Kaikella on rajansa, kirkkohistorian professori Jouko Talosen mukaan myös lestadiolaisuutisoinnilla. Viimeisten vuosien näkyvä, Suomen suurinta herätysliikettä koskeva uutisointi olisi hänen mukaansa voinut olla monipuolisempaa.
Professorin mukaan vaarana on tietyn ihmisryhmän leimaaminen.
– Kielteiset aiheet, kuten pedofilia, ovat korostuneet ja liikkeeseen kriittisesti suhtautuvat tuntuvat saaneen paljon enemmän tilaa eri medioissa kuin myötämielisesti suhtautuvat, Talonen selventää.
– Pitkään jatkuessaan tällainen voi vääristää kuvaa ihmisten mielissä, hän lisää.
Esimerkiksi liikkeen uudet kansainväliset avaukset ovat Talosen mielestä jääneet vähemmälle huomiolle.
Tuohan on ihan totta, mitä Talonen törisee. Mutta miksi tilanne on sellainen kuin on?
Vanhoillislestadiolainen herätysliike ei ole koskaan halunnut paljoa huudella itsestään. Ei hyvässä eikä pahassa. Se on sulkeutunut liike, joka pääsääntöisesti tähtää pitämään omaa laumaa kurissa ja herrojen nuhteessa.
Kun olin itse liikkeessä vielä mukana, usein häpesin taustaani, puhumattakaan siitä, että olisin uskaltanut hehkutella oikein millään asioilla. Yksittäisiä keskusteluja kävin aina silloin tällöin aika avoimesti, mutta ainakaan mihinkään lehtiin en olisi uskaltautunut esiintymään ihan minkään asian kanssa. Varmaan moni vl-ihminen kokee asian samalla tavalla.
Tiedän, että moni mediassa vl-liikettä koskeva ohjelma tai uutinen on jäänyt kokonaan ilman myönteistä puolta asiasta, koska liikkeestä myötämielisesti ajattelevat eivät ole pyydettäessäkään lähteneet ohjelmiin ja haastatteluihin mukaan.
Se, miksi ylipäätään julkisuuteen on noussut esille asioita, johtuu liikkeen kyvyttömyydestä kohdata epäkohtia ja kuunnella uhrien hätähuutoja. Media on auttanut syntyneeseen tilanteeseen sillä tavalla, että joihinkin asioihin liikkeessä on ollut yksinkertaisesti pakko tarttua. Julkisuudenpelossa joihinkin toimintamalleihin on ollut pakko tehdä muutoksia. Tietty jos muutos pohjautuu pelkoon, se ei lähde sydämestä, mutta ainakin se hillitsee ”käsiä”.
Jotta käsitys liikkeestä muuttuu ihmisten mielissä, siihen voi vaikuttaa vain liikkeen ihmiset itse sanomallaan ja toiminnallaan. Jos hätähuutoja kuuluu edelleenkin ja uhreja syntyy, eikä niihin vastata liikkeen sisällä, ne asiat ovat ennenpitkää median pyörityksissä.
Vähän sama asia kuin lasten kasvatuksen kanssa. Jos et itse huolehdi lapsestasi, anna sille rakkautta ja rajoja, niin kohta sen tekee joku muu. Huolehdi siis. Se on tehtäväsi, jos et itse kykene, pyydä apua. Turha sinun on nurista, jos sinun omasta toiminnastasi tai sen puutteesta johtuen lapsellesi ei kuulu hyvää aikuisena. Sitten pitää vaan kestää seuraamukset, hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti. Sitä saa, mitä tilaa. Kasvattajana joudun itsekin näitten asioitten kanssa välillä peilitysten; mistä tämä tilanne lapseni kanssa johtuu, onko kenties itsessäni vikaa. Väliin vikaa löytyy itsestä, väliin jostakin muusta asiasta, mutta joka tapauksessa asiaan pitää aina tarttua.
Välinpitämättömyys epäkohtien ja hätähuutojen edessä on pahinta. Tapahtunut, mikä tapahtunut, sille ei voi enää mitään, mutta jälkihoidolle voi ja paljon voikin. Siihen tarvitaan vain sydäntä.
Nyt olisi vielä mahdollisuus kohdata käsi sydämellä vl-vanhempien uupumus ja siitä juontuva lasten pahoinvointi, ennen kuin homma hyppää silmille median kautta. Tosin kunnollinen asioitten käsittely esimerkiksi hoitokokoustenkin tiimoilta on liikkeessä käymättä, eli jälkipyykkiä riittää.
Jos joku ihminen on pääsääntöisesti hankala, hän ei muutu mukavaksi sillä, ettei häntä pidetä enää hankalana eikä häntä sanota enää hankalaksi, vaan sillä, että hän lakkaa olemasta hankala. Äkkiä tämmöinenkin muutos leviää ympäristön tietoon.
Minusta on hyvä, kun media on kuullut vl-liikkeen uhrien hätähuudot.
Jäädään odottelemaan hyviä uutisia vl-liikkeestä. Yksi hyvä, samalla kertaa vanha ja uusi Uutinen tuli heti tässä mieleeni: yksin uskosta, yksin armosta ja Kristuksen ansion tähden. Tätä Ilosanomaa julistetaan myös vl-liikkeessä.
Linkki Suomenmaahan ja Talosen haastatteluun: http://www.suomenmaa.fi/edoris?tem=sm_lsearchart&search_iddoc=6437410
Olipas heikko se Hiilamon artikkeli. Ei voida todellakaan sanoa, että valo koittaisi meille KELAn tutkimusosastolta.
Kakkkurilla on armolahja koota hallitusti yhteen hajalleen lentäneet mielipiteiden sirpaleet. Sanon tämän, vaikka olinkin kerran suutuksissani v. 2007 suuresta huolimattomuudesta erään lauseen arvostelussa:
”Vaikka hänen ansionsa kasvitieteilijänä tunnetaankin, on hänen tiedemiehen uransa jäänyt vähemmälle huomiolle”…
Tuossa ei ole ainuttakaan kotiin päin vetävää ylisanaa!
Botanistin maine on toki ollut tunnettu, mutta Laestadiuksen ansioita suurena polyhistorina ei Suomessa niin vain tunnettu, muuten kuin haravalukuisen tutkijaporukan keskuudessa. Eivt kaikki heistäkään sitä vielä tiedä – esim. ilmastomuutosten havaitsijana ja ymmärtäjänä…tms…
Jorma Ojala, voisitko ensimmäisen kerran perustella minuun kohdistamasi syytökset? Olisihan se historiallista näillä palstoilla. Mikä minulta jäi ymmärtämättä ja millä sen perustelet?
Tokihan kirjoitustesi pilviä hipova älyllinen ylivertaisuus on näin yksinkertaiselle lähes mahdoton ymmärtää, mutta valon toivossa tässä eletään. :p
Lähetystyöstä. Togon vl-uskovaisilla on korvakorut sallittu Moniavioisuuden kanssa on ollut jotain häikkää; veljet ovat kehottaneet olemaan vain yhden vaimon kanssa ”silleesti” ja pitämään muista huolta vain taloudellisesti. Tieto on vähän sellaista suusta-suuhun kuulopuhetta, yritän saada enempi faktatietoa asiasta.
Kyllähän sinä jorma tiedät, että jos siteraat toisten tekstejä, on fiksua ilmoittaa keneltä se on lainattu. Ja fiksua on myös siteerata vähintään kokonaisia lauseita, ei vain pellkiä sivulauseita, niinkuin sinä teet. Sen verran fiksuutta ja nettiketin hallintaa olisin sinulta odottanut.
Ihan hakemalla haettua!
Olen kommentoinut tekstiä, eikä lainaukseni muuttanut
kirjoittajan ajatusta. Se on edelleen sitä mitä se on.
Jorma Ojala: ”Ei tänne kannata kirjoitella, jos teksti ei kestä kommentointia.”
Sopisikohan tuo toteamus jollekin muullekin?
Olen puuttunut riitelyysi, henkilökohtaisuuksiisi ja tapaasi nähdä teksteissäni sellaista mitä niissä ei lue.
Eräältä blogilta sinut on tästä syystä ohjattu ulos.
Mitäs jos nämä kolme lapsukaista menisivät itseensä ja miettisivät miten voisivat kanssa keskustelijoiden elämän tehdä hiukan helpommaksi. Minusta tuntuu, että tämä on toistoa ja olen nähnyt tämän ennenkin. Samaten toivoisin tekevän näiden riitelyn suosittelijoiden.
Vuoko tuo oli mielenkiintoista. Toivon saavani lukea lisää.
Itselläni on vaikeus keskustella joidenkin kommentoijien kanssa ymmärrettävästi ja olen ratkaissut sen sillä, että en ala ollenkaan keskustelemaan sellaisten kanssa. Jos ei kerta suju, niin ei suju ja silloin kannattaa välttää kanssakäymistä. Siksi harvoin kommentoin esim. Jorman kanssa, harvoin edes ymmärrän hänen pointtejaan. Syytä molemminpuoliseen kommunikointivaikeuteen en tiedä, mutta se on olemassa ja siksi joudun tomimaan näin. Kuitenkaan mulla ei ole mitään häntä vastaan. Lisäksi olen huomannut monella muulla olevan saman vaikeuden hänen kanssaan. Tämä on harmi, koska usein just mun blogikeskustelut menee tästä syystä tosi ikäviksi silloin kun Jorma on mukana keskustelemassa. Olisi kiva saada joku tolkku tähän hommaan ja ihan sillai, että kaikki halukkaat voisivat osallistua keskusteluun, tietty myös Jorma.
Köhöh. Nyt mitä olen kuullut vl-lähetystyöstä eri maihin, niin kuulostaa äkikseltään siltä, ettei siitä ole ehken nostattamaan Talosen toivomaa positiivista käsitystä vl-liikettä kohtaan. Kyselen vielä.