Mirjam oli köyhä tyttö, joka odotti lasta. Tytön köyhyys minua kiinnostaa. Maailman rikkaimmatkaan eivät ole niin rikkaita, etteivätkö he vielä voisi olla jotain vailla.
Sikäli tämä kulunut vuosi oli erikoinen, että sain itselleni pari uutta sankaria. Yhden nimi on Sixto Rodriguez. 1970 hän onnistui tekemään folkrockalbumin Cold Facts. Sitä seurasi toinen albumi Coming from Reality. Rodriguez ei menestynyt kotimaassaan. Mutta vuosikymmeniä myöhemmin selvisi, että hän oli Etelä-Afrikassa todella suuri rocktähti – jota luultiin kuolleeksi. Tähteyttä hän maistoi kyllä jo 1970-luvun lopulla Australiassa, jossa hän julkaisi konserttialbuminkin. Rokkitähteys ei vain tehnyt hänen laulujaan sen paremmiksi kuin mitä ne olivat friikkien levyhyllyissä täysin unohtuneina.
Rodriguez ei tähän päivään mennessä ole piitannut mammonasta. Ihmisellä on kaikki, jos hänellä on ruokaa ja katto pään päällä, hän sanoo. Mestarilliseksi lyyrikoksi osoittautunut suuri tuntemattomuus on elättänyt itsensä hanttihommilla. Nyt hän on sokeutumassa.
Se rikkaudesta. Kun Rodriguez nyt on saanut maistaa mammonaa, hän on antanut kaikki miljoonansa pois. Hänellä ei ole edes kännykkää.
Ennen kuin meditoin Mirjamia, muutama valittu sana Jumalasta. Joulukuussa luin hieman Mestari Eckhartin oppilasta Johannes Tauleria. Hän opetti vanhaan kristilliseen tapaan, että Jeesus syntyy kolmesti: ensin ikuisuudessa, sitten tallissa, sitten sydämessä. Tärkein näistä on kolmas syntymä. Tauler puhui paljon siitä, miten ihmisestä tulee Jeesuksen äiti. Ensin meidän vain pitää tulla neitsyiksi. Tätä on neitseelliseksi tuleminen: Ensin pitää kaataa kuppi tyhjäksi, jotta se voidaan täyttää.
Kuuluisassa joulusaarnassaan Tauler selittää kupin tyhjentämistä jumalallisissa yhteyksissä seuraavanlaisesti: ”Omassa persoonallisessa ominaisuudessaan Isä kääntyy jumalallisella ymmärryksellään takaisin itseensä, näkee itsensä läpi ja tajuaa kirkkaasti oman iankaikkisen olemisensa olennaisen syvyyden. Juuri tajuamalla oman itsensä hän lausuu itsensä täysin julki; tämä sana on hänen Poikansa, ja tämä hänen itsensä tiedostaminen on hänen Poikansa syntymä iankaikkisuudessa.”
Miellän tämän aina yksinkertaisesti askeleena lähtöruudun ulkopuolelle ja takaisin. Modernissa teologiassa P. Tillich opetti aivan… suorastaan sanasta sanaan samalla tavalla. Asian ydin on niinkin yksinkertainen kuin että matkailu avartaa.
Don’t get me wrong. Mutta ihmisenkin on monella tapaa tajuttava itsensä. Ihmisen on mentävä itseensä, tultava itsestään ulos ja saatava siten etäisyyttä, sitä kautta on tultava tietoiseksi itsestä totena, aitona. Mirjam on esikuva, hän on kaikkien jumalansynnyttäjien äiti.
Tauler sanoo: ”Sellaisella ihmisellä, joka haluaa tulla sielussaan tämän jumalallisen syntymän hengelliseksi äidiksi, pitää olla sama ominaisuus kuin taivaallisella Isällä hänen kääntyessään itseensä ja lähtiessään itsestään: ihmisen on kokonaan käännyttävä itseensä ja siten lähdettävä itsestään.”
Mirjam eli kreikaksi Mariam oli köyhä tyttö nimenomaan siinä, että hän on sielultaan paljas, hän ei omistanut mitään. Hänestä Tauler lausuu:
”Hän oli neitsyt, täysin siveä ja puhdas, ja hän oli täysin vetäytyneenä ja erillään kaikista asioista, ja niin enkeli löysi hänet. Juuri sellainen täytyy olla sen, joka tuo sieluunsa Jumalan. Sen sielun täytyy olla siveä ja puhdas. Jos se on harhautunut puhtaudesta, sen täytyy palata ja tulla jälleen puhtaaksi. Nimittäin neitsyyden merkitys tässä opetuksessa on olla ulkoisesti hedelmätön ja sisäisesti sangen hedelmällinen.”
Pohtiessani tätä ääneen muuan ihminen vastusti koko hommaa ankarasti. Kuulostaahan siltä, että Mirjam eli Mariam eli latinaksi Maria oli henkisesti pitkälle edistynyt uskonsankari, joka omalla meditaatiollaan pystyi kohoamaan aina nextille levelille. Oliko Marian asema hänen oma meriittinsä, saavutus, jonka pystyi laittamaan CV:hen?
Tämä muuan ihminen, jyrkkä Taulerin vastustaja ainakin alkuun, totesi, että ”Jumalan valinnathan ovat aivan randomeita”. Niille ei kirjoituksissa ole koskaan selitystä. Ne ovat mielivaltaisia.
Oma ansio tai mielivalta. Tämä voi herättää tunteita. Ihmisiä harmittaa, jos virkaan otetaan mielivaltaisesti joku täysin epäpätevä kullervo, jota muiden pitää kouluttaa ja paimentaa. Raamatullisissa valinnoissa hommaan kuitenkin tavallisesti otetaan joku aivan mahdoton tapaus.
Tämä maailma on täynnä kilpailua. Niin kuin Bob Marley -vainaa lauloi, ”you got the horse race, you got the dog race, you got the human-race, but this is a rat race ”. Aina pitää olla muita pätevämpi ja parempi. Aina joku pitää lyödä lyttyyn, että oma elämä tuntuisi arvokkaalta. Pitää haalia kunnioitusta ja arvostusta, titteleitä ja meriittejä. Pitää kukkoilla ja jeesustella. Tullaan neuvomaan ja ojentamaan. Ronkitaan epäonnistumisia ja huomautellaan virheistä.
Kuluneena syksynä huomasin internetissä levinneen videon. Siinä joku laulaja oli tekemässä jeesusgospelistaan musiikkivideota. Äkkiarvaamatta amerikkalaisen ylistysrokkarin kuvaukset menivät sekaisin, kun pusikosta pelmahti paikalle koditon jamaikalainen. Hän alkoi laulaa mukana. Kuvausryhmä kyllä taltioi onneksi tilanteen. Jammu vain täysin tyhjästä ilmaantui paikalle haisevana, ja yhtäkkisesti hän, täysin nobody, täysin arvoton luuseri, tuli ja lauloi mukana. Ei sen niin pitänyt mennä, mutta koditon mies puhalsi sielun ja grooven gospelbroilerin ylistyskappaleeseen.
Kodittomalla jamaikalaisella tuossa musiikkivideotilanteessa on jotain yhteistä Marian kanssa. Molemmat rikkovat standardit. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi. Ne, joilla on jotakin merkittävää sanottavaa tässä maailmassa, tulevat aina jostain reunalta.
Se merkitsee, että totunnainen maailmanjärjestys horjahtaa. Mitä, jos raitiovaunussa ainoa viisaita puhuva onkin joku yhteisön silmissä merkityksetön juoppo? Raamatullisessa kuvastossa ei ole ennalta arvattavuutta. Siinä tärkeimmät viestintuojat ovatkin muita kuin ne, jotka nauttivat arvostuksesta, suosiosta ja menestyksestä.
Tauler puhui paljossa niin kuin Eckhart. Molempien saarnoissa on yksi häkellyttävä piirre. Molemmat puhuivat tavalliselle kansalle kauhean monimutkaisia juttuja. Kumpikaan ei ikinä viittaa puheissaan ihmisten kärsimykseen. He eivät aloita saarnojaan niin kuin nykyajan hartaudenpitäjät, jotka aluksi lukevat mentaalisia säätiedotuksia, kuinka syksy masentaa ja kuinka sitten armon aurinko paistaa.
Oletan, että kuulijakunta oli ihan yhtä kurjaa väkeä kuin Maria tai koditon jamaikalainen amerikkalaisen ylistyspopparin videolla. Bluesissa on paljon käsitteitä, yksi on rock bottom. Sanotaan, että vierivä kivi ei sammaloidu. Se on ironiaa. Bluesissa vierivä kivi on ihminen, joka putoaa kaikilta asteikoilta suoraan montun pohjalle niin kuin kivi. Se on rock bottom. Rock bottom on alennustila, josta ei voi enää vajota syvemmälle. Alatien lukija voi hyvin mielin ajatella, että juuri näiden seikkojen takia pitää syntyä alhaiseen paikkaan, seimeen.
Moni aina ihmettelee, miksi karibialainen musiikki on niin iloista. Suomalaiseen surusieluun iskee niin ihanasti Yö-yhtyeen melankolia. Täällä kurjuutta ei ole nähtykään. Sitten kun ihminen on oikeasti kurjassa tilassa, hän ei enää halua kuulla masentavaa uikutusta. Silloin kun ollaan rock bottom, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lisätä rytmikkyyttä ja tehostaa duuria. Bluesissa on juuri se ristiriita, että asteikko on mollissa, mutta soinnut duurissa. Jamaikalla taas liu’utaan duuri- ja mollisointujen välissä. Ilo ja kaihomieli kuuluvat siinä yhteen. Tarkoitus on kohottaa.
Mystikot aina puhuvat siitä, miten sielun ei pidä kiinnittyä mihinkään ajalliseen. Porvarilliset pietistit käsittivät sen niin, että mistään ei saa nauttia. Ei saa nauraa eikä iloita. Mutta ihmisillä, joille Tauler puhui, ei ollut ajallisia nautintoja. Heidän kaikki ajalliset asiansa tarkoittivat ruttoa ja kuolemaa. Älä tuijota niitä, katso ylös, katso valoon. Älä kiinnity murheeseen.
Hyvä kirjoitus ja mietityttävä eli yhtä kuin ajatteluttava, taas. Eikä nimi ketään pahenna tai ylennä. Kiitos.
Luin, että kun kirjailija Hotakaista irrotettiin sardiinipurkiksi muuttuneesta autosta, pelastushenkilökunta sanoi hänelle: ”Älä katso itseäsi. Katso taivasta.” Siinäkin taisi olla aika konkreettinen rock bottom.
Lause taisi sitten päätyä uusimpaan kirjaankin. Hyvä neuvo, niin siinä konkreettisessa tilanteessa kuin yleisemminkin.
Montako ihmistä susi on tappanut? Montako vaikkapa rattijuopot?
Susi ei ole tappanut Suomessa yhtään ihmistä 1800-luvun jälkeen. Anoppini Halikossa tunsi paikallisen naisen, jota susi raateli lapsena vuonna 1880. ”Vaskion Kierlan kylältä löytyvässä Susi-Iitan (Ida Emilia Laakso) muistomerkissä on kuvattuna tapahtuma, jossa Ida-niminen koulutyttö nipin napin pelastui suden suusta. Susi retuutteli 9-vuotiasta Ida Elina Laaksoa lokakuun 22. päivänä vuonna 1880. Viime tipassa tytön pelasti naapuritalon renki, joka karjahtelullaan hätyytti pedon pois. Suden hampaista selvinnyt Laakso eli Halikossa vuoteen 1960. Vuonna 1955 tehdyssä nauhoitteessa hän kertoo itse tapahtumasta. Muistomerkki on paljastettu vuonna 1997.”
Isäni taas on kertonut kuulemastaan kansantarinasta (Orivedeltä?). ”Sotilas kulki talvella jäitse järven yli kun sudet alkoivat hätyyttää miestä. Hän surmasi yhden susista miekallaan ja kertoi siitä talossa, jossa asioi. Mies oli palaamassa hämärissä samaa tietä takaisin, josta talon väki häntä varoitti. Mies uhosi – sahdin tai viinaryypyn tuomalla varmuudella – ”Missä miekka kapsaa, siinä suden hännät napsaa.” Sotilas löytyi myöhemmin raadeltuna jäältä. Miekka oli juuttunut tuppeen. Selityksenä oli, ettei hän ollut puhdistanut veristä miekkaa aiemmin surmaamansa suden jäljiltä ja miekka oli jäätynyt kiinni.” Tapaus, jos on todenperäinen, on ehkä ruotujakoisen sotaväen ajoilta 1800-luvun puolivälin jälkeen.
Terveet ja laumassa elävät sudet karttavat ihmistä. Suomen luonnossa on monia muita, ihmiselle sutta vaarallisempia eläimiä, alkaen punkista ja ampiaisesta. Myös hirvet ja peurat aiheuttavat ihmiselle enemmän vaaraa kuin susi. Susivihan juuret ovat jossain kaukana, kun ihmisen selviäminen oli nykyistä enemmän luonnosta riippuvainen ja sudet tappoivat metsissä laiduntavia kotieläimiä sekä samaa ristaa, jota ihminen metsästi elääkseen.
Järki sanoo , että susia tarvitaan , ei vain eräänlaisena harvinaisena museoeläimenä, vaan luonnollisena ekologisen tasapainon ylläpitäjänä. No, mutta miksi tämä sanoma ei tahdo mennä perille?
Onko niin, että susi ei ole vain susi ,vaan susi-käsite herättää primitiivisiä tunteita jotka ovat niin vahvoja että järkiajattelu ei sitä voi voittaa? Susi ei ole vain eläin, vaan se on myyttinen eläin. Se symbolisoi kaikkea sitä päätöntä raivoa jota parhaamme mukaan yritämme hallita itsessämme , tietäen hyvin että sellaisen valloille pääsy tekisi meistä hillittömän tappajan . Kun susi käy aidatussa tilassa lammaslauman kimppuun, niin se tappaa niistä niin monta kun se voi ja jaksaa. Suden luontoa meissä ihmisissä on jopa ihailtu .. Viikinkien Bärsärka oli raivohulluun tilaan ajautunut soturi joka tappoi kaikki eteensä tullet kunnes kaatui lopen uupuneena tantereelle.
Siis susien määrää on rajoitettava koska heidän rajaton määränsä herättää pelkoa raateluksi tulemisesta. Kuolla meidän pitää mutta ei kauhun vallassa ja pelossa.
Koko susidebatti on näin Pohjanmaan näkökulmasta jokseenkin älytön. Sudenvihaajilla ei ole mitään luottamusta tutkittuun tietoon vaan luotetaan enemmän itseoppineisiin lausunnonantajiin. Samalla väitetään edelleenkin metsästyskokemukseen vedoten varmana tietona, että Ähtärin eläinpuisto päästää susia luontoon. Salaliittoteorian kruunaa toteamus, että eläinpuisto hoitaa hommansa niin taitavasti, että jälkiä ei jää. Sanalla ”susi” on yhtä karmea kaiku kuin AIDSilla oli 1980-luvun alkuvuosina.
Sen, millä tavoin susia oikeasti kannattaa suojella jätän kuitenkin asiantuntijoille. Ihmisen luontosuhde on kieroutunut eri tavoin. Etelä-Afrikassa salametsästetään sarvikuonoja ja norsuja. Meillä susia. Aikanaan saatiin majavatkin metsästettyä sukupuuttoon. Tästähän tässä on kysymys
Juuri näin. Itsekään en ota kantaa siihen, miten suojelu pitäisi toteuttaa ja mikä määrä susia on riittävästi. Vertaus susien ja Afrikan eläinten salametsästykseen kuvaa tilannetta. Emme kai haluaisi, että norsut salametsästetään sukupuuttoon, vaikka ne ilmeisesti aiheuttavatkin vahinkoa? Rauhoitetut eläimet ovat osa Maailman luonnonperintöä, jonka kohtalo ja säilyminen eivät ole vain jonkin maan tai sen joidenkin asukkaiden ratkaistavissa.
” Pohjanmaalla Jurvassa on tehty tammikuun alussa ennätyksellisen paljon susihavaintoja. Tassu -havaintojärjestelmään kirjattuja havaintoja on tehty pelkästään tammikuun 18. päivään mennessä yhteensä 330. Viime vuonna havaintoja kertyi koko vuonna yhteensä 390. Tammikuun havainnoista on 60-70 pihahavaintoja. Petoyhdyshenkilö ja Jurvan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja kuvasi keskiviikkona aamulla kymmenen aikoihin seitsenpäisen susilauman ylittävän peltoaukeaa Jurvanjärvellä. En tiedä kuinka monta suomalaista löytyy, jotka ovat nähneet seitsemän sutta yhtä aikaa luonnossa. Poikkeuksellinen havainto kertoo Hautalalle sen, että susia on ”ihan riittävästi” Jurvassa.”
Sinänsä en ota asiaan kantaa. Tälläinen uutinen tuli kuitenkin vastaan.
Marko Sjöblom:””Koko susidebatti on näin Pohjanmaan näkökulmasta jokseenkin älytön. Sudenvihaajilla ei ole mitään luottamusta tutkittuun tietoon vaan luotetaan enemmän itseoppineisiin lausunnonantajiin.””
En tiedä mistä kumpuaa tällainen ajattelu, eikö ihminen saakkaan hallita eläimiä?
Nuorena metsästin lieksan korvessa koiran kanssa jäniksiä, ei silloin tarvinnut pelätä susia, siis että ne olisivat käyneet jänistä ajavan koiran kimppuun, ei niitä tainnut olla ja toisaalta niillä jotka liikkuivat suomen puolella oli varmaan ”terve” pelko ihmistä kohtaan, ne väistivät ja pakenivat rajan yli takaisin sinne missä niitä ei ahdistettu.
Nykyisin asun kaupungissa enkä metsästä, en ainakaan korvessa kaukana tiheästä asutuksesta.
Palaampa nyt alussa olevaan kysymykseen, saako ihminen hallita eläimiä, siis eikö ole oikein että ihminen saa eläimille oikean ja terveen pelon aikaan ihmistä kohtaan niin että tämä todella väistää kun ihminen tulee lähelle eikä esim susi uskalla lähestyä ihmisasutusta?
Voisi kysyä mitä nämä ”asiantuntijat” saavat aikaan, olisiko mahdollista että kun tehdään ns ”tieteellistä” tutkimusta niin samalla totutetaan susia ihmiseen eli kun pannoitetaan susia niin eikö nämä silloin opi ettei ihmistä tarvii pelätä kun ei se tee mitään pahaa?
Ari, sotket aika tavalla asioita toisiinsa. Kristillinen usko lähtee siitä, että ihminen on Jumalan kuvaksi luotu, asetettu ikään kuin Jumalan sijaishallitsijana ”viljelemään ja varjelemaan” muuta luomakuntaa. Siis käyttämään ja hyödyntämään, ei ryöstämään ja tuhoamaan. Eläinkunnankin hallitseminen on vastuullista touhua. Ei kukaan järkevä hallitsija ehdoin tahdoin tuhoa hallittavanaan olevia. Radikaalit ekoteologit puhukoot itse puolestaan, jos haluavat.
1800-luvun lopulla tilanne oli se, että hirvet oli metsästetty Lounais-Suomessa sukupuuton partaalle. 8 – 10 vuotiaat lapset jotka olivat paimenessa, tulivat siksi suden ruokalistalle. Mikä tietysti lisäsi kauhua ja pelkoa. Ymmärrän kyllä, että tässä on myös vastakkain monia erilaisia arvoja.
Kaarle XII:llä oli sotaretkillään saukonnahkalakki ja Svinhufvudilla karkotuksessaan Siperiassa susiturkki (vai oliko peräti karhua). Voi hyvin olla että kestävät luonnonmateriaalit ovat tulossa takaisin. Mutta eihän siitä mitään tule, jos eläinkantoja ei saada riittävän isoiksi.
Ehkä Kiteelläkin ruvetaan joskus tulevaisuudessa tarhaamaan susia. Olisihan siinä markkinat: ”Hanki aito susiturkki – Kiteen kirkasta kaupan pääle”. 😉
Marko Sjöblom toteat kaksi erilaista lausahdusta:
””Koko susidebatti on näin Pohjanmaan näkökulmasta jokseenkin älytön. Sudenvihaajilla ei ole mitään luottamusta tutkittuun tietoon vaan luotetaan enemmän itseoppineisiin lausunnonantajiin.””
””Ehkä Kiteelläkin ruvetaan joskus tulevaisuudessa tarhaamaan susia. Olisihan siinä markkinat: “Hanki aito susiturkki – Kiteen kirkasta kaupan pääle”. ?””
Voiko näiden lausujaa ottaa vakavasti?
Ari, siinäpä sinulle vähän pohdittavaa näin viikonlopun ratoksi.
Marko Sjöblom ei tarvii pohtia hetkeäkään, kyllä kirjoituksesi todistavat itse.
Saattaapi olla vain aikansa legendaa ja toivon että on mutta puhutiin, että Kainuun korvisa nälkään kuolleita lapsia oli ’susi vienyt’ löytämättömiin. Oli kunnialisempaa ja säästyttiin kirkonkylän hakalamatkaisilta ja kiusallisilta hautajaisilta.
Marko Sjöblom toteat tuolla edellä minulle:””Ari, sotket aika tavalla asioita toisiinsa. Kristillinen usko lähtee siitä, että ihminen on Jumalan kuvaksi luotu, asetettu ikään kuin Jumalan sijaishallitsijana “viljelemään ja varjelemaan” muuta luomakuntaa. ””
Siis jätät hiukan kesken tuon lainaamisesi kohdan eli se jatkuu:
”” ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet”.””(1.Moos.1:28)
Siis tarviiko ”alamaisia” pelätä?
Ja mitä mielestäsi on vallitseminen?
Ari Pasanen, ’alamaiseksi’ käännös on minusta väärä, sillä כִ בְ שֻׁ ה verbi viittaa maaperään eikä eläimiin ja tarkoittaa käskyä ’ottaa maa jalkojen alle’. Viittaa ihmisen kehittymiseen kahdelle jalalle nousevaksi ja käveleväksi olennoksi.
Seppo Heinola oikeassa olet ettei tuo alamaiseksi tekeminen suoraan liity eläimiin, voisi kysyä mitä ””..täyttäkää MAA ja tehkää se itsellenne alamaiseksi..”” tarkoittaa, eikö siihen lukeudu kaikki mitä maan päällä on?
Ei,koska ’tehdä alamaiseksi’ ei nimenomaan ole tarkka käännös, oikea käännös on lähinnä ’ottaka se (siis maa) jalkojenne alle’. Viittaa ihmisen kehittymiseen kahdella jalalla käveleväksi.
Kyllä, kuudennen päivän silloin Ihmisen anomaliaa Jumala käski.