Kaikella on rajansa, kirkkohistorian professori Jouko Talosen mukaan myös lestadiolaisuutisoinnilla. Viimeisten vuosien näkyvä, Suomen suurinta herätysliikettä koskeva uutisointi olisi hänen mukaansa voinut olla monipuolisempaa.
Professorin mukaan vaarana on tietyn ihmisryhmän leimaaminen.
– Kielteiset aiheet, kuten pedofilia, ovat korostuneet ja liikkeeseen kriittisesti suhtautuvat tuntuvat saaneen paljon enemmän tilaa eri medioissa kuin myötämielisesti suhtautuvat, Talonen selventää.
– Pitkään jatkuessaan tällainen voi vääristää kuvaa ihmisten mielissä, hän lisää.
Esimerkiksi liikkeen uudet kansainväliset avaukset ovat Talosen mielestä jääneet vähemmälle huomiolle.
Tuohan on ihan totta, mitä Talonen törisee. Mutta miksi tilanne on sellainen kuin on?
Vanhoillislestadiolainen herätysliike ei ole koskaan halunnut paljoa huudella itsestään. Ei hyvässä eikä pahassa. Se on sulkeutunut liike, joka pääsääntöisesti tähtää pitämään omaa laumaa kurissa ja herrojen nuhteessa.
Kun olin itse liikkeessä vielä mukana, usein häpesin taustaani, puhumattakaan siitä, että olisin uskaltanut hehkutella oikein millään asioilla. Yksittäisiä keskusteluja kävin aina silloin tällöin aika avoimesti, mutta ainakaan mihinkään lehtiin en olisi uskaltautunut esiintymään ihan minkään asian kanssa. Varmaan moni vl-ihminen kokee asian samalla tavalla.
Tiedän, että moni mediassa vl-liikettä koskeva ohjelma tai uutinen on jäänyt kokonaan ilman myönteistä puolta asiasta, koska liikkeestä myötämielisesti ajattelevat eivät ole pyydettäessäkään lähteneet ohjelmiin ja haastatteluihin mukaan.
Se, miksi ylipäätään julkisuuteen on noussut esille asioita, johtuu liikkeen kyvyttömyydestä kohdata epäkohtia ja kuunnella uhrien hätähuutoja. Media on auttanut syntyneeseen tilanteeseen sillä tavalla, että joihinkin asioihin liikkeessä on ollut yksinkertaisesti pakko tarttua. Julkisuudenpelossa joihinkin toimintamalleihin on ollut pakko tehdä muutoksia. Tietty jos muutos pohjautuu pelkoon, se ei lähde sydämestä, mutta ainakin se hillitsee ”käsiä”.
Jotta käsitys liikkeestä muuttuu ihmisten mielissä, siihen voi vaikuttaa vain liikkeen ihmiset itse sanomallaan ja toiminnallaan. Jos hätähuutoja kuuluu edelleenkin ja uhreja syntyy, eikä niihin vastata liikkeen sisällä, ne asiat ovat ennenpitkää median pyörityksissä.
Vähän sama asia kuin lasten kasvatuksen kanssa. Jos et itse huolehdi lapsestasi, anna sille rakkautta ja rajoja, niin kohta sen tekee joku muu. Huolehdi siis. Se on tehtäväsi, jos et itse kykene, pyydä apua. Turha sinun on nurista, jos sinun omasta toiminnastasi tai sen puutteesta johtuen lapsellesi ei kuulu hyvää aikuisena. Sitten pitää vaan kestää seuraamukset, hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti. Sitä saa, mitä tilaa. Kasvattajana joudun itsekin näitten asioitten kanssa välillä peilitysten; mistä tämä tilanne lapseni kanssa johtuu, onko kenties itsessäni vikaa. Väliin vikaa löytyy itsestä, väliin jostakin muusta asiasta, mutta joka tapauksessa asiaan pitää aina tarttua.
Välinpitämättömyys epäkohtien ja hätähuutojen edessä on pahinta. Tapahtunut, mikä tapahtunut, sille ei voi enää mitään, mutta jälkihoidolle voi ja paljon voikin. Siihen tarvitaan vain sydäntä.
Nyt olisi vielä mahdollisuus kohdata käsi sydämellä vl-vanhempien uupumus ja siitä juontuva lasten pahoinvointi, ennen kuin homma hyppää silmille median kautta. Tosin kunnollinen asioitten käsittely esimerkiksi hoitokokoustenkin tiimoilta on liikkeessä käymättä, eli jälkipyykkiä riittää.
Jos joku ihminen on pääsääntöisesti hankala, hän ei muutu mukavaksi sillä, ettei häntä pidetä enää hankalana eikä häntä sanota enää hankalaksi, vaan sillä, että hän lakkaa olemasta hankala. Äkkiä tämmöinenkin muutos leviää ympäristön tietoon.
Minusta on hyvä, kun media on kuullut vl-liikkeen uhrien hätähuudot.
Jäädään odottelemaan hyviä uutisia vl-liikkeestä. Yksi hyvä, samalla kertaa vanha ja uusi Uutinen tuli heti tässä mieleeni: yksin uskosta, yksin armosta ja Kristuksen ansion tähden. Tätä Ilosanomaa julistetaan myös vl-liikkeessä.
Linkki Suomenmaahan ja Talosen haastatteluun: http://www.suomenmaa.fi/edoris?tem=sm_lsearchart&search_iddoc=6437410
Kuule Vuokko, sallin nuo henkilökohtaisuudet, jos se sinun mielestäsi
lisää kaipaamasi keskustelun laatua ja rauhaa. Olen ymmärtänyt, ettei sellainen ole etiketin mukaista, mutta mitäs sitten siitä….
Jorma sinulla on minusta ollut ihan hyviä juttuja, kun olet tuonut esiin joitain tietoja menneisyydestä. Sillä alueella sinulla voisi olla annettavaa.
”Olen puuttunut riitelyysi, henkilökohtaisuuksiisi ja tapaasi nähdä teksteissäni sellaista mitä niissä ei lue.
Eräältä blogilta sinut on tästä syystä ohjattu ulos.”
Voi Jorma, pitääkö tätä soppaa pyörittää ikuisesti? Sinä väitit perustelleesi aina syytöksesi minua kohtaan, kun minä taas sanoin ettet ole tehnyt sitä kertaakaan, et edes yhtä ainutta kertaa. Sitten todistin Juha Lehtisen palstalta esimerkin ottaen, kuinka et suostunut syytöksiäsi sanallakaan perustelemaan (kuten et suostu nytkään). Jäit niin sanotusti housut kintuissa kiinni – sanonko mistä? Eduskunnassa käytettäisiin ilmaisua muunnellun totuuden puhuminen. Halusitko tosiaan, että tämän kertaan täällä?
Minulle sopisi, Jorma hyvä, vallan mainiosti, että tyytyisimme vain kommentoimaan tekstejä ja jättäisimme nämä henkilökohtaiset pottuilut ja syytökset pois. Ei meidän tarvitse olla ylimpiä ystäviä, mutta sen puutetta ei tarvinne koko maailmalle julistaa.
>>>>eikä lainaukseni muuttanut kirjoittajan ajatusta <<<<
Oletko ihan varma tästä? Sinäkö päätät siitä, mikä oli kirjoittajan ajatus?
Sorry, että käytin jorman menetelmää. Lupaan että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Eija Moilanen:
Olen samaa mieltä. On arvostettavaa, että jaksaa perehtyä historiaan ja hankkia paljon tietoa. Mutta mielestäni on arvostettavampaa, että osaa käyttää tätä tietoa itsensä ja toisten hyödyksi rakentavalla tavalla. Mutta ehkä ja toivottavasti vielä joskus saamme nähdä tämänkin. Tietomäärän analysointi ja prosessointii lienee vielä vaiheessa.
Saanen kai lyhyesti kommentoida saapunutta viestiä, kun joku rehellisyys pitäisi kai täälläkin vallita?
(Alkuperäinen)
Minua ekslusiivinen seurakuntaoppi ei kyllä häiritse, mutta monille kirkkoon ja sen opetukseen vahvasti sitoutuneille kristityiille olen havainnut sen olevan isokin ongelma.
Lainaus siitä
>>>monille kirkkoon ja sen opetukseen vahvasti sitoutuneille kristityiille olen havainnut sen olevan isokin ongelma>>>
Jos kirjoittajalla ajatus on ollut, tulee se esiin tekemästäni lainauksesta.
Päälauseen pois jättäminen ei muuta lainatun sivulauseen sisältöä millään tavalla. Olen puhunut seurakuntaopin herättämistä tunteista kirkon kristityille, kuten sivulause ilmaisee.
>>Tietomäärän analysointi ja prosessointii lienee vielä vaiheessa<<<
Olen useamman kuin yhden kerran toivonut Jussi Tynkkysen osallistuvan asiakeskusteluun lestadiolaisuudesta ja sen opista, mutta henkilöni koskettelun sijasta sellaista ei ole syntynyt. Tietomäärän analysointi ja prosessointi lienee vielä vaiheessa.
Olen keskustellut runsaasti ei-veeällien kanssa lestadiolaisuudesta ihan asiatasolla. Se ei jostain syystä onnistu näiden ex-veeällien kanssa. Tunteet ovat mukana. On paljon lukijoita, jotka ovat jättäneet ahdistavaksi tai opiltaan valheelliseksi kokemansa yhteisön monien sosiaalisten siteiden samalla katketessa. Olen itse käynyt läpi raskaan vapauttavan prosessin.
Vaikka se ei minkään arvoista tällä blogilla olekaan, sanon edelleen: On turhaa katsoa niin paljon taakse. Eikö siellä perheväen joukossa Bibliasta aikoinaan luettu:
Minä unhoitan ne kuin takaperin ovat….
Jorma, höpö höpö.
Jos lainatusta pätkästä puuttuu objekti, tässä po. tapauksessa ”ekslusiivinen seurakuntaoppi”, lainaus on asiaton ja se on tehty aivan jossain muussa kuin kommentointimielessä. Epäilen motiiviksi tunneperäistä ilkeilynhalua ja pahantahtoisuutta.
Vai, että ihan sillä tavalla!
Jorma:
”Olen keskustellut runsaasti ei-veeällien kanssa lestadiolaisuudesta ihan asiatasolla. Se ei jostain syystä onnistu näiden ex-veeällien kanssa.”
Taidat tarkoittaa minua, koska ei tässä keskustelussa muita ex-veeälliä ole. Minulla taas yleensä sujuu ihan hyvin keskustelu vl-liikkeen asioista ei-veeällien kanssa, mutta sinun kanssa ei. Syyksi epäilen sitä edelleenkin, etten yleensä ymmärrä, mitä sanomisillasi tarkoitat. Ts. en syytä sinua, vaan itseäni ja omaa kehnoa lukutaitoani. Tiedä sitten onko muilla sinun kanssasi kahnailijoilla sama ongelma.
Ja koska kommenttisi menevät pääsääntöisesti yli hilseeni niin että pölinä käy, ei minun kannata mitään silloin vastatakkaan. Eli hymyillään kun tavataan, mutta keskustella ei kannata. Sama kuin yrittäisi keskustelua itselle täysin vieraalla kielellä.
Jorma@
Anteeksi ärsyyntymiseni! Ehkä osa siitä mennee flunssan piikkiin, jota parhaillaan poden. Aivastelun, yskimisen ja niistämisen välissä kun kirjoittaminen ei ole kovin inspiroivaa ja osa pärskeistä tahtoo mennä myös eetteriin.
Mutta itse asiasta. Sinä et ehkä täysin ymmärrä SRK -lestadiolisuuden olemusta tai et tiedä kovin paljon SRK -lestadiolaisesta seurakuntaopista ja siihen liittyvistä käytänteistä. Lestadiolaisuuden historiasta ja sen tuntemisesta kun ei tässä suhteessa ole juurikaan apua. Jos me joskus (toivottavasti) saamme lukeaksemme akateemisen puolueettoman tutkimuksen vanhoillislestadiolaisuuden muuttumisesta SRK -lestadiolaisuudeksi, ehkäpä sitten on jokin asiallinen pohja, josta ponnistaa asialliseen keskusteluun. Linjakummun tutkimus raapaisi vähän pintaa ja käsitteli enimmäkseen vain opillisten muutosten vaikutuksia liikkeessä. Vuokko ja minä, me olemme eläneet ja kokeneet sen omakohtaisesti. Minä lyhyen aikaa, mutta Vuokko kymmeniä vuosia.