko Ilola hyvä esimerkki – vaikka hän samalla toki terapoi omaa menneisyyttään (ja vaikka vl-liikkeen johdolle hän on varmaan pahin piru maan päällä :p).
Olen tästä jorman ja arkkipiispan kanssa täysin samaa mieltä. Aina kun kritisoi jotakin epäkohtaa jossakin, se pitää aina tehdä niin että kritiikin kohde on ilmaistu selkeästi. Mielestäni Mäkinen tekee sen aina esimerkillisellä tavalla.
Minua ekslusiivinen seurakuntaoppi ei kyllä häiritse, mutta monille kirkkoon ja sen opetukseen vahvasti sitoutuneille kristityiille olen havainnut sen olevan isokin ongelma. Toisaalta ymmärrän tämän, koska kirkon piirissä on useitakin herätysliikkeitä, joiden edustajat eivät ujostele kertoa julkisesti kirkon opetuksen olevan harhaoppia. SRK -lestadiolaisuus ei kuulu näihin, koska se ei julista tätä käsitystään sekeästi julki, antaa vain ymmärtää.