Kaikella on rajansa, kirkkohistorian professori Jouko Talosen mukaan myös lestadiolaisuutisoinnilla. Viimeisten vuosien näkyvä, Suomen suurinta herätysliikettä koskeva uutisointi olisi hänen mukaansa voinut olla monipuolisempaa.
Professorin mukaan vaarana on tietyn ihmisryhmän leimaaminen.
– Kielteiset aiheet, kuten pedofilia, ovat korostuneet ja liikkeeseen kriittisesti suhtautuvat tuntuvat saaneen paljon enemmän tilaa eri medioissa kuin myötämielisesti suhtautuvat, Talonen selventää.
– Pitkään jatkuessaan tällainen voi vääristää kuvaa ihmisten mielissä, hän lisää.
Esimerkiksi liikkeen uudet kansainväliset avaukset ovat Talosen mielestä jääneet vähemmälle huomiolle.
Tuohan on ihan totta, mitä Talonen törisee. Mutta miksi tilanne on sellainen kuin on?
Vanhoillislestadiolainen herätysliike ei ole koskaan halunnut paljoa huudella itsestään. Ei hyvässä eikä pahassa. Se on sulkeutunut liike, joka pääsääntöisesti tähtää pitämään omaa laumaa kurissa ja herrojen nuhteessa.
Kun olin itse liikkeessä vielä mukana, usein häpesin taustaani, puhumattakaan siitä, että olisin uskaltanut hehkutella oikein millään asioilla. Yksittäisiä keskusteluja kävin aina silloin tällöin aika avoimesti, mutta ainakaan mihinkään lehtiin en olisi uskaltautunut esiintymään ihan minkään asian kanssa. Varmaan moni vl-ihminen kokee asian samalla tavalla.
Tiedän, että moni mediassa vl-liikettä koskeva ohjelma tai uutinen on jäänyt kokonaan ilman myönteistä puolta asiasta, koska liikkeestä myötämielisesti ajattelevat eivät ole pyydettäessäkään lähteneet ohjelmiin ja haastatteluihin mukaan.
Se, miksi ylipäätään julkisuuteen on noussut esille asioita, johtuu liikkeen kyvyttömyydestä kohdata epäkohtia ja kuunnella uhrien hätähuutoja. Media on auttanut syntyneeseen tilanteeseen sillä tavalla, että joihinkin asioihin liikkeessä on ollut yksinkertaisesti pakko tarttua. Julkisuudenpelossa joihinkin toimintamalleihin on ollut pakko tehdä muutoksia. Tietty jos muutos pohjautuu pelkoon, se ei lähde sydämestä, mutta ainakin se hillitsee ”käsiä”.
Jotta käsitys liikkeestä muuttuu ihmisten mielissä, siihen voi vaikuttaa vain liikkeen ihmiset itse sanomallaan ja toiminnallaan. Jos hätähuutoja kuuluu edelleenkin ja uhreja syntyy, eikä niihin vastata liikkeen sisällä, ne asiat ovat ennenpitkää median pyörityksissä.
Vähän sama asia kuin lasten kasvatuksen kanssa. Jos et itse huolehdi lapsestasi, anna sille rakkautta ja rajoja, niin kohta sen tekee joku muu. Huolehdi siis. Se on tehtäväsi, jos et itse kykene, pyydä apua. Turha sinun on nurista, jos sinun omasta toiminnastasi tai sen puutteesta johtuen lapsellesi ei kuulu hyvää aikuisena. Sitten pitää vaan kestää seuraamukset, hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti. Sitä saa, mitä tilaa. Kasvattajana joudun itsekin näitten asioitten kanssa välillä peilitysten; mistä tämä tilanne lapseni kanssa johtuu, onko kenties itsessäni vikaa. Väliin vikaa löytyy itsestä, väliin jostakin muusta asiasta, mutta joka tapauksessa asiaan pitää aina tarttua.
Välinpitämättömyys epäkohtien ja hätähuutojen edessä on pahinta. Tapahtunut, mikä tapahtunut, sille ei voi enää mitään, mutta jälkihoidolle voi ja paljon voikin. Siihen tarvitaan vain sydäntä.
Nyt olisi vielä mahdollisuus kohdata käsi sydämellä vl-vanhempien uupumus ja siitä juontuva lasten pahoinvointi, ennen kuin homma hyppää silmille median kautta. Tosin kunnollinen asioitten käsittely esimerkiksi hoitokokoustenkin tiimoilta on liikkeessä käymättä, eli jälkipyykkiä riittää.
Jos joku ihminen on pääsääntöisesti hankala, hän ei muutu mukavaksi sillä, ettei häntä pidetä enää hankalana eikä häntä sanota enää hankalaksi, vaan sillä, että hän lakkaa olemasta hankala. Äkkiä tämmöinenkin muutos leviää ympäristön tietoon.
Minusta on hyvä, kun media on kuullut vl-liikkeen uhrien hätähuudot.
Jäädään odottelemaan hyviä uutisia vl-liikkeestä. Yksi hyvä, samalla kertaa vanha ja uusi Uutinen tuli heti tässä mieleeni: yksin uskosta, yksin armosta ja Kristuksen ansion tähden. Tätä Ilosanomaa julistetaan myös vl-liikkeessä.
Linkki Suomenmaahan ja Talosen haastatteluun: http://www.suomenmaa.fi/edoris?tem=sm_lsearchart&search_iddoc=6437410
Hyvät keskustelijat,
Viime viesteissä keskustelu on alkanut saada henkilökohtaisia sävyjä. Piirun verran asiasuuntaan, jos sopii toivoa.
Yst, ylläpito
Kiitos Eija selityksestä!
Selityksesi varmisti minulle, että ymmärsin sittenkin oikein.
Mutta epäilen sinun ymmärtäneen väärin sen, mitä minä tarkoitin sanoa ja mitä ymmärsin myös Hannu Kiurun tarkoittaneen. Hannu käytti sanaa ”paimen”, minkä ymmärsin viittaavan evankeliumin julistajiin, opettajiin, auktoriteetteihin ja myös pappeihin kirkossa/uskonliikkeessä. Vaikka Hänninen ei tietääkseni ole pappi tai teologi, hän on kuitenkin opettaja ja julistaja, koska hän saarnaa seuroissa. Ja SRK:n pääsihteerin ominaisuudessa hän on myös eräs uskonliikkeen keskeisimmistä auktoriteeteista.
Sanoin jo tuolla aiemmin, että minun kannanottoni ja kritiikkini ei kohdistu koskaan peruslestadiolaisiin; aina haluan keskustella ja kertoa mielipiteeni vain liikkeen uskonopeista, niiden oppien opettajista ja auktoriteeteista. taviksilla kun ei ole oppeihin/opettajiin mitään vaikutusta eikä osaa, rahvaan rooli on vain olla niille opeille kuuliainen ja uskoa näitä ”paimeniaan” silmät kiinni ja suu auki.
Kiitos ylläpidolle aiheellisista nuhteista! Otetaan ne nöyrinä vastaan ja opiksi myös.
Jussi tässä se minun maailman kuvan ero tulee. En oikein usko auktoriteetteihin, jotka pyrkivät ottamaan auktoriteetin Ei millään pahalla. Tosin jotain voi kunnioittaa niin, että hänellä on sen takia auktoriteetti. Mutta toki suon jonkin muun paimenen sitä kaipaavalle.
Päätin sitten itse palata tuohon ekassa repliikissäni peräänkuuluttamaani synninpäästöasiaan. Kirjoitin tällaisen pohdiskelun:
https://www.kotimaa.fi/blogit/piispallisen-synninpaeaestoen-paetemaettoemaeksi-julistaminen-jumalanpilkkaako
>>>monille kirkkoon ja sen opetukseen vahvasti sitoutuneille kristityiille olen havainnut sen olevan isokin ongelma>>>
Minä en tässä pilko enkä vihjaa yhtään mitään.
Asia ei muutu miksikään, vaikka panisin lyhennelmän sijasta
bloghistorian kaikki Tynkkysen tekstit kommenttini johdannoksi.
Seurakuntaoppi tai Oulussa esitetyt mielipiteet e i v ä t havaintojen mukaan hetkauta kirkkokansaa, kyllä sen tekevät ihan muut liberaalimmalta suunnalta tulevat asiat.
Ei tänne kannata kirjoitella, jos teksti ei kestä kommentointia.
En tunne Saarelan mainitsemia henkilökohtasuuksia.
Oman tekstini kirjoittajana oivallan varmasti parhaiten, milloin Saarela on ne ymmärtänyt. En usko, että sekään on mahdotonta.
Lähes kaikki kirkkoa ja uskonnollisia liikkeitä koskeva julkisuuskynnyksen ylittävä uutisointi on kielteistä. Se nyt vaan on ajan tapa ja kohdistuu milloin keneenkin. Hyvistä uutisista ei ole uutisiksi.
Tai sitten se on tarkoitushakuista retoriikkaa ja vastapuolen demonisoimista, jossa asioiden totuudenmukaisen kuvauksen suhteen ollaan äärimmäisen säästeliäitä. Tästä hyvänä esimerkkinä on tämän aamun HS:ssa (Hs 9.7.2013)tutkimusprofessori(!) Heikki Hiilamon propagandistinen artikkeli, jossa paitsi vääristellään ”vastapuolen” näkemyksiä, myös muutamalla lauseella hypätään SLS:n kesäkuun 2013 vuosikokouksen tapahtumista Hitleriin ja Mein Kampfiin.
Noh minä lisään tähän listaan provosoinnin. Oikeastaan ärsyynnyn ihmiseen, joka ottaa iskujensa tueksi orjuuden tai vammaisuuden. Ärsyynnyn häneen niin paljon, että en viitsi selittää sitä järjestelmää, joka esimerkiksi Vanhan Testamentin aikaan oli. Annan hänen jäädä sotkuihinsa, jossa hän on saanut sotkettua amerikkalaisten ihmisryöstöt orjuuteen. En kerro hänelle, että Vanhan Testamentin mukaan tämä ihmisen ryöstävä olisi saanut kuoleman tuomion. En kerro hänelle, että siellä asiat oli tarkkaan lailla säädelty .